Lue keskustelun säännöt.
Valtataistelu anopin kanssa. Loppuuko se koskaan?
01.04.2018 |
Minulla on hyvä, mutta hiukan jännitteinen suhde anoppiini. Lapset ovat vielä pieniä. Olen taitava väistelemään ristiriitatilanteita. Riitoja ei siis hirveästi ole, mutta varuillaan saa anopin seurassa olla.
Onko jollain täällä sellaista kokemusta, että tämä valtataistelu olisi loppunut johonkin? Esimerkiksi lasten kasvamiseen vähän vanhemmiksi yms.? Vai pitääkö minun asennoitua siten, että tälläisena tämä suhde anoppiin nyt näin lasten syntymän jälkeen tulee jatkumaan vuodesta toiseen?
Kommentit (500)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi vastaa kirjoitti:
Sitten kun Sinusta tulee anoppi, niin varmaan olet sitten maailman mukautuvin ymmärtäväisin ja ihanin anoppi koskaan.
Kyllä me anopit joudutaan luovimaan, minä ainakin, kolmen niin erilaisen miniän seurassa.
En puutu mihinkään ja pidän etäisyyttä. Elän omaa elämää. Syötän ja juotan vimpan päälle kun tulevat kyläilemään. Neuvoja en jakele. Minulle riittää hyvin se, että tulen omien lasteni kanssa hyvin toimeen, ikinä ollu mitään ongelmaa. He kunnioittavat minua heidän äitinään, se huokuu kaikessa. Varmaan kun en ole puuttunut heidän elämäänsä ja valintoihin, vaan tukenut ja kannustanut.
Ovatpahan miniät aina tänne minun kotiin vierailulle tulleet, en ole huomannut, että olisi pakkopullaa. Ja on pyydetty vastavuoroin heille ja ihan asiallista on ollut.
Normaali ihminen ei puutu muiden elämään.
Totta, miniä ei ryhdy selittämään anopille, että siirrä tavarat pois lapsen ulottuvilta vaan hyväksyy sen, että normaali ihminen ei puutu muiden elämään.
Normaali anoppi tietenkin haluaa, että ympäristö on mahdollisimman turvallinen lapsenlapsellensa. Ei sitä tosiaan miniän tarvitse anopille selittää.
Normaali anoppi ajattelee, että kyläillessä vanhemmat vahtivat lapsiaan, ja samalla myös kasvattavat.
Normaali anoppi on iloinen ja haluaa tehdä vierailusta mukavan, kun lapsenlapsi on tullut kylään.
Mutta ei kasvata, se on vanhempien tehtävä. Siksi vanhempi kulkee lapsensa rinnalla ja pitää huolta siitä, että vierailu on lapsenlapselle turvallinen huolimatta siitä, että kotia ei ole sisustettu yhden vieraan takia uudelleen. Mukavaahan on nimenomaan se, että lapsenlapsi yhdessä vanhempansa kanssa voi kokea erilaisen kuin kotiympäristön eli lapselle voi opettaa, miten kosketaan nätisti tai ollaan kokonaan koskematta ja samalla opitaan kunnioittamaan erilaisuutta ja erilaisia koteja.
Miksi anoppi ei huomio lastenlastaan ja vietä aikaa hänen kanssaan, vaikka lapsi on tullut mummoa katsomaan?
Sen sijaan istuu p*rse sohvaan liimattuna ja arvostelee miniää.
Sitten ihmetellään, kun kukaan ei käy mummon luona kylässä...
Huomioiminen ja hoitovastuun ottaminen ovat kaksi ihan eri asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi vastaa kirjoitti:
Sitten kun Sinusta tulee anoppi, niin varmaan olet sitten maailman mukautuvin ymmärtäväisin ja ihanin anoppi koskaan.
Kyllä me anopit joudutaan luovimaan, minä ainakin, kolmen niin erilaisen miniän seurassa.
En puutu mihinkään ja pidän etäisyyttä. Elän omaa elämää. Syötän ja juotan vimpan päälle kun tulevat kyläilemään. Neuvoja en jakele. Minulle riittää hyvin se, että tulen omien lasteni kanssa hyvin toimeen, ikinä ollu mitään ongelmaa. He kunnioittavat minua heidän äitinään, se huokuu kaikessa. Varmaan kun en ole puuttunut heidän elämäänsä ja valintoihin, vaan tukenut ja kannustanut.
Ovatpahan miniät aina tänne minun kotiin vierailulle tulleet, en ole huomannut, että olisi pakkopullaa. Ja on pyydetty vastavuoroin heille ja ihan asiallista on ollut.
Normaali ihminen ei puutu muiden elämään.
Totta, miniä ei ryhdy selittämään anopille, että siirrä tavarat pois lapsen ulottuvilta vaan hyväksyy sen, että normaali ihminen ei puutu muiden elämään.
Normaali anoppi tietenkin haluaa, että ympäristö on mahdollisimman turvallinen lapsenlapsellensa. Ei sitä tosiaan miniän tarvitse anopille selittää.
Normaali anoppi ajattelee, että kyläillessä vanhemmat vahtivat lapsiaan, ja samalla myös kasvattavat.
Joo, mutta sitten ei toki tarvitse ihmetellä miksi Pertti 1v:,n kanssa ei hirveästi jakseta kyläillä paikassa, jossa nuppineulat, sakset, puikot, kolikot, perintöposliinit ja anopin psyykelääkkeet ovat tv-tasoilla ja olohuoneen matalalla pöydällä. Alle parivuotiasta kun ei ihan yhden vierailun aikana välttämättä keretä kasvattaa siihen, että niihin ei saa koskea.
Ja en oleta että kukaan siirtelee tavaroita pois meidän lapsia varten. Mutta en kyläile sellaisissa paikoissa, missä esim. lääkkeitä tai saksia ei saa siirtää pois lapsen ulottuvilta.
Et sitten kyläile. Mutta miniällä on ihan yhtä vähän oikeutta kommentoida anopin sisustusta kuin anopilla miniän.
Kysymyksessähän on lapsen turvallisuus. Luulisi sen olevan ensisijaisen tärkeää myös anopille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi muuttui vasta kun sairastui vakavasti. Lopussa oli jo hyvinkin lämpimät välit.
En nyt tarkoita pahalla, mutta voi helvetti että tällainen on ärsyttävää. Ensin ollaan hankalia vuosikymmeniä, mutta kun sairastutaan ja loppu lähestyy, aletaankin mielistelemään ja odotetaan palvelua. Ei ne ihmisen tekemiset ja tekemättä jättämiset mihinkään enää muutu, vaikka kuinka olisi sen viimeisen sairasvuotensa kuinka ystävällinen tahansa.
Totta. En mä kuitenkaan anopin loukkauksia koskaan unohda, mutta oli ihan mukavaa huomata sen inhimillinenkin puoli.
Mun anoppi on loukannut mua niin pahasti, että en todellakaan aio häntä auttaa, kun omat voimat, osaaminen ja jaksaminen ei enää meinaa riittää asumiseen epäkäytännöllisessä, remontin tarpeessa olevassa rintamamiestalossa. Kuolinvuoteella voisin ehkä käydä, kuiskaisin korvaan, kuinka hän oikein odotan, että saan harteiltani anopin aiheuttaman muutaman tonnin taakan.
Oi voi. Sua on ilmeisesti loukattu todella verisesti.
Ilmeisesti anoppi ei lähtenyt takaamaan remonttilainaa...
Ei valitettavasti kyse noin pienestä asiasta.
Ps. Talous sen verran hyvässä iskussa, ettei tarvitse anopin eikä kenenkään muunkaan kukkarolla käydä pikkurahan takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ei ole paha ja tarkoittaa hyvää. On kuitenkin vaikea unohtaa joitain kommentteja:
- purkakaa talo ja rakentakaa talopaketti ja ottakaa velkaa paljon
-lopettakaa kissa
-eikö teidän kannattaisi erota?
-onko lapsi vahinko?
-ei missään tapauksessa lapsia kannata hankkia
- lasten arvosteleminenvarmasti vikaa itsessäni koska sanon vastaan enkä ole nöyrä
Olen törmännyt usein tilanteisiin, missä jonkun anoppi käskee lopettamaan lemmikin, koiran/kissan. Mikähän tuossa on taustalla? Lemmikit ovat olleet hyvinhoidettuja.
Mä en ole ketään käskenyt lopettamaan lemmikkiä. Mutta usein olen ajatellut että noillekin olisi kyllä parempi kun lopettaisivat toin koiran. Kun näkee, että nuori pari on muutenkin ihan umpiuupunut, kiireinen, stressaantunut töistä, lapsille äyskitään, kotitöistä riidellään ja sitten on vielä se koira. Siitäkin välillä riidellään että kuka ulkoiluttaa sitä ja kenen vuoro on tulla heti töistä/koulusta kotiin ja hoitaa koira. Vanhempana ihmisenä tajuaa että noilla on joo liikaa kaikkea, ja kyllä se koiran lopetus jollain lailla on kumminkin helpompi asia kuin lapsesta luopuminen, tai avioero.
Olen luojan kiitos koirille allerginen, joten minä en ole se joka ottaa koiran viikoksi kun perhe lähtee reissulle. Siitäkin tietysti tulee perheelle stressiä, että mihin se koira nyt taas tungetaan...
Meillä on sama ongelma eli pojan perheessä on 2 koiraa, minä olen koirille allerginen. Pojan perheessä on jatkuvaa kinaa ja sanailua siitä,kenen tehtävä on ulkoiluttaa koirat, kuka hankkii loman ajaksi koiravahdin jne. Olen kuunnellut sitä ihan hiljaa (eilenkin kahvipöydässä) ja mietin, että joku toinen kuulisi miniän puheessa selkeitä vihjeitä siihen suuntaan, että minä en anoppina ole tarpeeksi apuna. Pari kertaa miniä on huokaillut, että allergioihin on siedätyshoidot,mutta en ole tähän tarttunut.
Kun on työt, harrastukset, lapset ja koirat, niin päivät ovat täysiä. Silti ei suostuta luopumaan mistään vaan oletetaan, että jos ei anoppi itse ota koiria, niin ainakin maksaa niiden kennelhoidot. Lapsiperheessä kun on raha tiukilla ja anoppi olisi luontainen ilmainen hoitaja.
Siis onko joku pyytänyt sinua maksamaan hoidot, vai keksiikö ihan itse?
Kyllä on pyydetty, koska muut saavat koiransa ilmaiseksi vanhemmilleen, minun poikani ei, joten jään jotenkin velkaa poikani perheelle (näin se on minulle selitetty). Heillä ei ole varaa viedä koiria kenneliin, minulla olisi, joten koska he ottavat lapset mukaan lomalle (eivät pidä isovanhempaa hoitoautomaattina), niin minun pitäisi kiitollisena siitä joko ottaa koirat tai maksaa niiden hoito. Mutta osaan olla hiljaa enkä ymmärrä koko asiaa, sen sijaan riemuitsen siitä, miten kivalle reissulle ovat lähdössä ja pohdiskelen ääneen, että toivottavasti olisi hyvä sää.
Poikasi kuulostaa tosi oudolta ihmiseltä.
Olisi tosiaan paikallaan varmaan jutella sen oman pojan kanssa asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi vastaa kirjoitti:
Sitten kun Sinusta tulee anoppi, niin varmaan olet sitten maailman mukautuvin ymmärtäväisin ja ihanin anoppi koskaan.
Kyllä me anopit joudutaan luovimaan, minä ainakin, kolmen niin erilaisen miniän seurassa.
En puutu mihinkään ja pidän etäisyyttä. Elän omaa elämää. Syötän ja juotan vimpan päälle kun tulevat kyläilemään. Neuvoja en jakele. Minulle riittää hyvin se, että tulen omien lasteni kanssa hyvin toimeen, ikinä ollu mitään ongelmaa. He kunnioittavat minua heidän äitinään, se huokuu kaikessa. Varmaan kun en ole puuttunut heidän elämäänsä ja valintoihin, vaan tukenut ja kannustanut.
Ovatpahan miniät aina tänne minun kotiin vierailulle tulleet, en ole huomannut, että olisi pakkopullaa. Ja on pyydetty vastavuoroin heille ja ihan asiallista on ollut.
Normaali ihminen ei puutu muiden elämään.
Totta, miniä ei ryhdy selittämään anopille, että siirrä tavarat pois lapsen ulottuvilta vaan hyväksyy sen, että normaali ihminen ei puutu muiden elämään.
Normaali anoppi tietenkin haluaa, että ympäristö on mahdollisimman turvallinen lapsenlapsellensa. Ei sitä tosiaan miniän tarvitse anopille selittää.
Normaali anoppi ajattelee, että kyläillessä vanhemmat vahtivat lapsiaan, ja samalla myös kasvattavat.
Joo, mutta sitten ei toki tarvitse ihmetellä miksi Pertti 1v:,n kanssa ei hirveästi jakseta kyläillä paikassa, jossa nuppineulat, sakset, puikot, kolikot, perintöposliinit ja anopin psyykelääkkeet ovat tv-tasoilla ja olohuoneen matalalla pöydällä. Alle parivuotiasta kun ei ihan yhden vierailun aikana välttämättä keretä kasvattaa siihen, että niihin ei saa koskea.
Ja en oleta että kukaan siirtelee tavaroita pois meidän lapsia varten. Mutta en kyläile sellaisissa paikoissa, missä esim. lääkkeitä tai saksia ei saa siirtää pois lapsen ulottuvilta.
Et sitten kyläile. Mutta miniällä on ihan yhtä vähän oikeutta kommentoida anopin sisustusta kuin anopilla miniän.
Kysymyksessähän on lapsen turvallisuus. Luulisi sen olevan ensisijaisen tärkeää myös anopille.
Turvallisuus on suhteellinen käsite. Mummo voi luulla, että vanhemmat kykenevät pitämään lapsen turvassa normaaleissa kotioloissa. Suurin osa vanhemmista ei kotejaankaan muuta miksikään vauvakodeiksi.
Mutta edelleen tuntuu, että joidenkin mielestä appivanhempien sisustukseen saa puuttua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi vastaa kirjoitti:
Sitten kun Sinusta tulee anoppi, niin varmaan olet sitten maailman mukautuvin ymmärtäväisin ja ihanin anoppi koskaan.
Kyllä me anopit joudutaan luovimaan, minä ainakin, kolmen niin erilaisen miniän seurassa.
En puutu mihinkään ja pidän etäisyyttä. Elän omaa elämää. Syötän ja juotan vimpan päälle kun tulevat kyläilemään. Neuvoja en jakele. Minulle riittää hyvin se, että tulen omien lasteni kanssa hyvin toimeen, ikinä ollu mitään ongelmaa. He kunnioittavat minua heidän äitinään, se huokuu kaikessa. Varmaan kun en ole puuttunut heidän elämäänsä ja valintoihin, vaan tukenut ja kannustanut.
Ovatpahan miniät aina tänne minun kotiin vierailulle tulleet, en ole huomannut, että olisi pakkopullaa. Ja on pyydetty vastavuoroin heille ja ihan asiallista on ollut.
Normaali ihminen ei puutu muiden elämään.
Totta, miniä ei ryhdy selittämään anopille, että siirrä tavarat pois lapsen ulottuvilta vaan hyväksyy sen, että normaali ihminen ei puutu muiden elämään.
Normaali anoppi tietenkin haluaa, että ympäristö on mahdollisimman turvallinen lapsenlapsellensa. Ei sitä tosiaan miniän tarvitse anopille selittää.
Normaali anoppi ajattelee, että kyläillessä vanhemmat vahtivat lapsiaan, ja samalla myös kasvattavat.
Joo, mutta sitten ei toki tarvitse ihmetellä miksi Pertti 1v:,n kanssa ei hirveästi jakseta kyläillä paikassa, jossa nuppineulat, sakset, puikot, kolikot, perintöposliinit ja anopin psyykelääkkeet ovat tv-tasoilla ja olohuoneen matalalla pöydällä. Alle parivuotiasta kun ei ihan yhden vierailun aikana välttämättä keretä kasvattaa siihen, että niihin ei saa koskea.
Ja en oleta että kukaan siirtelee tavaroita pois meidän lapsia varten. Mutta en kyläile sellaisissa paikoissa, missä esim. lääkkeitä tai saksia ei saa siirtää pois lapsen ulottuvilta.
Et sitten kyläile. Mutta miniällä on ihan yhtä vähän oikeutta kommentoida anopin sisustusta kuin anopilla miniän.
Meillä anopin mielestä esim posliiniesineet soveltuvat 1-vuotiaan leluksi. Olen saanut kovasti moitteita tästä. Kyllä se lapsen turvallisuus on tärkeämpää kuin anopin aivopierujen kunnioittaminen. Anoppi oli vielä niin ylevä, että mainitsi, ettei häntä haittaa, vaikka ruma koirakoriste menee rikki. No, mua haittaa jos lapsi loukkaa itsensä sen koristeen sirpaleilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi vastaa kirjoitti:
Sitten kun Sinusta tulee anoppi, niin varmaan olet sitten maailman mukautuvin ymmärtäväisin ja ihanin anoppi koskaan.
Kyllä me anopit joudutaan luovimaan, minä ainakin, kolmen niin erilaisen miniän seurassa.
En puutu mihinkään ja pidän etäisyyttä. Elän omaa elämää. Syötän ja juotan vimpan päälle kun tulevat kyläilemään. Neuvoja en jakele. Minulle riittää hyvin se, että tulen omien lasteni kanssa hyvin toimeen, ikinä ollu mitään ongelmaa. He kunnioittavat minua heidän äitinään, se huokuu kaikessa. Varmaan kun en ole puuttunut heidän elämäänsä ja valintoihin, vaan tukenut ja kannustanut.
Ovatpahan miniät aina tänne minun kotiin vierailulle tulleet, en ole huomannut, että olisi pakkopullaa. Ja on pyydetty vastavuoroin heille ja ihan asiallista on ollut.
Normaali ihminen ei puutu muiden elämään.
Totta, miniä ei ryhdy selittämään anopille, että siirrä tavarat pois lapsen ulottuvilta vaan hyväksyy sen, että normaali ihminen ei puutu muiden elämään.
Normaali anoppi tietenkin haluaa, että ympäristö on mahdollisimman turvallinen lapsenlapsellensa. Ei sitä tosiaan miniän tarvitse anopille selittää.
Normaali anoppi ajattelee, että kyläillessä vanhemmat vahtivat lapsiaan, ja samalla myös kasvattavat.
Joo, mutta sitten ei toki tarvitse ihmetellä miksi Pertti 1v:,n kanssa ei hirveästi jakseta kyläillä paikassa, jossa nuppineulat, sakset, puikot, kolikot, perintöposliinit ja anopin psyykelääkkeet ovat tv-tasoilla ja olohuoneen matalalla pöydällä. Alle parivuotiasta kun ei ihan yhden vierailun aikana välttämättä keretä kasvattaa siihen, että niihin ei saa koskea.
Ja en oleta että kukaan siirtelee tavaroita pois meidän lapsia varten. Mutta en kyläile sellaisissa paikoissa, missä esim. lääkkeitä tai saksia ei saa siirtää pois lapsen ulottuvilta.
Et sitten kyläile. Mutta miniällä on ihan yhtä vähän oikeutta kommentoida anopin sisustusta kuin anopilla miniän.
Kysymyksessähän on lapsen turvallisuus. Luulisi sen olevan ensisijaisen tärkeää myös anopille.
Turvallisuus on suhteellinen käsite. Mummo voi luulla, että vanhemmat kykenevät pitämään lapsen turvassa normaaleissa kotioloissa. Suurin osa vanhemmista ei kotejaankaan muuta miksikään vauvakodeiksi.
Mutta edelleen tuntuu, että joidenkin mielestä appivanhempien sisustukseen saa puuttua?
Ihanko oikeasti sinusta lääkkeet ja sakset olohuoneen pöydällä ovat osa sisustusta? Voi vain kuvitella miltä kotisi "sisustus" näyttää. Luultavasti saatkin ihastella sisustustasi ihan kaikessa rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi vastaa kirjoitti:
Sitten kun Sinusta tulee anoppi, niin varmaan olet sitten maailman mukautuvin ymmärtäväisin ja ihanin anoppi koskaan.
Kyllä me anopit joudutaan luovimaan, minä ainakin, kolmen niin erilaisen miniän seurassa.
En puutu mihinkään ja pidän etäisyyttä. Elän omaa elämää. Syötän ja juotan vimpan päälle kun tulevat kyläilemään. Neuvoja en jakele. Minulle riittää hyvin se, että tulen omien lasteni kanssa hyvin toimeen, ikinä ollu mitään ongelmaa. He kunnioittavat minua heidän äitinään, se huokuu kaikessa. Varmaan kun en ole puuttunut heidän elämäänsä ja valintoihin, vaan tukenut ja kannustanut.
Ovatpahan miniät aina tänne minun kotiin vierailulle tulleet, en ole huomannut, että olisi pakkopullaa. Ja on pyydetty vastavuoroin heille ja ihan asiallista on ollut.
Normaali ihminen ei puutu muiden elämään.
Totta, miniä ei ryhdy selittämään anopille, että siirrä tavarat pois lapsen ulottuvilta vaan hyväksyy sen, että normaali ihminen ei puutu muiden elämään.
Normaali anoppi tietenkin haluaa, että ympäristö on mahdollisimman turvallinen lapsenlapsellensa. Ei sitä tosiaan miniän tarvitse anopille selittää.
Normaali anoppi ajattelee, että kyläillessä vanhemmat vahtivat lapsiaan, ja samalla myös kasvattavat.
Joo, mutta sitten ei toki tarvitse ihmetellä miksi Pertti 1v:,n kanssa ei hirveästi jakseta kyläillä paikassa, jossa nuppineulat, sakset, puikot, kolikot, perintöposliinit ja anopin psyykelääkkeet ovat tv-tasoilla ja olohuoneen matalalla pöydällä. Alle parivuotiasta kun ei ihan yhden vierailun aikana välttämättä keretä kasvattaa siihen, että niihin ei saa koskea.
Ja en oleta että kukaan siirtelee tavaroita pois meidän lapsia varten. Mutta en kyläile sellaisissa paikoissa, missä esim. lääkkeitä tai saksia ei saa siirtää pois lapsen ulottuvilta.
Et sitten kyläile. Mutta miniällä on ihan yhtä vähän oikeutta kommentoida anopin sisustusta kuin anopilla miniän.
Kysymyksessähän on lapsen turvallisuus. Luulisi sen olevan ensisijaisen tärkeää myös anopille.
Turvallisuus on suhteellinen käsite. Mummo voi luulla, että vanhemmat kykenevät pitämään lapsen turvassa normaaleissa kotioloissa. Suurin osa vanhemmista ei kotejaankaan muuta miksikään vauvakodeiksi.
Mutta edelleen tuntuu, että joidenkin mielestä appivanhempien sisustukseen saa puuttua?
Tuossa lainauksessa olevassa esimerkissä kyse oli saksista ja lääkkeistä, ovatko nämä osa jonkun anopin sisustusta?
Sisustaa saa niin kuin haluaa, ei miniällä tai omalla aikuisella lapsella ole oikeutta sitä moittia. Mutta luonnollisesti, jos joku tulee pienen lapsen kanssa käymään kylässä, niin kuuluu ihan normaaleihin käytöstapoihin siirtää toive kuullessaan lapselle selvästi vaarallinen esine (lääke, sakset, veitsi) korkeammalle. Jos tämä ei onnistu, niin sitten pitää hyväksyä etteivät vanhemmat halua kyläillä lapsen kanssa.
Ja jos ei ole valmis siirtämään edellä mainittuja pois lapsen ulottuvilta, niin ehkä ei kannata kutsua kylään? En minäkään kutsuisi kylään kävelykepeillä kulkevaa tuttavaa, jos en olisi valmis siirtämään tuoleja hieman niin, että hän pääsee kulkemaan esim. ruokapöytään, koska ne nyt vain kuuluvat noin sisustukseeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi vastaa kirjoitti:
Sitten kun Sinusta tulee anoppi, niin varmaan olet sitten maailman mukautuvin ymmärtäväisin ja ihanin anoppi koskaan.
Kyllä me anopit joudutaan luovimaan, minä ainakin, kolmen niin erilaisen miniän seurassa.
En puutu mihinkään ja pidän etäisyyttä. Elän omaa elämää. Syötän ja juotan vimpan päälle kun tulevat kyläilemään. Neuvoja en jakele. Minulle riittää hyvin se, että tulen omien lasteni kanssa hyvin toimeen, ikinä ollu mitään ongelmaa. He kunnioittavat minua heidän äitinään, se huokuu kaikessa. Varmaan kun en ole puuttunut heidän elämäänsä ja valintoihin, vaan tukenut ja kannustanut.
Ovatpahan miniät aina tänne minun kotiin vierailulle tulleet, en ole huomannut, että olisi pakkopullaa. Ja on pyydetty vastavuoroin heille ja ihan asiallista on ollut.
Normaali ihminen ei puutu muiden elämään.
Totta, miniä ei ryhdy selittämään anopille, että siirrä tavarat pois lapsen ulottuvilta vaan hyväksyy sen, että normaali ihminen ei puutu muiden elämään.
Normaali anoppi tietenkin haluaa, että ympäristö on mahdollisimman turvallinen lapsenlapsellensa. Ei sitä tosiaan miniän tarvitse anopille selittää.
Normaali anoppi ajattelee, että kyläillessä vanhemmat vahtivat lapsiaan, ja samalla myös kasvattavat.
Joo, mutta sitten ei toki tarvitse ihmetellä miksi Pertti 1v:,n kanssa ei hirveästi jakseta kyläillä paikassa, jossa nuppineulat, sakset, puikot, kolikot, perintöposliinit ja anopin psyykelääkkeet ovat tv-tasoilla ja olohuoneen matalalla pöydällä. Alle parivuotiasta kun ei ihan yhden vierailun aikana välttämättä keretä kasvattaa siihen, että niihin ei saa koskea.
Ja en oleta että kukaan siirtelee tavaroita pois meidän lapsia varten. Mutta en kyläile sellaisissa paikoissa, missä esim. lääkkeitä tai saksia ei saa siirtää pois lapsen ulottuvilta.
Et sitten kyläile. Mutta miniällä on ihan yhtä vähän oikeutta kommentoida anopin sisustusta kuin anopilla miniän.
Kysymyksessähän on lapsen turvallisuus. Luulisi sen olevan ensisijaisen tärkeää myös anopille.
Turvallisuus on suhteellinen käsite. Mummo voi luulla, että vanhemmat kykenevät pitämään lapsen turvassa normaaleissa kotioloissa. Suurin osa vanhemmista ei kotejaankaan muuta miksikään vauvakodeiksi.
Mutta edelleen tuntuu, että joidenkin mielestä appivanhempien sisustukseen saa puuttua?
Kyllä mun äiti oma-aloitteisesti kerää potentiaalisesti vaarallisia tavaroita lasten ulottuvilta, kun lapseni tulevat vierailulle. Eikä pahastu, jos mä nostan esineitä korkeammalle tai vien piiloon lasten näpeistä. Anoppilassa on esim. lääkkeitä lasten ulottuvilla, paksusti koirankarvaa jne. Jostain syystä anoppilassa ei tule käytyä lasten kanssa kovin usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi vastaa kirjoitti:
Sitten kun Sinusta tulee anoppi, niin varmaan olet sitten maailman mukautuvin ymmärtäväisin ja ihanin anoppi koskaan.
Kyllä me anopit joudutaan luovimaan, minä ainakin, kolmen niin erilaisen miniän seurassa.
En puutu mihinkään ja pidän etäisyyttä. Elän omaa elämää. Syötän ja juotan vimpan päälle kun tulevat kyläilemään. Neuvoja en jakele. Minulle riittää hyvin se, että tulen omien lasteni kanssa hyvin toimeen, ikinä ollu mitään ongelmaa. He kunnioittavat minua heidän äitinään, se huokuu kaikessa. Varmaan kun en ole puuttunut heidän elämäänsä ja valintoihin, vaan tukenut ja kannustanut.
Ovatpahan miniät aina tänne minun kotiin vierailulle tulleet, en ole huomannut, että olisi pakkopullaa. Ja on pyydetty vastavuoroin heille ja ihan asiallista on ollut.
Normaali ihminen ei puutu muiden elämään.
Totta, miniä ei ryhdy selittämään anopille, että siirrä tavarat pois lapsen ulottuvilta vaan hyväksyy sen, että normaali ihminen ei puutu muiden elämään.
Normaali anoppi tietenkin haluaa, että ympäristö on mahdollisimman turvallinen lapsenlapsellensa. Ei sitä tosiaan miniän tarvitse anopille selittää.
Normaali anoppi ajattelee, että kyläillessä vanhemmat vahtivat lapsiaan, ja samalla myös kasvattavat.
Joo, mutta sitten ei toki tarvitse ihmetellä miksi Pertti 1v:,n kanssa ei hirveästi jakseta kyläillä paikassa, jossa nuppineulat, sakset, puikot, kolikot, perintöposliinit ja anopin psyykelääkkeet ovat tv-tasoilla ja olohuoneen matalalla pöydällä. Alle parivuotiasta kun ei ihan yhden vierailun aikana välttämättä keretä kasvattaa siihen, että niihin ei saa koskea.
Ja en oleta että kukaan siirtelee tavaroita pois meidän lapsia varten. Mutta en kyläile sellaisissa paikoissa, missä esim. lääkkeitä tai saksia ei saa siirtää pois lapsen ulottuvilta.
Et sitten kyläile. Mutta miniällä on ihan yhtä vähän oikeutta kommentoida anopin sisustusta kuin anopilla miniän.
Kysymyksessähän on lapsen turvallisuus. Luulisi sen olevan ensisijaisen tärkeää myös anopille.
Turvallisuus on suhteellinen käsite. Mummo voi luulla, että vanhemmat kykenevät pitämään lapsen turvassa normaaleissa kotioloissa. Suurin osa vanhemmista ei kotejaankaan muuta miksikään vauvakodeiksi.
Mutta edelleen tuntuu, että joidenkin mielestä appivanhempien sisustukseen saa puuttua?
Ihanko oikeasti sinusta lääkkeet ja sakset olohuoneen pöydällä ovat osa sisustusta? Voi vain kuvitella miltä kotisi "sisustus" näyttää. Luultavasti saatkin ihastella sisustustasi ihan kaikessa rauhassa.
Miehen lapsuudenkodissa verisiä tuppoja ja insuliinipiikkejä ym. lääkkeitä keittiön pirtinpöydän toinen penkki täynnä (eli siinä ei istu kukaan koskaan) lisänä tekohampaat lasissa tiskipöydällä.
Lapset onneksi jo teini-iässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paitsi silloin kun toinen alistuu tossuna, silloin se tosiaan on ohi. Mua hirvittää mennä tänään anoppilaan koska anoppi yrittää kyykyttää mua makean syömisellä niin että laatta melkein lentää. Kirjoitinkin siitä tänne ja jopa mieheni sanoi viime kerran jälkeen että omituista touhua. Kun olin viime kerralla väistänyt täysin ylivoimaisen isokokoisen munkkipossun syönnin laittamalla sen lapsen kanssa puoliksi ja tappelemalla puoliskan alas (syötyäni sitä ennen suuren määrän anopin makeita tarjottavia, ja yritettyäni kieltäytyä munkista), anoppi nousi mitään kysymättä ja kävi hakemassa pakastimesta jäätelötuutit sillä menetelmällä että ei ei ole vaihtoehto. Vielä tarkkaili ja kysyi että eikö olekin hyvää kun jouduin tuonkin syömään.
Mitä ihmettä mä just oikein luin? Etkö osaa sanoa, ettet syö ja olla syömättä? Jätät vaan siihen lautaselle koskematta, jos anoppi väkisin laittaa. Ja sitä ennen tietenkin sanot, ettet aio syödä. Sama jäätelötuutin kanssa, sano ettet syö ja jos anoppi silti tyrkyttää, voit edelleen sanoa ettet syö ja viedä sen takaisin pakastimeen tai suoraan roskiin.
Kyllä meilläkin anoppi aina tavan vuoksi yrittää tarjota kaikenlaista makeaa mikä ei kuulu meidän ruokavalioon, mutta osataan kyllä ihan sanoa ettei nyt oteta. Tai otetaan pieni nokare jos näyttää hyvältä. Ja ihan itse päätetään, niin kuin aikuiset ihmiset.
On helppo sanoa että jätä vaan se tuutti avamattomana siihen lautaselle sulamaan, mutta musta tuntuu että siinä kohtaa menee tavallaan jotain rikki. Noin tekemällä yksinkertaisesti nolaan anopin ja siirrytään edes jotenkin normaalista kanssakäymisestä avoimeen riitelyyn. Anoppi saa mehevän jutun kertoakseen sukulaisille, ei yhtä jäätelöä voinut syödä. Ja niin edelleen. Haluan vain elää sovussa. Mutta koetan nyt pitää paremmin pääni tällä kertaa jos tuota taas esiintyy.
Pidä nyt ihmeessä pääsi. Ja tietenkin olet samanaikaisesti ystävällinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitsi, itse olen vain kateellinen, että jollain on anoppi tai oma äiti, joka on kiinnostunut lapsenlapsista! Ällöttää, että lapsista pitää riidellä. Eikö asiaa voisi katsoa myös lapsen näkökulmasta? Mummin kanssakin olisi varmasti mukavaa viettää aikaa?
Eiköhän lapsen näkökulmasta ole tärkeintä, että myös vanhempien kanssa tehdään niitä kivoja juttuja oman perheen kesken. Ei kaikkea täydy jakaa isovanhemmille. Vanhemmat ovat lapselle tärkeimmät ihmiset elämässä.
Paitsi anoppi pojalleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi vastaa kirjoitti:
Sitten kun Sinusta tulee anoppi, niin varmaan olet sitten maailman mukautuvin ymmärtäväisin ja ihanin anoppi koskaan.
Kyllä me anopit joudutaan luovimaan, minä ainakin, kolmen niin erilaisen miniän seurassa.
En puutu mihinkään ja pidän etäisyyttä. Elän omaa elämää. Syötän ja juotan vimpan päälle kun tulevat kyläilemään. Neuvoja en jakele. Minulle riittää hyvin se, että tulen omien lasteni kanssa hyvin toimeen, ikinä ollu mitään ongelmaa. He kunnioittavat minua heidän äitinään, se huokuu kaikessa. Varmaan kun en ole puuttunut heidän elämäänsä ja valintoihin, vaan tukenut ja kannustanut.
Ovatpahan miniät aina tänne minun kotiin vierailulle tulleet, en ole huomannut, että olisi pakkopullaa. Ja on pyydetty vastavuoroin heille ja ihan asiallista on ollut.
Normaali ihminen ei puutu muiden elämään.
Totta, miniä ei ryhdy selittämään anopille, että siirrä tavarat pois lapsen ulottuvilta vaan hyväksyy sen, että normaali ihminen ei puutu muiden elämään.
Normaali anoppi tietenkin haluaa, että ympäristö on mahdollisimman turvallinen lapsenlapsellensa. Ei sitä tosiaan miniän tarvitse anopille selittää.
Normaali anoppi ajattelee, että kyläillessä vanhemmat vahtivat lapsiaan, ja samalla myös kasvattavat.
Joo, mutta sitten ei toki tarvitse ihmetellä miksi Pertti 1v:,n kanssa ei hirveästi jakseta kyläillä paikassa, jossa nuppineulat, sakset, puikot, kolikot, perintöposliinit ja anopin psyykelääkkeet ovat tv-tasoilla ja olohuoneen matalalla pöydällä. Alle parivuotiasta kun ei ihan yhden vierailun aikana välttämättä keretä kasvattaa siihen, että niihin ei saa koskea.
Ja en oleta että kukaan siirtelee tavaroita pois meidän lapsia varten. Mutta en kyläile sellaisissa paikoissa, missä esim. lääkkeitä tai saksia ei saa siirtää pois lapsen ulottuvilta.
Et sitten kyläile. Mutta miniällä on ihan yhtä vähän oikeutta kommentoida anopin sisustusta kuin anopilla miniän.
Kysymyksessähän on lapsen turvallisuus. Luulisi sen olevan ensisijaisen tärkeää myös anopille.
Turvallisuus on suhteellinen käsite. Mummo voi luulla, että vanhemmat kykenevät pitämään lapsen turvassa normaaleissa kotioloissa. Suurin osa vanhemmista ei kotejaankaan muuta miksikään vauvakodeiksi.
Mutta edelleen tuntuu, että joidenkin mielestä appivanhempien sisustukseen saa puuttua?
Ihanko oikeasti sinusta lääkkeet ja sakset olohuoneen pöydällä ovat osa sisustusta? Voi vain kuvitella miltä kotisi "sisustus" näyttää. Luultavasti saatkin ihastella sisustustasi ihan kaikessa rauhassa.
Minä en ole mitään puhunut saksista tai lääkkeistä. Mutta tämä on osa tätä valtataistelua. Joko lähdette siihen tai ette. Huolehditte itse omasta perheestänne, ja päätätte itse, missä kyläilette ja miten. Isovanhempia ei voi muuttaa ja miniää ei voi muuttaa. Se pätee molempiin suuntiin. Omasta toiminnastaan voi sitten päättää kukin itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin minäkin luulin väisteleväni ja olevani fiksu, ei vain silti loppunut vaikka emme tavanneet 25 vuoteen, edelleen olen läsnä puheessa.
Ikinuoruus ja traagisuus - koko ajan ahdistun miehen aikuisten lastenkin takia. Kun hän iloitsee heidän mielipahastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitsi, itse olen vain kateellinen, että jollain on anoppi tai oma äiti, joka on kiinnostunut lapsenlapsista! Ällöttää, että lapsista pitää riidellä. Eikö asiaa voisi katsoa myös lapsen näkökulmasta? Mummin kanssakin olisi varmasti mukavaa viettää aikaa?
Eiköhän lapsen näkökulmasta ole tärkeintä, että myös vanhempien kanssa tehdään niitä kivoja juttuja oman perheen kesken. Ei kaikkea täydy jakaa isovanhemmille. Vanhemmat ovat lapselle tärkeimmät ihmiset elämässä.
Nimenomaan, kaikkea ei täydy jakaa eli kertoa niille mummoille. Miksi ap alunperin edes kertoi tapahtumasta?
Niin miksi jutella ihan normaaleista asioista..? Turhaan nyt lähdet ap:ta syyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitsi, itse olen vain kateellinen, että jollain on anoppi tai oma äiti, joka on kiinnostunut lapsenlapsista! Ällöttää, että lapsista pitää riidellä. Eikö asiaa voisi katsoa myös lapsen näkökulmasta? Mummin kanssakin olisi varmasti mukavaa viettää aikaa?
Eiköhän lapsen näkökulmasta ole tärkeintä, että myös vanhempien kanssa tehdään niitä kivoja juttuja oman perheen kesken. Ei kaikkea täydy jakaa isovanhemmille. Vanhemmat ovat lapselle tärkeimmät ihmiset elämässä.
Nimenomaan, kaikkea ei täydy jakaa eli kertoa niille mummoille. Miksi ap alunperin edes kertoi tapahtumasta?
Niin miksi jutella ihan normaaleista asioista..? Turhaan nyt lähdet ap:ta syyttämään.
Ei tuo ollut syyte vaan neuvo. Turha lähteä tuollaisiin valtapeleihin. Kun ei kerro mitään, ei ole mitään, mihin sekaantua. Helppoa, ja toimii. Kertoa voi sitten asioistaan niille, joiden tietää toimivan toisin.
Vaikka itse olisi mielestään kuinka oikeassa, on ihan turha hakata päätään seinään. Ei se mummo siitä muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitsi, itse olen vain kateellinen, että jollain on anoppi tai oma äiti, joka on kiinnostunut lapsenlapsista! Ällöttää, että lapsista pitää riidellä. Eikö asiaa voisi katsoa myös lapsen näkökulmasta? Mummin kanssakin olisi varmasti mukavaa viettää aikaa?
Eiköhän lapsen näkökulmasta ole tärkeintä, että myös vanhempien kanssa tehdään niitä kivoja juttuja oman perheen kesken. Ei kaikkea täydy jakaa isovanhemmille. Vanhemmat ovat lapselle tärkeimmät ihmiset elämässä.
Paitsi anoppi pojalleen?
Kyllä sille aikuiselle pojalle tärkeimmät ihmiset ovat omat lapset ja vaimo. Niin pitääkin olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ei ole paha ja tarkoittaa hyvää. On kuitenkin vaikea unohtaa joitain kommentteja:
- purkakaa talo ja rakentakaa talopaketti ja ottakaa velkaa paljon
-lopettakaa kissa
-eikö teidän kannattaisi erota?
-onko lapsi vahinko?
-ei missään tapauksessa lapsia kannata hankkia
- lasten arvosteleminenvarmasti vikaa itsessäni koska sanon vastaan enkä ole nöyrä
Olen törmännyt usein tilanteisiin, missä jonkun anoppi käskee lopettamaan lemmikin, koiran/kissan. Mikähän tuossa on taustalla? Lemmikit ovat olleet hyvinhoidettuja.
Mä en ole ketään käskenyt lopettamaan lemmikkiä. Mutta usein olen ajatellut että noillekin olisi kyllä parempi kun lopettaisivat toin koiran. Kun näkee, että nuori pari on muutenkin ihan umpiuupunut, kiireinen, stressaantunut töistä, lapsille äyskitään, kotitöistä riidellään ja sitten on vielä se koira. Siitäkin välillä riidellään että kuka ulkoiluttaa sitä ja kenen vuoro on tulla heti töistä/koulusta kotiin ja hoitaa koira. Vanhempana ihmisenä tajuaa että noilla on joo liikaa kaikkea, ja kyllä se koiran lopetus jollain lailla on kumminkin helpompi asia kuin lapsesta luopuminen, tai avioero.
Olen luojan kiitos koirille allerginen, joten minä en ole se joka ottaa koiran viikoksi kun perhe lähtee reissulle. Siitäkin tietysti tulee perheelle stressiä, että mihin se koira nyt taas tungetaan...
Meillä on sama ongelma eli pojan perheessä on 2 koiraa, minä olen koirille allerginen. Pojan perheessä on jatkuvaa kinaa ja sanailua siitä,kenen tehtävä on ulkoiluttaa koirat, kuka hankkii loman ajaksi koiravahdin jne. Olen kuunnellut sitä ihan hiljaa (eilenkin kahvipöydässä) ja mietin, että joku toinen kuulisi miniän puheessa selkeitä vihjeitä siihen suuntaan, että minä en anoppina ole tarpeeksi apuna. Pari kertaa miniä on huokaillut, että allergioihin on siedätyshoidot,mutta en ole tähän tarttunut.
Kun on työt, harrastukset, lapset ja koirat, niin päivät ovat täysiä. Silti ei suostuta luopumaan mistään vaan oletetaan, että jos ei anoppi itse ota koiria, niin ainakin maksaa niiden kennelhoidot. Lapsiperheessä kun on raha tiukilla ja anoppi olisi luontainen ilmainen hoitaja.
Väitätkö tosissasi että miniä odottaisi allergisen ihmisen hoitavan koiria? En oikein suorilta usko. Mutta onneksi se onkin joku toinen, eikä sinä, joka päättelee tällaista.
Jos lemmikin on ottanut, niin siitä on kyllä sellainen vastuu että se on hoidettava kunnialla. Ei eläimet ole mitään heittopusseja jota voi milloin minkäkin takia lopettaa tai luovuttaa pois. Pitää olla todella painava syy. Pelkkä lapsiperhearki ei oikein sitä ole.
On sitten ihan erillinen asia, jos haluat auttaa tiukoilla elävää poikasi perhettä rahallisesti jos sinulla on sellaiseen mahdollisuus. Ihan hölmöä kuitenkin ajatella että heidän pitäisi luopua rakkaista perheenjäsenistä. Vaikka aika ja rahakin olisi välillä tiukoilla.
Entä onko sulla aikaa tai mahdollisuutta sitten auttaa poikasi perhettä? Haluatko auttaa tai oletko auttanut, millä tavalla? Vai onko hiljainen ehtosi minkäänlaiseen auttamiseen että luopuisivat niistä "turhista" eläimistä? Eihän eläimillä olekaan mitään väliä.. ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi vastaa kirjoitti:
Sitten kun Sinusta tulee anoppi, niin varmaan olet sitten maailman mukautuvin ymmärtäväisin ja ihanin anoppi koskaan.
Kyllä me anopit joudutaan luovimaan, minä ainakin, kolmen niin erilaisen miniän seurassa.
En puutu mihinkään ja pidän etäisyyttä. Elän omaa elämää. Syötän ja juotan vimpan päälle kun tulevat kyläilemään. Neuvoja en jakele. Minulle riittää hyvin se, että tulen omien lasteni kanssa hyvin toimeen, ikinä ollu mitään ongelmaa. He kunnioittavat minua heidän äitinään, se huokuu kaikessa. Varmaan kun en ole puuttunut heidän elämäänsä ja valintoihin, vaan tukenut ja kannustanut.
Ovatpahan miniät aina tänne minun kotiin vierailulle tulleet, en ole huomannut, että olisi pakkopullaa. Ja on pyydetty vastavuoroin heille ja ihan asiallista on ollut.
Normaali ihminen ei puutu muiden elämään.
Totta, miniä ei ryhdy selittämään anopille, että siirrä tavarat pois lapsen ulottuvilta vaan hyväksyy sen, että normaali ihminen ei puutu muiden elämään.
Normaali anoppi tietenkin haluaa, että ympäristö on mahdollisimman turvallinen lapsenlapsellensa. Ei sitä tosiaan miniän tarvitse anopille selittää.
Normaali anoppi ajattelee, että kyläillessä vanhemmat vahtivat lapsiaan, ja samalla myös kasvattavat.
Eivät miniät välttämättä aina vahdi niitä lapsiaan, vaan olettavat, että anoppi voi vahtia. Lapset saavat myllätä vapaasti mummolassa, niin että kaikki on mullin mallin, kun pois lähtevät. Jos siitä anoppi huomauttaa, miniä suuttuu ja avautuu ilkeästä anopista esim
Vauva-palstalla.
Et sitten kyläile. Mutta miniällä on ihan yhtä vähän oikeutta kommentoida anopin sisustusta kuin anopilla miniän.