Ykskaks humps, olet 38v
Ja sitten sitä miettii, että tässäkö tämä. Miten aika voikin mennä niin nopeasti. Tuntuu, ettei ole kyllä mitään saanut aikaiseksi vaikka toki onkin, mutta.. mites se bestsellerin kirjoittaminen, suurleffojen pääroolit, maailmanrauhan tekeminen, maailmanmestaruudet kaikissa lajeissa ym. Ja nyt vanhemmatkin, jotka aina olleet elinvoimaisia, ovat vanhuksia.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten sitä miettii, että tässäkö tämä. Miten aika voikin mennä niin nopeasti. Tuntuu, ettei ole kyllä mitään saanut aikaiseksi vaikka toki onkin, mutta.. mites se bestsellerin kirjoittaminen, suurleffojen pääroolit, maailmanrauhan tekeminen, maailmanmestaruudet kaikissa lajeissa ym. Ja nyt vanhemmatkin, jotka aina olleet elinvoimaisia, ovat vanhuksia.
On sulla kyllä ollut epärealistisia tavoitteita.. Et kuulosta ihan täysjärkiseltä. Herätys, olisiko jo aika aikuistua ja alkaa elämään ihan jalat tukevasti maassa...
Oikeassa olet, tuollaisia lapsuuden haaveita. Että mitä minusta vielä tulee. Toki aikuisena realismi iskee, semminkin kun mikään noista ei täyty =)
ap
Ajattele positiivisesti. Saavutuksillasi ei ole mitään merkitystä kun olet kuollut. Pari sukupolvea ja sinun olemassaolostasi ei tiedä/välitä juuri kukaan. Vaikka olisitkin kuuluisa tai vaikka Einstein niin mitä sitten? Ei se siellä kylmässä haudassa paljon lämmitä.
ap vielä; elän ihan tavallista erittäin keskimääräistä ja hyvää elämää, kaikki on hyvin. En edes kaipaa tuollaisia lapsuusajan haaveita, rikkautta tai kuuluisuutta. Enkä edes toivo olevani nuorempi, tämä ikä on hyvä ja paras minulle. Kaikki siis ok. Nyt vain jostain iskenyt tämä hemmetin ikäkriisi! Ihania kommentteja muilta, toki pitää joka kohdassa elämää elää ja iloita kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten sitä miettii, että tässäkö tämä. Miten aika voikin mennä niin nopeasti. Tuntuu, ettei ole kyllä mitään saanut aikaiseksi vaikka toki onkin, mutta.. mites se bestsellerin kirjoittaminen, suurleffojen pääroolit, maailmanrauhan tekeminen, maailmanmestaruudet kaikissa lajeissa ym. Ja nyt vanhemmatkin, jotka aina olleet elinvoimaisia, ovat vanhuksia.
Suurinta osaa meistä ei tarvita mihinkään.
Saastutamme, kulutamme ja olemme niin tyhmiä että emme kehitä yhteiskuntaa.
Eläin ei tätä tajua, se syö , paskoo ja lisääntyy..
Minä tajuan. En lisääntynyt.
Lisäännyitkö sinä?
Vierailija kirjoitti:
ap vielä; elän ihan tavallista erittäin keskimääräistä ja hyvää elämää, kaikki on hyvin. En edes kaipaa tuollaisia lapsuusajan haaveita, rikkautta tai kuuluisuutta. Enkä edes toivo olevani nuorempi, tämä ikä on hyvä ja paras minulle. Kaikki siis ok. Nyt vain jostain iskenyt tämä hemmetin ikäkriisi! Ihania kommentteja muilta, toki pitää joka kohdassa elämää elää ja iloita kaikesta.
Onko tiderviestit muuttunut pappojen ehdotteluksi?
Eikö päät käänny baarissa kun koikkelehdit sellureisilläsi ohi?
Oikeesti: lapsuuden haave: RIKAS ja KUULUISA!
HUUTONAURUA!
Naisten unelmat... kirjoitti:
" At the age of thirty-seven; she realised she'd never..." (kuten jo kantrilaulussakin laulettiin )
Ei toi mikään kantrilaulu ole todellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Hups! Olen jo 49v ja ei tunnu että tässäkö tämä oli. En suorita elämää vaan nautin elämästä.
Mitä vanhemmaksi tulen niin sitä kiitollisempi olen. Sillä sinä päivänä kun lakkaa vanhenemasta niin on kuollut.
Niin kun ei ole vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Ajattele positiivisesti. Saavutuksillasi ei ole mitään merkitystä kun olet kuollut. Pari sukupolvea ja sinun olemassaolostasi ei tiedä/välitä juuri kukaan. Vaikka olisitkin kuuluisa tai vaikka Einstein niin mitä sitten? Ei se siellä kylmässä haudassa paljon lämmitä.
Kyllä mua lämmittää että Einstein on ollut olemassa.
Ootko sä joku vajokki?
Tiedätkö edes kuka Einstein oli?
Nerot eivät ole tehneet tiedettä tullakseen rikkaiksi ja kuuluisiksi tai saadakseen patsaan....
Olen tuntenut noin jo alle kolmikymppisenä ja tottahan se on, että kaikki on jo nähty 35v ikäisenä, tästä voi lasketella kohti hautaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hups! Olen jo 49v ja ei tunnu että tässäkö tämä oli. En suorita elämää vaan nautin elämästä.
Mitä vanhemmaksi tulen niin sitä kiitollisempi olen. Sillä sinä päivänä kun lakkaa vanhenemasta niin on kuollut.
Niin kun ei ole vaihtoehtoja.
Minä taas käyn töissä..syön ja paskon...eläkeikään nyt 15v...prkl
Rahaa ei jää nautittavaksi...en silti vielä päätä päiviäni
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten sitä miettii, että tässäkö tämä. Miten aika voikin mennä niin nopeasti. Tuntuu, ettei ole kyllä mitään saanut aikaiseksi vaikka toki onkin, mutta.. mites se bestsellerin kirjoittaminen, suurleffojen pääroolit, maailmanrauhan tekeminen, maailmanmestaruudet kaikissa lajeissa ym. Ja nyt vanhemmatkin, jotka aina olleet elinvoimaisia, ovat vanhuksia.
Suurinta osaa meistä ei tarvita mihinkään.
Saastutamme, kulutamme ja olemme niin tyhmiä että emme kehitä yhteiskuntaa.
Eläin ei tätä tajua, se syö , paskoo ja lisääntyy..Minä tajuan. En lisääntynyt.
Lisäännyitkö sinä?
En ole lisääntynyt tähän hetkeen mennessä, enkä tiedä miten sen kanssa käy.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap vielä; elän ihan tavallista erittäin keskimääräistä ja hyvää elämää, kaikki on hyvin. En edes kaipaa tuollaisia lapsuusajan haaveita, rikkautta tai kuuluisuutta. Enkä edes toivo olevani nuorempi, tämä ikä on hyvä ja paras minulle. Kaikki siis ok. Nyt vain jostain iskenyt tämä hemmetin ikäkriisi! Ihania kommentteja muilta, toki pitää joka kohdassa elämää elää ja iloita kaikesta.
Onko tiderviestit muuttunut pappojen ehdotteluksi?
Eikö päät käänny baarissa kun koikkelehdit sellureisilläsi ohi?
Oikeesti: lapsuuden haave: RIKAS ja KUULUISA!
HUUTONAURUA!
En ole tinderissä enkä edes missään somessa. Minulla ei ole sellureisiä, vaan karvaiset kankut. Olen siis mies. Rikas ja kuuluisa.. no tarkoitus oli vähän överisti kuvailla lapsen kaikkivoipaista olemusta ja ajattelua vaikka toki jo tuolloin tiesi niiden epärealismin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Naisten unelmat... kirjoitti:
" At the age of thirty-seven; she realised she'd never..." (kuten jo kantrilaulussakin laulettiin )
Ei toi mikään kantrilaulu ole todellakaan.
No mikäs muka sitten ?
Kerropa sinä sitten se ja puolustakin kunnolla väitettäsi !
No, riippuu paljon vanhempien iästä. Jos äitisi on saanut sinut 38vuotiaana, on hän jo 76v. Minun äitini sai minut 23-vuotiaana ja olen 38v, äiti on 61v eli ei edes eläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
No, riippuu paljon vanhempien iästä. Jos äitisi on saanut sinut 38vuotiaana, on hän jo 76v. Minun äitini sai minut 23-vuotiaana ja olen 38v, äiti on 61v eli ei edes eläkkeellä.
Minulla oli vielä 35-vuotiaana kaikki isovanhemmat elossa. Nyt osa.
Miten niin ei ole vaihtoehtoja?
Elämä on kuitenkin valintoja. Ainut mikä rajaa vaihtoehtoja on vakava sairaus.
Itse voi päättää onko se lasi puoli täynnä vai puoli tyhjä.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei ole vaihtoehtoja?
Elämä on kuitenkin valintoja. Ainut mikä rajaa vaihtoehtoja on vakava sairaus.
Itse voi päättää onko se lasi puoli täynnä vai puoli tyhjä.
Totuushan on kuitenkin, että lasissa on silloin joku tietty määrä vettä. (ajattelitpa sitä sitten puolikkaana siitä määrästä, jota siinä siis ei ole, tai sinä puolikkaana siitä määrästä, joka vielä 'on jäljellä'. )
Eli näet kyllä ihan siitä itsestään jo, riittääkö se siihen tarkoitukseen mihin sitä ajattelit (esim. vaikkapa senhetkisen janosi sammuttamiseen )
Kyllä mulle vuodet 20 - 40 oli hirveätä kidutusta ja tuntui loputtoman pitkältä.
Vierailija kirjoitti:
Naisten unelmat... kirjoitti:
" At the age of thirty-seven; she realised she'd never..." (kuten jo kantrilaulussakin laulettiin )
Ei toi mikään kantrilaulu ole todellakaan.
No mikäs muka sitten ?
Kerropa sinä sitten se ja puolustakin kunnolla väitettäsi !
Mä (eri) tunnen Marianne Faithfullin version, sen joka soi Thelman ja Louisen lopussa. MF on rocklaulaja. Muutenkin, laulussa Lucy sekosi keskiluokan ja keski-iän kriisiin, kiipesi katolle ja haettiin lataamoon (vai hyppäsi)? Ei kuulosta countryrosemeiningiltä?
https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/terveys/30_40_50_60_v_ikakriisi_tulee_ja_vahvistaa