Millaiset ihmiset pilaa työpaikan ilmapiirin?

Meidän kehitysjohtaja, mitään muuta ei tee, kuin kehuu itseään. Jättää kahvinsa maksamatta. Toivoton tollo, joka luulee olevansa jotain, pelkkä nolla. Pitää Pierre Cardinin paitoja, luulee vissiin että se "hienoa". Tilaa niitä jostain halpakaupasta ulkomailta.

- kovaääniset kailottajat

- keskenään kuiskuttelijat

- minäminäminä-tyypit, jotka kääntävät kaikki puheenaiheet itseensä

Olispa enemmän näitä hiljaisia hissukoita, niin Suomen työelämä olis parempi paikka. Nyt tuntuu siltä että pääasia töissä on juoruilu ja ylipitkien taukojen pito kuin itse työnteko.

- mölisevät suunapäänä huutavat miss "suorasuut" ja jatkuvasti kovaäänisesti kotkottaen nauravat

- tyyppi, joka vaatii koko ajan jotain kivaa vapaa-ajan tekemistä: tutustumista, yökyläilyä, yhteisjumppaa, keppihevosleikkiä, yhteisbileitä, yhteis-sitä-ja-tätä, ja valittaa naama rutussa kun kaikkia ei kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- tyyppi, joka ei koskaan lähde vapaa-ajalla työporukan järjestettyihin tilaisuuksiin. Pikkujoulut, hohtokeilausturnaukset jne.

Ymmärrän hyvin tämän, tulee vaikutelma, että on vähän ylimielinen kun muut ei kiinnosta ja se, että vois olla rennompaa ja mukavaa, jos tehdään yhdessä jotain muutakin kuin työtä.

Miksi ihmeessä omalla vapaa-ajalla pitäisi viettää aikaa kollegoiden kanssa?

No omasta mielestäni on arvo, jos työpaikalla on työyhteisö, jonka jäsenten kanssa on hyvissä väleissä.

Toki työpaikkoja on erilaisia, jos oma työ ei edellytä kollegan tuntemista niin varmaan sitten eri juttu. Omassa työssä taas on tarkoitus tehdä yhteistyötä työkavereiden kanssa, joten sen vuoksi yhteishenkeä on hyvä vaalia. Parhaimmillaan kai sitten työyhteisöön kuuluminen on kivaa, vaivatonta ja sellaista, että siitä saa tukea työhön. Sen vuoksi voin ajatella, että kerran vuodessa voi olla joku vapaa-ajan tilaisuus yhdessä. Ja siis vaikka en ole parhaita kavereita työkavereiden kesken, niin se, että pyrkisin viettämään hauskan illan on arvonantoa kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- tyyppi, joka ei koskaan lähde vapaa-ajalla työporukan järjestettyihin tilaisuuksiin. Pikkujoulut, hohtokeilausturnaukset jne.

Ymmärrän hyvin tämän, tulee vaikutelma, että on vähän ylimielinen kun muut ei kiinnosta ja se, että vois olla rennompaa ja mukavaa, jos tehdään yhdessä jotain muutakin kuin työtä.

Miksi ihmeessä omalla vapaa-ajalla pitäisi viettää aikaa kollegoiden kanssa?

No omasta mielestäni on arvo, jos työpaikalla on työyhteisö, jonka jäsenten kanssa on hyvissä väleissä.

Toki työpaikkoja on erilaisia, jos oma työ ei edellytä kollegan tuntemista niin varmaan sitten eri juttu. Omassa työssä taas on tarkoitus tehdä yhteistyötä työkavereiden kanssa, joten sen vuoksi yhteishenkeä on hyvä vaalia. Parhaimmillaan kai sitten työyhteisöön kuuluminen on kivaa, vaivatonta ja sellaista, että siitä saa tukea työhön. Sen vuoksi voin ajatella, että kerran vuodessa voi olla joku vapaa-ajan tilaisuus yhdessä. Ja siis vaikka en ole parhaita kavereita työkavereiden kesken, niin se, että pyrkisin viettämään hauskan illan on arvonantoa kuitenkin.

Minusta taas on omituista, jos ei kykene olemaan hyvissä väleissä työkavereiden kanssa ilman kerran vuodessa tapahtuvaa vapaa-ajan tilaisuutta.

Tervehtiminen kuuluu hyviin tapoihin. Vapaa-ajan aktiviteeteista taas: itse inhosin koululiikuntaa enkä ole missään urheilulajissa lahjakas. Viimeksi kun keilattiin ja pelattiin biljardia erään yhdistyksen porukalla, meni niin huonosti että hävetti. Pikkujouluista: osa ihmisistä tuntee olonsa vaivautuneeksi päihtyneiden seurassa. Suurin osa tietty osaa ottaa kohtuudella, mutta örveltäminen on noloa.

Omalle kohdalle on sattunut lähinnä reiluja ja ystävällisiä työkavereita, pidän peukkuja että näin jatkuu. Tunnen pari tuittupäätä, joilla on taipumus riitaantua usein, haukkua, lähteä ovet paukkuen jne. Sama käytös sekä töissä että vapaa-aikana, joten joutuvat silloin tällöin vaihtamaan sekä työpaikkaa että kaveripiirin.

Negatiiviset valittajat jotka haluaa tehdä asiat niinkuin aina on tehty. Kaikki kehitys ja muutos on no no. Mikään ei ole enemmän pilaavaa ilmapiirille kun juorupiirit jotka viettää tauot valittaen ja negaillen. Toimistossa kyräilee muita kulmain alta. Mitään ne ei tee yhteisen hyvinvoinnin eteen.

Ehdottomasti selän takana pahaa puhuvat ja juoruilevat tyypit.

Jos joku on hiljainen, tai ei osallistu yhteisiin rientoihin työajan ulkopuolella, se ei häiritse minun työntekoani millään lailla, työkavereiden ei kaikkien tarvitse olla myös muuten kavereita keskenään. Sen sijaan jos joudun kuuntelemaan kuinka joistain työntekijöistä puhutaan pahaa selän takana, tekee se minullekin pahan mielen ja saa epäilemään, että minustakin puhutaan samaan tyyliin kun en ole paikalla. Se vaikuttaa hyvin negatiivisesti ilmapiiriin ja negatiivisuuden lonkerot leviävät vähitellen kaikkiin ja kohta koko työyhteisö voi huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- tyyppi, joka ei koskaan lähde vapaa-ajalla työporukan järjestettyihin tilaisuuksiin. Pikkujoulut, hohtokeilausturnaukset jne.

Ymmärrän hyvin tämän, tulee vaikutelma, että on vähän ylimielinen kun muut ei kiinnosta ja se, että vois olla rennompaa ja mukavaa, jos tehdään yhdessä jotain muutakin kuin työtä.

Miksi ihmeessä omalla vapaa-ajalla pitäisi viettää aikaa kollegoiden kanssa?

No omasta mielestäni on arvo, jos työpaikalla on työyhteisö, jonka jäsenten kanssa on hyvissä väleissä.

Toki työpaikkoja on erilaisia, jos oma työ ei edellytä kollegan tuntemista niin varmaan sitten eri juttu. Omassa työssä taas on tarkoitus tehdä yhteistyötä työkavereiden kanssa, joten sen vuoksi yhteishenkeä on hyvä vaalia. Parhaimmillaan kai sitten työyhteisöön kuuluminen on kivaa, vaivatonta ja sellaista, että siitä saa tukea työhön. Sen vuoksi voin ajatella, että kerran vuodessa voi olla joku vapaa-ajan tilaisuus yhdessä. Ja siis vaikka en ole parhaita kavereita työkavereiden kesken, niin se, että pyrkisin viettämään hauskan illan on arvonantoa kuitenkin.

Minusta taas on omituista, jos ei kykene olemaan hyvissä väleissä työkavereiden kanssa ilman kerran vuodessa tapahtuvaa vapaa-ajan tilaisuutta.

No varmasti ihmiskohtaista, mutta ehkä vapaa-ajan tilaisuudessa näkee jonkun muun puolen kuin vain sen työroolin ja se voi olla myös ihan hyvä asia. Mutta toki ihmiset on erilaisia.

 Omasta mielestäni tuossa on sekin puoli, että työnantaja tarjoaa alaisilleen jotain, ehkä ruokaa tai virkistystä. Sekin ele siis.

Haloo! En ole lähes 20-vuotisella työuralla koskaan ajatellut, että yhteisistä kekkereistä poisjäävät pilaisi ilmapiirin. Itse kävin aikanaan ahkerasti, nykyään en jaksa enää. Tai hiljaiset? Hiljaiset ei ehkä ole hengennostattajia, mutta eivät missään tapauksessa pilaa työpaikkaa!

Sen sijaan pilaajia ovat:

- ikuiset narisijat ja valittajat, selän takana aina pahaa sanottavaa kaikista ja kaikesta

- "napauttelijat", jotka saavat omasta mielestään ilkeillä työkavereille, jos ne on ärsyttäviä, itsellä huono päivä jne.

- selkäänpuukottajat, jotka löytää aina vikaa toisista ja ongelmatilanteissa heti syyttävät toisia sumeilematta.

Meillä on töissä sellainen vähän aggressiivisen keski-ikäinen mies, jonka tapana on ottaa aina välillä joku silmätikuksi jota sitten väheksyy, alentaa, alistaa, piikittelee, sättii ja nöyryyttää ja mieluusti kaikkien kuullen. Saa joskus raivareita ja on suuttuessaan tosi hirveä. Ahdistun valtavasti hänen läheisyydessään ja välttelen niin paljon kuin mahdollista. Onneksi hän pääasiassa työskentelee eri osastolla kuin minä, sillä tunnelma jäätyy heti jos hän tulee paikalle. Pomo kyllä tietää että kyseessä on hankala ihminen, mutta ei tee mitään. Varmaan raukka vähän pelkää tätä tyrannia. Ei ihme.

Selän takana jupisijat ja muita arvostelevat, vihoviimeisin ihmistyyppi jota ei työpaikalleen kai kukaan haluaisi.

Laiskat, jotka sysäävät työt muille ja jotka eivät ota muita tiimissä huomioon. Sellaiset, joilla ei ole oma-aloitteisuutta lainkaan. Näitä olen nähnyt ihan liikaa ja vaihtanut maisemaa tarpeeksi heitä kestettyäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- tyyppi, joka ei koskaan lähde vapaa-ajalla työporukan järjestettyihin tilaisuuksiin. Pikkujoulut, hohtokeilausturnaukset jne.

Ymmärrän hyvin tämän, tulee vaikutelma, että on vähän ylimielinen kun muut ei kiinnosta ja se, että vois olla rennompaa ja mukavaa, jos tehdään yhdessä jotain muutakin kuin työtä.

Miksi ihmeessä omalla vapaa-ajalla pitäisi viettää aikaa kollegoiden kanssa?

No omasta mielestäni on arvo, jos työpaikalla on työyhteisö, jonka jäsenten kanssa on hyvissä väleissä.

Toki työpaikkoja on erilaisia, jos oma työ ei edellytä kollegan tuntemista niin varmaan sitten eri juttu. Omassa työssä taas on tarkoitus tehdä yhteistyötä työkavereiden kanssa, joten sen vuoksi yhteishenkeä on hyvä vaalia. Parhaimmillaan kai sitten työyhteisöön kuuluminen on kivaa, vaivatonta ja sellaista, että siitä saa tukea työhön. Sen vuoksi voin ajatella, että kerran vuodessa voi olla joku vapaa-ajan tilaisuus yhdessä. Ja siis vaikka en ole parhaita kavereita työkavereiden kesken, niin se, että pyrkisin viettämään hauskan illan on arvonantoa kuitenkin.

Minusta taas on omituista, jos ei kykene olemaan hyvissä väleissä työkavereiden kanssa ilman kerran vuodessa tapahtuvaa vapaa-ajan tilaisuutta.

No varmasti ihmiskohtaista, mutta ehkä vapaa-ajan tilaisuudessa näkee jonkun muun puolen kuin vain sen työroolin ja se voi olla myös ihan hyvä asia. Mutta toki ihmiset on erilaisia.

 Omasta mielestäni tuossa on sekin puoli, että työnantaja tarjoaa alaisilleen jotain, ehkä ruokaa tai virkistystä. Sekin ele siis.

Miten työnantajan järjestämästä työkavereiden kanssa vietetystä vapaa-ajan tilaisuudesta näkee jonkun muun puolen? Samalla tavallahan näkee vaikka kahvitauolla.

Minua ei kiinnosta pätkääkään työkaverit työajan ulkopuolella. No kyllä tietysti tervehdin jos ulkona vastaan tulevat, mutta pikkujoulut ja muut tyhjänpäiväiset kissanristiäiset jätän väliin.

Tosi monessa kommentissa”pomo kyllä tietää, mutta ei puutu”. Säälittävää. Mistä niille maksetaan? Niiden kuuluu lain mukaan puuttua!!!

Henkilö, jolla on narsistinen luonne ja joka ei ole mihinkään eikä kehenkään tyytyväinen. Haukkuu seläntakana ja pyrkii mustamaalaamaan ja eristämään kohteensa. On kaksinaamainen ja esittää kaveria henkilöille, joita on myös haukkunut. On kateellinen ihan pienimmistäkin asioista. Kuvittelee olevansa maailman kaunein ja ihanin ihminen pikku hamosissaan, mutta luonne tekee varsin rumaksi.

Sellaiset asiantuntija-nimikkeellä olevat pätijät. Änkee pomon ja muiden alaisten väliin ja käy omia keskusteluja (useita) kahden kesken esimiehen kanssa ja kertoo väritetysti, miten muu ryhmä toimii ja miten sen tulisi toimia. Muu ryhmä ei luonnollisesti tiedä missä mennään. Yhteisissä palavereissa puhutaan diipa daapaa, pyritään esittämään avointa, iloista ja luottavaista ryhmähenkeä. Mutta aistittavissa on jotakin muuta.

Myös se on oleellista, että kaikki tehdään ja muutetaan sellaisiksi kuin asiantuntijan edellesessä tai edellisissä työpaikoissa on tehty, vaikka ko.henkilön työhistoria olisi noin pari vuotta.

Heikko esimiesnainen imee kuin sieni tämän päsmärin ajatukset ja muutosehdotukset. Koska häneltä itseltään puuttuu visiot täysin ja heillä synkkaa muutenkin niin kivasti yhteen.

Jollekin alaiselle saattaa käydä niin, että hänen tehtäväkuvaansa on kaikessa hiljaisuudessa "vähän" muutettu ja oletetaan hänen ymmärtävän, mitä muutoksia pitäisi tehdä. Mutta kun puurtaa tasaisesti nykyiset tehtävänsä ja vähän vanhojakin hommia, kun ne on hänelle määrätty, on hän työntekijä tilanteesta ulkona kuin lehtiroskis.

Eli vastaus on pikkunäppärät esimiehen oikeat kädet ja kädettömät esimiehet, jotka heikkoudessaan ja mukavuudenhalussaan turvautuvat näihin pikkunäppäriin apulaisiinsa, jotka kusevat muiden ryhmässä työskentelevien kintuille.

Sellainen ihminen joka on valehteleva muiden manipuloija. Mielistelee ja nuoleskelee kasvotusten mutta seläntakana puhuu valheella väritettyjä juoruja. Laittaa hanttiin joka ikisessä työhön liittyvässä asiassa. Nauttii muiden mielipahasta ja on siitä itse vahingoniloinen. Pönkittää tällä omaa ylipainosta johtuvaa? huonoa itsetunoa.