Lue keskustelun säännöt.
Onneton yh-äiti kysyy: miten selviäisin tästä eteenpäin?
04.04.2018 |
Olen kahden villin leikki-ikäisen yh-vanhempi ja toinen heistä on ns. erityislapsi. Isällään lapset ovat yleensä ainoastaan viikonloppuisin ja minä hoidan aina arjen. Isällä on erilaiset rutiini, periaatteet ja säännöt ja hän on äkkipikäinen, huutaa helposti ja ostaa lapsille kaupasta melkein kaiken mitä he keksivät ikinä pyytää. Hyväpalkkaiselta exältä saan epävirallisesti elareita alle minimisumman ja erossa olin ainoa, joka menetti rahaa (eli siis kaikki muutaman tonnin säästöni - hänellä on varallisuutta noin 200k).
Lapset ovat erittäin levottomia palattuaan isältä yleensä muutaman päivän ajan ja loppuviikkoa kohti alkaa helpottaa. Tosin nykyään nekin pahimmat hetket ovat helpottaneet, kun aluksi ne lasten raivarit olivat ihan järjettömiä (alkoivat rikkoa tavaraa kotona ja huutaa täysillä jne.). Lapset pääsääntöisesti eivät haluaisi mennä lyhytpinnaisen isänsä luokse, vaikka isä ostaakin heille kaikki haluamansa lelut ja syöttää hampurilaisia ja karkkia koko viikonlopun, jonka jälkeen mun luona leikkivät vanhoilla leluillaan ja syövät normaalia kotiruokaa.
Itselläni ei ole vapaa-ajalla kavereita, jotka asuisivat samassa kaupungissa ja mitään sosiaalista elämää ei muutenkaan ole. Vanhempani ovat passiivisia ja en heitåkään tapaa juurikaan, kun en vain ehdi, eivätkä he tule luokseni kylään kovinkaan usein. Ketään uutta kumppaniehdokasta en ole eroni jälkeen tavannut. Käyn kohtuupalkkaisessa työssä (tosin nyt olen talvilomalla). Joskus tuntuu siltä, että olen todella katkera tilanteeseeni, enkä enää jaksaisi elää. Lapset muuttaisivat isänsä luokse, hoitaisin raha-asiat kuntoon ja mä vain häviäisin kuvioista ja maailmasta. Mikä tähän auttaisi?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olet miehesi valinnut ja lapset tuollaisen idiootin kanssa tehnyt. Eikö kannattaisi tutustua lasten isään ennen lasten tekemistä
Nimenomaan, Se kun tuntuu olevan LIIAN paljon vaadittu nyky"naisilta" omata jonkinlaista itsehillintää ja käyttäytymistä. Ei, kun näiden pikkuprinsessojen (håråt) pitää levittää haarat heti kun joku mies vähän baarissa kehuu ja vokottelee, niin ollaankin jo varaamassa kirkkoa ja aletaan se porsiminen. Ja kristus sitä kitinää ja ulinaa kun käy (yllättäen!) taas kuten ap:llekkin.
Ap :lle vain tiedoksi : Itse olet soppasi keitellellyt, joten lusikoihan vain ääntä kohden ja ole ulisematta.
Kerropa miehisestä näkökulmasta, mitä tekisit, jos olisit naimisissa ja puolisosi, lastesi vanhempi, käyttäytyisi päivittäin väkivaltaisesti ja uhkaisi henkeäsi. Ja jos hän tekisi siten, vaikka itse et oikeasti tekisi mitään pahaa? Ja jos hän aloittaisi käyttäytymään siten, vasta siinä vaiheessa, kun lapsi on jo tuloillaan? Miten toimisit, jottei sinua päästäisi mollaamaan epäonnistujaksi? Miten hoitaisit raha-asiat eron tullessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
We are living in a slut society.
Tapasin exäni päälle kolmekymppisenä, tunsimme yli kaksi vuotta ennen avioitumista ja muuten mulla on ollut kaksi kumppania. Eli avioero pudottaa mut "slut-kategoriaan"?
Niinpä. Onpa helppoa lokeroida ihmisiä. Minullakin 18 vuoden avioliitto takana hyvän miehen kanssa, mutta nyt kuitenkin yh. Ja siksi minua saa nimitellä h..raksi? jee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
We are living in a slut society.
Tapasin exäni päälle kolmekymppisenä, tunsimme yli kaksi vuotta ennen avioitumista ja muuten mulla on ollut kaksi kumppania. Eli avioero pudottaa mut "slut-kategoriaan"?
Valitettavasit olet oikeassa.
Haluaisin sanoa sen, että lapsillesi sinä olet ainoa äiti maailmassa. Sinua ei voi kukaan korvata. Jos nyt yhtäkkiä jotenkin katoaisit lasten elämästä, se olisi heille trauma vielä aikuisenakin.
Yritä keksiä muuta mukavaa tekemistä lasten kanssa tavararöykkiöiden sijaan. Voisitteko harrastaa yhdessä? Onko paikkakunnalla MLLn terhokerhoa? Partiolippukuntaa, jossa olisi perhepartiotoimintaa? Suomen Ladun Metsämörriretkiä? Seurakunnan toimintaa? Yhden vanhemman perheiden tai muun vastaavan yhdistyksen toimintaa, josta saisit vertaistukea?
Nyt on aika hakea esim seurakunnan perheleirille kesäksi. Jos on rahasta tiukkaa, niihin voi saada avustusta.
Näin näkisit muita ihmisiä, ehkä ystävystyisit ja ajan myötä syntyisi tukiverkkojakin.
Jäin itse yksin lapsen kanssa. Minulla on tosin parempi tukiverkosto kuin sinulla. Mutta olen myös itse ollut aktiivinen.
Ja tiedätkö, välillä on tärkeämpi puuhailla lasten kanssa kuin imuroida. Välillä voi antaa sen ruoanteon muiden vastuulle ja lähteä lasten kanssa vaikka lounaalle vapaapäivänä. Muitakin ruokapaikkoja on kuin pikaruokapaikat!
Siis lastenvalvojalle mars...on hyvä että joku puolueeton taho laskee elarit ja siitä tehdään viralliset paperit. Päivähoito- ja ip-kerhomaksuja määriteltäessä myös kysytään elatusmaksun suuruus. Siitä on hyvä lähteä liikkeelle. Sitten voisit varata aikaa perhenneuvolaan tms taholle että voisitte sopia yhteisistä pelisäännöistä ja pohtia kuinka teidän olisi viisainta toimia lasten kanssa jotta arki ja viikonloput sujuisivat ja myös selvittää minkälaista apua on tarjolla. Näissä jutuissa on aina paras että paikalla on "puolueeton" ulkopuolinen ammattilainen. Helpottaa molempia vanhempia.
Olen itse yksin kolmen, tosin nykyään jo vähän isomman lapsen kanssa. Kyllä se siitä. Välillä on ylämäkeä ja välillä alamäkeä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olet miehesi valinnut ja lapset tuollaisen idiootin kanssa tehnyt. Eikö kannattaisi tutustua lasten isään ennen lasten tekemistä
Nimenomaan, Se kun tuntuu olevan LIIAN paljon vaadittu nyky"naisilta" omata jonkinlaista itsehillintää ja käyttäytymistä. Ei, kun näiden pikkuprinsessojen (håråt) pitää levittää haarat heti kun joku mies vähän baarissa kehuu ja vokottelee, niin ollaankin jo varaamassa kirkkoa ja aletaan se porsiminen. Ja kristus sitä kitinää ja ulinaa kun käy (yllättäen!) taas kuten ap:llekkin.
Ap :lle vain tiedoksi : Itse olet soppasi keitellellyt, joten lusikoihan vain ääntä kohden ja ole ulisematta.
Kerropa miehisestä näkökulmasta, mitä tekisit, jos olisit naimisissa ja puolisosi, lastesi vanhempi, käyttäytyisi päivittäin väkivaltaisesti ja uhkaisi henkeäsi. Ja jos hän tekisi siten, vaikka itse et oikeasti tekisi mitään pahaa? Ja jos hän aloittaisi käyttäytymään siten, vasta siinä vaiheessa, kun lapsi on jo tuloillaan? Miten toimisit, jottei sinua päästäisi mollaamaan epäonnistujaksi? Miten hoitaisit raha-asiat eron tullessa?
No minäpä kerron kun pyydetään, ei sitten missään vaiheessa tullut mieleen että MISTÄ se käytös johtuu ??!!
Oliskohan ollut mitään tekemistä feat. "isäksi huijaaminen™" ?! Onko tuo nyt mikään ihme että alkaa hihat palamaan kun yht´äkkiä vaan tullaan ilmoittamaan että : Se on muuten sun elämäsi nyt sitten ohi ja pilalla, saat tehdä n. kaksi vuosikymmentä palkatonta pakkotyötä. Ai niin, ihan vain siksi kun MINÄ päätin näin. MINULLA on OIKEUS päättää näin.
JA sitten alkaakin jo se ap :n tyypin ulina......
Otit nyt esimerkiksi ihan marginaalisen tapauksen. Eiköhän noita tietoisia huijauksia (puolin ja toisin) tapahdu todella harvoin. Huomattavasti enemmän on näitä tapauksia, jossa normaali perhe-elämä osoittautuukin haastavammaksi kuin olisi uskonutkaan...
Hyi hele millaisia vastauksia täällä!! Mitä te oikein saatte siitä, että lyötte lyötyä? Onko omassa elämässänne jotain todella pahasti vialla, jos kerran tyydytystä täytyy hakea siitä, että haukkuu ihmistä, jolla on jo muutenkin paha olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelisin myös lastenvalvojalla käyntiä. Kerro ihan avoimesti, että olet todella uupunut ja miehen pitäisi osallistua enemmän. Lapset isälle joka toinen viikonloppu to-ma, niin saat vähän pidemmän pätkän levätä. Laittaisin myös elariasian kuntoon ihan siksikin, että niillä rahoillahan voit palkata ulkopuolista apua. Ota vaikka kerran kuussa MLL:n hoitaja lapsille ja lähde itse jonnekin. Ala tilata ruokaostokset kotiin tai tilaa joskus siivooja. Juttelisin myös vanhemmillesi. Jos eivät tällä hetkellä auta yhtään, heiltäkin voisi pyytää hoitoapua kerran kuussa. Kerta kuussa auttaa sinua, muttei pitäisi kuormittaa heitä liikaa.
Ymmärrän kyllä, että tilanne on raskas, mutta et siitä mihinkään pääse. Joten kannattaa ottaa/vaatia kaikki mahdollinen apu ja olla itsekin tosi joustava. Monesti ihmiset jotka ovat uuvuksissa ovat todella näköalattomia oman tilanteensa suhteen, eivätkä myöskään jousta mihinkään suuntaan, vaan asiat on tehtävä saman kaavan mukaan, ihan sama kuinka raskasta se on. Miten esim. sinua haittaa se, että isä ostaa lapsille tavaraa? Kivahan se vaan on, jos on valmis käyttämään heihin rahaa. Ainakaan sinun ei tarvi hankkia leluja. Vanhempana toivottavasti lapset oppivat pyytämään jotain järkevääkin. Lapset eivät myöskään kuole, vaikka syövät parina päivänä viikossa hampurilaisia ja karkkia. Eli en uhraisi voimia asiasta ärsyyntymiseen. Miehen tapa olla vanhempi ei myöskään ole sinun vastuulla. Jos on lapsia kohtaa esim. väkivaltainen, niin ota sekin lastenvalvojalla puheeksi.
Muuhun en ota kantaa, mutta lapsi voi olla väsynyt ihan vaan pelkästä vierailustakin. Se on niitä eron varjopuolia, joita on vaikea välttää. Usein vaan syytetään miestä, kun lapsi on väsynyt.
Miehen lapsi palautuu meiltö joskus väsyneenä. Johtuu enemmänkin huonosta kunnosta, kun pullea ex ei lasta jaksa liikuttaa. Mutta mehän siitä syyt saamme, kun lapsi mainitsee saaneensa sukulakua ja dvd:n. Aina on lapsen paino ja huono käytös isän syytä ja onnistumiset äidin ansiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä taas trollaa joku naisvihaaja.
Ap, vaikka raskaalta tuntuukin niin kannattaa siihen lastenvalvojaan ottaa yhteys niin saat ainakin elatusmaksut ajan tasalle.
Ero taitaa olla vielä aika tuore ja alkuun kaikki on tosi rankkaa ja yllätyksiä tulee eikä kaikkeen nyt kukaan osaa varautua. Mutta kyllä se arki alkaa kuitenkin jonkun ajan päästä rullaamaan. Tilanne on uusi lapsillekin ja niistä tylsistä rutiineista kun vaan jaksaa selvitä niin jossain vaiheessa edes vähän helpottaa. Tsemppiä.
Itsekin eronnut ja rahallisesti hävisin reippaasti ja ekat 2 vuotta oli yhtä helvettiä ex-miehen kanssa mutta nyt alkanut jo helpottaa.
Jos vähääkään lohduttaa niin itsellä samankaltainen tilanne, mutta lapsia puolet enemmän, kahden isän kanssa ja itsellä ADHD :)
Se auttaa itsellä, kun sen muistaa, että maallisista asioista lapset on parasta
Ota sellainen asenne, että näytät vielä kuka olet, erityisen ihana valloittava tapaus kenellä koko elämä edessä 🌟
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(Jos ei ihan koko elämä niin koko maailma ainakin avoin)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma valintasi erota hyvätuloisesta lasten isästä. Turha itkeä jälkikäteen kun elintaso tippuu.
Meidänkö sulle pitäisi antaa 200 000 euroa käteen? MENE TÖIHIN!
Käyn töissä. Tarkoitan sitä, että hän ei edes maksa niitä normaaleja elareita, enkä saanut mitään erossa ja hän totuttaa lapset siihen, että kaiken kinuamansa saa kaupassa. En ole mitään ylimääräistä vaatimassa sinänsä. Ja elämä oli kamalaa hänen kanssaan.
Mutta en tajunnut sitä ihan realistisesti, että mulla ei ihan oikeasti ole kovinkaan hohdokkaita mahdollisuuksia enää tavata ketään uutta ihmistä eron jälkeen. Miksi joku mies haluaisi leikki-ikäisten yh-äidin puolisokseen? Ei mitään syytä. Tottakai joku haluaa mieluummin lapsettoman.
En ihan aidosti ymmärtänyt, mihin kiipeliin joutuisin sen avioliiton ja eron myötä. Omisi pitänyt valita puoliso huolellisemmin, myönnän. Seurustelimmeyli kaksi vuotta ennen avioliittoa, mutta ei se näköjään ollut riittävän pitkä aika. :(
Kyllä sä ihan hyvin voit löytää miehen jolle lapset ei oo este. Kun mä erosin lasteni isästä en edes tajunnut ajatella että lapset voisi mahdollisesti olla uudelle miehelle este. Eikä niin käynytkään. Tapasin uuden miehen noin vuoden kuluttua erosta ja nyt olemme olleet yhdessä jo 15v. Ehkä mulla sitten oli poikkeuksellisen hyvää onnea matkassa. Mutta ihan mahdollista siis on löytää uusi parisuhde.
Tapasin exäni päälle kolmekymppisenä, tunsimme yli kaksi vuotta ennen avioitumista ja muuten mulla on ollut kaksi kumppania. Eli avioero pudottaa mut "slut-kategoriaan"?