Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu etten kestä elämää selvinpäin.
28.03.2018 |
Niin. Siltä se tuntuu. Tunnen alituiseen olemisen tuskan, se tuntuu ihan fyysisenä epämiellyttävyytenä. Onko se ahdistusta vai masennusta? Tekisi mieli lääkitä tai juoda itsensä väsyneeksi jo alkuillasta että pääsisi pakoon. Tai väsyhän on koko ajan mutta se ei tarkoita että saisin nukuttua.
Sitä en kuitenkaan tee. Alkoholista yritän visusti pysyä erossa, koska tiedän mitä se tekee mielialalle. Turruttavia lääkkeitä olisi, mutta ne on vain oikeaan tarpeeseen lääkärin määräyksen mukaan. Jos niitä rupeaa menemään liikaa reseptejä ei varmasti enää uusita.
Mitään ei tee mieli tehdä, ennen kivalta tuntunut tuntuu vain tuskastuttavalta. Olen yrittänyt saada itseni innostumaan tietokonepeleistä ja maalaamisesta. Ei. Ei mitään. Vain tuskaisaa kyllästyneisyyttä.
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, mikään ei huvita eikä kiinosta. Tekisi mieli juoda kännit mut sen jälkeen mieli on vielä pahempi.
Jos huominen ois parempi.
Nimenomaan. Alkoholi on huono kaveri, on se nähty. Itsekin odotan josko huominen olisi parempi, olen koko ajan toivonut että lisääntyvä valo auttaisi.
Aurinkoisempaa huomista meille molemmille.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä sama. Se on vaikea olla päihteettä kun elämä on tyhjää täynnä. Olisipa edes joku rakas harrastus.
Juuri moni elämää tyhjyyttä täyttääkseen käyttää päihteitä, aika menee rattosammin pikku pöhnässä.
En onnistu edes siinä kännäämisessä :(
Tekee useinkin vetää "lärvit ja haistattaa koko maailmalle" mutta alkaa nukuttaa jo ensimmäisen siiderin puolivälissä.
Minusta ei ole edes rapajuopoksi...
Vierailija kirjoitti:
Juuri moni elämää tyhjyyttä täyttääkseen käyttää päihteitä, aika menee rattosammin pikku pöhnässä.
Ymmärrän näiden käyttäjien syyt. Todellakin. Edes hetkellinen rauha olisi niin ihana.
Meitä taitaa olla aika monia samassa jamassa. Se on kovin harmillinen asia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh kuinka tuntui tutulta aloittajan maalaama kuva. Itsellä vain erittäin kevyt lääkitys. Nukahtamislääke pahimpaan kun ennen sitä meni joka ilta. Niin sitä kyllä tarvisin mutta en jaksa sitä souvia tohtoreiden kanssa.
Helmikuun alussa hain napit 20 kpl ja puolet on vielä jäljellä. Otan niitä vain kun on pakko.
Mä toisin kuin ap vedän keittoa aika huolella että kestän tätä muka elämää. Joskus harvoin saan miedompaa 420 tiedätte varmaan mitä. Silloin helpottaa sen verran ettei tarvi keittoa tai nappeja nukkumiseen. Tohtorille en tosiaan ehdota reseptiä koska jos käy ilmi että toisinaan pajautan niin sehän on kaikkeen syynä. Sitä ei voida edes ajatella että se on vain yksi seuraus alkuperäisestä ongelmasta.
Jostain syystä en tiedä mistä mulla on pitkäaikainen nukkumisongelma. Se ja stressi ovat tehneet noidankehän joka on jo aiheuttanut ihan fyysisiä ongelmia. Tämä on niin perseestä että yhtenä vaihtoehtona olen katsonut ranteita ja terää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri moni elämää tyhjyyttä täyttääkseen käyttää päihteitä, aika menee rattosammin pikku pöhnässä.
Ymmärrän näiden käyttäjien syyt. Todellakin. Edes hetkellinen rauha olisi niin ihana.
Meitä taitaa olla aika monia samassa jamassa. Se on kovin harmillinen asia.
Ap
Tuo edes hetki, vaikka kuinka lyhyt Kunhan edes vähän aikaa saa itselleen rauhan, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en koskaan käyttänyt enkä kaivannut alkoholia, mutta masennuslääkkeiden syömisen aloitettuani mulla on usein juuri aloittajan kuvailema olotila. Että joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä sama. Alkoholi turruttaa ja aiheuttaa sen normaalin olon. Mä en paljon tarvii ottaa. Pääsee edes hetkeksi pakoon alituista ahdistusta.
Yleensä viikonloppuisin otan mutta välillä on otettava konjakki viikolla illalla et pahin ahdistuksen terä väistyy.
Yritän ottaa kohtuudella mutta tod näk tää tulee riistäytymään käsistä jossain vaiheessa jos en saa lekureilta apua.
Sama vika. Käyn salilla pelaan tietokone pelejä teen musiikkii käyn töissä mulla on lapsi myös uus nainen mutta silti kaikki tuntuu ihan samalta paskalta. Ei tästä elämästä saa mitään irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itsekkään jaksaisi elää päivääkään ilman amfetamiinia, työ on veemäistä ja vie kaiken energian jollen vetäisi en jaksaisi tehdä työpäivän jälkeen mitään. Minulla on myös sosiaallisten tilanteiden pelkoa ilman päihteitä makoilisin vain kotona nettiä selaten. Niinkuin teen nytten koska olen selvinpäin.
ehkä minullakaan ei ole oikeita tapoja elää elämääni kun mä kirjoittelen kaikkea asiatonta paskaa usein Internetiin ja pelleilen ja esiinnyn ihmisille se puhuu sen puolesta että se purkautuu niin kun ei ole muita keinoja elämässä
Sama täällä, mikään ei huvita eikä kiinosta. Tekisi mieli juoda kännit mut sen jälkeen mieli on vielä pahempi.
Jos huominen ois parempi.