Millainen oli keskenmenosi?

Kukin kantaa raskasta taakkaa...



Mun km alkoi rv 11+0, jolloin alkoi tuhruvuoto. Tämä vuoto sitten voimistui ja soitin 11+4 neuvolaan, josta sanottiin, että voisi olla vielä valemenkkoja. 11+6 keskellä yötä aloin todella vuotamaan ja hyytymiä holahteli ja alkoi varsin kovat menkkamaiset kivut alaselässä ja -vatsassa. Aamulla menin sairaalaan, jossa olin seurannassa päivän. Antoivat lääkettä vielä vahvistamaan kohdun tyhjentymistä. Tämän päivän jälkeen jälkivuoto kesti vielä 13 päivää ja kipuilu noin viikon.

Olin rv 9 kun km alkoi aamulla kymmenen maissa kuukautismaisilla kivuilla ja verenvuodolla -olin jo n. viisi päivää vuotanut ruskeaa tuhruvuotoa.

Sitten tulivat aivan kauheat supistusmaiset aaltomaiset kivut, jolloin oli pakko tilata ambulanssi kun en kestänyt kipua ja meinasin pyörtyä, onneksi mies oli kotona.

Sairaalassa sitten virtsakoetta antaessani tuli ulos sikiöpussi joten se oli sitten siinä...Kohtu oli täysin tyhjentynyt ja lopputarkastus on kolmen viikon päästä.

Kauhea kokemus, mutta pitää yrittää jaksaa ja ajatella että se tuli pois koska siinä oli jokin vika...

Uutta raskautta yrittämään kun vointi on sellainen....

Minulla alkoi eilen illalla koskea mielettömän kovasti alaselkään ja yhtä äkkiä kuume nousi hetkellisesti 39.00 asteeseen. Kivut oli niin sietämättömät että liikkuminen vain sattui enemmän. Hakeuduin ensiapuun kipujen takia ja olin yön sairaalassa. Tänä aamuna menin vessaan ja pyttyyn tuli paljon verta. Se oli sitten siinä. Olo on aivan kamala, itkettää vaan koko ajan. Tämä olisi ollut ensimmäiseni. Yritän lohduttautua lukemalla muiden kokemuksia...

Ei ollenkaan asiaton kysymys, itse olisin reilu kk sitten kaivannut kipeästi samaa tietoa...



mulla meni reilu kk sitten kesken raskaus viikolla 13. Vuoto alkoi aamulla, mitään ennalta varoittelematta. Ei älytöntä lorinaa, sellaista menkkavuodon luokkaa. En päässyt hoitoon kuin vasta seuraavana aamuna. Aamuyöstä alkoi alavatsaa kouristella, ja sitten kivut nopeasti mahdottomiksi supistuksiksi. Olen jo synnyttänyt nainen, joten tunnistin kivut synnytyssupistuksiksi, eikä mulla enää ollut epäilystäkään mitä oli tapahtumassa.



Sairaalassa sitten kivut loppuivat; oli tapahtunut spontaani keskenmeno.



Aina vuoto ei välttämättä merkitse keskenmenoa. Minullekin niin sanottiin, kun hädissäni tk:n soittelin. Mulla kuitenkin ed raskaudet ollut niin vaivattomia, että tiesin kyllä heti, että jotain kamalaa on tekeillä, kun vuoto alkoi. Ja kun vielä tuli kivut, tiesin että se on menoa...



Olin keskenmenosta tosi järkyttynyt, ja olin vähän pahana, ettei missän ollut koskaan edes mainittu, että keskenmeno voi olla melkein synnytykseen verrattava tapahtuma. Olin kai kuvitellut, että se on loraus verta, ja siinä kaikki. Mutta että kivut voivat olla sellaiset!



Toivois, että neuvolasta jaettavissa opuksissakin olisi joku maininta myös keskenmenon mahdollisuudesta. sen päätin, että jos joskus vielä käy näin, hakeudun hoitoon jo ekasta lorauksesta, kipuja en jää odottamaan. Olisin toivonut, että joku olisi mullekin kertonut, että km voi olla näin kipeäkin..olis jotenkin osanuut varautua. Tosin aika harvoin kuulemma ihan näin..



Toivottavasti sinun masussasi on kaikki hyvin, ja vuoto olisi jotain vaaratonta... Voimia, jos kaikki ei mene niin kuin piti.

Mulla oli viikkoja 11 ja tuli illalla pari tippaa pyyhkiessä. Seuraavana päivänä oli menkkojen tapaista tuhrua,ei kuitenkaan reilua vuotoa. Oli pääsiäispyhä joten en voinut mennä neuvolaan. Sairaalan kätilö neuvoi puhelimessa odottamaan loppuviikosta olevaa neuvola-aikaa. Seuraavana yönä heräsin kun housuun tuli tavaraa ja runsaasti (kuin lapsivedet) ei kipua. Noin tunnin päästä tuli kivut, jotka oli kuin supistuksia ja kovenivat koko ajan. KIvut loppuivat lääkärin pöydälle kun tutkimusta tehdessä tuli runsaasti verta ja suurempi kudosmöykky,kuten hän asian ilmaisi. Ikinä elämässäni en ole tuntenut itseäni niin tyhjäksi kuin tuon kokemuksen jälkeen .Ja kuten joku aikaisemmin mainitsi niin harvoin puhutaan siitä kuinka km voi olla tuskaisa. Itse en myöskään koskaan ollut voinut kuvitella että jo noin varhaisessa vaiheessa se meni aivan saman kaavan mukaan kuin synnytys. Nyt tässä on opeteltu elämään sen kanssa että ei ollakkaan raskaana. Niin monta juttua oli jo ehtinyt miettiä raskauden ehdoilla tapahtuvaksi ja taas on uudet puhaltelemassa. HUH HUH. Tsemppiä " siskot" Ja jos uusi raskaus vielä joskus onnistuu niin kyllä varmaan istun tohtorin ja hoitsujen vastaanotolla harva se päivä ja ilta ja saavat tarkastaa että kaikki on ok

Tietenkin tämä tapahtui yöllä. Soitin sairaalaan, mutta piti odottaa aamuun, koska mitään ei olisi kuitenkaan näillä viikoilla voinut tehdä. Aamulla päivystykseen polille ja kohtu todettiin tyhjäksi. Kaikki vesi mennyt, mutta lapsi eli vielä. Lähetettiin kotiin odottelemaan " ihmettä" , että jos vettä muodostuisikin lisää... tai, että luonto hoitaisi tehtävänsä ja synnytys käynnistyisi itsekseen. Näistä kumpikaan ei toteutunut, joten synnytykseni käynnistettiin parin päivän kuluttua. Lapsi eli vieläkin, tunsin sen liikkeet...



Synnytin siis rvkolla 20+5 pienen pienen tytön, jonka lähetimme suoraan taivaalle enkeliksi. Elämäni kamalin kokemus. Tämä tapahtui 3.3. ja pikkuhiljaa tämä aurinkoinen kevät alkaa kirkastamaan minunkin mieleni...



Mitään syytä ei tapahtuneeseen löytynyt. Lapsi olisi ollut rakenteellisesti terve, eikä minusta otetuissa verikokeissakaan ollut selitystä taphtuneelle. Istukassa oli oli pieni hyytymä, sen vuoksi joudun vielä verikokeisiin. Haluavat poissulkea sen, ettei minulla olisi suurentunut veritulppariski. Pitivät sitä hyvin epätodennäköisenä, koska minulla on takana kolme täysin ongelmatonta raskautta ja synnytystä. Mutta... eihän sitä koskaan tiedä...

Rv 6 mennään, 3 päivää sitten tuli vesissä kerralla pieni loraus veristä vuotoa, joka sen jälkeen muuttunut ruskaksi tuhruksi, joka ei näköjään lopu kuin hetkeksi... Ed kokemuksia lukiessa ei oikein toiveikkaalta näytä :(

Vieläkö sulla on vuoto jatkunut? Ymmärrän kyllä huolesi jos vain viikko tolkulla vuoto kestää. Koita levätä jos se auttaisi asiaan. Jos sitä vuotaa mutta silti ultrassa on syke nähtävissä niin ei kai sitä muuta voi kuin oottaa ja toivoa että pieni pysyy matkassa. Tuskallista odottamista mutta eihän sitä muutakaan voi. Oliko sulla rehellistä verivuotoa jo sillon kun ultrassa kävit?



Itse en vuotanut raskausaikana ollenkaan, tuulimuna selvis np-ultrassa rv 12+, kaavinta seuraavana päivänä.



VOIMIA SULLE!



HANNELE

Joo, vuoto jatkuu... Verenvuoto alkoi juuri alkuraskauden ultra päivänä, eli lääkärikin sen totesi.



Itseäni huolettaa vaan sikiön koko. Tiedämme tarkan hedelmöitys ajankohdan, joten raskausviikoissa ei pitäisi olla epäselvää... (eli meitä ns. autettiin raskautumaan) Tosin, olen lukenut jostain, että pakaste-alkio kiinnittyy myöhemmin kuin tuoresiirto??? Tiedä sitten?!



Joo, itse toivon sydämeni pohjasta ja kovasti että pikkuinen sinnittelisi kyydissä...





T-04

tuli parina päivänä vessapaperiin pieniä veriviiruja " liman seassa" ei kipuja, joten ajattelin, että toivoa on, mutta vähän jo rupesi pelottamaan mahdollinen keskenmeno, koska minulla ei ole ollut mitään vuotoja eikä tuhruja onnistuneissa raskauksissa.

Sitten oli pari päivää ilman mitään vuotoa ja kerkisin vähän jo rauhoittua, kun luin täältäkin, ettei verenvuodot välttämättä merkitse keskenmenoa. Mutta rv 6+4 alkoi kuukautisvuodon tyyppinen vuoto menkkakipuineen, ensimmäisenä päivänä kivut olivat normaalien menkkojen luokkaa ja vuoto maltillista, mutta sitten seuraavana päivänä kipu yltyi illalla niin, että jouduin ottamaan buranaa, silloin tiesin, että toivo on käytännössä menetetty, varsinkin kun bongasin kovempien kipujen jälkeen vessapaperista n. 2 cm halkaisijaltaan olevan " kudosklöntin" , kipulääkettä tarvitsin vielä seuraavanakin päivänä ja sen jälkeen kipuilu on ollut lievempää, mutta ei täysin hävinnyt, välillä jomottaa enemmän. Vuoto on kuukautisvuotojen luokkaa poikkauksena se, että välillä tulee vähän isompia verihyytymiä, nyt menossa siis viides vuotopäivä.