Pitäiskö 8-vuotiaan kyetä olla ilman aikuista kotona 6,5h?

Ei pidä.

Meillä lapset 7 ja 11 ovat kahdestaan 10-tuntia ilman ongelmitta. :-D

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset 7 ja 11 ovat kahdestaan 10-tuntia ilman ongelmitta. :-D

Heitteillä siis. Ei se, että lapsi selviää, tarkoita että se on lapsen edun mukaista.

Mies sanoi kysyneensä lapsilta, ja että näille ok. Mutta multa ei tietenkään tartte kysyä, onko tää mulle ok, jos lapsi haluaakin turvautua yks kaks minuun. Ja siis lapselle ei ollut sanonut, että äidin kanssa ei sitten ole sovittu, että tulee tänne, jos se onkin edellytys, että lapset jää kotiin.

ap

Tuntuu, että mies on joku retardi.

ap

Monissa maissa alle 10 vuotiaan yksinolo olisi heitteellejättö. Mieheni täti (britti) oli järkyttynyt kun kuuli, että kolmasluokkalaisemme , 9 v, tuli kotiin yksin koulusta ja oli kotona yksin useamman tunnin.

Itse menin tokaluokkalaisesta asti aina yksin kotiin koulusta ja olin siihen asti että vanhemmat pääsi töistä. Saattoi hyvinkin olla sen 6-7h/päivä. Iltapäivähoidossa ei kai ollut paikkaa minulle.

Ja siis pitäishän lapsia nyt vähän totuttaa ilman aikuista olemiseen, eikä tuollalailla yks kaks tempaista, että nyt sitten olette keskenänne, ja aikuinen tulee kotiin 21.30? Mies halusi mennä ylläripylläri juoksemaan. Mulle ei ilmoita aiemmin tai muuta kuin, että "lähden 1/2 tunnin päästä ja lapset on kotona yksin". Oikea kommunikaation kaunein kukkanen. Ei edes kysynyt, menisinkö sinne. En tarjoutunut, koska ei kysytty ja haluaisin kuulla tällaisista vähän aikaisemmin. Tietenkin menen, nyt, mutta mua oikeasti vitutttaa, kun ei mies puhu. Stanan retardi.

ap

Kyllä tuo vanhemmitta oleminen on viisaampi aloittaa vähän pienemmällä kerta-annoksella. Itse olen 70-luvun lapsi, ja silloinhan lapset olivat usein tuntikausia yksin kun koulu loppui jo puoliltapäivin ja vanhemmat tulivat kotiin neljän, viiden aikaan. 

Tuntikausien iltapäivät ilman aikuisia ovat ilmeisesti mennyttä, mutta ehkä kannattaa pohtia, kuinka homma toimi. Minulla oli jääkaapissa välipala odottamassa, kun tulin koulusta kotiin. Äiti oli puhelimella tavoitettavissa töistä. Useinpina päivinä vietin aikaa kavereideni kanssa ja muistoni niistä pitkistä, vapaista ja touhun täyttämistä iltapäivistä ovat hyvät. Tosin joskus tapahtui jotakin kurjaakin, mutta harvoin. Koko sosiaalinen kuvio oli toinen kuin nykyään.

Ehkä kymmenvuotiaasta isoveljestä on edes vähän turvan tunnetta, ja paljonhan se pärjääminen riippuu lasten luonteistakin. Mutta kyllä tuo liian paljolta kuulostaa. Ja muuten: oikea ilmaus on "kyetä olemaan". "Kyetä olla" on jotakin pääkaupunkiseutulaista teinislangia.

Mun ei tee siis mieli ihan periaatteestakaan auttaa, koska mies ei ilmeisesti kunnioita minua sen vertaa, että kysyis tämmöisiä juttuja minulta etukäteen. Siis ei mulla tässä mitään muutakaan tekemistä ole, ja lasten en tietenkään halua olla hädissään, ja vasta ne ovat olleet keskenään parisen tuntia nyt, mutta en aio olla siellä 21.30:een. Soitin miehelle, että hänen on tultava aikaisemmin takaisin. Aikoo kyllä tulla. Nice try, though.

ap

Ei pidä. Lapsen ahdistus ja yksinäisyys alkaa oireilla jälkeen päin, vasta murkkuiässä. On syytä huolehtia, että lapsella on aina lähellä turvallinen aikuinen, jonka luokse hän voi mennä ja jonka puoleen voi kääntyä.

Tähän ei nyt kelpaa perusteluksi "olin minäkin silloin yksin ja hyvin oon pärjänny..  " diipadaapa. Jokainen lapsi on yksilö ja kokee asiat erilailla. Sama kaava ei toimi  jokaisen kohdalla.

Ja kaiken tän kanssa mies kehtaa olla sitä mieltä, etten mä ilmeisesti ole oikein kummoinen äiti?

ap

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä. Lapsen ahdistus ja yksinäisyys alkaa oireilla jälkeen päin, vasta murkkuiässä. On syytä huolehtia, että lapsella on aina lähellä turvallinen aikuinen, jonka luokse hän voi mennä ja jonka puoleen voi kääntyä.

Tähän ei nyt kelpaa perusteluksi "olin minäkin silloin yksin ja hyvin oon pärjänny..  " diipadaapa. Jokainen lapsi on yksilö ja kokee asiat erilailla. Sama kaava ei toimi  jokaisen kohdalla.

Oon samaa mieltä, eikä me olla koitettukaan vaan karaista lapsia tyyliin "heittämällä ne kylmään veteen oppivat kyllä pysymään pinnalla, heh heh".

Siitä seuraa nimenomaan heikkoutta sitten aikuisuudessa, ei vahvuutta.

ap

Ihan hyvin pärjää, huonommin pärjäävät tulevaisuudessa jos vanhemmat kuvittelee että lapsi ei saa olla hetkeäkään yksin ja opetella itsenäisyyttä turvallisesti.

Vai mitenkäs kun ainakin 80/90-luvulla lapsuudessani oltiin ulkona pentuporukoilla joskus aamusta iltaankin ilman vanhempien vahtimisia, korkeintaan käytiin syömässä välissä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin pärjää, huonommin pärjäävät tulevaisuudessa jos vanhemmat kuvittelee että lapsi ei saa olla hetkeäkään yksin ja opetella itsenäisyyttä turvallisesti.

Vai mitenkäs kun ainakin 80/90-luvulla lapsuudessani oltiin ulkona pentuporukoilla joskus aamusta iltaankin ilman vanhempien vahtimisia, korkeintaan käytiin syömässä välissä.

Ihan yks kaks puoli iltaa ja melkein yötä ilman aikuista kotona oleminen on sinusta turvallista yksinolon opettelua? Ookkei...

ap

Vierailija kirjoitti:

Itse menin tokaluokkalaisesta asti aina yksin kotiin koulusta ja olin siihen asti että vanhemmat pääsi töistä. Saattoi hyvinkin olla sen 6-7h/päivä. Iltapäivähoidossa ei kai ollut paikkaa minulle.

Nykyajan lapset paapotaan aikuisiksi asti ja senkin jälkeen iäkkäät vanhemmat vielä juoksevat heidän asioilla.

Oon ihan ymmälläni miksi mies tekee tällaista, mutta en jaksakaan tajuta.

ap

Minun kaverini, KAIKKI, olivat iltapäivät yksin kotona. Nykyään he ovat tasapainoisia, työssään ja elämässään menestyneitä perheenisiä ja johtajia. Se EI ole mikään automatiikka, että muutama yksinäinen tunti kostautuu jotenkin mystisesti muutaman vuoden päästä. Sen sijaan se ilmenee välittömästi, jos lapsella on paha olla. Jos ei ole tottunut olemaan kotonaan ilman vanhempia, on syytä aloittaa maltillisesti. Ensin puoli tuntia, sitten tunti ja joskus ensi vuonna neljä tuntia - jos tarvittavat sosiaaliset asiat ovat järjestyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin pärjää, huonommin pärjäävät tulevaisuudessa jos vanhemmat kuvittelee että lapsi ei saa olla hetkeäkään yksin ja opetella itsenäisyyttä turvallisesti.

Vai mitenkäs kun ainakin 80/90-luvulla lapsuudessani oltiin ulkona pentuporukoilla joskus aamusta iltaankin ilman vanhempien vahtimisia, korkeintaan käytiin syömässä välissä.

Tämän päivän maailma on aivan eilainen, kuin 80/90 luvuilla. Onko jäänyt huomaamatta, vai?

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset 7 ja 11 ovat kahdestaan 10-tuntia ilman ongelmitta. :-D

10 tuntia, ei  10-tuntia. Olet huono vanhempi.