Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Auttakaa! Miten saan oman rähjäämisen loppumaan?

Vierailija
30.03.2018 |

Tilanne siis se että muutaman kuukauden sisään mun pinnani alkoi kiristymään ihan pienestäkin ja nykyään alan huutaa :( esim tänään kun kissanpennut saivat villityskohtauksen ja juoksivat lautasen yli kun söin, sitten huusin täyttä kurkkua ja kiroilin. (Muuta en siis tehnyt) ärjyin itsekseni varmaan 20min kunnes äijä sai tarpeekseen ja lähti ulos (ihan ymmärrettävää)

Räjähtelen lähes kaikesta mikä menee mun mielestä päin v*ttua väh 2x päivässä, en siis kohdista kehenkään, en mieheen enkä kissoihin, mesoan vain itsekseni. Alkaa stressata itseäkin.

On ollut stressiä ja pitkittynyttä selkä/polvikipua joka estää mua tekemästä normaaleja asioita....

En vain pysty kontrolloimaan suuttumustani, ja pelkäänkin että eroamme tämän vuoksi, ihmettelen miten on jaksanut mua näin pitkään...

Kommentit (42)

Vierailija
41/42 |
30.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

joogini kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

joogini kirjoitti:

Sinua vaivaa menettämisen pelko ja turvamekanismina saat kiukkukohtauksen suojellaksesi itseäsi. Olet riiputtanut elämäsi ulkoisiin tekijöihin ja elämältäsi putoaa pohja, jos jonkin niistä menetät. Siksi suojelet raivokkaasti asioita. Opettele olemaan ripustautumatta asioihin ja elämäsi muuttuu huomattavasti.

Ei mua vaivaa menettämisen pelko. Mua ilmeisesti sairaalloisesti v*tuttaa se jos joku asia ei mene mun mielestä oikein. (Esim pelatessa, kelan kanssa asiointi verkossa takkuaa jne)

Et tunnista ongelmaa. Pelkäät, että asiat eivät hoidu, jos kelan sivut takkuaa. Pelkäät, että menetät jotain, jos et onnistu pelissä. Pelkäät menettäväsi jotain, jos asia ei mene haluamallasi tavalla. Parempi lipua rauhassa eteenpäin, koska asiat kuitenkin hoituu varmasti tavalla tai toisella. Sinulla on kuitenkin mies, kissoja, koti ja ruokaa eli elämäsi tuskin on kammottavan surkeaa. Mene rauhassa eteenpäin. Suomessa ei hetkeen ole ihmisiä kuollut nälkään, joten olet ihan turvassa.

Eikun sä oot vaan huono kyökkipsykolooki. Itsellä sama ongelma kuin ap:llä, eikä tod vaivaa mikään menettämisen pelko tai ripustautuminen, sillä olen menettänyt jo kaiken minkä ihminen voi ylipäätään elämässään menettää (paitsi aviomieheni) enkä muutenkaan ole koskaan ollut sitä tyyppiä, joka pelkää menetyksiä tai ripustautuu mihinkään, saati mihinkään ulkoisiin tekijöihin tai itsensä suojeluun.

Eiköhän tuossa ap:n taustalla ole nyt jotain ihan muuta, masennusta ehkä, pettymystä elämään, paineita, riittämättömyyden tunteita, pitkittynyttä stressiä, krooninen kipu ja terveysvaivatkin lyhentävät pinnaa helposti, sellainen kaikki epäselvyys ja epävarmuus omasta elämästä ja ongelmien kasautumisesta. Miten on ap, onko jotain muita huolia tai pettymyksiä, ollut ehkä jo pitempään?

Vierailija
42/42 |
30.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivut varmaankin lievittyy, entä pystytkö sille muulle ahdistuksen/stressin aiheuttajalle tekemään jotain?

Kaippa sille pystyy sitten kun lääkärit vihdoin tutkii mun pään.... mulla on selkäkipujen takia nyt 10mg triptyl jotta saisin yöllä nukuttua... ap

Tiesitkö, että Triptyl on juuri mielialalääke? Trisyklinen masennuslääke. Käytetään myös kipukynnystä nostamaan. Mutta ihan mielialalääke on. Ei sillä, että itse suosittelisin muidenkaan mielialalääkkeiden käyttöä, mutta käytät ihan parasta aikaa jo yhtä sellaista. 

Miten sun selkäkivut alkoivat, mikä vaiva selässä tarkalleen on?

Kuinka hyvin nukut? Kauanko tuota rähjäämistä on ollut?

Mä oon siis 23, selkäkipuja ollut ainakin +10 vuotta, vuosien aikana pahentunut. En nuku kovinkaan hyvin kipujen takia, siksi lääke että voin nukkua. On tulossa ainakin lantiorangan magneettikuvaus, saa nähdä mitä sieltä löytyy..

Okei, no tuo selittää jo paljon. Ymmärrän hyvin millaista on elää kroonisen kivun ja vielä siitä aiheutuvan kaiken epävarmuuden ja pettyneisyyden kanssa, varsinkin jos se vielä vaikuttaa unenkin laatuun.

Pienikin univaje nimittäin heikentää terveydentilaa ja mielialaa dramaattisesti. Onko se Triptyl muuten auttanut nukkumisessa kuinka hyvin, riittääkö se?

Ikäväähän tuossa on sekin, kun olet vasta noin nuori. Mä kans sairastuin vakavasti nuorena, ja nyt olen sitten 15 v. myöhemmin ihan samanlainen turhautunut ja räjähdysherkkä räyhääjä kuin sinäkin. :( Unihäiriö, kipu, toteutumattomat haaveet, kehon muuttuminen, uudet rajoitteet, lääkäreillä ravaaminen ja Kelan tukiviidakossa navigointi ja kaikesta tuosta seurannut masennus ja veetutus on mun kohdalla se syy räjähtelyyn. Itsekään en suoraan miehelleni räyhää, mutta karjun ja kiroilen itsekseni, kun joku juttu menee pieleen tai jossain asiassa tulee vastaan pieniäkin vastoinkäymisiä. Sitä on jotenkin niin ylivirittynyt ja pettynyt kaikkeen, jolloin ne ihan mitättömätkin hommat saa pään leviämään.

En oikein osaa sanoa mitään fiksua tähän, kun omallakin kohdalla tuosta kamalasta käytöksestä on ollut todella vaikeaa (lue mahdotonta) päästä eroon, mutta oletko ajatellut ihan jollekin ammattilaiselle puhumista tai kriisipuhelinta tms.? Vertaistuessakin voisi olla ideaa. Jos ärsyyntyminen johtuu kivuista ja unettomuudesta, niin olisihan se hyvä saada jutella niistäkin jollekin, ettet kokisi olevasi ainakaan ihan yksin noiden ongelmiesi kanssa.

Toivottavasti saat jotain apua selkävaivoihin ja rohkenet hakea apua myös tuohon turhautumiseen, tsemppiä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän yhdeksän neljä