Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ykskaks humps, olet 38v
29.03.2018 |
Ja sitten sitä miettii, että tässäkö tämä. Miten aika voikin mennä niin nopeasti. Tuntuu, ettei ole kyllä mitään saanut aikaiseksi vaikka toki onkin, mutta.. mites se bestsellerin kirjoittaminen, suurleffojen pääroolit, maailmanrauhan tekeminen, maailmanmestaruudet kaikissa lajeissa ym. Ja nyt vanhemmatkin, jotka aina olleet elinvoimaisia, ovat vanhuksia.
Kommentit (49)
Naisten unelmat... kirjoitti:
" At the age of thirty-seven; she realised she'd never..." (kuten jo kantrilaulussakin laulettiin )
Oi ihanaa, palstalla joku lainaa Marianne Faithfullia! Tämä Ballad of Lucy Jordan on esitetty myös leffassa Thelma ja Louise!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja äitini mukaan toinen humps ja sitten ollaankin jo vanhuksia.
Omien vanhempien vanheneminen on kyllä sydäntä raastavaa.
Totta, mutta vielä sydäntä raastavampaa on kun oma vanhempi ei vanhene. Katsot kuinka muut sen ikäluokan ihmiset vanhenevat, pääsevät eläkkeelle ja kokevat oman ikävaiheensa iloja ja suruja, mutta oma vanhempasi kuoli jo vuosia sitten. Haikeaa ja surullista on sekin.
Mulla ei ole kriisiä, se meni jo. :) Elämäntilanteissa on tässä iässä valtavia eroja. Omani on kuin vanhemman ihmisen: asuntolaina maksettu, lapsi aikuistumassa, puoliso (40) eläkkeellä, töissä siirtymässä puolikkaalle, harrastuksena sienestys ja rerkeily, terveys mennyttä. Tämän kaiken vastapainona kirjoittelen gradua, opiskelu jotenkin tasaa puntteja. Nautin täpöillä, elämä on hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni on mahtavaa kun saa elää eri ikäisenä eri elämänvaiheita.
Lapsuus jossa tuntui kun olisi aina ollut kesä ja mansikoita. Hullu teini-ikä ja nuoruus.
Opiskelut, seurustelu, työ, naimisiinmeno, oma koti, lapset ja pari hyvää ystävää rinnalla jakamassa nämä asiat.
Nyt sitten kuopus on enää kotona ja parin vuoden päästä hänkin on jo omillaan ja jään taas kahden miehen kanssa. Ympyrä sulkeutuu. Ja jos hyvä säkä käy niin saamme joskus lapsenlapsia ja se on sitten taas ihan eri elämä.
Itse sitä muuttuu ihan oikeaksi keski-ikäiseksi kun vaihdevuodet luuraa nurkan takana ;)
Ihan jännittää mitä tämä elämä vielä tuo tullessaan. Voi kun vaan saisi olla terve! Terveys alkaa mietityttää ihan oikeasti näin viidenkympin korvilla. Minäkin olen ollut aina perusterve mutta niin vaan tuli viime kesänä veritulppa reiteen joten siitä jäi kyllä pieni pelko.
Niin se ympyrä voi sulkeutua ja vaihdevuosia odotella huomattavasti myöhemminkin. Itsellä 15vuotias ja puolivuotias ja olen 43.
Elämä on sitä mitä siitä tekee, ei sitä ikää kannata kovasti miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele positiivisesti. Saavutuksillasi ei ole mitään merkitystä kun olet kuollut. Pari sukupolvea ja sinun olemassaolostasi ei tiedä/välitä juuri kukaan. Vaikka olisitkin kuuluisa tai vaikka Einstein niin mitä sitten? Ei se siellä kylmässä haudassa paljon lämmitä.
Kyllä mua lämmittää että Einstein on ollut olemassa.
Ootko sä joku vajokki?
Tiedätkö edes kuka Einstein oli?
Nerot eivät ole tehneet tiedettä tullakseen rikkaiksi ja kuuluisiksi tai saadakseen patsaan....
En tiedä. En myöskään tiedä mikä on vajokki. Et tainnut ymmärtää kirjoitustani. Ei se mitään. Ei silläkään loppujen lopuksi ole mitään väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No.
Minullakin oli kaikenlaisia suunnitelmia nuorena. Minusta povattiin milloin professoria, milloin taiteilijaa. Tietysti ajattelin löytäväni kivan tytön jonka kanssa istua rannalla käsi kädessä ihailemassa auringonlaskua.
Olin arvioinut täysin väärin mistä tytöt pitävät, se mikä oli minusta karkeaa ja tungettelevaa - olikin maskuliinisuutta, yritteliäisyyttä ja kiinnostuksen osoittamista. Pituudella ja raameilla oli kuin olikin väliä.
Valitsin myös alan luultavasti väärin. Sain töitä, mutta älylliset haasteet loppuivat pian ja teknologian kehittyminen muuttikin alan tehtäviä vähemmän mukaviksi.
Nyt ikää 42v, naiskokemusta ei ollenkaan, päällä on lievä masennus ja tunne että loppuelämä on pelkkää alamäkeä.
Huvittavinta on että nyt sitten naiset haluaisivatkin perhettä perustamaan. Sellaisetkin joiden ikä alkaa kakkosella. Mutta se juna on minun osaltani mennyt jo, enkä olisi muutenkaan oikea mies perheenisäksi.
lasipuoliksityhjä kirjoitti:
No.
Minullakin oli kaikenlaisia suunnitelmia nuorena. Minusta povattiin milloin professoria, milloin taiteilijaa. Tietysti ajattelin löytäväni kivan tytön jonka kanssa istua rannalla käsi kädessä ihailemassa auringonlaskua.
Olin arvioinut täysin väärin mistä tytöt pitävät, se mikä oli minusta karkeaa ja tungettelevaa - olikin maskuliinisuutta, yritteliäisyyttä ja kiinnostuksen osoittamista. Pituudella ja raameilla oli kuin olikin väliä.
Valitsin myös alan luultavasti väärin. Sain töitä, mutta älylliset haasteet loppuivat pian ja teknologian kehittyminen muuttikin alan tehtäviä vähemmän mukaviksi.
Nyt ikää 42v, naiskokemusta ei ollenkaan, päällä on lievä masennus ja tunne että loppuelämä on pelkkää alamäkeä.
Huvittavinta on että nyt sitten naiset haluaisivatkin perhettä perustamaan. Sellaisetkin joiden ikä alkaa kakkosella. Mutta se juna on minun osaltani mennyt jo, enkä olisi muutenkaan oikea mies perheenisäksi.
Itsesääli tekee epäviehättävän.
Etkä ole liian vanha perheen perustamiseen.
Olen samanikäinen ja ensimmäistä lasta odotan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
lasipuoliksityhjä kirjoitti:
No.
Minullakin oli kaikenlaisia suunnitelmia nuorena. Minusta povattiin milloin professoria, milloin taiteilijaa. Tietysti ajattelin löytäväni kivan tytön jonka kanssa istua rannalla käsi kädessä ihailemassa auringonlaskua.
Olin arvioinut täysin väärin mistä tytöt pitävät, se mikä oli minusta karkeaa ja tungettelevaa - olikin maskuliinisuutta, yritteliäisyyttä ja kiinnostuksen osoittamista. Pituudella ja raameilla oli kuin olikin väliä.
Valitsin myös alan luultavasti väärin. Sain töitä, mutta älylliset haasteet loppuivat pian ja teknologian kehittyminen muuttikin alan tehtäviä vähemmän mukaviksi.
Nyt ikää 42v, naiskokemusta ei ollenkaan, päällä on lievä masennus ja tunne että loppuelämä on pelkkää alamäkeä.
Huvittavinta on että nyt sitten naiset haluaisivatkin perhettä perustamaan. Sellaisetkin joiden ikä alkaa kakkosella. Mutta se juna on minun osaltani mennyt jo, enkä olisi muutenkaan oikea mies perheenisäksi.
Itsesääli tekee epäviehättävän.
Etkä ole liian vanha perheen perustamiseen.
Olen samanikäinen ja ensimmäistä lasta odotan.
Kiitos :)
Tarkoitan että lievästäkin masennuksesta pitäisi ensin päästä yli. Ei oikein voi laskea sen varaan että parisuhde ja perheen perustaminen pelastaisi. Enkä ole törmännyt "siihen oikeaan", vaikka muutaman kivan naisen olenkin tavannut. Ja kokemattomuus voisi osoittautua isoksi ongelmaksi jos nainen sitten odottaisi sellaista itsevarmaa ja määrätietoista kokemuksen tuomaa miehekkyyttä.
Alue: Aihe vapaa
Mä oon nyt 35 ja isovanhemmat kuolleet 6, 7, 38 ja 52 vuotta sitten... Vanhempani eivät silti ole edes eläkkeellä vielä.
Ikäkriisiä mulla on ehkä vähän sisarusteni i'istä. Ja toki itsestänikin - asun vuokrayksiössä, teen typerää matalapalkkaista toimistotyötä, säästötilillä alle 2 kk palkka. Olen sinkku, lapseton ja yksinäinen. Kiva kombo! Mutta ei nyt mikään päivien päättäminenkään kiinnosta. Kyllä elämässä on jotain hyvääkin. Tänään esim aion leipoa erittäin kauniin pääsiäiskakun. Päivä kerrallaan.