Onko totta, että psykiatriset osastot ovat normaalin oikeustajun ulkopuolella, ikäänkuin "erityisasemassa?"
Jotain kokemuksia olen tullut lukeneeksi, joskus oli uutisissa(?) ja kieltämättä häiritsee jos nyky-yhteiskunnassamme tällainen pitää paikkansa? Mitä asialle voisi tehdä?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Kokoajan puhutaan niistä hirveistä tappajista. Pitää kumminkin huomioida että suurin osa psykoosisairaista ei ei ole väkivaltaisia.
Ei ole ei. Eivät myöskään ole pakkohoidossa suljetulla. Monet eivät ole koskaan, osa on yhden tai kaksi lyhyttä jaksoa, jotkut hieman useampia.
Pitkiä jaksoja suljetulla viettävistä sen sijaan valtaosa on väkivaltaisia. Monin paikoin pitkäaikaissuljettujen potilaista valtaosa on itse asiassa vakavista rikoksista syyntaakeettomina tuomitsematta jätettyjä. Eivät ehkä ole koko ajan avoimessa psykoosissa, mutta jos oikeaa hoitomyöntyvyyttä ei ole eikä syvällisempää ymmärrystä rikokseen johtaneista syistä, ovat hyvinkin loppuikänsä hoidossa. Niuvaniemestä pääsevät eteenpäin paikallissairaaloihin, kun hoitoisuus laskee, mutta eivät niistä sitten enää valvonta-ajoille ja kuntoutuskoteihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten itselleen tai toisille vaarallisten ihmisten hoito pitäisi järjestää? Heitä ei siis saa pakkolääkitä eikä rajoittaa fyysisesti? Niinkö? Siis annetaan vain riehua? Heitä ei saa myöskään laittaa valvottuihin ja suljettuihin tiloihin, annetaan vaan olla kotona?
Hoitaa inhimillisesti. Kodinomaiset omat huoneet, hyvä kohtelu, ei pakkolääkkeitä vaan vaikkapa keskusteluapua?
miten ajattelit pitää kodinomaisessa paikassasi vaikka pöytäliinoja jos potilas sytyttää ne palamaan toistamiseen? Vaarantaen koko osaston muiden potilaiden hengen. Tai sytyttää itsensä tuleen. Tai miten pidät siellä radiota, televisiota tms. muuta kodinkonetta jos potilas heittää ne toistuvasti seinään?
Ihmiset ei tahdo ymmärtää millasia nämä itselleen ja muille vaaralliset voivat todella olla.
"Ei edes paras lääkäri voi arvioida joka kerta 100% oikein. Kukaan ei pääse toisen mielen sisään joten aina on myös virhearvion mahdollisuus olemassa. "
Eikö ne psykiatrit pääse toisen "mielen sisään" kun tietävät mikä toisen aivoissa on biologisesti vialla kun sitä kerran biologisesti hoidetaan, jopa pakollakin. Psykiatrithan tietävät aivot läpikotaisin, vaikka aivotutkijatkaan eivät ja mieli itsessään ollut filosofisen pohdinnan kyse. Puheista tietävät mikä potilaan aivoissa on biologisesti vialla ja valitsevat vankalla tuntemuksella (yksristikaks? oma lemppari? Kiva mainos? Hyvä artikkeli? Lääketehtaan suosittelema? Just markkinoille tullu?) jonkun kemiallisen mömmön, joista jokainen veivaa kemiallisesti vähän eri suuntaan aivokemioita. Noo, kyllä se viides mömmö viimeistään tehoaa. Pidetään peukkuja pystyssä. Aina hoito on parempaa kuin hoitamatta jättäminen, vaikka tilastojenkin mukaan moni ei vastaisi mömmöihin ja haittalista on kilometrin pituinen. No, ainakin on hiljaa ja unelias. Aikanaan neuroleptit kehitettiinkin leikkauksen esilääkityksiksi. Alettiin käyttää vähän muussa.
Ennen psykiatrit pääsivät kirjaimellisesti mielen sisään tehdessään lobotomioita.
Ja jotain mielekästä toimintaa riehujalle . Kun kohtelee asiallisesti ja myötätunnolla toista, kyllä,myös mielenterveysongelmien kanssa taistelevaa, usein rauhoittuu. Epäkunnioittavasta kohtelusta suuttuu/tulee paha mieli kenelle vaan. Jos ei siitäkään rauhoitu niin otetaan mallia vaikka sitten siitä miten koulut toimii erityisoppilaiden kanssa? Kyllä jokainen normaali ihminen tunnistaa mitä on toista kunnioittava kohtelu.
Vierailija kirjoitti:
Ennen psykiatrit pääsivät kirjaimellisesti mielen sisään tehdessään lobotomioita.
Nykyäänhän ne tehdään antipsykoottisten lääkitysten avulla, kemiallisessa muodossa siis.
Vierailija kirjoitti:
Ennen psykiatrit pääsivät kirjaimellisesti mielen sisään tehdessään lobotomioita.
Ei psykiatrit ole koskaan tehneet lobotomioita. Kirurgit niitä tekivät.
Ai ihanko he kaikki riehuvat? Niinkö?