Onko totta, että psykiatriset osastot ovat normaalin oikeustajun ulkopuolella, ikäänkuin "erityisasemassa?"

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö sitten esimerkiksi sairaudentunnottomat jättää hoitamatta siksi, että eivät itse pidä hoitoa tarpeellisena tai halua sitä?

Niinno. Ketään ei voi pakottaa hoitoon, jos ei katsota henkilön olevan vaaraksi ilman hoitoa.

Tätä keskustelua on turha jatkaa, koska täällä on se toinen osapuoli latelemassa syytöksiä. Toinen osapuoli on vaitiolovelvollinen koska laki niin määrää. Mielenterveyslaki määrittää myös sairaaloiden toimintaa ja jos jossakin joku hölmö on käyttäytynyt epäammatillisesti, ei sen perusteella tule tehdä yleistyksiä. Toimenpiteet dokumentoidaan tarkasti ja ne on tarkastettavissa jos väärinkäytöksiä epäillään. Paperit hoidosta on oikeus pyytää itselle ja myös valittaa saa. Joskus psyykkinen vointi vaan ei ole sellainen, että potilas ymmärtäisi omaa parastaan. Tällöin joudutaan toimimaan potilaan parhaaksi mielenterveyslain määrittämillä tavoilla. Laki on luettavissa vapaasti.

Ongelmana eivät ole psykiatriset sairaalat, vaan osastopaikkojen vähäisyys ja avohoidon riittämättömyys. Tämä johtaa potilaan/asiakkaan kannalta joskus turhan vajavaiseen hoitoon, koska resurssit eivät riitä. Ja tästä saa kiittää päättäjiä, jotka arvottavat kaiken rahassa. 

Up.

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua on turha jatkaa, koska täällä on se toinen osapuoli latelemassa syytöksiä. Toinen osapuoli on vaitiolovelvollinen koska laki niin määrää. Mielenterveyslaki määrittää myös sairaaloiden toimintaa ja jos jossakin joku hölmö on käyttäytynyt epäammatillisesti, ei sen perusteella tule tehdä yleistyksiä. Toimenpiteet dokumentoidaan tarkasti ja ne on tarkastettavissa jos väärinkäytöksiä epäillään. Paperit hoidosta on oikeus pyytää itselle ja myös valittaa saa. Joskus psyykkinen vointi vaan ei ole sellainen, että potilas ymmärtäisi omaa parastaan. Tällöin joudutaan toimimaan potilaan parhaaksi mielenterveyslain määrittämillä tavoilla. Laki on luettavissa vapaasti.

Ongelmana eivät ole psykiatriset sairaalat, vaan osastopaikkojen vähäisyys ja avohoidon riittämättömyys. Tämä johtaa potilaan/asiakkaan kannalta joskus turhan vajavaiseen hoitoon, koska resurssit eivät riitä. Ja tästä saa kiittää päättäjiä, jotka arvottavat kaiken rahassa. 

Niin tuohan onkin juuri se syy miksi tällaiset asiat jää sinne pimentoon ja on helppo salata. Kun voi vedota siihen vaitiolovelvollisuuteen.

Tositar kirjoitti:

Ap yksinkertainen, hyvin nuori vai provo? Oikeasti mielisairaita, itselleen ja muille vaarallisia potilaita et ole tainnut koskaan nähdä?

Voisit aloittaa lukemalla mielenterveyslain Finlexistä.

Mikään hoito ei ole haitatonta, täydellistä ja oikeassa elämässä sattuu aina virheitä. Mutta tosiasia on, että nykyaikainen psykiatrinen hoito pelastaa ihmishenkiä, sekä potilaiden itsensä että perheenjäsenten ja sivullisten. Tahdosta riippumattoman hoidon (johon voi kuulua pakkolääkintää ja ääritapauksessa leposide-eristystä) kriteerit on tarkat ja tiukat ja ne varmistaa yksittäisen potilaan kohdalla aina useampi lääkäri.

Vapauden ja itsemääräämisoikeuden menetys on ahdistavaa ja traumaattista. Se,että yhtäkkiä huomaat ettei ihan tavallista asiaasi oteta todesta koska mielenterveysongelmat,on ahdistavaa. Ei täysin psykoosissa oleva ihminenkään ole koko ajan sekaisin,vaan saattaa olla pieniä hetkiä hetkiä ihan realiteeteissa. Esim.jos psykoottinen ihminen kertoo fyysisistä oireista,ei niitä tietenkään oteta todesta vaan laitetaan harhojen piikkiin vaikka psykoottinen voi sairastua fyysisesti ihan kuten mieleltään tervekin.

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua on turha jatkaa, koska täällä on se toinen osapuoli latelemassa syytöksiä. Toinen osapuoli on vaitiolovelvollinen koska laki niin määrää. Mielenterveyslaki määrittää myös sairaaloiden toimintaa ja jos jossakin joku hölmö on käyttäytynyt epäammatillisesti, ei sen perusteella tule tehdä yleistyksiä. Toimenpiteet dokumentoidaan tarkasti ja ne on tarkastettavissa jos väärinkäytöksiä epäillään. Paperit hoidosta on oikeus pyytää itselle ja myös valittaa saa. Joskus psyykkinen vointi vaan ei ole sellainen, että potilas ymmärtäisi omaa parastaan. Tällöin joudutaan toimimaan potilaan parhaaksi mielenterveyslain määrittämillä tavoilla. Laki on luettavissa vapaasti.

Ongelmana eivät ole psykiatriset sairaalat, vaan osastopaikkojen vähäisyys ja avohoidon riittämättömyys. Tämä johtaa potilaan/asiakkaan kannalta joskus turhan vajavaiseen hoitoon, koska resurssit eivät riitä. Ja tästä saa kiittää päättäjiä, jotka arvottavat kaiken rahassa. 

Tuota Turun kupittaata on ihan oikeasti tutkittu ja sieltä on tullut monia kokemuksia väärinkäytöksistä. Jo kauan ovat puhuneet, mutta vasta vähän aikaa sitten ottivat tosissaan. Sielläkään ei ollut mitään yhtä epäammattimaista hoitsua, joka oli vähän hölmöillyt, vaan väärinkäytökset olivat ihan systemaattisia. Valittaville potilaille oli pistetty luu kurkkuun toteamalla ettei mitään väärinkäytöksiä ole tapahtunut. Henkilökunta turvannut toistensa selustat. Hyvä että asia eteni, mutta hälyttävän kauanhan tuohon meni.

Ongelma resurssien lisäksi on noiden paikkojen sulkeituneisuus. Tuollainen valta päättää toisen avuttoman puolesta kipuaa nopeasti sen rajan yli, kun kukaan ei ole vahtimassa. Tähän sopii nyt esimerkiksi kuuluisa vankilakoe.

Vierailija kirjoitti:

Tositar kirjoitti:

Ap yksinkertainen, hyvin nuori vai provo? Oikeasti mielisairaita, itselleen ja muille vaarallisia potilaita et ole tainnut koskaan nähdä?

Voisit aloittaa lukemalla mielenterveyslain Finlexistä.

Mikään hoito ei ole haitatonta, täydellistä ja oikeassa elämässä sattuu aina virheitä. Mutta tosiasia on, että nykyaikainen psykiatrinen hoito pelastaa ihmishenkiä, sekä potilaiden itsensä että perheenjäsenten ja sivullisten. Tahdosta riippumattoman hoidon (johon voi kuulua pakkolääkintää ja ääritapauksessa leposide-eristystä) kriteerit on tarkat ja tiukat ja ne varmistaa yksittäisen potilaan kohdalla aina useampi lääkäri.

Vapauden ja itsemääräämisoikeuden menetys on ahdistavaa ja traumaattista. Se,että yhtäkkiä huomaat ettei ihan tavallista asiaasi oteta todesta koska mielenterveysongelmat,on ahdistavaa. Ei täysin psykoosissa oleva ihminenkään ole koko ajan sekaisin,vaan saattaa olla pieniä hetkiä hetkiä ihan realiteeteissa. Esim.jos psykoottinen ihminen kertoo fyysisistä oireista,ei niitä tietenkään oteta todesta vaan laitetaan harhojen piikkiin vaikka psykoottinen voi sairastua fyysisesti ihan kuten mieleltään tervekin.

Niinpä, eikä psykoosi tarkoita sitä, että joka asiasta on aivan pihalla. Psykoottiselle potilaalle saattaa tulla jostakin asiasta vääristynyt mielikuva ja pakkomielle, vaikka muuten ymmärtäisi asiat ihan oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua on turha jatkaa, koska täällä on se toinen osapuoli latelemassa syytöksiä. Toinen osapuoli on vaitiolovelvollinen koska laki niin määrää. Mielenterveyslaki määrittää myös sairaaloiden toimintaa ja jos jossakin joku hölmö on käyttäytynyt epäammatillisesti, ei sen perusteella tule tehdä yleistyksiä. Toimenpiteet dokumentoidaan tarkasti ja ne on tarkastettavissa jos väärinkäytöksiä epäillään. Paperit hoidosta on oikeus pyytää itselle ja myös valittaa saa. Joskus psyykkinen vointi vaan ei ole sellainen, että potilas ymmärtäisi omaa parastaan. Tällöin joudutaan toimimaan potilaan parhaaksi mielenterveyslain määrittämillä tavoilla. Laki on luettavissa vapaasti.

Ongelmana eivät ole psykiatriset sairaalat, vaan osastopaikkojen vähäisyys ja avohoidon riittämättömyys. Tämä johtaa potilaan/asiakkaan kannalta joskus turhan vajavaiseen hoitoon, koska resurssit eivät riitä. Ja tästä saa kiittää päättäjiä, jotka arvottavat kaiken rahassa. 

Niin tuohan onkin juuri se syy miksi tällaiset asiat jää sinne pimentoon ja on helppo salata. Kun voi vedota siihen vaitiolovelvollisuuteen.

Se on osa hoidossa olleiden oikeusturvaa. Ei voi eikä pidä puhua kenenkään sairauksista ja niiden oireista, koska se on vaitiolovelvollisuuden alainen. Niinpä jos ajatellaan, että jos esimerkiksi joku väkivaltainen tyyppi pyrkii lyömään muita potilaita tai henkilökuntaa, eikä suostu ottamaan tarpeenmukaista lääkitystään eikä rauhoitu puheella, hänelle annetaan lääkitys tahdonvastaisesti ja laitetaan lepositeisiin, ettei hän vahingoittaisi itseään tai muita. Kaikki nämä dokumentoidaan ja niille haetaan lääkärin lupa. Kun tämä tyyppi sitten julkisuudessa sanoo, että hoitajat hyökkäsivät yllättäen päälle, antoivat lääkettä väkisin ja veivät hänet aiheetta eristykseen, ei toinen osapuoli voi sanoa mitään, koska se syyttelijäkin on vaitiolovelvollisuuden suojaama. Omia versioita sitten kirjoitellaan someen ja ihmiset kauhistelevat, koska eivät tiedä totuutta.

Vierailija kirjoitti:

Syy epäkohtiin on ulkopuolisen valvonnan puute, potilaskokemusten pitäminen epäluotettavina kun kyse on 'mieleltään sairaista' mikä johtaa siihen että heidän palautetta, valituksia ei pidetä minään ja kantelut harvoin johtaa toimenpiteisiin (lääketokkurassa on lisäksi vaikea valittaa tai ylipäätään asettua potilaana lääkärin mieipidettä vastaan) ja valtaepäsuhdista lääkärin ja potilaiden välillä. Lääkäreillä, hoitajilla on paljon valtaa suljetuissa olosuhteissa potilaisiin nähden. Potilaaseen voidaan laittaa leima että hän on inkompetentti tekemään päätöksiä hoidostaan. Lääkäri saa määrätä mitä lääkkeitä potilaan kehoon laitetaan vaikka väkisin ilman hänen suostumusta pakkohoitomääräyksessä, lääkkeiden antamiseen voi sisältyä fyysisiä voimakeinoja potilaan kieltäytyessä vaikka potilas ei käyttäytyisi uhkaavasti ja lääkäri määrää kaikesta osastolla lomista poistumisiin ja potilaan oloaikaan pakkotoimissa. Tämä voi johtaa helposti epäinhimilliseen kohteluun ja potilaan traumatisoitumiseen. Hoitotavat voivat siis perustua pakottamiseen.

Psykiatriassa ei joissain tapauksissa voi kieltäytyä lääkkeistä mitä potilaaseen laitetaan. Tämä on ainut tilanne hoitojärjestelmässä missä potilas ei saa vaikuttaa siihen mitä ' hoitotoimenpiteitä 'hänelle tehdään ja mitä kemikaaleja hänen ruumiisensa laitetaan. Hoitajienkin pakkorokotusten kohdalla mistä he ovat nurisseet he sentään voivat irtisanoutua. paykiatrian potilas on loukussa, hoitajiensa toimenpiteide armoilla.

Voihan sen nähdä näinkin mutta keksikää sitten parempi vaihtoehto. Totuus on että tietyllä tavalla sairaat ihmiset eivät ymmärrä omaa parastaan ja omaa tilaansa ja vastustavat tarvitsemaansa hoitoa vaikka ovat vaaraksi itselleen ja/tai muille. Hoitamatta jättäminen olisi suoranainen heitteillejättö eivätkä omaisetkaan aina välttämättä ymmärrä tilanteen vakavuutta. Kyllä pakkohoito perustuu aina ihan tiettyjen kriteerien täyttymiselle ja tarvetta jatkaa sitä arvioidaan säännöllisesti. Siitä huolimatta tapahtuu virhearvioita suuntaan ja toiseen koska kukaan ei ole virheetön eikä selvännäkijä. Ei edes paras lääkäri voi arvioida joka kerta 100% oikein. Kukaan ei pääse toisen mielen sisään joten aina on myös virhearvion mahdollisuus olemassa. Uskon ja toivon että jokainen lääkäri tekee parhaansa ja toimii ammattietiikan mukaisesti. Ei voi olla liian varovainenkaan päätöksissään, seurauksena voi olla todella ikäviä tapahtumia kuten esimerkiksi Loviisan henkirikos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua on turha jatkaa, koska täällä on se toinen osapuoli latelemassa syytöksiä. Toinen osapuoli on vaitiolovelvollinen koska laki niin määrää. Mielenterveyslaki määrittää myös sairaaloiden toimintaa ja jos jossakin joku hölmö on käyttäytynyt epäammatillisesti, ei sen perusteella tule tehdä yleistyksiä. Toimenpiteet dokumentoidaan tarkasti ja ne on tarkastettavissa jos väärinkäytöksiä epäillään. Paperit hoidosta on oikeus pyytää itselle ja myös valittaa saa. Joskus psyykkinen vointi vaan ei ole sellainen, että potilas ymmärtäisi omaa parastaan. Tällöin joudutaan toimimaan potilaan parhaaksi mielenterveyslain määrittämillä tavoilla. Laki on luettavissa vapaasti.

Ongelmana eivät ole psykiatriset sairaalat, vaan osastopaikkojen vähäisyys ja avohoidon riittämättömyys. Tämä johtaa potilaan/asiakkaan kannalta joskus turhan vajavaiseen hoitoon, koska resurssit eivät riitä. Ja tästä saa kiittää päättäjiä, jotka arvottavat kaiken rahassa. 

Tuota Turun kupittaata on ihan oikeasti tutkittu ja sieltä on tullut monia kokemuksia väärinkäytöksistä. Jo kauan ovat puhuneet, mutta vasta vähän aikaa sitten ottivat tosissaan. Sielläkään ei ollut mitään yhtä epäammattimaista hoitsua, joka oli vähän hölmöillyt, vaan väärinkäytökset olivat ihan systemaattisia. Valittaville potilaille oli pistetty luu kurkkuun toteamalla ettei mitään väärinkäytöksiä ole tapahtunut. Henkilökunta turvannut toistensa selustat. Hyvä että asia eteni, mutta hälyttävän kauanhan tuohon meni.

Ongelma resurssien lisäksi on noiden paikkojen sulkeituneisuus. Tuollainen valta päättää toisen avuttoman puolesta kipuaa nopeasti sen rajan yli, kun kukaan ei ole vahtimassa. Tähän sopii nyt esimerkiksi kuuluisa vankilakoe.

Olen ollut psykiatrisessa sairaalassa töissä 20 vuotta eikä kertaakaan ole tullut vastaan väärinkäytöksiä. Sen tiedän varmaksi, että jos jotakin sellaista tulisi, väärinkäytöksiin syyllistynyt työntekijä saisi potkut. Tuo mainitsemasi paikka on herättänyt ihmetystä ammattihenkilöiden keskuudessa, koska se tuntuu käsittämättömälle. Oikeus tuomitsee tässä tapauksessa ja se on oikein.

Vierailija kirjoitti:

Pakkohoitoon vieminen on ihmisoikeuksia loukkaava vapaudenriisto, ja "potilaiden" ihmisoikeuksia rikotaan "hoidon" nimissä mm. piikittämällä väkisin psykoosilääkkeitä, jos ne eivät suostu niitä vapaaehtoisesti ottamaan pillereinä. Psykoosilääkkeet vieläpä aiheuttaa tutkimuksien mukaan pitkäaikaisessa käytössä aivovaurioita, joista aiheutuu mm. kogniitivisten kykyjen heikkenemistä ja tunne-elämän latistumista.

Missä tutkimuksissa näin sanotaan? Itse psykoosi laskee pysyvästi ihmisen kognition tasoa. Jokainen psykoosi laskee tasoa edelleen, vähä vähältä.

Vierailija kirjoitti:

Pakkohoitoon vieminen on ihmisoikeuksia loukkaava vapaudenriisto, ja "potilaiden" ihmisoikeuksia rikotaan "hoidon" nimissä mm. piikittämällä väkisin psykoosilääkkeitä, jos ne eivät suostu niitä vapaaehtoisesti ottamaan pillereinä. Psykoosilääkkeet vieläpä aiheuttaa tutkimuksien mukaan pitkäaikaisessa käytössä aivovaurioita, joista aiheutuu mm. kogniitivisten kykyjen heikkenemistä ja tunne-elämän latistumista.

Psykoosithan ei aiheuta pysyvää kognition laskua, juu. Kyllä lääkkeet on vaikkakaan ei haitattomia se pienempi paha. Kyseessä on vakava sairaus! Tässä keskustelussa sotketaan kaksi asiaa:

Tavallinen psykiatrinen hoito jossa erityistapauksissa rajoitetaan itsemääräämisoikeutta rajallisen ajan. Tämä on eettinen ongelma, sen vuoksi laissa tarkat kriteerit joiden pitää täyttyä ennen kuin voidaan pakkohoitoon määrätä.

Toisena asiana Turun väärinkäytökset jotka: a) ei laillisia b) ei edusta mitään yleistä käytäntöä psykiatrian osalta. Vastaavaa ei saisi tapahtua!

Tarpeenmukaiset lääkitykset = käytännössä fyysistä väkivaltaa käyttäen henkilöön useiden hoitajien toimeata injektoidaan repien housut alas, jos hän ei niitä laita kurkustaan alas, vaikka niistä asiallisesti kieltäytyen. Jos joku tuossa vaiheessa suuttuu, kun pakotetaan niin ei sekään psykologisena ilmiönä ihmetytä minua.

Mitään väliä ei sillä ole meneekö potilas loppupeleissä lääkkeillä huonompaan suuntaan, kun onhan vielä lisää lääkkeitä mitä voi tunkea. Itseisarvo on vain lääkitä, vaikka traumatisoiden ja vaikka potilas ei edes vastaisi lääkityksiin.

Eipä potilas usein hirveänä valitakaan, kun on lyöty maanrakoon oikeusturvaltaan ja näytetty kaapin paikka osastolla. Psykiatri kirjoittaa kaikki mahdollisimman toimintaansa liioitellusti perustellen. Kenellä on enää mitään tahtoa valittaa tuossa vaiheessa? Lääketokkuroissaan?

Mihinkään eettiseen keskusteluun ei pystytä, onko oikein vuonna 2018 pakkolääkitä toisia ihmisiä vasten tahtoa, mitä haittaa lääkkeistä voi olla, mitä hyödyttömyyttä niistä voi olla. Puhutaan vain kaunein korulausein, kuinka oikeusturva toimii ja noudatettiin vain sääntöjä. Tämän tulisi olla tärkeä keskustelunaihe ja lääkehaittojen tai hyödyttömyyden lääkkeistä mitä potilaat ovat kokeneet.

Puhutaan hienosta valvonnasta. Todella se toteutuu kyllä. Kupittaallakin nähtiin. Eikä varmasti ole ainut ongelmapaikka. Ongelmat voi jatkua pitkäänkin, kun asiat tapahtuu suljetussa tilassa. Ehkä laitosolosuhteissa, niissä rooleissa missä ihmiset on, on alttiutta kaltoinkohtelulle. On kyse psykiatriasta, vanhustenhoidosta yms.

Paras neuvoni olisi potilaalla olla olettamatta että saa suljetulta osastolta apua ja voi saada litannian traumoja ja ymmärtää riskin mihin itsensä laittaa astellessaan sisään sairaalan ovista. Tietää mitä oikeuksia voi menettää huonoimmassa tapauksessa. Oikeuden ainoana missään yhteiskunnassamme päättää mitä aineita kehoonsa laitetaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakkohoitoon vieminen on ihmisoikeuksia loukkaava vapaudenriisto, ja "potilaiden" ihmisoikeuksia rikotaan "hoidon" nimissä mm. piikittämällä väkisin psykoosilääkkeitä, jos ne eivät suostu niitä vapaaehtoisesti ottamaan pillereinä. Psykoosilääkkeet vieläpä aiheuttaa tutkimuksien mukaan pitkäaikaisessa käytössä aivovaurioita, joista aiheutuu mm. kogniitivisten kykyjen heikkenemistä ja tunne-elämän latistumista.

Missä tutkimuksissa näin sanotaan? Itse psykoosi laskee pysyvästi ihmisen kognition tasoa. Jokainen psykoosi laskee tasoa edelleen, vähä vähältä.

Paljonko kognition tasoa laskee yhden keskustelijoista kertoma pakkopiikittäminen joka oli henkisesti verrattavissa raiskatuksi tulemiseen?

Miten itselleen tai toisille vaarallisten ihmisten hoito pitäisi järjestää? Heitä ei siis saa pakkolääkitä eikä rajoittaa fyysisesti? Niinkö? Siis annetaan vain riehua? Heitä ei saa myöskään laittaa valvottuihin ja suljettuihin tiloihin, annetaan vaan olla kotona?

Psykoosipotilaiden kokoontumisajot käynnissä 😎

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakkohoitoon vieminen on ihmisoikeuksia loukkaava vapaudenriisto, ja "potilaiden" ihmisoikeuksia rikotaan "hoidon" nimissä mm. piikittämällä väkisin psykoosilääkkeitä, jos ne eivät suostu niitä vapaaehtoisesti ottamaan pillereinä. Psykoosilääkkeet vieläpä aiheuttaa tutkimuksien mukaan pitkäaikaisessa käytössä aivovaurioita, joista aiheutuu mm. kogniitivisten kykyjen heikkenemistä ja tunne-elämän latistumista.

Psykoosithan ei aiheuta pysyvää kognition laskua, juu. Kyllä lääkkeet on vaikkakaan ei haitattomia se pienempi paha. Kyseessä on vakava sairaus! Tässä keskustelussa sotketaan kaksi asiaa:

Tavallinen psykiatrinen hoito jossa erityistapauksissa rajoitetaan itsemääräämisoikeutta rajallisen ajan. Tämä on eettinen ongelma, sen vuoksi laissa tarkat kriteerit joiden pitää täyttyä ennen kuin voidaan pakkohoitoon määrätä.

Toisena asiana Turun väärinkäytökset jotka: a) ei laillisia b) ei edusta mitään yleistä käytäntöä psykiatrian osalta. Vastaavaa ei saisi tapahtua!

Kysymys kuuluukin, miten tällaista (Turku) pääsee tapahtumaan nykypäivän Suomessa?

Onko mahdollista, että jossain muualla jos kerta Turussakin? Joo, voi voi, ei saisi tapahtua,voi voi..

Kokoajan puhutaan niistä hirveistä tappajista. Pitää kumminkin huomioida että suurin osa psykoosisairaista ei ei ole väkivaltaisia. Psykooseja hoidetaan myös dialogiin painottuen Torniossa hieman toisella otteella.

Lisäksi pitää huomioida että myös lääkkeet voi aiheuttaa aggressiota ja levottomuutta joissakin ollessaan sopimattomia. Lisäksi kylmä pakottamiskulttuuri jossa tartutaan toisiin fyysisesti voimaa käyttäen toisen kieltäytyessä esimerkiksi lääkkeistä, voi todellakin lisätä potilaan aggressiota. Traumatisoituminen voi myös vaikuttaa käytökseen. Näitä näkökulmia eivät koskaan lähes psykiatrian parissa työskentelevät ota huomioon.

Ei osata asettua toisen asemaan. Ei osata miettiä mitä ihminen kokee, kun toinen ihminen päättää mitä lääkkeitä sinun aivoihisi laitetaan vasten ihmisen tahtoa. Kokemus lääkkeistä voi olla ahdistava, turruttava, traumatisoiva, pelottava, inhottava, alistava.

Vierailija kirjoitti:

Miten itselleen tai toisille vaarallisten ihmisten hoito pitäisi järjestää? Heitä ei siis saa pakkolääkitä eikä rajoittaa fyysisesti? Niinkö? Siis annetaan vain riehua? Heitä ei saa myöskään laittaa valvottuihin ja suljettuihin tiloihin, annetaan vaan olla kotona?

Hoitaa inhimillisesti. Kodinomaiset omat huoneet, hyvä kohtelu, ei pakkolääkkeitä vaan vaikkapa keskusteluapua?

Ja vaikka vartijat/turvamiehet henkilökunnalle JOS joku kokee fyysistä uhkaa, mutta kuntoutujiin ei käydä käsiksi?