Naiset, jotka ulkoiluttavat isoja koiria, eivätkä saa niitä kuriin

Itse olen kyllä aina hallinnut koirani. Eikä se ole koskaan minua kumoon saanut ja jos joskus olen lenkillä kaatunut se on ollut oman liukastumisen syytä. Toisaalta koirani on myös koulutettu ja käytän välillä flexiä ja ei sen kanssa ole myöskään ongelmia ollut. Sama juttu juttu jo lapsena kun lenkitin muiden koiria. Välillä jopa kahta koiraa kerralla ja niiden yhteispaino oli varmasti enemmän kuin minun. Niistäkin toinen saattoi välillä vetää kovaa. Mutta ehkä olen jotenkin vahva, vaikka en mikään  kovin isokoinen ole. Koirani on jo nyt vanha ja mitään huonoja tilanteita ei ole ollut. Ja ei koirani mikään helpoin tapaus ole vaan vahvaluonteinen ja liikunnallinen rotu jonka nuori tyttö sai silloin aikoinaan ihmeellisesti näin hyvin koulutettua. Olisi voinut käydä huonomminkin. Toisia koiria rakastaa myös. Ikinä ei mitään ongelmaa minkään kokoisen kanssa, vaikka en tietysti nyt lenkillä vieraita koiria haistamaan päästä. Ainoastaan miehiä joskus välttelee ja se johtuu varmaan isosta suojeluvietistä.Muuten kaikki on mennyt todella hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Olen koiraihmisiä jolla on ollut monia Rottweilereita joista jokaisen olen kouluttanut niin että ne tottelee välittömästi normaalilla puheäänellä käskyjäni ja täytyy sanoa, että on hulluinta kun katsoo naisihmistä ulkoiluttamassa isoa koiraansa joka on vapaalla kasvatuksella ja suurella rakkaudella kasvatettu olemaan tottelematta ensimmäistäkään käskyä, eli eletään koiran ehdoilla.

On aivan varmaa, että ennemmin tai myöhemmin tulee tapahtumaan iso vahinko, jossa joku sivullinen vahingoittuu tai jopa kuolee kun tähän asiaan ei puututa ajoissa.

Siksi kannatan ehdottomasti ”koira ajokorttia” mitä ilman ei saisi edes hankkia isoa tai tiettyjä koiriarotuja.

Tämän lisäksi isojen koirien omistajille kokeita koiran kasvaessa että koira myös tottelee isäntäänsä/emäntäänsä ja jos ei, niin silloin välittömästi koiran menetys.

Välittömästi on liikaa vaadittu. Sen sijaan pitäisi ohjata pakolliselle kertauskurssille. On myös huomioitava, että myös koirat traumatisoituvat. Eli koiralle voi jäädä trauma ihmisen tai toisen koiran hyökkäyksestä sitä kohtaan. Sellaista pelkotila-aggressiota ei saa kouluttamalla pois. Sellaiselle on kuitenkin paras  se ihkuoma emäntä tai isäntä joka välittää siitä peloista huolimatta. Koirat eivät ole koneita joten ei niitä saa kohdella koneina vaan ottaa huomioon niiden elämänkokemukset. Pelokkaankin koiran pitää olla hallinnassa eikä se saa aiheuttaa vaaraa, mutta ei voi vaatia liikaa, eikä varsinkaan sen lopettamista. Syytönhän se traumoihinsa on.

On saakelin pelottavaa ohittaa yksin tai oman koiran kanssa henkilö, jolla on iso/ keskkokoinen koira josta näkee jo kaukaa, ettei henkilö saa pidettyä tätä kurissa. Oli kyseessä sitten mies, nainen tai kaikista pahin - lapsi. En ymmärrä miten joku uskaltaa antaa koiraa, edes pientä tai isoa lapselle lenkitettäväksi, sillä koira saattaa käyttäytyä ihan eri tavalla ollessaan yksin olevan lapsen kanssa lenkillä. Olen joutunut tilanteeseen, jossa lapsi ei pystynyt pitämään poissa lenkittämäänsä koiraa ja koira kävi oman koirani kimppuun, tuo lapsi säikähti tilannetta ihan hirveästi enkä usko että hän lenkitti koiraa enää sen jälkeen.

Kunhan nyt ensin ihmisetkin oppisivat olemaan kunnolla.

Tappavat huvikseen vastaantulijoita ym.

Ei ole kasvatus ihan onnistunut.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kyllä aina hallinnut koirani. Eikä se ole koskaan minua kumoon saanut ja jos joskus olen lenkillä kaatunut se on ollut oman liukastumisen syytä. Toisaalta koirani on myös koulutettu ja käytän välillä flexiä ja ei sen kanssa ole myöskään ongelmia ollut. Sama juttu juttu jo lapsena kun lenkitin muiden koiria. Välillä jopa kahta koiraa kerralla ja niiden yhteispaino oli varmasti enemmän kuin minun. Niistäkin toinen saattoi välillä vetää kovaa. Mutta ehkä olen jotenkin vahva, vaikka en mikään  kovin isokoinen ole. Koirani on jo nyt vanha ja mitään huonoja tilanteita ei ole ollut. Ja ei koirani mikään helpoin tapaus ole vaan vahvaluonteinen ja liikunnallinen rotu jonka nuori tyttö sai silloin aikoinaan ihmeellisesti näin hyvin koulutettua. Olisi voinut käydä huonomminkin. Toisia koiria rakastaa myös. Ikinä ei mitään ongelmaa minkään kokoisen kanssa, vaikka en tietysti nyt lenkillä vieraita koiria haistamaan päästä. Ainoastaan miehiä joskus välttelee ja se johtuu varmaan isosta suojeluvietistä.Muuten kaikki on mennyt todella hyvin.

Toisin kuin moni luulee, niin koiran hallinnassa ei ole kyse siitä kumpi on fyysisesti vahvempi. Koiran hallinnassa on kyse siitä kumpi on henkisesti vahvempi. Eli koiran kanssa pitää jaksaa vääntää sitä henkistä taistelua ja pysyä johdonmukaisena. Sinulla on ilmeisesti henkistä päättäväisyyttä tai vaihtoehtoisesti koirat suhtautuvat sinuun "äitimäisesti", eivätkä halua nostaa "johtajuuskysymystä" esiin. Toki sellaisissa hätätapauksissa, joissa kahdella koiralla kolahtaa raivot esiin sekunnissa, on kysymys fyysisestä vahvuudesta, koska ihminen reagoi viivästetysti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhumattakaan niistä jotka eivät viitsi pitää koiriaan kiinni ollenkaan vaikkeivat luottaisi niihin täysin. Asun Helsingin Viikissä, ja täällä on tapana pitää paljon koiria irti. Pääosin se on vain hyvä juttu, koska voin pitää sitten omianikin irti, ja ihmiset on sen verran fiksuja että jos koira on tavalla tai toisella holtiton, niin sitten se pidetään kiinni. Esim. kaikkien narttujen perään ryntäilevät urokset, kiimanartut, tappeluhaluiset, ihmisten päälle hyppivät.

Mutta silloin tällöin törmää näihin järjen jättiläisiin kuten eilen. Iso musta koira tulee yksin vastaan metsäpolulla. Se pysähtyy keskelle polkua ja alkaa haukkua. Kerään pienet kaksi koiraani viereeni, ja pysähdyn odottamaan tulisiko omistajaa mistään, että voisi ottaa koiransa kiinni että uskallan ohittaa. No, tuleehan sieltä lopulta, mummeli joka säikähtäneen näköisenä sanoo: "No huh, onneksi ei tapahtunut mitään kun sulla on tuollainen liehuva musta takki ja tämä koira pelkää sellaisia enkä tiedä mitä se voi tehdä". Kyllä pidin hänelle palopuheen, että näillä paljon kuljetuilla kaupunkipoluilla ei voi pitää irti koiria, jotka voi uhata ihmisiä vääränlaisen vaatetuksen takia.

Meillä niin päin, että pienet aggressiiviset koirat tulevat ison koiran viereen räksyttämään. Jokaisen pitäisi kunnioittaa toisen rauhaa ja lakia sen verran, että nähdessään toisen ihmisen koirineen tai ilman, kytkee oman koiransa siksi aikaa olivat koirat isoja tai pieniä. Älä unohda, että pieni koira provosoi isoa koiraa ihan yhtä lailla ja sitten itketään kun pikku fifi menettää henkensä ison hampaissa. Vastuuttomia on sekä isojen, että pienien koirien omistajissa ja niin on myös niitä vastuullisia. Ei ole koiran koosta kiinni.

Joo ja tajuta vielä sen verran, että ohitustilanteissa ei kävellä keskellä kulkuväylää hihna pitkällä räkyttävän koiran kanssa, vaan otetaan selvästi oma tila, koira oikealle puolelle ja lyhyelle hihnalle. Minun keskikokoiset koirat ohittavat pääsääntöisesti hyvin, mutta näiden rähjäävien remmi pitkällä riuhtojien kohdalla on haasteellisempaa. Ei järki näilläkään omistajilla sen vertaa pakota, että äkkiä on omassa pikkukoirassa reikiä jos päästää hihna pitkällä huomattavasti isokokoisemman koiran luokse sylki roiskuen rähjäämään.

Menkää selvästi sivummalle, ottakaa se koira hitto vie lyhyelle hihnalle ja sille puolelle, missä ohitettavat koirat EI ole. Menkää ohi reippaasti, älkää jääkö toljottamaan suu ammollaan. Hitto että vtuttaa nuiden tollojen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen koiraihmisiä jolla on ollut monia Rottweilereita joista jokaisen olen kouluttanut niin että ne tottelee välittömästi normaalilla puheäänellä käskyjäni ja täytyy sanoa, että on hulluinta kun katsoo naisihmistä ulkoiluttamassa isoa koiraansa joka on vapaalla kasvatuksella ja suurella rakkaudella kasvatettu olemaan tottelematta ensimmäistäkään käskyä, eli eletään koiran ehdoilla.

On aivan varmaa, että ennemmin tai myöhemmin tulee tapahtumaan iso vahinko, jossa joku sivullinen vahingoittuu tai jopa kuolee kun tähän asiaan ei puututa ajoissa.

Siksi kannatan ehdottomasti ”koira ajokorttia” mitä ilman ei saisi edes hankkia isoa tai tiettyjä koiriarotuja.

Tämän lisäksi isojen koirien omistajille kokeita koiran kasvaessa että koira myös tottelee isäntäänsä/emäntäänsä ja jos ei, niin silloin välittömästi koiran menetys.

Välittömästi on liikaa vaadittu. Sen sijaan pitäisi ohjata pakolliselle kertauskurssille. On myös huomioitava, että myös koirat traumatisoituvat. Eli koiralle voi jäädä trauma ihmisen tai toisen koiran hyökkäyksestä sitä kohtaan. Sellaista pelkotila-aggressiota ei saa kouluttamalla pois. Sellaiselle on kuitenkin paras  se ihkuoma emäntä tai isäntä joka välittää siitä peloista huolimatta. Koirat eivät ole koneita joten ei niitä saa kohdella koneina vaan ottaa huomioon niiden elämänkokemukset. Pelokkaankin koiran pitää olla hallinnassa eikä se saa aiheuttaa vaaraa, mutta ei voi vaatia liikaa, eikä varsinkaan sen lopettamista. Syytönhän se traumoihinsa on.

Sen lopettamista tulee vaatia mikäli se ei ole ohjattavissa, ettei mitään vahinkoa pääsisi tapahtumaan, eikä sen puolusteluiksi kelpaa traumat tai muut höpö höpöt.

Tunteet tulee heittää roskikseen silloin kun muiden ihmisten- sekä mahdollisesti myös oma turvallisuus on kyseessä.

Tuo viestisi kertoi sinusta juuri sen, miksi tuo ”koira ajokortti” ja myöhemmät koiranhallintakokeet olisivat välttämättömiä yleisen turvallisuuden takaamiseksi.

Sanoin tämän 6 Rottweileria kouluttaneena koiraihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kyllä aina hallinnut koirani. Eikä se ole koskaan minua kumoon saanut ja jos joskus olen lenkillä kaatunut se on ollut oman liukastumisen syytä. Toisaalta koirani on myös koulutettu ja käytän välillä flexiä ja ei sen kanssa ole myöskään ongelmia ollut. Sama juttu juttu jo lapsena kun lenkitin muiden koiria. Välillä jopa kahta koiraa kerralla ja niiden yhteispaino oli varmasti enemmän kuin minun. Niistäkin toinen saattoi välillä vetää kovaa. Mutta ehkä olen jotenkin vahva, vaikka en mikään  kovin isokoinen ole. Koirani on jo nyt vanha ja mitään huonoja tilanteita ei ole ollut. Ja ei koirani mikään helpoin tapaus ole vaan vahvaluonteinen ja liikunnallinen rotu jonka nuori tyttö sai silloin aikoinaan ihmeellisesti näin hyvin koulutettua. Olisi voinut käydä huonomminkin. Toisia koiria rakastaa myös. Ikinä ei mitään ongelmaa minkään kokoisen kanssa, vaikka en tietysti nyt lenkillä vieraita koiria haistamaan päästä. Ainoastaan miehiä joskus välttelee ja se johtuu varmaan isosta suojeluvietistä.Muuten kaikki on mennyt todella hyvin.

Toisin kuin moni luulee, niin koiran hallinnassa ei ole kyse siitä kumpi on fyysisesti vahvempi. Koiran hallinnassa on kyse siitä kumpi on henkisesti vahvempi. Eli koiran kanssa pitää jaksaa vääntää sitä henkistä taistelua ja pysyä johdonmukaisena. Sinulla on ilmeisesti henkistä päättäväisyyttä tai vaihtoehtoisesti koirat suhtautuvat sinuun "äitimäisesti", eivätkä halua nostaa "johtajuuskysymystä" esiin. Toki sellaisissa hätätapauksissa, joissa kahdella koiralla kolahtaa raivot esiin sekunnissa, on kysymys fyysisestä vahvuudesta, koska ihminen reagoi viivästetysti.

Toisaalta minäkin olen omasta mielestä aika "nössö" ihminen, enkä mikään "johtajatyyppi". Ehkä jotenkin vain koirien kanssa natsaa. Ja tietysti tämä oma sattui olemaan aika helppo tapaus. Välillä oikein naurattaa kun kaikki meni niin hyvin. Koulutuksissa käytiin kyllä ja tottui koiriin, mutta mitään tokoa tai palveluskoiralajeja ei koskaan sen kummemmin ole harrastettu. 

Käytännön arkielämää haittaa kyllä huomattavasti enemmän ilmiö "naiset jotka ulkoiluttavat pieniä koiria eivätkä saa niitä kuriin".

Nyt tietysti taas kerran aletaan luennoida, miten hallitsematon iso koira tekee pahempaa jälkeä kuin pieni koira. Mielestäni on kuitenkin iso virhe väheksyä sitä, millaisena ärsytyskatalyytteinä räyhäävät pikkukoirat toimivat. Isoilla koirilla on itseluottamus kunnossa eikä niillä ole sisäsyntyistä tarvetta räyhätä vastaantulijoille. Ja noita räyhääviä pieniä tulee jokaisella lenkillä vastaan useampia. 

Näin ollen: hoidetaanpa ihan kaikenkokoisten koirien osalta arkitottelevaisuus kuntoon ja opetetaan ne kulkemaan räyhäämättä, syöksähtelemättä, pomppimatta, näykkimättä ja reippaasti kävellen sinne, minne taluttaja haluaa.

Koirien määrä on kyllä viime vuosina lisääntynyt selvästi. Joka päivä näkee ulkoiluttajia, joilla koira kulkee pitkän hihnan päässä aivan missä haluaa, ja kävelyttäjä keskittyy vain puhelimeen. Ei puhettakaan että vastaantulija kohdattaessa koira otettaisi vierelle lyhyeen hihnaan, tms. Pahimmillaan juuri tuollaisia ap:n kuvailemia narunpäässä roikkujiakin näkyy. Pahimmillaan se koiran nykäisy on heittänyt sen ulkoiluttajan oikein kunnon voltilla nurin. En todellakaan mene tuolloin kysymään, kuinka kävi.

Koiranomistajat: pystyisittekö fyysisesti päihittämään koiranne? Kuvitellaan sellainen tilanne, että koira jostain syystä vauhkoontuu ja lähtee juoksemaan hampaat irvessä jotain ihmistä kohti. Saatteko laitettua koiran "maahan" vai seisotteko avuttomana vieressä?

Vierailija kirjoitti:

Käytännön arkielämää haittaa kyllä huomattavasti enemmän ilmiö "naiset jotka ulkoiluttavat pieniä koiria eivätkä saa niitä kuriin".

Nyt tietysti taas kerran aletaan luennoida, miten hallitsematon iso koira tekee pahempaa jälkeä kuin pieni koira. Mielestäni on kuitenkin iso virhe väheksyä sitä, millaisena ärsytyskatalyytteinä räyhäävät pikkukoirat toimivat. Isoilla koirilla on itseluottamus kunnossa eikä niillä ole sisäsyntyistä tarvetta räyhätä vastaantulijoille. Ja noita räyhääviä pieniä tulee jokaisella lenkillä vastaan useampia. 

Näin ollen: hoidetaanpa ihan kaikenkokoisten koirien osalta arkitottelevaisuus kuntoon ja opetetaan ne kulkemaan räyhäämättä, syöksähtelemättä, pomppimatta, näykkimättä ja reippaasti kävellen sinne, minne taluttaja haluaa.

Juuri näin, ja pienten koirien omistajat vielä helposti kuvittelevat koiriensa olevan niin söpöjä ja vaarattomia, että niiden voi antaa käyttäytyä miten vaan.

Vinkkinä isoille, vetäville koirille: vedonestovaljaat, joissa hihna kiinnitetään rintaan siten, että koira ei pysty vetämään koko painollaan, ovat loistavat. Antavat myös taluttajalle tarpeellista itseluottamusta, kun koiran hallitsee kevyesti.

Kaikki kunnia koiransa hyvin kouluttaneillle, kaikkien koirien kanssa se ei vaan onnistu. Koira voi kuitenkin olla muuten ihana ja hyvä koira, joten suosittelen käyttämään kivuttomia apukeinoja. Jonkun suosittelema kuristuspanta ei kuulosta hyvältä. Kuonopanta on hyvä, jos sen saa pysymään paikallaan, mutta meillä kerran pääsi koira pyörähtämään irti enkä ole uskaltanut sitä enää käyttää.

Olen kyllä samaa mieltä, mutta mulle olisi voinut käydä juuri noin:/ Mulla on nuori kultainennoutaja joka kävelee yleensä hienosti hihnassa, mutta varsikin narttukoiran tai jonkun tutun nähdessään saattaa innostua niin, että vetää minut kumoon jos en ole varautunut tai ehdi kieltää ajoissa. Varsinkin liukkaalla tiellä näin saattaa käydä tosi helposti. Joskun on liukkaalla helpompi ottaa koira halaukseen kun koittaa pysyä pystyssä ja pitää hihnasta kiinni ja kaivaa taskusta nameja, että saisi koiran huomion.

Koira on tosi kiltti eikä tekisi kellekkään pahaa, vaan se on lähinnä sellainen hössö joka luulee, että kaikki haluaa paijata sitä.

Koulutus meillä jatkuvasti menossa.

Lapsien en anna tästä syystä yksin koiraa taluttaa.

Eräs viisas on sanonut: Jos koiran  haluat hanki sen kokoinen ja painoinen,että jaksat sen kantaa hädän tullen sylissäsi! Niin totta. Fleksitaluttimen käytölle ohjeistus liian kaukana koira omistajasta.Välillä koira ylittää tietä omistajan tullessa kaukana perässä!  Ei koiraa lapsen ulkoilutettavaksi! Viikonloppuisin kaupunkialueella krapulaiset koiranulkoiluttajat eivät hallitse koiriaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen koiraihmisiä jolla on ollut monia Rottweilereita joista jokaisen olen kouluttanut niin että ne tottelee välittömästi normaalilla puheäänellä käskyjäni ja täytyy sanoa, että on hulluinta kun katsoo naisihmistä ulkoiluttamassa isoa koiraansa joka on vapaalla kasvatuksella ja suurella rakkaudella kasvatettu olemaan tottelematta ensimmäistäkään käskyä, eli eletään koiran ehdoilla.

On aivan varmaa, että ennemmin tai myöhemmin tulee tapahtumaan iso vahinko, jossa joku sivullinen vahingoittuu tai jopa kuolee kun tähän asiaan ei puututa ajoissa.

Siksi kannatan ehdottomasti ”koira ajokorttia” mitä ilman ei saisi edes hankkia isoa tai tiettyjä koiriarotuja.

Tämän lisäksi isojen koirien omistajille kokeita koiran kasvaessa että koira myös tottelee isäntäänsä/emäntäänsä ja jos ei, niin silloin välittömästi koiran menetys.

Välittömästi on liikaa vaadittu. Sen sijaan pitäisi ohjata pakolliselle kertauskurssille. On myös huomioitava, että myös koirat traumatisoituvat. Eli koiralle voi jäädä trauma ihmisen tai toisen koiran hyökkäyksestä sitä kohtaan. Sellaista pelkotila-aggressiota ei saa kouluttamalla pois. Sellaiselle on kuitenkin paras  se ihkuoma emäntä tai isäntä joka välittää siitä peloista huolimatta. Koirat eivät ole koneita joten ei niitä saa kohdella koneina vaan ottaa huomioon niiden elämänkokemukset. Pelokkaankin koiran pitää olla hallinnassa eikä se saa aiheuttaa vaaraa, mutta ei voi vaatia liikaa, eikä varsinkaan sen lopettamista. Syytönhän se traumoihinsa on.

Sen lopettamista tulee vaatia mikäli se ei ole ohjattavissa, ettei mitään vahinkoa pääsisi tapahtumaan, eikä sen puolusteluiksi kelpaa traumat tai muut höpö höpöt.

Tunteet tulee heittää roskikseen silloin kun muiden ihmisten- sekä mahdollisesti myös oma turvallisuus on kyseessä.

Tuo viestisi kertoi sinusta juuri sen, miksi tuo ”koira ajokortti” ja myöhemmät koiranhallintakokeet olisivat välttämättömiä yleisen turvallisuuden takaamiseksi.

Sanoin tämän 6 Rottweileria kouluttaneena koiraihmisenä.

Ja minulla oli hullu pelkoaggressiivinen koira, joka eli 13 vuotiaaksi satuttamatta ketään, vaikka pimiö olikin. Eli koira ei pääse satuttamaan ketään jos huolehtii, ettei niin pääse tapahtumaan. Ainoa vaara olivat lapset, jotka karkasivat vanhemmiltaan koiran luo jolloin koira piti nostaa syliin pois lasten ulottuvilta.

Älä tuomitse kun et tiedä.

Meillä näkyy yksi teini ulkoiluttavan sekarotuista, oletan. Tulee kerrostalosta ulos koira hihnassa. Pysähtyy ja räppää puhelinta koira pyörii minkä hinnaltaan ylettää. 10min päästä sisälle. En kyllä näe koiraa kenenkään muunkaan kanssa. Erikoisen näköinen, niin helppo tunnistaa.

Vierailija kirjoitti:

Koiranomistajat: pystyisittekö fyysisesti päihittämään koiranne? Kuvitellaan sellainen tilanne, että koira jostain syystä vauhkoontuu ja lähtee juoksemaan hampaat irvessä jotain ihmistä kohti. Saatteko laitettua koiran "maahan" vai seisotteko avuttomana vieressä?

Pystyn pistämään koiran matalaksi, mutta en usko alistamiseen koulutustarkoituksessa. Koirani pysyy hallinnassa ilman, että se pystyisi juoksemaan (jos minä en juokse mukana). En pidä koiraa irti jos on muita näkyvissä. Kytken koiran välittömästi kun havaitsen jonkun kaukanakin. Kiinni ollessa ei pääse pääse juoksemaan kun sille riittää ihan pienempi muistinvirkistys kuin painiminen. Jos koira on irti niin ei sitä kiinni saa ennen kuin se pysähtyy. Yleensä tulee ihan kutsusta luo silloin kun on irti. Ainoastaan jos koira hyökkää omistajaa itseään vastaan niin silloin on tarvetta puolustautua fyysisesti, muutoin fyysinen alistaminen vain vahingoittaa suhdetta. Yksi hirveimmistä näyistä on fyysisesti alistettu luikuileva ja omistajaansa pelkäävä koira.

Näitä tilanteita missä ihmiset ei hallitse koiriaan sattuu ihan liian usein. Usein vielä näkee näitä täysin välinpitämättömiä ihmisiä joilla ei ole edes koko hihnaa mukana lenkillä, eikä jonkun välikohtauksen ja minun kiukkuisen palautteen jälkeen ole aikomustakaan tehdä asialle yhtään mitään. Olen samaa mieltä siitä ettei ole väliä onko koira iso vai pieni, se voi silti saada vahinkoa aikaiseksi puolin jos toisinkin.

Esimerkkinä eräällä pururadalla tuli vastaan omistaja koirineen, koira oli vapaana. Koira oli hyvin nuori ja leikkisä, ei siis missään nimessä vaarallinen mutta meillä on oman koiran kanssa menossa ohitustreenit eli nätisti ohittamista harjoitellaan ahkerasti. Lisäksi meidän koira ei siedä toisia koiria yleensä yhtään, sitä ollaan kerran purtu jonka jälkeen varsinkin tuo remmirähjäys paheni. Yritäpä siinä sitten saada positiivista ohitusta aikaan kun tämä nuori koira hyppii ja hyörii oman koirani ympärillä eikä välitä omistajansa komennoista mitään. Kaikista ärsyttävintä tässäkin oli se ettei omistaja tämänkään jälkeen laittanut koiraansa hihnaan vaan jatkoi tätä vapaana lenkitystä. Miksi pitää koiraa vapaana joka ei tottele, ihan sama vaikka se olisi iloinen jokaisen vastaantulijan kaveri, se vastaantulija ei välttämättä ole. Kenen syy se olisi ollut jos minun koirani olisi pelästyessään purrut tätä vapaana juoksevaa koiraa? Veikkaanpa että syy olisi ollut minun vaikka niin ei kuuluisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Näitä tilanteita missä ihmiset ei hallitse koiriaan sattuu ihan liian usein. Usein vielä näkee näitä täysin välinpitämättömiä ihmisiä joilla ei ole edes koko hihnaa mukana lenkillä, eikä jonkun välikohtauksen ja minun kiukkuisen palautteen jälkeen ole aikomustakaan tehdä asialle yhtään mitään. Olen samaa mieltä siitä ettei ole väliä onko koira iso vai pieni, se voi silti saada vahinkoa aikaiseksi puolin jos toisinkin.

Esimerkkinä eräällä pururadalla tuli vastaan omistaja koirineen, koira oli vapaana. Koira oli hyvin nuori ja leikkisä, ei siis missään nimessä vaarallinen mutta meillä on oman koiran kanssa menossa ohitustreenit eli nätisti ohittamista harjoitellaan ahkerasti. Lisäksi meidän koira ei siedä toisia koiria yleensä yhtään, sitä ollaan kerran purtu jonka jälkeen varsinkin tuo remmirähjäys paheni. Yritäpä siinä sitten saada positiivista ohitusta aikaan kun tämä nuori koira hyppii ja hyörii oman koirani ympärillä eikä välitä omistajansa komennoista mitään. Kaikista ärsyttävintä tässäkin oli se ettei omistaja tämänkään jälkeen laittanut koiraansa hihnaan vaan jatkoi tätä vapaana lenkitystä. Miksi pitää koiraa vapaana joka ei tottele, ihan sama vaikka se olisi iloinen jokaisen vastaantulijan kaveri, se vastaantulija ei välttämättä ole. Kenen syy se olisi ollut jos minun koirani olisi pelästyessään purrut tätä vapaana juoksevaa koiraa? Veikkaanpa että syy olisi ollut minun vaikka niin ei kuuluisi olla.

Lainsäädännön, ja poliisien mielestä irtonaisen koiran omistaja on aina syypää. Vaikka pieni koira tulisi ilman hihnaa haastamaan riitaa ison, hihnassa olevan koiran kanssa ja pääsisi hengestään, niin syy on vain ja ainoastaan sen irtokoiran omistajan.

Eli kunhan pidät koirastasi asiallisesti huolta niin ei tarvitse huolehtia että joutuisit syytteeseen.

Koiraa ei tarvitse hallita fyysisesti, riittää kun hallitsee sitä psyykkisesti. Cecar Millan kävelyttää kerralla toistakymmentä koiraa, fyysinen voima ei riittäisi kenelläkään hallitsemaan sellaista laumaa jos koirat eivät olisi hyvin koulutettuja.

Juuri oli hesarissa juttua poliisilta, että n. 1500 tapausta vuodessa sattuu jossa koira raatelee vastaantulevan toisen koiran tai ihmisen. Vika on omistajassa, mutta näitä omistajia ei näytä kiinnostavan koiran koulutus pätkääkään. Lenkillä tulee joskus vastaan nainen ison koiransa kanssa, huutaa jo kaukaa vastaantulevalle että täältä tulee koira, pelkää että vastaantulevalla on mukana uroskoira ja sitten ei hallitsisi oman koiran hyökkäystä. Kun vihjaisin että pitäisi kouluttaa, niin nakkeli vain niskojaan.