Lue keskustelun säännöt.
Maalle muuttaneita paikalla? Kokemuksia ja keskustelua aiheesta kaipailen..
01.04.2018 |
Tilanne on siis tämä: miehelläni on kotitila joka odottaa kovasti jatkajaa. Tilalla ei tällä hetkellä ole toimintaa, pellot on vuokralla mutta sinne helposti kyllä saisi vaikka mitä tehtyä. Tila on todella hyvässä kunnossa ja iso kaunis ja remontoitu talo pihassa. Metsääkin paljon.
Meillä on kaksi lasta ja asumme pienessä kolmiossa, toinen lapsista on jo kouluikäinen.
Tänne maalle olisi vaan meiltä matkaa liki 160 kilometriä.. asiaa on mietitty vuosien aikana mutta ajatus on kuitenkin loppuviimein haudattu. Kuitenkin olen huomannut miettiväni asiaa aina uudelleen ja alkanut haaveilemaan esimerkiksi lemmikkieläimistä ja muutenkin maalla asumisesta.. minulla on myös aina ollut unelma omasta hevosesta. Siellä olisi mahdollisuus elää monellakin tapaa "unelmaelämää " ja lapsilla olisi tilaa temmeltää ym.. todella paljon hyviä asioita.
Silti mietityttää ja PALJON. Onko täällä paikalla ketään vastaavanlaisessa tilanteessa ollutta ja sinne maalle muuttanutta?
Ajatus kolmannesta lapsestakin on yllättänyt vaikka oltiin miehen kanssa jo aivan varmoja aiemmin että kaksi riittää.. Kuitenkin koen että minua sinne maalle jollainlailla jopa johdatellaan ja on tässä vuosien mittaan valmisteltu.
Kiitos jos jaksoit lukea ja kaikki kommentit otan ilolla vastaan! ☺
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Muutettiin vähän alle 10 vuotta sitten pääkaupunkiseudulta maalle. Olemme molemmat miehen kanssa kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta, joten muuttaminen ei tuntunut mitenkään kamalalta ajatukselta.
No, nyt kun täällä maalla ollaan jonkun aikaa asuttu niin voin sanoa että vituttaa. Kaikki rahat kiinni tossa talossa, jota ei koskaan tulla saamaan myytyä lähellekään siihen hintaan millä ostettiin. Asumme pikkukylässä, jossa väki on todella sisällepäin lämpenevää, eikä vieläkään olla päästy mukaan "porukkaan". Töihin on matkaa molemmilla yli 20km ja lähin koulu on 10km päässä. Työt ovat minulla osa-aikaissa pätkissä olleet koko ajan ja mies on välillä ollut työttömänä. Kauppaan on onneksi "vain" 5km. Mitään harrastuksia ei lapsille tästä läheltä löydy, ei ole elokuvateattereita tai ravintoloita. Yksi kebab paikka on, mutta sielläkin on pahaa ruokaa. Aika lailla kodin vankina täällä ollaan. Pois ei voi muuttaa kun rahat kiinni asunnossa ja sukulaistädeistä pitää pitää huolta (muutimme alun perin maalle, koska miehen äiti alkoi mennä huonoon kuntoon ja tulimme tänne auttamaan, nyt sitten muutkin itselle tärkeät sukulaistädit vanhenee ja he tarvitsevat apuamme).
Molemmat lapsemme päätyvät täällä koulukiusatuksi, ja tytär muutti kaupunkiin heti peruskoulun päätyttyä. Pikkuveljensä vielä kärvistelee yläkoulussa, opettajia ei kiinnosta pätkääkään mitä muut oppilaat tekee eikä edes kuraattori saa käytöstä kuntoon.Ehkä en kirjoita enempää. Tätä tekstiä tulisi vaikka kuinka paljon lisää. Mutta en suosittele maalle muuttamista, mutta tehkää miten parhaaksi näette.
Porukoihin pääseminen on helpompaa, jos edes toisella on juuret siellä pikkukylässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kasvattaa kannabista, keittää pontikkaa, räiskiä haulikolla omalla pihalla
Miten on ap, jos teillä on nyt omistusasunto, pystyttekö pitämään sen ja laittamaan vuokralle, niin tarvittaessa voitte vielä palata takaisin? Jos maalla asuminen ei suju, voitte pitää tilan sitten kesäpaikkana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teini-iässä lapset alkavat haluta pois "täällä ei ole mitään" tai sitten niistä kasvaa umpimaalaisia, peräkammariin jumivia epäsosiaalisia omituisuuksia.
Moni nainen on myös kirjoittanut tänne yön pimeinä hetkinä, kun on yksin kotona, ja pihalla tien päässä seisoo pakettiauto valot sammuksissa. Ja koira murisee eteisessä. Eli pitää osata olla yksin, eikä pelätä. Sinun JA lasten.
Voi ei mitä yleistystä 😀 kateus paistaa nyt läpi kyllä mitä ilmeisemmin. Kyllä maalla kasvaa ihan tavallisia, oikeita ihmisiä ja lapsetkin kasvavat jokainen tyylillään. Aivan kuten muuallakin.
T: 5 lapsen äiti maalta joiden lapset ovat kaikkea väliltä lähihoitaja ja valtiotieteiden maisteri
No usko pois, kateudesta ei ole kyse. Eikö se ole itsestäänselvää, että sosiaaliset verkostot ovat huomattavasti pienemmät maalla? Vai ajatteletko, että kyllä ne siellä somessa verkostoituvat?
Täälläkin toimii netti! Sama se on tuijottaako sitä ruutua kauppakeskuksen käytävällä vai 50 neliön pirtissä,samalla tavalla kaverit on jossain muualla kuin vieressä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on ihana ongelma! N27 täältä Tampereelta kuvitteli jo itsensä puolestasi tuohon idylliin. Olen kateellinen :) Ja täysin kyllästynyt tähän kaupunkielämään. Tunsin jo miten verenpaine laski kun näin itseni hetken ruuhkien sijasta maaseudun ihanassa rauhassa.
Idylli? Työtä se on. 😄 Likaista, raskasta ja monesti haisevaakin työtä. Rakot kämmenissä ja housunpuntit kurassa. Sään armoilla olemista: joko et sään takia saa tehtyä hommia ajoillaan tai sitten teet niitä hommia säässä kuin säässä. Tai sää aiheuttaa lisätyötä. Nytkin on pyhäpäivä, mutta ei sää sitä katso, mies lähti auraamaan puolilta päivin, ei näy kotiin varmaan vielä pitkään aikaan. Kotona on valmistauduttu mahdolliseen sähkökatkoon, jotka on ihan tuttua huttua. Muuten nämä pyhät meni polttopuiden teossa ja lumia pudotellessa katoilta ennen tätä uutta märkää kuormaa. Öisin on vielä niin kovia pakkasia, että puutarhassa ei ole voinut aloittaa omenapuiden ym leikkauksia, vaikka on jo huhtikuu. Kohta tuo valtava lumimäärä alkaa sulaa, mikä tarkoittaa tulvivia ojia, öisin jäätyvien ojarumpujen avausta ja pian perään kelirikkoa sorateillä. Tässä nyt vain pari esimerkkiä tästä idyllistä. 😄
Taitaa olla asenteestakin kiinni miten tuolla maalla viihtyy.. mutta on meillä suvussa maatilakin, jos tuo Tampere sai luulemaan etten kaupungin ulkopuolella ole ikinä käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummasti auttaa jos toisella verisukulaisia maalla. Meillä ei ollut mitään tuttuja ja sepäs se. Oltais ees oltu rikkaita mutta ei oltu sitäkään.
Menin kampaajalle. Toki samalla paikkakunnalla mutta noin 10 km etäisyys. Niin osasipa kertoa mitä remonttia meillä on tehty tai miten lapsella koulussa menee.
Ja ihan oikeasti emme olleet ylimielisiä mutta edes kysyttäessä vastauksia ei saanut.
Se aiemmin 2v maalla kärvistellyt eikä ikinä enää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on ihana ongelma! N27 täältä Tampereelta kuvitteli jo itsensä puolestasi tuohon idylliin. Olen kateellinen :) Ja täysin kyllästynyt tähän kaupunkielämään. Tunsin jo miten verenpaine laski kun näin itseni hetken ruuhkien sijasta maaseudun ihanassa rauhassa.
Idylli? Työtä se on. 😄 Likaista, raskasta ja monesti haisevaakin työtä. Rakot kämmenissä ja housunpuntit kurassa. Sään armoilla olemista: joko et sään takia saa tehtyä hommia ajoillaan tai sitten teet niitä hommia säässä kuin säässä. Tai sää aiheuttaa lisätyötä. Nytkin on pyhäpäivä, mutta ei sää sitä katso, mies lähti auraamaan puolilta päivin, ei näy kotiin varmaan vielä pitkään aikaan. Kotona on valmistauduttu mahdolliseen sähkökatkoon, jotka on ihan tuttua huttua. Muuten nämä pyhät meni polttopuiden teossa ja lumia pudotellessa katoilta ennen tätä uutta märkää kuormaa. Öisin on vielä niin kovia pakkasia, että puutarhassa ei ole voinut aloittaa omenapuiden ym leikkauksia, vaikka on jo huhtikuu. Kohta tuo valtava lumimäärä alkaa sulaa, mikä tarkoittaa tulvivia ojia, öisin jäätyvien ojarumpujen avausta ja pian perään kelirikkoa sorateillä. Tässä nyt vain pari esimerkkiä tästä idyllistä. 😄
Taitaa olla asenteestakin kiinni miten tuolla maalla viihtyy.. mutta on meillä suvussa maatilakin, jos tuo Tampere sai luulemaan etten kaupungin ulkopuolella ole ikinä käynyt.
Oi, viihdyn täällä itsekin oikein hyvin! Ikäni olen maaseudulla asunut muutamaa kaupungissa elettyä opiskeluvuotta lukuunottamatta. En kyllä hetkeäkään ajatellut ettet olisi kaupungin ulkopuolella käynyt, ihan huumorilla heitin esimerkin tästä todellisesta "idyllistä", idylli kun ei ehkä ole se sana jolla tätä todellisuutta kuvailisin. 😄
Ja tämä sai minut hymähtämään siksikin, että itselläni on ihana, rakas kaupunkilainen ystävä, joka aina kesälomien koittaessa parkkeeraa muutamaksi päiväksi meille. Kun me itse noustaan kukon pieraisun aikaan töihin, tämä ystävä nousee niin aikaisin korkeintaan nähdäkseen auringonnousun ja kävelläkseen paljain jaloin aamukasteisella nurmikolla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tienistejä maalla saa mm. sopimusviljelijänä. Esim. nokkosen, härkäpavun, yrittien, herneen, herukoiden maa-artisokan viljely on varsin helppoa. Työläämpää on mm. mansikan, perunan yms. viljely. Voisit myös ottaa kesälapsia sinne hoitoon. Ja jos saat luomuna kasvatettuina näitä tuotteita, saat paremman tuoton. Pitä kuitenkin huolta tulevista eläke-eduista.
Mutta ole realisti. Pidä aina huoli omasta ammattitaidostasi ja vaikka ulkopuolisesta työpaikastasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on ihana ongelma! N27 täältä Tampereelta kuvitteli jo itsensä puolestasi tuohon idylliin. Olen kateellinen :) Ja täysin kyllästynyt tähän kaupunkielämään. Tunsin jo miten verenpaine laski kun näin itseni hetken ruuhkien sijasta maaseudun ihanassa rauhassa.
Idylli? Työtä se on. 😄 Likaista, raskasta ja monesti haisevaakin työtä. Rakot kämmenissä ja housunpuntit kurassa. Sään armoilla olemista: joko et sään takia saa tehtyä hommia ajoillaan tai sitten teet niitä hommia säässä kuin säässä. Tai sää aiheuttaa lisätyötä. Nytkin on pyhäpäivä, mutta ei sää sitä katso, mies lähti auraamaan puolilta päivin, ei näy kotiin varmaan vielä pitkään aikaan. Kotona on valmistauduttu mahdolliseen sähkökatkoon, jotka on ihan tuttua huttua. Muuten nämä pyhät meni polttopuiden teossa ja lumia pudotellessa katoilta ennen tätä uutta märkää kuormaa. Öisin on vielä niin kovia pakkasia, että puutarhassa ei ole voinut aloittaa omenapuiden ym leikkauksia, vaikka on jo huhtikuu. Kohta tuo valtava lumimäärä alkaa sulaa, mikä tarkoittaa tulvivia ojia, öisin jäätyvien ojarumpujen avausta ja pian perään kelirikkoa sorateillä. Tässä nyt vain pari esimerkkiä tästä idyllistä. 😄
Missä periferiassa te asutte? Maalla koko ikäni asuneena ei ole kyllä koskaan tullut mieleenkään mitään ojarumpuja avata. Joet jos tulvii niin antaa tulvia.. se on vähän se yleinen elämänasenne mikä meitä täällä elämässä ohjaa. Pakkaset ja lumisateet jos on ihan ehdoton ei ja järkytyksen aihe niin silloin voi tulla aika vaikea elämä ihan ympäri Suomen asui maalla tai ei.
Ohhoh! 😄 Kylläpäs tämä nyt närästää ja aiheuttaa väärinymmärrystä! Ikäni olen maalla asunut ja en muuta osaa ajatellakaan.
Liekö sitten periferian ongelma, että pari metsätien ojarumpua on joka kevät jäässä ja niitä täytyy aukoa. Tosin lähinpään yhteen Suomen suurimmista kaupungeista on 45 min ajomatka, että tiedä häntä... Ehkä syy on kuitenkin joku muu...
Mutta ainakin sen tämä täällä periferiassa eläminen on minulle opettanut, että maailmassa tapahtuu toisille paljonkin asioita, joita itselle ei tapahdu koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
+Kaunis luonto
+kyläläisten kanssa pärjää jos et ole epäluotettavan oloinen hipinrenttu
+harrastuksiin pääsee, vaikka ihan jokaista ohjattua harrastusta ei täällä ole
+ihana rauha
+muksuille normaalimpi ja terveempi kasvuympäristö kuin katsella kaupungin narkkeja
+täysin pimeää illalla on harvoin
+ei tule haksahdettua heräteostoksiin niin usein kuin kaupungissa asuessa
-yritystoiminnan perustaminen kannattaa miettiä tarkkaan
- auton on oltava kunnossa, täältä meiltä ainakin on pitkä matka isompiin kaupunkeihin
Hei taasen! Paljon on keskustelua syntynyt mitä alunperin toivoinkin joten kiitos siitä. Monelta kantilta on asiaa kommentoitu ja paljon ajatuksia herättäneitä viestejä mitä olen mielenkiinnolla lukenut. ☺
Mihinkään aivan susirajalle emme ole muuttamassa (toki sielläkin varmasti ihmisiä jotka viihtyy) 😀 Kyseessä on ihan virkeä kyläyhteisö keskisessä Suomessa ja uudehko koulu mihin lapsemme menisivät on 14 kilometrin päässä. Koulubussit kulkee.
Paljon on asioita monelta kantilta ehditty miettiä tässä viimeisen 10 vuoden aikana joten ymmärtänette varmaan että suurin osa kauhukuvista ja peloista on käsitelty ja puhdasta tuntemattoman pelkoahan ne.
Mieheni on kuitenkin sieltä kotoisin ja juuret ja "piirit" on siltä osin kunnossa. Ihania, välittäviä ja kivoja ihmisiä pelkästään olen näiden vuosien aikana tavannut ja heihin saanut tutustua. Miehenikin ihan koulutettu ja hyvä mies kunnon ammatissa.
Puitteet ja raha ja työasiat ei niinkään ole se mikä itseäni tässä muuttamisessa arveluttaa vaan kokonaisvaltainen elämänmuutos. ☺
Onneksi tässä on aikaa asiaa käsitellä ja oikeasti pitkästä aikaa huomaan olevani innostunut ja onnellinen! Kun vaan mietinkin tulevaisuutta siellä maalla ja mitä kaikkea uutta ja kivaa se toisi meidän elämään niin olen melkein pakahtua.
Siitä tiedän että olen menossa oikeaan suuntaan koska pitkään aikaan mikään ei ole tuntunut näin hyvältä!
Olen myöskin sen verran jo elämää nähnyt ja kokenut että tiedän asioiden aina järjestyvän. Tavalla tai toisella. ☺
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"kyläyhteisö pitää huolta" kertoo kaiken. maalla asuminen sopii sosiaalisille extroverteille, jotka tykkäävät kyläillä ja olla sosiaalisia ja jakaa elämäänsä muillekin. sen sijaan jos haluaa välillä vetäytyä yksinäisyyteen, olla rauhassa ja itsekseen.. ei.
Vierailija kirjoitti:
Kummasti auttaa jos toisella verisukulaisia maalla. Meillä ei ollut mitään tuttuja ja sepäs se. Oltais ees oltu rikkaita mutta ei oltu sitäkään.
Menin kampaajalle. Toki samalla paikkakunnalla mutta noin 10 km etäisyys. Niin osasipa kertoa mitä remonttia meillä on tehty tai miten lapsella koulussa menee.
Ja ihan oikeasti emme olleet ylimielisiä mutta edes kysyttäessä vastauksia ei saanut.
Se aiemmin 2v maalla kärvistellyt eikä ikinä enää
Olen asunut täällä maalla nyt 22 vuotta. Käyn kampaajalla (voin valita noin 8 eri yrittäjästä), joka ei edes tiedä, missä asun saati että tietäisi, miten remontti edistyy. Lasteni koulumenestys on luettavissa paikallislehdestä, jossa kerrotaan stipendinsaaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olla oman elämäni herra.
Yrittäjyydestäkö haaveilit? Silloin et ainakaan ole oman elämäsi herra.
Anteeksi totuus. En halua ampua alas unelmaasi mutta vähän realismia olisi syytä pitää haaveilussakin mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olla oman elämäni herra.
Yrittäjyydestäkö haaveilit? Silloin et ainakaan ole oman elämäsi herra.
Anteeksi totuus. En halua ampua alas unelmaasi mutta vähän realismia olisi syytä pitää haaveilussakin mukana.
Oman elämäni herruus tarkoittaa minulle vapautta tehdä mitä haluan ja mistä nautin. Tiedän että rahallisesti pärjäämme pelkästään mieheni tuloilla + metsästä saatavat tulot.
Yritystoiminta olisi vain ylimääräistä, en unelmoi rikkauksista.
Se että saisin olla lasten kanssa kotona, kuskata kouluun ja harrastuksiin, hoitaa kotieläimiä, marjastaa ja myydä ne eteenpäin, myydä halkoja omista metsistä, saunavihtoja, kasvattaa kenties kanoja ja saada omiksi tarpeiksi kananmunia ( miksei pienesti myyntiinkin) hoitaa metsää. Se on minulle se oman elämäni herruus.
Ei tarvitse herätä joka aamu kello 6 ja lähteä toiselle töihin.
Voisi omalla työllään ja yrittämisellään hankkia tuloja.
Kenties rakennutan omien metsien puista lomamökin ja alan vuokraamaan sitä.
Kaikki on aivan mahdollista kun meillä on tämmöinen tilanne.
-ap
Jos jotkut eivät tiedä niin satojen hehtaarien metsä on on todella arvokas. Puhutaan miljoonista.
Lisäksi puu on uusiutuva luonnonvara. Sitä kasvaa aina lisää kun kaataa.
Juu ei ap:lle tule huolta huomisesta tuollaisella metsämäärällä. Maalle vaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos jotkut eivät tiedä niin satojen hehtaarien metsä on on todella arvokas. Puhutaan miljoonista.
Lisäksi puu on uusiutuva luonnonvara. Sitä kasvaa aina lisää kun kaataa.
Harva perii/saa lahjana satoja hehtaareja hakkuukypsää metsää. Ja jos ap haaveilee tekevänsä metsätöitä vähän siinä sivussa, niin tuotto on aika pieni. Vähintään 5 tuntia päivässä siellä on oltava kesät talvet, jos hehtaareja on 200 ja aikoo itse tehdä kaiken muun paitsi päätehakkuut ja muokkauksen.
Jos oletetaan, että ap:lla olisi 400 ha metsää ja keskimäärin 180 m2/ha eli todella paljon, niin metsän arvo Etelä-Suomessa olisi noin 2 milj. e. Käytännössä jäädään usein alle puoleen tästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olla oman elämäni herra.
Yrittäjyydestäkö haaveilit? Silloin et ainakaan ole oman elämäsi herra.
Anteeksi totuus. En halua ampua alas unelmaasi mutta vähän realismia olisi syytä pitää haaveilussakin mukana.
Oman elämäni herruus tarkoittaa minulle vapautta tehdä mitä haluan ja mistä nautin. Tiedän että rahallisesti pärjäämme pelkästään mieheni tuloilla + metsästä saatavat tulot.
Yritystoiminta olisi vain ylimääräistä, en unelmoi rikkauksista.
Se että saisin olla lasten kanssa kotona, kuskata kouluun ja harrastuksiin, hoitaa kotieläimiä, marjastaa ja myydä ne eteenpäin, myydä halkoja omista metsistä, saunavihtoja, kasvattaa kenties kanoja ja saada omiksi tarpeiksi kananmunia ( miksei pienesti myyntiinkin) hoitaa metsää. Se on minulle se oman elämäni herruus.
Ei tarvitse herätä joka aamu kello 6 ja lähteä toiselle töihin.
Voisi omalla työllään ja yrittämisellään hankkia tuloja.Kenties rakennutan omien metsien puista lomamökin ja alan vuokraamaan sitä.
Kaikki on aivan mahdollista kun meillä on tämmöinen tilanne.-ap
Lomamökkiä varten varaudu noin 3 vuoden lupaprosessiin!
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille , jolla on aikaa ja tilaa unelmille ja mielen vapaus. Mielen vapaus.
Onnea ap uusiin tuuliin, rohkeasti tartut tilaisuuteen ❤ Aina on ja tulee olemaan niitä jotka ei valintojasi ymmärrä saati hyväksy. Tämä ei ole kuitenkaan heidän elämänsä vaan Sinun.