Millaiset ihmiset pilaa työpaikan ilmapiirin?

Mulla oli sellainen työkaveri joka koko ajan keskeytti työni, hänelle tuli joku asia mieleen ja pomppasi paikaltaan ja alkoi höpöttää. Sitten taas yritin keskittyä työhöni ja eikö kohta hän hypännyt ylös ja kertoi mitä tuli mieleen. Yritin vihjailla että ja sanoa aika suoraankin, että pitäisi saada työt tehtyä, mutta hän vaan höpötti. Hermohan mulla meni ja vaihdoin paikkaa. Suuttui sitten niin että välit meni kokonaan. Oli ikävä sitten törmätä jossain taukotilassa kun ei puhunut mitään.

Up

Vierailija kirjoitti:

Jekylllll kirjoitti:

Olisko siellä työpaikalla kuitenkin tärkeintä se, että työt tulevat tehdyksi hyvin ja sujuvasti, eikä jatkuvat tervehdykset tai ylimääräiset hohtokeilaukset?

No nuo molemmat mainitsemasi asiat vaikuttavat työviihtyvyyteen. Toki on sellaisia, joille ne merkkaa enemmän. Mutta jos ajattelet asiaa niin, että haluaisitko olla töissä paikassa, jossa ei tervehditä? Se vaikuttaisi töykeältä ja miettisit, että mitä olet tehnyt, kun sinua kohdellaan niin. Ja huono fiilis vaikuttaisi töihinkin.

Ja taas jos vaikka järjestäisit itse tuota hohtokeilausta ja osa ei tulisi, niin sekin voisi vaikuttaa töykeältä (jos osallistujilla ei olisi erityisiä syitä olla tulematta).

Ymmärrätkö nyt, että työpaikalla sosiaalisilla suhteillakin merkitystä, ei ole olemassa jotain tyhjiötä, jossa "vain tehdään töitä"?

Miksi mä tulisin sinne hohtokeilaukseen, minähän näen jo 40+ tuntia viikossa ihmisiä joista en edes kaikista erityisemmin pidä, mutta silti olen kaikille ystävällinen.

Miksi ihmeessä lähtisin enää vapaa-ajalla työporukan kans yhtään mihinkään?

Tännehän onkin jo tullut osuvia luonteen kuvauksia Henkilöstä.

Sellainen,kenen mielestä kaikki on huonosti. Joka tiuskii muille ja ei hallitse omaa pahaa oloaan vaan purkaa sen muihin.

Omassa työssä kohtaa monenlaista persoonaa. Ehkä vaikeampia tapauksia ovat ne, jotka pyörtävät puheitaan tai muuntelevat totuutta kuin purkkaa. Esimerkiksi tiedän ihmisen joka saattaa kieltäytyä tulemasta apuun tilanteessa, jossa apua tarvitaan. Mutta sitten jälkeenpäin sanoo (muut kolleegat tai pomo läsnä) voi voi miksi et pyytänyt apua?  Tulee todella outo fiilis. Tietää että hän tietää, mutta osaa silti olla todella häikelemätön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- tyyppi, joka ei koskaan lähde vapaa-ajalla työporukan järjestettyihin tilaisuuksiin. Pikkujoulut, hohtokeilausturnaukset jne.

Ymmärrän hyvin tämän, tulee vaikutelma, että on vähän ylimielinen kun muut ei kiinnosta ja se, että vois olla rennompaa ja mukavaa, jos tehdään yhdessä jotain muutakin kuin työtä.

Miksi ihmeessä omalla vapaa-ajalla pitäisi viettää aikaa kollegoiden kanssa?

No omasta mielestäni on arvo, jos työpaikalla on työyhteisö, jonka jäsenten kanssa on hyvissä väleissä.

Toki työpaikkoja on erilaisia, jos oma työ ei edellytä kollegan tuntemista niin varmaan sitten eri juttu. Omassa työssä taas on tarkoitus tehdä yhteistyötä työkavereiden kanssa, joten sen vuoksi yhteishenkeä on hyvä vaalia. Parhaimmillaan kai sitten työyhteisöön kuuluminen on kivaa, vaivatonta ja sellaista, että siitä saa tukea työhön. Sen vuoksi voin ajatella, että kerran vuodessa voi olla joku vapaa-ajan tilaisuus yhdessä. Ja siis vaikka en ole parhaita kavereita työkavereiden kesken, niin se, että pyrkisin viettämään hauskan illan on arvonantoa kuitenkin.

Minusta taas on omituista, jos ei kykene olemaan hyvissä väleissä työkavereiden kanssa ilman kerran vuodessa tapahtuvaa vapaa-ajan tilaisuutta.

No varmasti ihmiskohtaista, mutta ehkä vapaa-ajan tilaisuudessa näkee jonkun muun puolen kuin vain sen työroolin ja se voi olla myös ihan hyvä asia. Mutta toki ihmiset on erilaisia.

 Omasta mielestäni tuossa on sekin puoli, että työnantaja tarjoaa alaisilleen jotain, ehkä ruokaa tai virkistystä. Sekin ele siis.

Miten työnantajan järjestämästä työkavereiden kanssa vietetystä vapaa-ajan tilaisuudesta näkee jonkun muun puolen? Samalla tavallahan näkee vaikka kahvitauolla.

Jokaisellahan on työrooli erikseen, ja nämä vapaa-ajan tapahtumia suosivat luulevat, että se tipahtaa pois kun mennään vapaa-ajalla vaikka yhdessä jumppaan.. osa kuvittelee, että tarvitaan jotain virkistystä kuten hieman alkoholia ja ruokaa, mutta ei sekään yleensä toimi. Ihmiset ovat "töissä" silloinkin. Vain idiootti käyttäytyisi näissä tilanteissa kuin se aito itsensä.

Toisaalta tässä on kyse siitä, että halutaan sitoa työntekijä työpaikkaan tiukemmin. Ei riitä, että teet panoksesi, sinun pitää rakastaa sitä duunia! Ja niitä kavereita! Ja haluta tehdä sitä aina, ympäri kellon, antaa sille kaikkesi kuin jollekin tosi rakkaalle. Annetaan ymmärtää, että muuten et ole mukana kelkassa ja olet "vanhanaikainen työntekijä". Jos sanot että "mä teen täällä vain töitä", voit odottaa YT-kutsua. Ainakin näin meidän isossa kansainvälisessä firmassa. Joten onko ihme, jos porukka näyttelee? Osa tietysti onnistuneesti näyttelee myös noissa vapaa-ajan tilanteissa ja on "tosi innoissaan ja sitoutunut", mutta kyllä se todellinen nurina kuuluu ja näkyy kahvihuoneissa ja oven sulkeuduttua. Ihmisillä kun nyt pakkaa olemaan muutakin elämää kuten perhe, harrastukset, lapset, ystävät jne. Ja valitettavasti ne ainakin joskus ovat tärkeämpiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- tyyppi, joka ei koskaan lähde vapaa-ajalla työporukan järjestettyihin tilaisuuksiin. Pikkujoulut, hohtokeilausturnaukset jne.

Ymmärrän hyvin tämän, tulee vaikutelma, että on vähän ylimielinen kun muut ei kiinnosta ja se, että vois olla rennompaa ja mukavaa, jos tehdään yhdessä jotain muutakin kuin työtä.

Ehkäpä tällaiselle ihmiselle se työpaikka ei ole yhtä kuin elämä, vaan se, mikä sen todellisen elämän mahdollistaa (kun työstä saa palkkioksi rahaa, you know). Rahalla taas mennään niiden ihmisten kanssa, jotka itse on elämään valinnut, ulkomaille, mökille, ulos syömään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- tyyppi, joka ei koskaan lähde vapaa-ajalla työporukan järjestettyihin tilaisuuksiin. Pikkujoulut, hohtokeilausturnaukset jne.

Ymmärrän hyvin tämän, tulee vaikutelma, että on vähän ylimielinen kun muut ei kiinnosta ja se, että vois olla rennompaa ja mukavaa, jos tehdään yhdessä jotain muutakin kuin työtä.

Miksi ihmeessä omalla vapaa-ajalla pitäisi viettää aikaa kollegoiden kanssa?

No omasta mielestäni on arvo, jos työpaikalla on työyhteisö, jonka jäsenten kanssa on hyvissä väleissä.

Toki työpaikkoja on erilaisia, jos oma työ ei edellytä kollegan tuntemista niin varmaan sitten eri juttu. Omassa työssä taas on tarkoitus tehdä yhteistyötä työkavereiden kanssa, joten sen vuoksi yhteishenkeä on hyvä vaalia. Parhaimmillaan kai sitten työyhteisöön kuuluminen on kivaa, vaivatonta ja sellaista, että siitä saa tukea työhön. Sen vuoksi voin ajatella, että kerran vuodessa voi olla joku vapaa-ajan tilaisuus yhdessä. Ja siis vaikka en ole parhaita kavereita työkavereiden kesken, niin se, että pyrkisin viettämään hauskan illan on arvonantoa kuitenkin.

Minusta taas on omituista, jos ei kykene olemaan hyvissä väleissä työkavereiden kanssa ilman kerran vuodessa tapahtuvaa vapaa-ajan tilaisuutta.

Kyllä. Aikuiset, normaalit ihmiset tekevät töitä menestyksekkäästi jopa ihmisten kanssa, joista eivät erityisesti pidä.

Ihmiset jotka levittävät toisista juoruja ja valheita ja saavat kaikki mukaan näihin juttuihin...

Onneksi olkoon olet oksentanut työpaikalle sinne kuulumattomia asioita. Kun tunnelma muuttuu ni sitten aletaan uhrautumaan! 

Boomerina sanoisin: seksuaalisesti jatkuvasti ahdistelevat pomot tai henkisesti todella väkivaltaiset tyypit. Mutta olenkin tottunut vähän väkevimpiin liemiin.. jätän pikkuvalitukset muille

Valitsen nyt vastata että kokemuksen mukaan sellainen joka toteaa olevansa suorapuheinen, ja vielä silleen kuin se olisi hyveellinenkin asia. Näiden kanssa ollut ongelmia poikkeuksetta, selväsanainen on asia erikseen, sitä olen itsekin ja sitä on kiitelty kun olen siis selkeä, mutta suorapuheisuus on töissä yleensä sitä että räiskitään päin naamaa kaikki mitä sylki suuhun tuo, ymmärtämättä ettei tiimit ja työyhteisöt toimi jos kaikki tekisivät samoin.

Vierailija kirjoitti:

No ei minusta nuo pilaa. Ei minusta kukaan sitä pilaa. Jos itsellä on hauskaa ja asiat hyvin on aivan sama, millaisia muita tyyppejä siellä on töissä.

Aivan ja jos juhlijoita ja tervehtijöitä riittää, niin sehän riittää, ei sillä ole väliä jos osa on hiljaa, eikä tule juhliin, eihän niitä oikeastaan edes huomaa.

Rasittavat kana-kälättäjät, jotka kieltävät kaiken, vaikka hööömö ja nöööggeri vitsit ja kaiken muun hauskan työpaikoilla ja tappavat huumorin ja hauskan tunnelman.

Tärkeilevät kukkahattutantat.

Tänään töissä juuri 2 vieraskielistä siivoojaa alkoivat esimiehelle haukkumaan toisiaan, toinen valitti toisen tupakalla juoksemisesta ja toinen valitti kun toinen myöhästelee.

Kuuntelin huvittuneena sivusta, että eikö nuo ymmärrä, että ampuvat itse itseään nilkkaan tuossa, kun pitäisi juuri peitellä kaikki ja kehua toisia, että pomo pysyisi poissa ja olettaisi, että kaikki on hyvin.

Siis joka tapauksessa tällaiset, kyttään ja paljastan kaiken pomolle selän takana tyypit, ne ovat ne työpaikan pahimmat, varmaan niitä löytyy ihan kantasuomalaisistakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jekylllll kirjoitti:

Olisko siellä työpaikalla kuitenkin tärkeintä se, että työt tulevat tehdyksi hyvin ja sujuvasti, eikä jatkuvat tervehdykset tai ylimääräiset hohtokeilaukset?

 

No nuo molemmat mainitsemasi asiat vaikuttavat työviihtyvyyteen. Toki on sellaisia, joille ne merkkaa enemmän. Mutta jos ajattelet asiaa niin, että haluaisitko olla töissä paikassa, jossa ei tervehditä? Se vaikuttaisi töykeältä ja miettisit, että mitä olet tehnyt, kun sinua kohdellaan niin. Ja huono fiilis vaikuttaisi töihinkin.

Ja taas jos vaikka järjestäisit itse tuota hohtokeilausta ja osa ei tulisi, niin sekin voisi vaikuttaa töykeältä (jos osallistujilla ei olisi erityisiä syitä olla tulematta).

Ymmärrätkö nyt, että työpaikalla sosiaalisilla suhteillakin merkitystä, ei ole olemassa jotain tyhjiötä, jossa "vain tehdään töitä"?

 

Ei naapurit ja kassat ole yhtään sama asia kuin työkaverit. Ellet sitten ole yksin yksikkösi ainoa työntekijä ja muut on jossakin eri rakennuksessa, ja joita näet vain satunnaisesti esim. ruokalassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jekylllll kirjoitti:

Olisko siellä työpaikalla kuitenkin tärkeintä se, että työt tulevat tehdyksi hyvin ja sujuvasti, eikä jatkuvat tervehdykset tai ylimääräiset hohtokeilaukset?

 

No nuo molemmat mainitsemasi asiat vaikuttavat työviihtyvyyteen. Toki on sellaisia, joille ne merkkaa enemmän. Mutta jos ajattelet asiaa niin, että haluaisitko olla töissä paikassa, jossa ei tervehditä? Se vaikuttaisi töykeältä ja miettisit, että mitä olet tehnyt, kun sinua kohdellaan niin. Ja huono fiilis vaikuttaisi töihinkin.

Ja taas jos vaikka järjestäisit itse tuota hohtokeilausta ja osa ei tulisi, niin sekin voisi vaikuttaa töykeältä (jos osallistujilla ei olisi erityisiä syitä olla tulematta).

Ymmärrätkö nyt, että työpaikalla sosiaalisilla suhteillakin merkitystä, ei ole olemassa jotain tyhjiötä, jossa "vain tehdään töitä"?

Miksi mä tulisin sinne hohtokeilaukseen, minähän näen jo 40+ tuntia viikossa ihmisiä joista en edes kaikista erityisemmin pidä, mutta silti olen kaikille ystävällinen.



Miksi ihmeessä lähtisin enää vapaa-ajalla työporukan kans yhtään mihinkään?

Sen takia että oppisit edes vähän pitämään heistäkin, että töissä olisi kivempi olla.

Vierailija kirjoitti:

Tännehän onkin jo tullut osuvia luonteen kuvauksia Henkilöstä.

Mikä on Henkilö?

Työpaikkakiusaajat. Ja niitä todellakin on. En halua viettää vapaa-aikaani niiden kanssa. Ei moni muukaan mutta sanovat pakko mennä paikalle koska ne ketkä eivät niin niistä juorutaan ja pahasti. Siis oikeesti "pakko mennä työpaikkakivaan" ettei juoruttaisi? Ei se musta kivalta kuullosta, enkä mene, juorutkoon rauhassa.