Onko nelonen hyvä arvosana yliopistossa?

Työelämässä ketään ei kiinnosta, millaisia arvosanoja kukakin on saanut opinnoissaan. Suoritettu tutkinto on se, joka vaaditaan. Arvosanoilla ei ole mitään merkitystä, eivätkä opintojen sisällöt välttämättä kohtaa työelämän vaatimuksia millään tavalla. 

Opinnoista töihin siirrytään aloittamalla oman alan työt opintojen aikana vähitellen. Kun ne tutkintopaperit viimein saa, pitäisi olla jo jalka työpaikan ovenvälissä. Tällöin on yhdentekevää, onko keskiarvo 3 vai 4. Kun talo ja tulevat työkaverit ovat tuttuja, huomio keskittyy oikeisiin asioihin: kykyyn soveltaa oppimaansa. Todennäköisestihän asia on niin, että jos jatkuvasti suorittaa opintonsa täpärästi, on aika harkita opinsaunan ja alan vaihtoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asteikko on 1-5 niin 4 on hyvä. Jos keskiarvo on yli 3,5 niin se on hyvä. Alle 3,5 keskiarvo alkaa olla aika hyödytön. Mitä järkeä opiskella jos ei opi/halua oppia?

Tämä on shaibaa. Yliopisto-opinnot on suunniteltu niin, että läpi päösyn kynnys on sama kuin tarpeeksi oppimisen kynnys. Toisin sanoen, jos opit TARPEEKSI, saat ykkösen. JOKAINEN joka pääsee kursseista läpi ja saa tutkintotodistuksen, on oppinut tarpeeksi pärjötäkseen alallaan, on se sitten lääkäri, insinööri, toimittaja tai sossutäti. Hyödyllisen oppimisen raja on toisin sanoen ykkösessä.

Tämä on scheibaa. Alle kolmosen keskiarvon tyypit on sellaisia tumpeloita, ettei heistä oikein koulutustaan vastaavaan työhön ole. Johonkin yksinkertaisempaan kyllä. Työmarkkinoilla alle 3,5 keskiarvolla ei tee oikein mitään, silloin on käytännössä samalla viivalla kouluttautumattomien kanssa.

Eli sinusta puolet akateemisista ihmisistä ei voi saada koulutustaan vastaavaa työtä? Kai sinä tajuat, että tämä ei ole lähelläkään totuutta.

Tottahan se on. Yli puolet on jossain ihan muissa kuin koulutustaan vastaavissa töissä.

Millä alalla muka? Lääkäreistä, opettajista, diplomi-insinööreistä jne taitaa lähes kaikki tehdä ihan sitä mihin ovat kouluttautuneetkin.

Kannatti opetella koulussa lajittelualgoritmeja niin nyt pärjää postinkantajana :D

T. DI

Mun todistuksia ei ole katsottu mihinkään työhön vuosikymmeniin.

Kolmonen on hyvä, nelonen parempi ja viitonen paras.

On hyvä arvosana, jos oot tekniikan alalla, niin tosi hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Aina saan helposti 5/5. Luen tentteihin ja teen esseet huolellisesti.

T. Academic person.

Meillä aikanaan eräs luennoitsija/proffa ilmoitti selkeästi, että 5 tarkoittaa virheetöntä suoritusta ja ettei ole urallaan sellaiseen törmännyt eikä usko törmäävänsä. Joten hän ei periaatteessa urallaan ainuttakaan vitosta antanut.

Myöskään graduista ei samalla logiikalla koskaan antanut laudaturia. Eximia mielestään todellisuudessa paras mahdollinen arvosana.

Eli voi joskus olla hieman herran hallussakin nuo arvosanat.

Katsotaanko noita arvosanoja oikeasti työtä haettaessa? Aloitan yliopisto-opinnot syksyllä ja mietityttää jo etukäteen....

Vierailija kirjoitti:

Katsotaanko noita arvosanoja oikeasti työtä haettaessa? Aloitan yliopisto-opinnot syksyllä ja mietityttää jo etukäteen....

Ei. Työt menevät kakkosen keskiarvon verkostoutujille ja kilta-aktiiveille ja nelosen keskiarvon introvertit päätyvät kortistoon

Minun yliopistoaikanani hylsyn lisäksi arviointi oli 1-3. Arvosanani olivat muistaakseni kaikki kakkosia. Tenteistä tuli 1,5-2,5. Saattoi olla joku kolmonenkin. Eipä ole tullut tutkintotodistusta avattua sen jälkeen, kun sen sain. Ei siitä ole ollut työnantajakaan kiinnostunut, kunhan se on.

Iso osa varmaan tietää, mikä on 10-20-70 sääntö? Tämä sääntö on sitä paitsi sitä pätevämpi, mitä korkeampi koulutus on. Eli amisaloilla koulussa opitaan iso osa työelämässä tarvittavista taidoista, mutta korkeakouluissa ei paljon mitään. Se siis tarkoittaa sitä, että työelämässä tarvittavista tiedoista 10 % opitaan opiskeluaikana, 20 % oman kiinnostuksen kautta, työkavereilta yms. erilaisisat asioista ja 70 % itse työssä.

Omissa opiskelukavereissa on ollut kahdenlaisia kiitettävän arvosanan saajia. Toisia näistä en ottaisi missään nimessä töihin, toiset taas ovat jopa metsästämisen arvoisia. Valitettavasti näistä näkee vasta työelämässä, kumpaan ryhmään porukka kuuluu. Se toinen on se, jolle oppiminen on helppoa, osaavat ratkaista ongelman ja heille ei sekään ole katastrofi, jos joku arvosana jää neloseen tai jopa kolmoseen. Sitten on niitä, joille se on katastrofi ettei tule kiitettävää kaikesta. Nämä ovat niitä, jotka eivät usko, ettei arvosanoilla ole merkitystä työelämässä. He käyttävät yökaudet puurtamiseen ja lukemiseen ja jos tulee se nelonen, pääsee itku. Nämä eivät vain oikein kestä työelämässäkään sitten mitään epäonnistumisia ja siksi ovat vaikeita tyyppejä. Eikä todellista ongelmanratkaisukykyä ole ja saattavat olla täydellisyyteen pyrkiessään todella hitaita. On niitäkin työnantajia, jotka sanovat, etteivät ota tyyppejä, joilla on pelkkiä kiitettäviä, juuri em. syystä.

Itse olen aika keskinkertainen ja tyytyväisenä työssäni ratkon ongelmia.

Ei 5:nen ole täydellinen suoritus, se on vain paras arvosana minkä voi saada. Mitä järkeä on pitää 5:sta arvosteluasteikossa, jos sitä ei voi käytännössä saada, koska se vaatisi niin täydellisyyttä hipovaa arvosanaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei 5:nen ole täydellinen suoritus, se on vain paras arvosana minkä voi saada. Mitä järkeä on pitää 5:sta arvosteluasteikossa, jos sitä ei voi käytännössä saada, koska se vaatisi niin täydellisyyttä hipovaa arvosanaa.

Tämä oli siis yksittäisen proffan periaate. Ei vitosia, ei laudatureja, mikäli suorituksessa jotain kritisoitavaa löydettävissä. Ja löysi aina.

Täydellisyyttä hipova siis hänelle 4 tai eximia. Täydellinen 5, laudatur.

Aina hän noita jääräpäisiä periaatteenmiehiä on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Jos saa vitosia kursseista jatkuvasti, niin kannattaa ottaa enemmän kursseja. Sinulla on selvästi "liikaa" aikaa lukea tentteihin. Nyt siis oletetaan, että elämässä on muutakin kuin tentteihin lukemista. 

Mikähän tuossa yläpuolella nyt on alapeukkujen arvoista... Joku vitosten tavoittelu nyt vaan on ihan taivaallisen turhaa, kun paljon pienemmällä työmäärällä saa sen nelosen tai kolmosen. Käyttää sen säästyneen ajan sitten vaikka käymällä useampaa kurssia tai opettamalla työelämässä oikeasti tarvittavia tietoja.