Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä menetit, kun hankit lapsia?
Kommentit (176)
45 syytä olla hankkimatta lasta:
1. Perinnöllisten sairauksien periyttäminen lapselle.
2. Raskaus pahoinvointi, hormonien heittelyt ja tukaluus.
3. Synnytyksen supistukset, kivut ja repeämiset.
4. Imetyksen kivut ja lapsen riippuvuus rintaruokinnasta.
5. Vanhemmuuden valtava vastuu lapsen pärjäämisestä elämässä.
6. Pelko jos ei opi rakastamaan tai vihaa lastaan.
7. Taakka jos lapsi on vammainen, erityislapsi tai ongelmalapsi.
8. Synnytyksen jälkeinen masennus ja oma jaksaminen.
9. Paniikkikohtauksen ja tajunnanmenettäminen lapsen kanssa kahdestaan.
10. Univaje, ei pitkiä aamuja tai laiskottelu päiviä viikonloppuisin tai lomilla.
11. Kakka, pissa, puklu, räkä ja oksennus huoltopalveluna toimiminen.
12. Pelko jos toinen tai molemmat vanhemmat kuolevat ja mitä lapsen elämä sen jälkeen on.
13. Arki on äänekästä vuoristorataa, uhrautumista, suorittamista ja aikatauluttamista.
14. Ahdistus istua hiekkalaatikolla, leikkipuistossa ja vanhempainilloissa.
15. Parisuhteen katkerat riidat koti- ja lastenhoidon tasan menemisestä.
16. Päiväkotiin väkisin raahaaminen ja sieltä ajoissa hakeminen.
17. Lapsen hoito itse kipeänä ja tukiverkoston puuttuminen.
18. Pelko jos lapsi vammautuu, sairastuu vakavasti, hukkuu tai kuolee jäätyään auton alle.
19. Häpeä kun et saa raivoavaa lastasi kuriin julkisella paikalla.
20. Lapsen ruoka-allergiat, syömättömyys, itku, uhma, röyhkeys, ilkeys, kiittämättömyys ja viha sinua kohtaan.
21. Riitely mitä kasvatus menetelmiä vanhemmat käyttävät yhdessä ja erikseen.
22. Syyllisyys ja riittämättömyyden tunne vanhempana kun työ vie liikaa aikaa.
23. Jatkuva huomion antaminen ja mielenrauhan puuttuminen.
24. Aika mieleisille harrastuksille, lemmikeille ja omaan hyvinvointiin vähenee.
25. Katkeruus ja valitus menetetystä ajasta ja vapaudesta lisääntyy.
26. Häpeä kun palaa lomalta töihin lepäämään lapsenhoidosta.
27. Kodin sotku, melu, kinastelu, rauhattomuus, tavaran määrä, loputtomat kotityöt ja pyykkivuoret.
28. Seksi vähenee ja stressi lisääntyy että lapset näkevät tai kuulevat rakastelua tai alastomuutta.
29. Lastenkutsut, yökyläilyt, huvipuistot, perhelomat ja kuskaus harrastuksiin.
30. Stressi rahasta kustantaaksesi lapsen itsenäiseksi.
31. Aika kahden keskiselle ajalle ja aikuisille keskusteluille parisuhteessa hupenee.
32. Huoli lapsen koulun uhista, koulukiusaamisesta, kaveripiiristä, kaverittomuudesta tai päihteistä.
33. Läksyistä, kotiintulo- ja ruoka-ajoista sekä mobiililaitteiden käytöstä riiteleminen.
34. Lapsen suojelu namusediltä, pornolta, väkivallalta, raiskaukselta, sydänsuruilta ja raskaudelta.
35. Lapsen suojelu masennukselta, alkoholilta, huumeilta, päiväkoti-/koulu- ja nettikiusaamiselta.
36. Huoli jättää lapsi elämään tuhoutuvalle ja alati ylikansoitetulle maapallolle.
37. Katumus kun ymmärtää että lapsi ei tuokkaan onnea ja elämästä on vain tullut vaikeampaa.
38. Oman identiteetin totaalinen katoaminen ja eläminen vain lapsen kautta.
39. Huomata että on onneton, uupunut, itkevä ja räjähtänyt vanhempi.
40. Katua kun on hankkinut lapsen vääristä syistä: painostus, koska muutkin tai kun niin on tapana.
41. Pettyä omaan vanhemmuuteen, kun ei pärjää oman lapsen kanssa.
42. Kamppailla syyllisyydessä kun katuu lasta, vaikka lapsen kuuluisi olla aina haluttu ja rakastettu.
43. Häpeä kokea lapsi rasitteena tai jos lapsi huostaanotetaan kun ei jaksa taakan alla.
44. Stressi kokea lapsi virheenä joka uhkaa parisuhdetta.
45. Mahdollisen eron tultua kohdata yksinhuoltajan ongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei menetä mitään, kun hankkii lapsia, on elänyt todella köyhän elämän.
Näin tänään naisen, joka istui lasten leikkipaikalla apaattisena yksin penkillä. Ajattelin, että hänellä ei ole kaikki hyvin. Sitten huomasin, että kaukana hänestä leikki taapero.
Kaksi asiaa: nainen oli maansa myynyt ja toisekseen hän ei edes ollut taaperon luona. Heitteillejättö.
V#ttu te ootte säälittäviä!! :D
Koirani. Jouduin antamaan pois rakkaan, mutta lapsia pelkäävän/arvaamattoman koiran. Itkin sitä paljon, mutta jälkeenpäin voin olla varma siitä että koirallekin se oli parempi niin. Ei minulla olisi aika riittänyt entiseen malliin koiran kanssa puuhaamiseen, ei sittenkään vaikka olisi lapsiystävällinenkin koira ollut. Menetin jotain rakasta mutta vielä suuremman aarteen sain tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsensä siinä menettää. Minulta meni loputkin mielenterveydestä. Elämä jäi odotustilaan, että sitten joskus kun minä taas jaksan ja ei ole lapset vaatimassa tai mies vaatimassa. No eihän sitä ikinä tullut. Päälle kolmekymppisenä työkyvyttömyyseläkkeelle. Kaikki alkoi raskauden jälkeisestä masennuksesta ja sillä tiellä ollaan.
Jos menettää vanhan fillarinsa mutta saa kuitenkin tuliterän auton niin haittaako tuo mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Merkityksettömyyden tunteen. Ennen lasten saamista tunsin välillä olevani todella yksin ja merkityksetön.
Katkeamattomat yöunet. Esikoisen odotusaikana aloin heräillä öisin, minkä jälkeen minulla olikin heräilevä vauva, uusi raskaus ja uusi heräilevä vauva. Kuopus on jo 5-vuotias, mutta herään vähintään kerran yössä edelleen ihan vaan tottumuksesta.
Kyvyn suhtautua elämään ja maailmaan hälläväliä-asenteella. Murehdin enemmän maailman menoa, nettikiusaamisesta ilmastonmuutokseen.
Mustavalkoisen maailmankuvan. Liittyy varmasti myös ikään, mutta myös monenlaisiin kokemuksiin, joita lasten kanssa olen saanut. En ole enää yhtä hanakka tuomitsemaan muita, kun olen tajunnut kaiken olevan niin pienestä kiinni. Yhtenä päivänä tunnen olevani maailman pätevin ja fiksuin kasvattaja, toisena päivänä hermoraunio, jonka lapsi heittelee kärrynpyöriä mummujen seassa keskellä marketin hedelmäosastoa.
Naurettavaa kun aikuiset ihmiset eivät ota vastuuta omasta elämästään ja syyttävät lapsia siitä ettei löydy kunnianhimoa tai viitseliäisyyttä tehdä asioita. Vähän sama kun ne tyypit jotka koko elämänsä syyttää vanhempiaan ongelmistaan. Jokainen varsinkin Suomessa on ihan oman onnensa seppä. Voi kun ei voi tehdä sitä tai tätä ja syy on ehdottomasti jossain muualla kuin itsessä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla mitään ollutkaan kun lapsia aloin hankkimaan niin olenko sit mitään menettänytkään?
Vierailija kirjoitti:
Jos ei menetä mitään, kun hankkii lapsia, on elänyt todella köyhän elämän.
No esim. 20v ole edes ehtinyt elämän mitään ei ne kaikki ala vasta viimeisillä munasoluilla lisääntymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, vapauden tietyllä tavalla ja toki myös taloudellisesti menetin rahaa ihan reilustikin. Kaikki reissut ym pitää suunnitella paljon huolellisemmin ja extempore lähdöt ei välttämättä onnistu, arjen ajan käyttöäkin pitää miettiä ihan erilailla, ja toisaalta ei voi myöskään helposti muuttaa paikkakunnalta toiselle. Nämä nyt on aika selviä juttuja, että näin tulee käymään kun lapsia tulee, joten ei se varsinaisesti tullut yllätyksenä. Lisäksi menetin yöuneni kahdeksi vuodeksi, ja kauniit rintani ovat lasten myötä aika eri näköiset. Mutta kaiken kaikkiaan aika vahvasti plussan puolella, matkustella voi lasten kanssakin ja elämää on myös sen jälkeen kun lapset ovat isoja ja muuttaneet kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Työura. Jostain syystä en ole sen jälkeen jaksanut paneutua työasioihin ja opiskella kuten ennen. Aiemmin oli ammatillista kunnianhimoa, lapsen syntymän jälkeen ei ole ollut voimia siihen. Aina on tullut jotain, joka on kiireellisempää ja huolestuttavampaa, vaikka lapsi on jo 18. En oikeasti osannut odottaa tällaista.
Olen itse lapseton, mutta ei se loputon työuraan panostaminen tuo muuta kun tyhjyyden tunteen ja elämättömän elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
45 syytä olla hankkimatta lasta:
1. Perinnöllisten sairauksien periyttäminen lapselle.
2. Raskaus pahoinvointi, hormonien heittelyt ja tukaluus.
3. Synnytyksen supistukset, kivut ja repeämiset.
4. Imetyksen kivut ja lapsen riippuvuus rintaruokinnasta.
5. Vanhemmuuden valtava vastuu lapsen pärjäämisestä elämässä.
6. Pelko jos ei opi rakastamaan tai vihaa lastaan.
7. Taakka jos lapsi on vammainen, erityislapsi tai ongelmalapsi.
8. Synnytyksen jälkeinen masennus ja oma jaksaminen.
9. Paniikkikohtauksen ja tajunnanmenettäminen lapsen kanssa kahdestaan.
10. Univaje, ei pitkiä aamuja tai laiskottelu päiviä viikonloppuisin tai lomilla.
11. Kakka, pissa, puklu, räkä ja oksennus huoltopalveluna toimiminen.
12. Pelko jos toinen tai molemmat vanhemmat kuolevat ja mitä lapsen elämä sen jälkeen on.
13. Arki on äänekästä vuoristorataa, uhrautumista, suorittamista ja aikatauluttamista.
14. Ahdistus istua hiekkalaatikolla, leikkipuistossa ja vanhempainilloissa.
15. Parisuhteen katkerat riidat koti- ja lastenhoidon tasan menemisestä.
16. Päiväkotiin väkisin raahaaminen ja sieltä ajoissa hakeminen.
17. Lapsen hoito itse kipeänä ja tukiverkoston puuttuminen.
18. Pelko jos lapsi vammautuu, sairastuu vakavasti, hukkuu tai kuolee jäätyään auton alle.
19. Häpeä kun et saa raivoavaa lastasi kuriin julkisella paikalla.
20. Lapsen ruoka-allergiat, syömättömyys, itku, uhma, röyhkeys, ilkeys, kiittämättömyys ja viha sinua kohtaan.
21. Riitely mitä kasvatus menetelmiä vanhemmat käyttävät yhdessä ja erikseen.
22. Syyllisyys ja riittämättömyyden tunne vanhempana kun työ vie liikaa aikaa.
23. Jatkuva huomion antaminen ja mielenrauhan puuttuminen.
24. Aika mieleisille harrastuksille, lemmikeille ja omaan hyvinvointiin vähenee.
25. Katkeruus ja valitus menetetystä ajasta ja vapaudesta lisääntyy.
26. Häpeä kun palaa lomalta töihin lepäämään lapsenhoidosta.
27. Kodin sotku, melu, kinastelu, rauhattomuus, tavaran määrä, loputtomat kotityöt ja pyykkivuoret.
28. Seksi vähenee ja stressi lisääntyy että lapset näkevät tai kuulevat rakastelua tai alastomuutta.
29. Lastenkutsut, yökyläilyt, huvipuistot, perhelomat ja kuskaus harrastuksiin.
30. Stressi rahasta kustantaaksesi lapsen itsenäiseksi.
31. Aika kahden keskiselle ajalle ja aikuisille keskusteluille parisuhteessa hupenee.
32. Huoli lapsen koulun uhista, koulukiusaamisesta, kaveripiiristä, kaverittomuudesta tai päihteistä.
33. Läksyistä, kotiintulo- ja ruoka-ajoista sekä mobiililaitteiden käytöstä riiteleminen.
34. Lapsen suojelu namusediltä, pornolta, väkivallalta, raiskaukselta, sydänsuruilta ja raskaudelta.
35. Lapsen suojelu masennukselta, alkoholilta, huumeilta, päiväkoti-/koulu- ja nettikiusaamiselta.
36. Huoli jättää lapsi elämään tuhoutuvalle ja alati ylikansoitetulle maapallolle.
37. Katumus kun ymmärtää että lapsi ei tuokkaan onnea ja elämästä on vain tullut vaikeampaa.
38. Oman identiteetin totaalinen katoaminen ja eläminen vain lapsen kautta.
39. Huomata että on onneton, uupunut, itkevä ja räjähtänyt vanhempi.
40. Katua kun on hankkinut lapsen vääristä syistä: painostus, koska muutkin tai kun niin on tapana.
41. Pettyä omaan vanhemmuuteen, kun ei pärjää oman lapsen kanssa.
42. Kamppailla syyllisyydessä kun katuu lasta, vaikka lapsen kuuluisi olla aina haluttu ja rakastettu.
43. Häpeä kokea lapsi rasitteena tai jos lapsi huostaanotetaan kun ei jaksa taakan alla.
44. Stressi kokea lapsi virheenä joka uhkaa parisuhdetta.
45. Mahdollisen eron tultua kohdata yksinhuoltajan ongelmat.
Moni kohdista pitää paikkansa vaikka lapsia ei ole ja osa noista vaivoista on todella hetkellisiä.
Ihmeellisiä vastauksia, että harrastuksetkin olisi menettänyt 20 vuodeksi. Eihän tämä voi olla mitenkään mahdollista. Mikä ihmeen harrastus tällainen voisi olla? Esim. kuntosali vie noin kolme tuntia viikossa ja lapsen voi sillä aikaa laittaa lapsiparkkiin, jos on yksinhuoltaja, mutta monilla varmaan puolisokin kotona, joka voi hoitaa lasta sinä aikana.
Matkustuskin on kivempaa kun on matkaseuraa lapsesta. Neli-viisikymppinen matkustelisi muuten yksinään ja ei se nyt sen ikäisenä enää mikään nautinto ole olla yksin.
Muuten olen ollut täysin saamapuolella, mutta eksistentiaalisen yksinäisyyden ja elämän merkityksettömyyden tunteet menetin. Onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Muakin kiinnostaisi tietää, mikä on sellainen harrastus, jonka lapsen myötä menettää koko loppuelämäkseen? Minulle oma harrastus on todella tärkeä, ja ennen lapsen saamista sovin jo miehen kanssa, että saan jatkaa harrastustani entiseen tapaan. Toki lapsi vähän rajoittaa esim. harjoittelua kotona, mutta noin pääpiirteissään olen jatkanut entiseen malliin (paitsi vauvan synnyttyä pidin taukoa puoli vuotta). Myös uraani olen jatkanut samaan malliin, välillä jopa ylitöitä tehden (siitä poden huonoa omaatuntoa kyllä). Kaverit on pääosin pysyneet samoina, paitsi yksi on kaikonnut (en tiedä olisiko kaikonnut ilman lastakin). Päin vastoin, lapsen myötä on tullut uusia kavereita.
Mitä olen menettänyt? No timmin vatsan kyllä, mutta sen vastapainoksi alapään tuntoherkkyys (ja siten seksuaalinen nautinto) parani. Yöunet menetin vuodeksi, sitten ne palautuivat. Terveys, no joo, kilpirauhasen liikatoiminta puhkesi ilmeisesti raskauden vuoksi, mutta sekin on jo parantunut. Rahaa on kyllä palanut siihen malliin, että aikaisemmat säästöni olen kyllä menettänyt. Tästä johtuen myös matkustelu on vähentynyt, vaikka edelleen matkustellaan koko perhe. Vauvan kanssa se oli hankalaa, mutta nyt 5-vuotiaan kanssa helppoa.
Ehkä tilanne olisi eri, jos olisi useita lapsia, mutta yhden kanssa näin.
Ehkä joku basehyppy tai vuorikiipeily on semmoisia jotka ei oikein sovi pienten lasten vanhemmille, mutta vaatii hyvää fyysistä kuntoa niin ettei voi enää vanhempana aloittaa?
Noin muuten olen aika samoilla linjoilla kanssasi. Kropan ulkonäkö ehkä vähän kärsi, mutta toisaalta seksi tuntuu paremmalle kuin ennen. Harrastuksia ja oma elämä minulla on edelleen ja itseasiassa lasten myötä sain elvytettyä rakkaan käsityöharrastukseni. Töitäkin on, kotiäitivuosien jälkeen pääsin unelmatyöpaikkaani. Ja öisin nukun suunnilleen yhtä hyvin kuin ennenkin, vauvavuosina valvoin kyllä, mutta nyt 3 ja 6-vuotiaat enää harvoin herättävät yöllä. Rahaa on toki mennyt ja sitä on vähemmän käytössä omiin huvituksiin, mutta mitäpä siitä. Minusta on oikeastaan mukavampaa tehdä juttuja perheenä kuin yksin, vaikka toki ne satunnaiset lapsivapaat tuntuu ihanalle ja tarpeelliselle.
Menetin oman ajan, harrastukset, identiteetin ja oman rauhan. Tilalle sain stressiä, hermojen menetystä, kiirettä, väsymystä. Minusta asiat ei ole hetkellisiä jos ne kestää monta vuotta elämästä etkä voi itse mitenkään vaikuttaa niihin vaan niistä täytyy vain selviytyä ja kahlata ne läpi. Olen 30 vee ja jos nyt saisin tietää että elinaikaa olisi 10 vuotta jäljellä, eläisin täysillä omaa elämää enkä tekisi lasta ollenkaan. Nyt lapsi kolme vuotias ja vielä 15 vuotta kun olen vapaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei menetä mitään, kun hankkii lapsia, on elänyt todella köyhän elämän.
No esim. 20v ole edes ehtinyt elämän mitään ei ne kaikki ala vasta viimeisillä munasoluilla lisääntymään.
Jos tuon ikäisenä lisääntyy, menettää senkin vähän elämän, mitä olisi voinut elää ennen lapsia.
Alue: Aihe vapaa
En mitään. Rinnatkin jäi isommaksi kuin ennen raskauksia vaikka muuten olen hoikempi. No ehkä peppu sitten kun se on pienempi laihtumisen myötä?
Töissä minä olen aina käynyt, ei sitä vapaata sen enempää ollut silloinkaan, tein kahta työtä. Ehkä olen jopa saanut sen että en enää yritä suorittaa elämääni.