Mitä "normaalit" ihmiset ajattelevat yksin ollessaan?

Ruokaa, miehiä, ihmissuhteita. Meniskö tänään lenkille vai salille. Miksi tuo jääkaappi vinkuu? Jne.

Yleensä vielä soi joku renkutus päässä, esim. tänään Passi ja hammasharja-ohjelman tunnari. Tosi ärsyttävää. "Tekisinkö makaroonilaatikkoa... ja hammasharja! Passi ja hammasharja! Woooooa-hei! ...vai sittenkin perunavuokaa?".

Aika paljon pohdin seuraavaa ompelutyötä, tuosta tulisi kivat shortsit ja muuta.

Nyt myös että on elettävä nuukemmin.

Jos on jotain isompaa meneillään, niin suunnittelen sitä. Esimerkkinä remontit ja juhlat. Mietin siis ihan konkreettisia ratkaisuja. Joskus suunnittelen työjuttuja etukäteen. Jos haluan rentoutua ja ei ole mahdollista olla netissä, niin kehittelen päässäni romanttisia tarinoita. Välillä keksin hyvän juonen ja välillä nukahdan kesken haaveilun. Joskus pohdin jonkun ihmisen outoa käytöstä. Pelkään myös usein: esimerkiksi sitä, että lapsille on tapahtunut jotain tai että töissä on tapahtunut jotain pahaa mun mokan seurauksena.

Seksiä

Mietin hirveästi muita ihmisiä ja heidän luonteitaaan. Ja sitä miten parit ovat tavanneet.... oikeastaan aina kun olen lukenut jostain ihmisestä googlaan kenen kanssa hän seukkaa ja miten ovat tavanneet. Lempideittisivuni on whosdatedwho. Tämä siksi että olen yksinäinen.

kelaan koko ajan entisiä ihmissuhteitani.

Samaa kuin aina, -maailman valloitusta.

Ajattelen muita ihmisiä ja asioita.

Vierailija kirjoitti:

"Hmm, vastaakohan se tänään mun sähköpostiin vielä ja mitähän se sanoo?"

"Kukatkin pitäisi taas kastaa, kuivuvatpa nopeasti."

"Ai niin, se vuoka on vielä laittamatta jääkaappiin."

"Lähtisikö sitä ensi viikonloppuna vanhempien luo, mitä kaikkea siellä voisi tehdä ja olisiko siellä parempi näillä helteillä?"

"Jos minulla olisi se yksi kuuma mies..."

Tässä päässä pyörineet viimeisten 15 minuutin ajalta.

Kastatko kukat Hyacinthiksi, Violetiksi, Daisyksi ja ROseksi? Laitatko en ämpäriin vai pukettiin?

Raskaiden työasioiden vastapainokse kuvittelen itseni vapaalla jonnekin aivan eri maailmaan kuin tämä omamme. Käsittelen kyllä erillaisia ongelmia maailmassani, mutta pyrin pitämään sen tavallaan puhtaampana ja parempana kuin tämän missä asutaan.

Maailmassa mm vuodenajat ovat henkilöitä ja jotkin aspektit, kuten aika, luonto, pimeys, valo ja tasapaino. Ne ei kuitenkaan kykene hallitsemaan noita kykyjään ja persoonaansa täydellisesti ja se tekee siitä mielenkiintoista.

Vuodenajasta, säästä ja vuorokaudesta riippuu ketkä juuri silloin ovat tarinassa mukana.

Kukaan tuttuni tai edes perheeni ei tiedä tästä maailmasta, vaikka se on äärettömän laaja ja olen kuvitellut sitä vuodesta 2002.

Aika pitkälle teen kontemplatiivista rukousta. Tyhjennän mieltä. Kaikesta.

Ruokaa ja seksiä, seksiä ja ruokaa, seksiä eri ihmisten kanssa ja mitä söisi seuraavaksi. Samoja asioita ajattelen myös ihmisten seurassa.

N38

Itse nyt en enää edes ole mikään normaali ihminen. Paljon kaikkea ikävää on sattunut ja se on jotenkin muuttanut myös ajattelua. Minua kiusattu todella paljon ja tällä on suuret vaikutukset elämääni. Ei tämä ole edes täysin loppunut vieläkään ja nykyisin onkin helppo jatkaa kiusaamista, vaikka ei enää  edes kohdattaisi. En halua olla mikään "uhri" ja yleensä en edes puhu kiusaamisesta kenellekään. Silti en voi sille mitään, että minusta on tullut hirveän varovainen ihminen tämän takia. Olen joutunut olemaan niin paljon varpaillaan koko ajan, että pystyisin ennakoimaan. Silti tämäkään ei auttanut. Hirveä stressi ollut päällä vuosia  vielä kaiken sen "normaalin" päälle. En tiedä miten nousen tästä. Olen sen lisäksi vielä hirveän yksinäinen ja tätä tilannetta on vaikeaa muuttaa, kun en pysty enää olemaan rento ihmisten seurassa. Tietysti jotkut saavat haasteista voimaa, mutta itse olisin vaan halunnut olla rauhassa ja ikinä en ole ollut  paha kenellekään joten en ansaitse tällaista.

Anteeksi valitus, mutta kyllä tämä on ihan hirveää. En pysty kaikkea edes käsittämään ja mietin usein, että miten kaikki menikin näin väärin. Tuntuu, että olen ihan vankilassa. Ehkä tästä olisi helpompi toipua jos edes olisi joku ystävä, eikä vaan sitä vihollisten isoa joukkoa. Välillä mietin, että mikä minussa on niin kamalaa, että ihmisten pitää tehdä tätä. 

Vierailija kirjoitti:

Yritän päässäni ratkaista ongelmaa että mikä minussa on vikana naisena ja ihmisenä kun en kelpaa kenellekkään ystäväksi enkä seurustelukumppaniksi. Itken yksinäisyyttäni. TIEDÄN ettei pitäisi ajatella näitä, mutta niin ne perusasiat vaan valtaavat pään vaikka mitä tekisi. Keksin jatkuvasti tekemistä ja suuntaan tarkaavasiuuttani tietoisesti muihin asioihin, hetkeksi se auttaa. Mutta kun pysähdyn ja ajatus pääsee virtaamaan vapaasti, havahdun taas siihen miten yksin olen ja miten yksin olen nämä em. aktiviteetitkin suorittanut. Ei se, että olen yksin- se ei ahdista. Viihdyn yksiinäisydessäni, olenhan siinä ikäni elänyt. Vaan se epätietoisuus mikä on se tekijä minussa etten muille ihmisille kelpaa. Olen skannannut eri vaihtoehtoja läpi tuhansittain, uudelleen ja uudelleen. Ulkonäkö, luonne, tulotaso, kaikki on pohdittu tuhansia kertoja läpi uusista ja uusista näkökulmista. En vaan keksi mikä.

Mitä vikaa? Se, että ajattelet vain itseäsi. Ja se, että ajattelet itsestäsi pahaa. Muuta nämä kaksi asiaa niin muutut itsekeskeisestä energiasyöpöstä ihmiseksi, jolla on jotain annettavaa muille. Nythän sinä vain otat: aikaa, energiaa, sympatiaa ja huomiota.

No aika paljon kaikenlaista. Tällä hetkellä varmaan eniten ajatuksissa miehen tuleva työmatka, tuleva synnytys/leikkaus, lapseni, raskaus ylipäätään, toisen asunnon etsiminen, usko, Jeesus.. jne.

Töissä kiroilen hiljaa mielessäni. Kotona aivoissa on vain loputon avaruus.

Aamulla töihin pyöräillessä mielessä pyörii Jumala ja muutenkin uskoon liittyvät asiat, auki olevat sijoitukset, ja aika usein naiset! Oikeestaan siinä on mun top 3

Mietin opiskeluani ja haaveilen siita kun paasen koulutustanivastaavaan tyohon.

Unelmoin perheesta ja siita kun mies viimein suostuu hedelmoittamaan minut eli tulemaan paljaalla sisaani

Synkat ajatukset: mies ei halua viela lapsia kuitenkaan, ja miehen takia sita joutuu lykkaamaan. Mies haluaa liian harvoin seksia, mina voisin haluta vaikka joka paiva. Taman takia valilla ajatukset pyorii seksissakin ja tyydytan itseani usein.

Nainen, 27 v

Mä ajattelen jatkuvasti seksiä. Kehittelen erilaisia tarinoita siitä, miten mua otetaan eri tavoin.

Osin riippuu kuukautiskierron vaiheesta. Ovulaation aikaan ajattelen seksiä taukoamatta, samoin juuri ennen kuukautisia. Siinä kierron puolen välin jälkeen alkaa ahdistaa, sitä kestää n 4 päivää, silloin ajatus kulkee synkissä vesissä ja mietin miten kaoottista elämäni on, sekä kaikkia elämäni huonoja päätöksiä.

Toki päivän, viikon, joskus kaukaisiakin tapahtumia tulee kelailtua. Puran ajatuksia keskustelemassa päässäni ja välillä ääneen. Erikoista ehkä on se, että mulla on kaksikin keskustelukumppania yksin ollessa. En ole jakomielinen, tiedostan aivan hyvin keskustelevani itseni kanssa, mutta ajatuksia selkeyttää kun olen nimennyt persoonastani ne osat, jotka ovat kovin ristiriidassa keskenään. Silloin kun on kovia morkkiksia ja niiden johdosta ns pakko-ajatuksia saatan huutaa itselleni ääneen, joskus niille keksityillekkin nimille.

Pinppaa ja sexiä

t. Mies