Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Valtataistelu anopin kanssa. Loppuuko se koskaan?
01.04.2018 |
Minulla on hyvä, mutta hiukan jännitteinen suhde anoppiini. Lapset ovat vielä pieniä. Olen taitava väistelemään ristiriitatilanteita. Riitoja ei siis hirveästi ole, mutta varuillaan saa anopin seurassa olla.
Onko jollain täällä sellaista kokemusta, että tämä valtataistelu olisi loppunut johonkin? Esimerkiksi lasten kasvamiseen vähän vanhemmiksi yms.? Vai pitääkö minun asennoitua siten, että tälläisena tämä suhde anoppiin nyt näin lasten syntymän jälkeen tulee jatkumaan vuodesta toiseen?
Kommentit (500)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi vastaa kirjoitti:
Sitten kun Sinusta tulee anoppi, niin varmaan olet sitten maailman mukautuvin ymmärtäväisin ja ihanin anoppi koskaan.
Kyllä me anopit joudutaan luovimaan, minä ainakin, kolmen niin erilaisen miniän seurassa.
En puutu mihinkään ja pidän etäisyyttä. Elän omaa elämää. Syötän ja juotan vimpan päälle kun tulevat kyläilemään. Neuvoja en jakele. Minulle riittää hyvin se, että tulen omien lasteni kanssa hyvin toimeen, ikinä ollu mitään ongelmaa. He kunnioittavat minua heidän äitinään, se huokuu kaikessa. Varmaan kun en ole puuttunut heidän elämäänsä ja valintoihin, vaan tukenut ja kannustanut.
Ovatpahan miniät aina tänne minun kotiin vierailulle tulleet, en ole huomannut, että olisi pakkopullaa. Ja on pyydetty vastavuoroin heille ja ihan asiallista on ollut.
Normaali ihminen ei puutu muiden elämään.
Totta, miniä ei ryhdy selittämään anopille, että siirrä tavarat pois lapsen ulottuvilta vaan hyväksyy sen, että normaali ihminen ei puutu muiden elämään.
Normaali anoppi tietenkin haluaa, että ympäristö on mahdollisimman turvallinen lapsenlapsellensa. Ei sitä tosiaan miniän tarvitse anopille selittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ei ole paha ja tarkoittaa hyvää. On kuitenkin vaikea unohtaa joitain kommentteja:
- purkakaa talo ja rakentakaa talopaketti ja ottakaa velkaa paljon
-lopettakaa kissa
-eikö teidän kannattaisi erota?
-onko lapsi vahinko?
-ei missään tapauksessa lapsia kannata hankkia
- lasten arvosteleminenvarmasti vikaa itsessäni koska sanon vastaan enkä ole nöyrä
Olen törmännyt usein tilanteisiin, missä jonkun anoppi käskee lopettamaan lemmikin, koiran/kissan. Mikähän tuossa on taustalla? Lemmikit ovat olleet hyvinhoidettuja.
Mä en ole ketään käskenyt lopettamaan lemmikkiä. Mutta usein olen ajatellut että noillekin olisi kyllä parempi kun lopettaisivat toin koiran. Kun näkee, että nuori pari on muutenkin ihan umpiuupunut, kiireinen, stressaantunut töistä, lapsille äyskitään, kotitöistä riidellään ja sitten on vielä se koira. Siitäkin välillä riidellään että kuka ulkoiluttaa sitä ja kenen vuoro on tulla heti töistä/koulusta kotiin ja hoitaa koira. Vanhempana ihmisenä tajuaa että noilla on joo liikaa kaikkea, ja kyllä se koiran lopetus jollain lailla on kumminkin helpompi asia kuin lapsesta luopuminen, tai avioero.
Olen luojan kiitos koirille allerginen, joten minä en ole se joka ottaa koiran viikoksi kun perhe lähtee reissulle. Siitäkin tietysti tulee perheelle stressiä, että mihin se koira nyt taas tungetaan...
Mikä h*lvetin hinku näillä anopeilla on tappaa toisten lemmikkejä? Lemmikille voi etsiä uuden kodin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi vastaa kirjoitti:
Sitten kun Sinusta tulee anoppi, niin varmaan olet sitten maailman mukautuvin ymmärtäväisin ja ihanin anoppi koskaan.
Kyllä me anopit joudutaan luovimaan, minä ainakin, kolmen niin erilaisen miniän seurassa.
En puutu mihinkään ja pidän etäisyyttä. Elän omaa elämää. Syötän ja juotan vimpan päälle kun tulevat kyläilemään. Neuvoja en jakele. Minulle riittää hyvin se, että tulen omien lasteni kanssa hyvin toimeen, ikinä ollu mitään ongelmaa. He kunnioittavat minua heidän äitinään, se huokuu kaikessa. Varmaan kun en ole puuttunut heidän elämäänsä ja valintoihin, vaan tukenut ja kannustanut.
Ovatpahan miniät aina tänne minun kotiin vierailulle tulleet, en ole huomannut, että olisi pakkopullaa. Ja on pyydetty vastavuoroin heille ja ihan asiallista on ollut.
Normaali ihminen ei puutu muiden elämään.
Totta, miniä ei ryhdy selittämään anopille, että siirrä tavarat pois lapsen ulottuvilta vaan hyväksyy sen, että normaali ihminen ei puutu muiden elämään.
Normaali anoppi tietenkin haluaa, että ympäristö on mahdollisimman turvallinen lapsenlapsellensa. Ei sitä tosiaan miniän tarvitse anopille selittää.
Normaali anoppi ajattelee, että kyläillessä vanhemmat vahtivat lapsiaan, ja samalla myös kasvattavat.
Onko nämä huonotapaiset psykopaatti anopit aina miniän anoppeja? Mistä se kertoo ?Joukossa yhtään kiusattua ja halveksittua vävyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi vastaa kirjoitti:
Sitten kun Sinusta tulee anoppi, niin varmaan olet sitten maailman mukautuvin ymmärtäväisin ja ihanin anoppi koskaan.
Kyllä me anopit joudutaan luovimaan, minä ainakin, kolmen niin erilaisen miniän seurassa.
En puutu mihinkään ja pidän etäisyyttä. Elän omaa elämää. Syötän ja juotan vimpan päälle kun tulevat kyläilemään. Neuvoja en jakele. Minulle riittää hyvin se, että tulen omien lasteni kanssa hyvin toimeen, ikinä ollu mitään ongelmaa. He kunnioittavat minua heidän äitinään, se huokuu kaikessa. Varmaan kun en ole puuttunut heidän elämäänsä ja valintoihin, vaan tukenut ja kannustanut.
Ovatpahan miniät aina tänne minun kotiin vierailulle tulleet, en ole huomannut, että olisi pakkopullaa. Ja on pyydetty vastavuoroin heille ja ihan asiallista on ollut.
Normaali ihminen ei puutu muiden elämään.
Totta, miniä ei ryhdy selittämään anopille, että siirrä tavarat pois lapsen ulottuvilta vaan hyväksyy sen, että normaali ihminen ei puutu muiden elämään.
Normaali anoppi tietenkin haluaa, että ympäristö on mahdollisimman turvallinen lapsenlapsellensa. Ei sitä tosiaan miniän tarvitse anopille selittää.
Normaali anoppi ajattelee, että kyläillessä vanhemmat vahtivat lapsiaan, ja samalla myös kasvattavat.
Normaali anoppi on iloinen ja haluaa tehdä vierailusta mukavan, kun lapsenlapsi on tullut kylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paitsi silloin kun toinen alistuu tossuna, silloin se tosiaan on ohi. Mua hirvittää mennä tänään anoppilaan koska anoppi yrittää kyykyttää mua makean syömisellä niin että laatta melkein lentää. Kirjoitinkin siitä tänne ja jopa mieheni sanoi viime kerran jälkeen että omituista touhua. Kun olin viime kerralla väistänyt täysin ylivoimaisen isokokoisen munkkipossun syönnin laittamalla sen lapsen kanssa puoliksi ja tappelemalla puoliskan alas (syötyäni sitä ennen suuren määrän anopin makeita tarjottavia, ja yritettyäni kieltäytyä munkista), anoppi nousi mitään kysymättä ja kävi hakemassa pakastimesta jäätelötuutit sillä menetelmällä että ei ei ole vaihtoehto. Vielä tarkkaili ja kysyi että eikö olekin hyvää kun jouduin tuonkin syömään.
Mitä ihmettä mä just oikein luin? Etkö osaa sanoa, ettet syö ja olla syömättä? Jätät vaan siihen lautaselle koskematta, jos anoppi väkisin laittaa. Ja sitä ennen tietenkin sanot, ettet aio syödä. Sama jäätelötuutin kanssa, sano ettet syö ja jos anoppi silti tyrkyttää, voit edelleen sanoa ettet syö ja viedä sen takaisin pakastimeen tai suoraan roskiin.
Kyllä meilläkin anoppi aina tavan vuoksi yrittää tarjota kaikenlaista makeaa mikä ei kuulu meidän ruokavalioon, mutta osataan kyllä ihan sanoa ettei nyt oteta. Tai otetaan pieni nokare jos näyttää hyvältä. Ja ihan itse päätetään, niin kuin aikuiset ihmiset.
On helppo sanoa että jätä vaan se tuutti avamattomana siihen lautaselle sulamaan, mutta musta tuntuu että siinä kohtaa menee tavallaan jotain rikki. Noin tekemällä yksinkertaisesti nolaan anopin ja siirrytään edes jotenkin normaalista kanssakäymisestä avoimeen riitelyyn. Anoppi saa mehevän jutun kertoakseen sukulaisille, ei yhtä jäätelöä voinut syödä. Ja niin edelleen. Haluan vain elää sovussa. Mutta koetan nyt pitää paremmin pääni tällä kertaa jos tuota taas esiintyy.
"Voi hitsi ku mieli tekis mutta jos syön tämän jäätelön niin sitten oksennan ruokapöytään." Sitten otat tuutin ja viet sen pakastimeen.
Ompas kamalaa joutua syömään kylässä munkki ja jäätelöä.. ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olisikin vain anoppi, mutta kun on myös äärimmäisen kontrollointihaluinen appiukko. Mies on ainoa lapsi, ja ollut aina hyvin pehmeä ja autoritääristä isäänsä kunnioittava eikä halua asettua häntä vastaan. Isänsä pitää miestä otteessaan myös rahan avulla: jos mies tekee niin kuin isänsä haluaa, isä kustantaa kalliitakin asioita miehelle. Emme ole voineet tehdä mitään isoja päätöksiä ilman appiukon suostumusta. Nyt alkaa minun mitta olla täynnä kontrollointia, kun appiukko sai raivokohtauksen siitä, kun kuulu että olemme ottamassa lemmikkieläimen. Kuulostaa ehkä käsittämättömältä mutta näin on. Appu ei itse pidä yhtään lemmikkieläimistä eikä sallisi muidenkaan niitä ottava. Minä en tällaiseen alistu näin reilusti yli kolmekymppisenä ihmisenä, surullista vain on mieheni on tosi vaikeassa tilanteessa kun haluaisi kuitenkin edelleen isäänsä miellyttää. Asuntoa tai autoa emme todellakaan voi vaihtaa ilman appiukon hyväksyntää, mutta sentään haluan itse päättää missä lomailemme ja milloin on koiran aika. Olen oikeasti jopa miettinyt eroa lapseni isästä hänen vanhempiensa takia. En tiedä enää mitä tehdä, kun minusta tuo kuvio ei ole terve, mutta mieheni ei halua vastustaa isäänsä. Niinpä minä olen nyt se kamala ihminen kun uskallan tehdä ja haluta jotakin ihan itsenäisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ei ole paha ja tarkoittaa hyvää. On kuitenkin vaikea unohtaa joitain kommentteja:
- purkakaa talo ja rakentakaa talopaketti ja ottakaa velkaa paljon
-lopettakaa kissa
-eikö teidän kannattaisi erota?
-onko lapsi vahinko?
-ei missään tapauksessa lapsia kannata hankkia
- lasten arvosteleminenvarmasti vikaa itsessäni koska sanon vastaan enkä ole nöyrä
Olen törmännyt usein tilanteisiin, missä jonkun anoppi käskee lopettamaan lemmikin, koiran/kissan. Mikähän tuossa on taustalla? Lemmikit ovat olleet hyvinhoidettuja.
Mä en ole ketään käskenyt lopettamaan lemmikkiä. Mutta usein olen ajatellut että noillekin olisi kyllä parempi kun lopettaisivat toin koiran. Kun näkee, että nuori pari on muutenkin ihan umpiuupunut, kiireinen, stressaantunut töistä, lapsille äyskitään, kotitöistä riidellään ja sitten on vielä se koira. Siitäkin välillä riidellään että kuka ulkoiluttaa sitä ja kenen vuoro on tulla heti töistä/koulusta kotiin ja hoitaa koira. Vanhempana ihmisenä tajuaa että noilla on joo liikaa kaikkea, ja kyllä se koiran lopetus jollain lailla on kumminkin helpompi asia kuin lapsesta luopuminen, tai avioero.
Olen luojan kiitos koirille allerginen, joten minä en ole se joka ottaa koiran viikoksi kun perhe lähtee reissulle. Siitäkin tietysti tulee perheelle stressiä, että mihin se koira nyt taas tungetaan...
Meillä on sama ongelma eli pojan perheessä on 2 koiraa, minä olen koirille allerginen. Pojan perheessä on jatkuvaa kinaa ja sanailua siitä,kenen tehtävä on ulkoiluttaa koirat, kuka hankkii loman ajaksi koiravahdin jne. Olen kuunnellut sitä ihan hiljaa (eilenkin kahvipöydässä) ja mietin, että joku toinen kuulisi miniän puheessa selkeitä vihjeitä siihen suuntaan, että minä en anoppina ole tarpeeksi apuna. Pari kertaa miniä on huokaillut, että allergioihin on siedätyshoidot,mutta en ole tähän tarttunut.
Kun on työt, harrastukset, lapset ja koirat, niin päivät ovat täysiä. Silti ei suostuta luopumaan mistään vaan oletetaan, että jos ei anoppi itse ota koiria, niin ainakin maksaa niiden kennelhoidot. Lapsiperheessä kun on raha tiukilla ja anoppi olisi luontainen ilmainen hoitaja.
Siis onko joku pyytänyt sinua maksamaan hoidot, vai keksiikö ihan itse?
Kyllä on pyydetty, koska muut saavat koiransa ilmaiseksi vanhemmilleen, minun poikani ei, joten jään jotenkin velkaa poikani perheelle (näin se on minulle selitetty). Heillä ei ole varaa viedä koiria kenneliin, minulla olisi, joten koska he ottavat lapset mukaan lomalle (eivät pidä isovanhempaa hoitoautomaattina), niin minun pitäisi kiitollisena siitä joko ottaa koirat tai maksaa niiden hoito. Mutta osaan olla hiljaa enkä ymmärrä koko asiaa, sen sijaan riemuitsen siitä, miten kivalle reissulle ovat lähdössä ja pohdiskelen ääneen, että toivottavasti olisi hyvä sää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ei ole paha ja tarkoittaa hyvää. On kuitenkin vaikea unohtaa joitain kommentteja:
- purkakaa talo ja rakentakaa talopaketti ja ottakaa velkaa paljon
-lopettakaa kissa
-eikö teidän kannattaisi erota?
-onko lapsi vahinko?
-ei missään tapauksessa lapsia kannata hankkia
- lasten arvosteleminenvarmasti vikaa itsessäni koska sanon vastaan enkä ole nöyrä
Olen törmännyt usein tilanteisiin, missä jonkun anoppi käskee lopettamaan lemmikin, koiran/kissan. Mikähän tuossa on taustalla? Lemmikit ovat olleet hyvinhoidettuja.
Mä en ole ketään käskenyt lopettamaan lemmikkiä. Mutta usein olen ajatellut että noillekin olisi kyllä parempi kun lopettaisivat toin koiran. Kun näkee, että nuori pari on muutenkin ihan umpiuupunut, kiireinen, stressaantunut töistä, lapsille äyskitään, kotitöistä riidellään ja sitten on vielä se koira. Siitäkin välillä riidellään että kuka ulkoiluttaa sitä ja kenen vuoro on tulla heti töistä/koulusta kotiin ja hoitaa koira. Vanhempana ihmisenä tajuaa että noilla on joo liikaa kaikkea, ja kyllä se koiran lopetus jollain lailla on kumminkin helpompi asia kuin lapsesta luopuminen, tai avioero.
Olen luojan kiitos koirille allerginen, joten minä en ole se joka ottaa koiran viikoksi kun perhe lähtee reissulle. Siitäkin tietysti tulee perheelle stressiä, että mihin se koira nyt taas tungetaan...
Tämä on taas hyvä esimerkki. Miksi se lemmikki pitää aina lopettaa? Joku sairas ajatusmaailma tuossa täytyy olla taustalla. Lemmikille voi vallan mainiosti hakea uuden hyvän kodin.
Ei mulla ollut anopin kanssa ikinä minkäänlaista valtataistelua. En oikein edes ymmärrä mistä me oltais taisteltu.
Oma äitini yrittää hieman päsmäröidä meidän/mun elämääni, paino sanalla yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi vastaa kirjoitti:
Sitten kun Sinusta tulee anoppi, niin varmaan olet sitten maailman mukautuvin ymmärtäväisin ja ihanin anoppi koskaan.
Kyllä me anopit joudutaan luovimaan, minä ainakin, kolmen niin erilaisen miniän seurassa.
En puutu mihinkään ja pidän etäisyyttä. Elän omaa elämää. Syötän ja juotan vimpan päälle kun tulevat kyläilemään. Neuvoja en jakele. Minulle riittää hyvin se, että tulen omien lasteni kanssa hyvin toimeen, ikinä ollu mitään ongelmaa. He kunnioittavat minua heidän äitinään, se huokuu kaikessa. Varmaan kun en ole puuttunut heidän elämäänsä ja valintoihin, vaan tukenut ja kannustanut.
Ovatpahan miniät aina tänne minun kotiin vierailulle tulleet, en ole huomannut, että olisi pakkopullaa. Ja on pyydetty vastavuoroin heille ja ihan asiallista on ollut.
Normaali ihminen ei puutu muiden elämään.
Totta, miniä ei ryhdy selittämään anopille, että siirrä tavarat pois lapsen ulottuvilta vaan hyväksyy sen, että normaali ihminen ei puutu muiden elämään.
Normaali anoppi tietenkin haluaa, että ympäristö on mahdollisimman turvallinen lapsenlapsellensa. Ei sitä tosiaan miniän tarvitse anopille selittää.
Normaali anoppi ajattelee, että kyläillessä vanhemmat vahtivat lapsiaan, ja samalla myös kasvattavat.
Normaali anoppi on iloinen ja haluaa tehdä vierailusta mukavan, kun lapsenlapsi on tullut kylään.
On myös hysteerisiä nuoria vanhempia. Jotka ruuvaavat vessapaperit katon rajaan, lukitsevat ihan kaikki kaapit jne. Ei noita normaalilla toiminnalla voi miellyttää. Silloin ei anopin auta kuin elää omaa elämäänsä, ja vieraat tulevat jos tulevat.
Vierailija kirjoitti:
Ei se lopu edes anopin kuolemaan. Sen jälkeen mies jatkaa taistelua äitinsä puolesta, kun äiti oli niin hyvä ihminenja _sinä_ et koskaan ymmärtänyt äitiä jne.
Meillä äiti jatkaa anoppinsa mollaamista. Isoäitini ja isäni ovat kuolleet. Jostain syystä menen aina mummojen puolelle... nykyään lopetan keskustelut alkuunsa, kun vanha rutina alkaa.
Omaan anoppiini minulla on asialliset välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi vastaa kirjoitti:
Sitten kun Sinusta tulee anoppi, niin varmaan olet sitten maailman mukautuvin ymmärtäväisin ja ihanin anoppi koskaan.
Kyllä me anopit joudutaan luovimaan, minä ainakin, kolmen niin erilaisen miniän seurassa.
En puutu mihinkään ja pidän etäisyyttä. Elän omaa elämää. Syötän ja juotan vimpan päälle kun tulevat kyläilemään. Neuvoja en jakele. Minulle riittää hyvin se, että tulen omien lasteni kanssa hyvin toimeen, ikinä ollu mitään ongelmaa. He kunnioittavat minua heidän äitinään, se huokuu kaikessa. Varmaan kun en ole puuttunut heidän elämäänsä ja valintoihin, vaan tukenut ja kannustanut.
Ovatpahan miniät aina tänne minun kotiin vierailulle tulleet, en ole huomannut, että olisi pakkopullaa. Ja on pyydetty vastavuoroin heille ja ihan asiallista on ollut.
Normaali ihminen ei puutu muiden elämään.
Totta, miniä ei ryhdy selittämään anopille, että siirrä tavarat pois lapsen ulottuvilta vaan hyväksyy sen, että normaali ihminen ei puutu muiden elämään.
Normaali anoppi tietenkin haluaa, että ympäristö on mahdollisimman turvallinen lapsenlapsellensa. Ei sitä tosiaan miniän tarvitse anopille selittää.
Normaali anoppi ajattelee, että kyläillessä vanhemmat vahtivat lapsiaan, ja samalla myös kasvattavat.
Normaali anoppi on iloinen ja haluaa tehdä vierailusta mukavan, kun lapsenlapsi on tullut kylään.
Mutta ei kasvata, se on vanhempien tehtävä. Siksi vanhempi kulkee lapsensa rinnalla ja pitää huolta siitä, että vierailu on lapsenlapselle turvallinen huolimatta siitä, että kotia ei ole sisustettu yhden vieraan takia uudelleen. Mukavaahan on nimenomaan se, että lapsenlapsi yhdessä vanhempansa kanssa voi kokea erilaisen kuin kotiympäristön eli lapselle voi opettaa, miten kosketaan nätisti tai ollaan kokonaan koskematta ja samalla opitaan kunnioittamaan erilaisuutta ja erilaisia koteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ei ole paha ja tarkoittaa hyvää. On kuitenkin vaikea unohtaa joitain kommentteja:
- purkakaa talo ja rakentakaa talopaketti ja ottakaa velkaa paljon
-lopettakaa kissa
-eikö teidän kannattaisi erota?
-onko lapsi vahinko?
-ei missään tapauksessa lapsia kannata hankkia
- lasten arvosteleminenvarmasti vikaa itsessäni koska sanon vastaan enkä ole nöyrä
Olen törmännyt usein tilanteisiin, missä jonkun anoppi käskee lopettamaan lemmikin, koiran/kissan. Mikähän tuossa on taustalla? Lemmikit ovat olleet hyvinhoidettuja.
Mä en ole ketään käskenyt lopettamaan lemmikkiä. Mutta usein olen ajatellut että noillekin olisi kyllä parempi kun lopettaisivat toin koiran. Kun näkee, että nuori pari on muutenkin ihan umpiuupunut, kiireinen, stressaantunut töistä, lapsille äyskitään, kotitöistä riidellään ja sitten on vielä se koira. Siitäkin välillä riidellään että kuka ulkoiluttaa sitä ja kenen vuoro on tulla heti töistä/koulusta kotiin ja hoitaa koira. Vanhempana ihmisenä tajuaa että noilla on joo liikaa kaikkea, ja kyllä se koiran lopetus jollain lailla on kumminkin helpompi asia kuin lapsesta luopuminen, tai avioero.
Olen luojan kiitos koirille allerginen, joten minä en ole se joka ottaa koiran viikoksi kun perhe lähtee reissulle. Siitäkin tietysti tulee perheelle stressiä, että mihin se koira nyt taas tungetaan...
Meillä on sama ongelma eli pojan perheessä on 2 koiraa, minä olen koirille allerginen. Pojan perheessä on jatkuvaa kinaa ja sanailua siitä,kenen tehtävä on ulkoiluttaa koirat, kuka hankkii loman ajaksi koiravahdin jne. Olen kuunnellut sitä ihan hiljaa (eilenkin kahvipöydässä) ja mietin, että joku toinen kuulisi miniän puheessa selkeitä vihjeitä siihen suuntaan, että minä en anoppina ole tarpeeksi apuna. Pari kertaa miniä on huokaillut, että allergioihin on siedätyshoidot,mutta en ole tähän tarttunut.
Kun on työt, harrastukset, lapset ja koirat, niin päivät ovat täysiä. Silti ei suostuta luopumaan mistään vaan oletetaan, että jos ei anoppi itse ota koiria, niin ainakin maksaa niiden kennelhoidot. Lapsiperheessä kun on raha tiukilla ja anoppi olisi luontainen ilmainen hoitaja.
Siis onko joku pyytänyt sinua maksamaan hoidot, vai keksiikö ihan itse?
Kyllä on pyydetty, koska muut saavat koiransa ilmaiseksi vanhemmilleen, minun poikani ei, joten jään jotenkin velkaa poikani perheelle (näin se on minulle selitetty). Heillä ei ole varaa viedä koiria kenneliin, minulla olisi, joten koska he ottavat lapset mukaan lomalle (eivät pidä isovanhempaa hoitoautomaattina), niin minun pitäisi kiitollisena siitä joko ottaa koirat tai maksaa niiden hoito. Mutta osaan olla hiljaa enkä ymmärrä koko asiaa, sen sijaan riemuitsen siitä, miten kivalle reissulle ovat lähdössä ja pohdiskelen ääneen, että toivottavasti olisi hyvä sää.
Poikasi kuulostaa tosi oudolta ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä loppui anopin yritykset hallinnoida poikansa perheen elämää siihen, että ollaan otettu anoppiin etäisyyttä. Paljon etäisyyttä. Nähdään enää max. neljä kertaa vuodessa. Edelleen anoppi yrittää määrätä meidän kodista, lasten kasvatuksesta, lomakohteista.... mutta yritykseksi jää.
Tästä mielipiteestä ei varmaankaan tykätä, mutta sanon sen silti. Nimittäin veikkaan, että aika monessa tapauksessa nämä "anoppi yrittää määrätä"-jutut on miniän omassa päässä sellaisiksi kääntämiä. Mullakin on anoppi, joka suorastaan pursuaa hyviä ehdotuksia siitä, mitä kaikessa kotona pitää tehdä ja miten - liedentauksen ja kaapinpäällisten putsaamisesta alushousujen silitykseen ja kukkien nyppimiseen. En silti koe, että anoppi yrittää määrätä. Hän vaan haluaa jakaa tietämystään. Olen saanut häneltä paljon erinomaisen toimivia vinkkejä vauvanhoitoon, mutta muu hössötys lähinnä ärsyttää/huvittaa. Koska mieheni suhtautuu niihen samalla tavoin, tilanteeni on onneksi ollut helppo kestää näiden vuosikymmenten aikana.
Mä taas teen sun vastauksesta sen johtopäätöksen, että et ole ikinä ollut täysin rajattoman narsistisen henkilön kanssa tekemisissä.
Anopin kanssa on pitänyt todella tiukasti tehdä rajat ja pitää niistä kiinni. Ja kun itse määrittelee rajat ja pitää niistä kiinni, niin sitten siitäkin saa saavillisia pskaa niskaan. En halua anoppia kotiini monta kertaa päivässä, haluan itse päättää kotinsa sisustuksesta, lasteni nimistä, ja esim siitä, missä lapset ovat päivähoidossa. Ihan joka asiasta pitää vängätä, ja vielä mahdollisimman mitätöivästi ja pilkallisesti. Tuo mun anopin toiminta on pikkuisen höpsähtäneen mummun "tiedon jakamisesta" todella kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi vastaa kirjoitti:
Sitten kun Sinusta tulee anoppi, niin varmaan olet sitten maailman mukautuvin ymmärtäväisin ja ihanin anoppi koskaan.
Kyllä me anopit joudutaan luovimaan, minä ainakin, kolmen niin erilaisen miniän seurassa.
En puutu mihinkään ja pidän etäisyyttä. Elän omaa elämää. Syötän ja juotan vimpan päälle kun tulevat kyläilemään. Neuvoja en jakele. Minulle riittää hyvin se, että tulen omien lasteni kanssa hyvin toimeen, ikinä ollu mitään ongelmaa. He kunnioittavat minua heidän äitinään, se huokuu kaikessa. Varmaan kun en ole puuttunut heidän elämäänsä ja valintoihin, vaan tukenut ja kannustanut.
Ovatpahan miniät aina tänne minun kotiin vierailulle tulleet, en ole huomannut, että olisi pakkopullaa. Ja on pyydetty vastavuoroin heille ja ihan asiallista on ollut.
Normaali ihminen ei puutu muiden elämään.
Totta, miniä ei ryhdy selittämään anopille, että siirrä tavarat pois lapsen ulottuvilta vaan hyväksyy sen, että normaali ihminen ei puutu muiden elämään.
Normaali anoppi tietenkin haluaa, että ympäristö on mahdollisimman turvallinen lapsenlapsellensa. Ei sitä tosiaan miniän tarvitse anopille selittää.
Normaali anoppi ajattelee, että kyläillessä vanhemmat vahtivat lapsiaan, ja samalla myös kasvattavat.
Normaali anoppi on iloinen ja haluaa tehdä vierailusta mukavan, kun lapsenlapsi on tullut kylään.
Mutta ei kasvata, se on vanhempien tehtävä. Siksi vanhempi kulkee lapsensa rinnalla ja pitää huolta siitä, että vierailu on lapsenlapselle turvallinen huolimatta siitä, että kotia ei ole sisustettu yhden vieraan takia uudelleen. Mukavaahan on nimenomaan se, että lapsenlapsi yhdessä vanhempansa kanssa voi kokea erilaisen kuin kotiympäristön eli lapselle voi opettaa, miten kosketaan nätisti tai ollaan kokonaan koskematta ja samalla opitaan kunnioittamaan erilaisuutta ja erilaisia koteja.
Näin juuri! Lapsella on oma koti, jonka vanhemmat saavat sisustaa miten haluavat. Mummola on isovanhempien koti, joka sisustetaan isovanhempia varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi vastaa kirjoitti:
Sitten kun Sinusta tulee anoppi, niin varmaan olet sitten maailman mukautuvin ymmärtäväisin ja ihanin anoppi koskaan.
Kyllä me anopit joudutaan luovimaan, minä ainakin, kolmen niin erilaisen miniän seurassa.
En puutu mihinkään ja pidän etäisyyttä. Elän omaa elämää. Syötän ja juotan vimpan päälle kun tulevat kyläilemään. Neuvoja en jakele. Minulle riittää hyvin se, että tulen omien lasteni kanssa hyvin toimeen, ikinä ollu mitään ongelmaa. He kunnioittavat minua heidän äitinään, se huokuu kaikessa. Varmaan kun en ole puuttunut heidän elämäänsä ja valintoihin, vaan tukenut ja kannustanut.
Ovatpahan miniät aina tänne minun kotiin vierailulle tulleet, en ole huomannut, että olisi pakkopullaa. Ja on pyydetty vastavuoroin heille ja ihan asiallista on ollut.
Normaali ihminen ei puutu muiden elämään.
Totta, miniä ei ryhdy selittämään anopille, että siirrä tavarat pois lapsen ulottuvilta vaan hyväksyy sen, että normaali ihminen ei puutu muiden elämään.
Normaali anoppi tietenkin haluaa, että ympäristö on mahdollisimman turvallinen lapsenlapsellensa. Ei sitä tosiaan miniän tarvitse anopille selittää.
Normaali anoppi ajattelee, että kyläillessä vanhemmat vahtivat lapsiaan, ja samalla myös kasvattavat.
Joo, mutta sitten ei toki tarvitse ihmetellä miksi Pertti 1v:,n kanssa ei hirveästi jakseta kyläillä paikassa, jossa nuppineulat, sakset, puikot, kolikot, perintöposliinit ja anopin psyykelääkkeet ovat tv-tasoilla ja olohuoneen matalalla pöydällä. Alle parivuotiasta kun ei ihan yhden vierailun aikana välttämättä keretä kasvattaa siihen, että niihin ei saa koskea.
Ja en oleta että kukaan siirtelee tavaroita pois meidän lapsia varten. Mutta en kyläile sellaisissa paikoissa, missä esim. lääkkeitä tai saksia ei saa siirtää pois lapsen ulottuvilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi vastaa kirjoitti:
Sitten kun Sinusta tulee anoppi, niin varmaan olet sitten maailman mukautuvin ymmärtäväisin ja ihanin anoppi koskaan.
Kyllä me anopit joudutaan luovimaan, minä ainakin, kolmen niin erilaisen miniän seurassa.
En puutu mihinkään ja pidän etäisyyttä. Elän omaa elämää. Syötän ja juotan vimpan päälle kun tulevat kyläilemään. Neuvoja en jakele. Minulle riittää hyvin se, että tulen omien lasteni kanssa hyvin toimeen, ikinä ollu mitään ongelmaa. He kunnioittavat minua heidän äitinään, se huokuu kaikessa. Varmaan kun en ole puuttunut heidän elämäänsä ja valintoihin, vaan tukenut ja kannustanut.
Ovatpahan miniät aina tänne minun kotiin vierailulle tulleet, en ole huomannut, että olisi pakkopullaa. Ja on pyydetty vastavuoroin heille ja ihan asiallista on ollut.
Normaali ihminen ei puutu muiden elämään.
Totta, miniä ei ryhdy selittämään anopille, että siirrä tavarat pois lapsen ulottuvilta vaan hyväksyy sen, että normaali ihminen ei puutu muiden elämään.
Normaali anoppi tietenkin haluaa, että ympäristö on mahdollisimman turvallinen lapsenlapsellensa. Ei sitä tosiaan miniän tarvitse anopille selittää.
Normaali anoppi ajattelee, että kyläillessä vanhemmat vahtivat lapsiaan, ja samalla myös kasvattavat.
Normaali anoppi on iloinen ja haluaa tehdä vierailusta mukavan, kun lapsenlapsi on tullut kylään.
Mutta ei kasvata, se on vanhempien tehtävä. Siksi vanhempi kulkee lapsensa rinnalla ja pitää huolta siitä, että vierailu on lapsenlapselle turvallinen huolimatta siitä, että kotia ei ole sisustettu yhden vieraan takia uudelleen. Mukavaahan on nimenomaan se, että lapsenlapsi yhdessä vanhempansa kanssa voi kokea erilaisen kuin kotiympäristön eli lapselle voi opettaa, miten kosketaan nätisti tai ollaan kokonaan koskematta ja samalla opitaan kunnioittamaan erilaisuutta ja erilaisia koteja.
Miksi anoppi ei huomio lastenlastaan ja vietä aikaa hänen kanssaan, vaikka lapsi on tullut mummoa katsomaan?
Sen sijaan istuu p*rse sohvaan liimattuna ja arvostelee miniää.
Sitten ihmetellään, kun kukaan ei käy mummon luona kylässä...
Alue: Aihe vapaa
Siis onko joku pyytänyt sinua maksamaan hoidot, vai keksiikö ihan itse?