Maksullisilla valmennuskursseilla käyneillä 2.5% suurempi todennäköisyys päästä korkeaakouluun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmennuskurssien ongelma on se, että kouluun ei niiden myötä pääse sisään se paras opiskelija-aines vaan se, jonka vanhemmilla on varaa kustantaa valmennuskurssit. 

Paras opiskelija-aines ovat yleensä ne, jotka jaksavat tehdä töitä opintojensa eteen ja ovat edes keskivertofiksuja. Etenkin aloilla, missä pänttääminen on olennaista, kuten juurikin oikis. Luonnontieteissä taas älykkyys on olennaisempaa, mutta niitä onkin helpompaa päästä lukemaan.

Enkä oikeasti usko, että joku erittäin älykäs mutta köyhä jää vaille opiskelupaikkaa, koska ei pääse valmennuskurssille.

Joo, varmasti ne kirkkaimmat huiput pääsee sisään ilman valmennuskurssejakin. Sit niitä hiukan heikomman aineksen opiskelijat pääsee sisään valmennuskursien kautta rahan avulla ja taas jotkut näitä fiksummat mutta pienituloiseen perheeseen syntyneet jäävät rannalle kun ei ole varaa valmennuskurssiin. Se on tuhlausta. 

Olen eri mieltä. Siinä keskivertomassassa, mitä suurin osa niin rikkaista kuin köyhistäkin on, ei pienillä eroilla esim älykkyydessä ole mitään merkitystä. Etenkin kun perusälykkäälle olennaisempaa on motivaatio ja sinnikkyys kuin se parin pinnan ero äo:ssä.

Ja sitähän ne pääsykokeet mittaavat eniten.

No vaihdetaan sanan "fiksu" tilalle sana "motivoitunut". Jotain etumatkaahan niistä vamennuskursseista saa kun niiden kautta tulleet pääsevät helpommin sisään. Ja ne valmennuskurssit maksaa. 

Motivoituneimmat keksivät kyllä keinot lukea, eivätkä surkuttele sitä, että maailma ei aina ole reilu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulukohtaiset pääsykokeet erillisine pääsykoeaineistoineen pitäisi jättää kylmästi pois ja valinnat tehdä valtakunnallisen SAT-tyyppisen kokeen sekä haluttaessa motivaatioesseen tai vastaavan avulla. Opinto-ohjaus pitäisi Suomessa muutta täysin toisenlaiseksi eli sen pitäisi alkaa vahvasti jo yläkoulusta ja sen puitteissa oppilaan vahvuudet ja taipumukset ja toiveet sekä eri aloihin ja kouluihin tutustumiset  käydään läpi, ja tehdään suunnitelma jatko-opinnoista. 

Näin menetellen meidän lasten koulun 100 seniorista 98:lla oli jatko-opiskelupaikka tiedossa jo ennen high schoolista valmistumista ja ne kaksi muuta menivät armeijaan.  Ei hukkavuosia, ei haahuilua, että mitähän sitä tekis.

Mulla on ainakin niin huonot kokemukset opojen osaamisista, etten lähtisi tuohon. Oma oponi yritti ehdottaa minulle alaa, joka oli ihan muuta mitä halusin opiskella, todistuksen numerot olisivat sinne sopineet. Lapseni meni lukemaan oponsa suosittelemaa alaa, on nyt vaihtanut alaa koulun sisällä.

Suomessa oppilaanohjaus on aivan päälle liimattua! Monen kohdalla se tarkoittaa jonkin nettitestin tekemistä ja jollain messuilla käymistä. Nykyisillä resursseilla ei edes ole mahdollista, että nuoret saisivat henkilökohtaista ohjausta.

Olin yläasteella ja lukiossa erityisen kiinnostunut tietyistä aineista, mutta kukaan ei osannut kertoa miten nämä voisi yhdistää ja mitä kannattaisi hakea opiskelemaan. Aloitin useita eri alojen koulutuksia ennenkuin kymmenen vuoden jälkeen löysin alani. Pääsin opiskelemaan alaa, johon valitaan 6 % hakijoista (ilman valmennuskurssia).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmennuskurssien ongelma on se, että kouluun ei niiden myötä pääse sisään se paras opiskelija-aines vaan se, jonka vanhemmilla on varaa kustantaa valmennuskurssit. 

pitäisikö suoraan jakaa opiskelupaikat alykkyysosamäärän mukaan?

Varakkailla vanhemmilla vanhemmilla on usein älykkäämpiä lapsia koska geenit periytyvät. Varakkailla on usein parempi koulutus ja suurempi äö ja tämä periytyy heidän lapsilleen. Suomessa korkeakoulutettujen vanhempien lapset jatkavat korkeakouluun ja heikomman aineksen lapset syrjäytyvät tai käyvät ehkä amiksen.

äö? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmennuskurssien ongelma on se, että kouluun ei niiden myötä pääse sisään se paras opiskelija-aines vaan se, jonka vanhemmilla on varaa kustantaa valmennuskurssit. 

Paras opiskelija-aines ovat yleensä ne, jotka jaksavat tehdä töitä opintojensa eteen ja ovat edes keskivertofiksuja. Etenkin aloilla, missä pänttääminen on olennaista, kuten juurikin oikis. Luonnontieteissä taas älykkyys on olennaisempaa, mutta niitä onkin helpompaa päästä lukemaan.

Enkä oikeasti usko, että joku erittäin älykäs mutta köyhä jää vaille opiskelupaikkaa, koska ei pääse valmennuskurssille.

Joo, varmasti ne kirkkaimmat huiput pääsee sisään ilman valmennuskurssejakin. Sit niitä hiukan heikomman aineksen opiskelijat pääsee sisään valmennuskursien kautta rahan avulla ja taas jotkut näitä fiksummat mutta pienituloiseen perheeseen syntyneet jäävät rannalle kun ei ole varaa valmennuskurssiin. Se on tuhlausta. 

Olen eri mieltä. Siinä keskivertomassassa, mitä suurin osa niin rikkaista kuin köyhistäkin on, ei pienillä eroilla esim älykkyydessä ole mitään merkitystä. Etenkin kun perusälykkäälle olennaisempaa on motivaatio ja sinnikkyys kuin se parin pinnan ero äo:ssä.

Ja sitähän ne pääsykokeet mittaavat eniten.

No vaihdetaan sanan "fiksu" tilalle sana "motivoitunut". Jotain etumatkaahan niistä vamennuskursseista saa kun niiden kautta tulleet pääsevät helpommin sisään. Ja ne valmennuskurssit maksaa. 

Motivoituneimmat keksivät kyllä keinot lukea, eivätkä surkuttele sitä, että maailma ei aina ole reilu.

Luulen, että kyseessä on eräänlainen itseään ruokkiva kierre. Vanhempien koulutus periytyy lapsille, joten akateemisten lapset todennäköisemmin hakee yliopistoon. Akateemisten lasten vanhemmilla on myös usein varaa kustantaa lapsilleen valmennuskurssit. Tosin veikkaan myös, että ne motivoituneimmat myös hakeutuvat noille valmennuskursseille, koska haluavat pelata varman päälle. Kukaanhan ei voi jälkikäteen sanoa olisiko nuo valmennuskurssilaiset päässeet ilman kurssia haluamalleen alalle.

Äh, sen valmennuskurssin olennaisin pointti on, että se rytmittää opiskelun järkeväksi. Ja se, että koska siitä on maksettu, ne maksajat (yleensä vanhemmat), vaativat että nuori sitoutuu. Nämä eivät ole asioita, joita ei voisi tehdä ilman kurssia.

Itse kävin aikanaan silloisen TKKn valmennuskurssit matikassa ja kemiassa. Opettajat olivat korkeintaan keskivertoja ja yleensä istuin vain tylsistyneenä ulos ikkunasta katsellen. Kotona sitten laskin vimmatusti ja hain rutiinia. Eniten hyötyä oli opiskella vanhan lukion matikanopettajan muistiinpanoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se eriarvoistaa että toiset panostavat enemmän ja oppivat tehokkaammin. Mitä ajattelit asialle tehdä? Kieltää valmennuskurssit?

Entäpäs sitten jos ei ole rahaa panostaa? Kaikki vanhemmat eivät ole miljonäärejä.

Edelleen kysyn että mikä olisi ratkaisu, vai onko sellaista? Oikeastaan voitaisiin aloittaa sillä että mikä tarkkaanottaen on ongelma.

Aina löytyy joku jolla on enemmän resursseja - rahaa, osaamista, aikaa, jne - panostaa. Pätee valmennuskursseihin, jääkiekkoon, varhaiskasvatuksen, erityislapsiin, omaan terveyteen, jne. Ihan kaikkeen.

Ei olekaan mitään ongelmaa. Iltikset vain trollaavat tylsyyttään tämänkaltaisia pskauutisia.

Vierailija kirjoitti:

Hain erääseen koulutukseen mutta vähemmistöihin kuuluvat olivat etusijalla. Yliopistoihin voisi laittaa myös vähemmistökiintiöt Yhdysvaltojen malliin, vähemmillä pisteillä voisi päästä sisään jos kuuluu etniseen vähemmistöön tai alkuperäiskansoihin.

Eiköhän me kaikki olla jotain "vähemmistöä" kun tarpeeksi tutkitaan. - Ja kyllähän Suomessakin on ollut vuosikymmeniä oma "vähemmistö" jolla on ollut muita helpompi päästä opiskelemaan; vai etkö muka tiedä, että Suomessa suositaan ja on suosittu vuosikymmeniä korkeakoulu ja yliopisto valinnoissa ns. "ruotsinkielisten vähemmistöä." - Tosin tuo "vähemmistö" on ollut avoin ottamaan uusia jäseniä niin, että äidinkieleltään suomalainenkin voi päästä opiskelemaan ruotsinkielisten kiintiössä, jos ja kun oosaa tarpeeksi hyvin ruotsia.      

Tämä on kyllä niin turhaa kitinää. Oletetaan, että joku köyhä nuori olisi lahjakas ja älykäs, mutta vanhemmat ovat koulutusta vastaan ja lytänneet nuoren motivaatiota koko elämän. Ei siinä ole enää kyse siitä, että pääsisi jollekin maksulliselle kurssille vaan ylipäätään koko asenteesta, minkä ko nuori on väistämättä omaksunut (en osaa, en pysty, en kelpaa).

Tämä on tietenkin surullista, mutta ei ko nuori ole tällöin enää mitään parasta opiskelija-ainesta vaikka olisi kuinka lahjakas. Ensin pitää saada pää kuntoon, jotta opinnot eivät sitten keskeydy, kun alkaa tulla vaikeuksia. Ja kaikille se opiskelu on yleensä jossain vaiheessa hankalaa...

Itse näen amk-opettajana paljon tällaisia fiksuja, mutta alistuneita nuoria, joilta puuttuu se kyky ponnistella hankaluuksista yli. Heihin käytetään valtavat resurssit opinto-ohjausta jne, mutta karu totuus on, että hieman lahjattomampi, mutta hyvällä itsetunnolla ja sinnikkyydellä varustettu opiskelija on parempaa opiskelija-ainesta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä niin turhaa kitinää. Oletetaan, että joku köyhä nuori olisi lahjakas ja älykäs, mutta vanhemmat ovat koulutusta vastaan ja lytänneet nuoren motivaatiota koko elämän. Ei siinä ole enää kyse siitä, että pääsisi jollekin maksulliselle kurssille vaan ylipäätään koko asenteesta, minkä ko nuori on väistämättä omaksunut (en osaa, en pysty, en kelpaa).

Tämä on tietenkin surullista, mutta ei ko nuori ole tällöin enää mitään parasta opiskelija-ainesta vaikka olisi kuinka lahjakas. Ensin pitää saada pää kuntoon, jotta opinnot eivät sitten keskeydy, kun alkaa tulla vaikeuksia. Ja kaikille se opiskelu on yleensä jossain vaiheessa hankalaa...

Itse näen amk-opettajana paljon tällaisia fiksuja, mutta alistuneita nuoria, joilta puuttuu se kyky ponnistella hankaluuksista yli. Heihin käytetään valtavat resurssit opinto-ohjausta jne, mutta karu totuus on, että hieman lahjattomampi, mutta hyvällä itsetunnolla ja sinnikkyydellä varustettu opiskelija on parempaa opiskelija-ainesta.

Olen niin samaa mieltä kanssasi. Ja jatkan vielä, että myös työelämässä on erittäin tärkeää uskoa itseensä ja olla jaksamista sietää myös epämiellyttäviä asioita.

Eli ongelma on jo paljon aiemmin, siellä ihan pikkulapsesta lähtien. Ja tätä ei millään pääsykoeuudistuksilla sitten ratkotakaan.

Jossain maissa on vissiin semmonen käytäntö, että kaikki halukkaat pääsevät opiskelemaan, mutta karsinta suoritetaan sitten opintojen aikana.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on kyllä tekemällä tehty ongelma. Itse nuorena pidin välivuoden siivoustöitä tehden ja hain vuoden kuluttua yliopistoon - maksoinpa ihan itse valmennuskurssinkin. Jos se on tärkeää niin kyllä siihen yleensä keinot nuorena perusterveenä keksii...

Voiko ne rahat vaikka varadtaa, jos muuta mahdollisuutta ei jää? Minusta ei, mutta sano sinä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korjaus: otsikossa sanotaan "2.5% suurempi todennäköisyys" mutta artikkelissa puhutaan "kaksi ja puoli kertaa suuremmasta todennäköisyydestä".

Ap

No ap toivon mukaan ei ole hakemassa matemaattiselle alalle... 

Muisti voi tehdä teposet kelle tahansa, varsinkin jos aivot ovat kuormittuneet. Olet kai myös kuulut vale muistoista? Minusta Ap:n erehdyksellä ei ole mitään tekemistä matemaattisten lahjojen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmennuskurssien ongelma on se, että kouluun ei niiden myötä pääse sisään se paras opiskelija-aines vaan se, jonka vanhemmilla on varaa kustantaa valmennuskurssit. 

Paras opiskelija-aines ovat yleensä ne, jotka jaksavat tehdä töitä opintojensa eteen ja ovat edes keskivertofiksuja. Etenkin aloilla, missä pänttääminen on olennaista, kuten juurikin oikis. Luonnontieteissä taas älykkyys on olennaisempaa, mutta niitä onkin helpompaa päästä lukemaan.

Enkä oikeasti usko, että joku erittäin älykäs mutta köyhä jää vaille opiskelupaikkaa, koska ei pääse valmennuskurssille.

Joo, varmasti ne kirkkaimmat huiput pääsee sisään ilman valmennuskurssejakin. Sit niitä hiukan heikomman aineksen opiskelijat pääsee sisään valmennuskursien kautta rahan avulla ja taas jotkut näitä fiksummat mutta pienituloiseen perheeseen syntyneet jäävät rannalle kun ei ole varaa valmennuskurssiin. Se on tuhlausta. 

Olen eri mieltä. Siinä keskivertomassassa, mitä suurin osa niin rikkaista kuin köyhistäkin on, ei pienillä eroilla esim älykkyydessä ole mitään merkitystä. Etenkin kun perusälykkäälle olennaisempaa on motivaatio ja sinnikkyys kuin se parin pinnan ero äo:ssä.

Ja sitähän ne pääsykokeet mittaavat eniten.

No vaihdetaan sanan "fiksu" tilalle sana "motivoitunut". Jotain etumatkaahan niistä vamennuskursseista saa kun niiden kautta tulleet pääsevät helpommin sisään. Ja ne valmennuskurssit maksaa. 

Motivoituneimmat keksivät kyllä keinot lukea, eivätkä surkuttele sitä, että maailma ei aina ole reilu.

Luulen, että kyseessä on eräänlainen itseään ruokkiva kierre. Vanhempien koulutus periytyy lapsille, joten akateemisten lapset todennäköisemmin hakee yliopistoon. Akateemisten lasten vanhemmilla on myös usein varaa kustantaa lapsilleen valmennuskurssit. Tosin veikkaan myös, että ne motivoituneimmat myös hakeutuvat noille valmennuskursseille, koska haluavat pelata varman päälle. Kukaanhan ei voi jälkikäteen sanoa olisiko nuo valmennuskurssilaiset päässeet ilman kurssia haluamalleen alalle.

Akateemisilla varaa kustantaa valmennuskurssi?

Täällä on vähintään kerran viikossa ketju, jossa korostetaan, että peruskoulpohjalta fiksu päätyy hyväpalkkaiseen hommaan ja tienaa triplasti sen minkä lääkäri. Aika epäloogista silloin olettaa, että akateemisella olisi muita paremmin varaa kustantaa valmennuskurssit, senhän pitäisi olla nimenomaan päinvastoin eli fiksut pärjää erittäin hyvin ilman koulutusta ja tienaa megalomaanisesti.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä niin turhaa kitinää. Oletetaan, että joku köyhä nuori olisi lahjakas ja älykäs, mutta vanhemmat ovat koulutusta vastaan ja lytänneet nuoren motivaatiota koko elämän. Ei siinä ole enää kyse siitä, että pääsisi jollekin maksulliselle kurssille vaan ylipäätään koko asenteesta, minkä ko nuori on väistämättä omaksunut (en osaa, en pysty, en kelpaa).

Tämä on tietenkin surullista, mutta ei ko nuori ole tällöin enää mitään parasta opiskelija-ainesta vaikka olisi kuinka lahjakas. Ensin pitää saada pää kuntoon, jotta opinnot eivät sitten keskeydy, kun alkaa tulla vaikeuksia. Ja kaikille se opiskelu on yleensä jossain vaiheessa hankalaa...

Itse näen amk-opettajana paljon tällaisia fiksuja, mutta alistuneita nuoria, joilta puuttuu se kyky ponnistella hankaluuksista yli. Heihin käytetään valtavat resurssit opinto-ohjausta jne, mutta karu totuus on, että hieman lahjattomampi, mutta hyvällä itsetunnolla ja sinnikkyydellä varustettu opiskelija on parempaa opiskelija-ainesta.

Niinpä. Älykkyys tai lahjakkuus eivät todellakaan ole ainoita soveltuvuuden kriteereitä. Oppilaitoksen kannalta erittäin tärkeää on se, että tyyppi valmistuu ja yhteiskunnan kannalta, että on mahdollista työllistyä opiskelemaansa ammattiin. 

Jos tasa-arvoa halutaan tässä edistää, täytyy köyhien lapsiperheiden asemaa parantaa ja sille vanhempienkin syrjäytymiselle tehdä jotain, koska erityisesti asennekasvatus (kannustava, opiskelumyönteinen asenne) on se, joka lapsen tulevaisuuteen vaikuttaa. Erittäin hankala asia ratkaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korjaus: otsikossa sanotaan "2.5% suurempi todennäköisyys" mutta artikkelissa puhutaan "kaksi ja puoli kertaa suuremmasta todennäköisyydestä".

Ap

No ap toivon mukaan ei ole hakemassa matemaattiselle alalle... 

Muisti voi tehdä teposet kelle tahansa, varsinkin jos aivot ovat kuormittuneet. Olet kai myös kuulut vale muistoista? Minusta Ap:n erehdyksellä ei ole mitään tekemistä matemaattisten lahjojen kanssa.

Matematiikan lisäksi joillakin on ongelmia yhdyssanojen kanssa. Se on valemuisto. Aika harvalla valemuisto syntyy 10 sekunnissa eli samalla kun kirjoittaa. Me kutsumme sitä unohtamiseksi tai väärinymmärrykseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä niin turhaa kitinää. Oletetaan, että joku köyhä nuori olisi lahjakas ja älykäs, mutta vanhemmat ovat koulutusta vastaan ja lytänneet nuoren motivaatiota koko elämän. Ei siinä ole enää kyse siitä, että pääsisi jollekin maksulliselle kurssille vaan ylipäätään koko asenteesta, minkä ko nuori on väistämättä omaksunut (en osaa, en pysty, en kelpaa).

Tämä on tietenkin surullista, mutta ei ko nuori ole tällöin enää mitään parasta opiskelija-ainesta vaikka olisi kuinka lahjakas. Ensin pitää saada pää kuntoon, jotta opinnot eivät sitten keskeydy, kun alkaa tulla vaikeuksia. Ja kaikille se opiskelu on yleensä jossain vaiheessa hankalaa...

Itse näen amk-opettajana paljon tällaisia fiksuja, mutta alistuneita nuoria, joilta puuttuu se kyky ponnistella hankaluuksista yli. Heihin käytetään valtavat resurssit opinto-ohjausta jne, mutta karu totuus on, että hieman lahjattomampi, mutta hyvällä itsetunnolla ja sinnikkyydellä varustettu opiskelija on parempaa opiskelija-ainesta.

Niinpä. Älykkyys tai lahjakkuus eivät todellakaan ole ainoita soveltuvuuden kriteereitä. Oppilaitoksen kannalta erittäin tärkeää on se, että tyyppi valmistuu ja yhteiskunnan kannalta, että on mahdollista työllistyä opiskelemaansa ammattiin. 

Jos tasa-arvoa halutaan tässä edistää, täytyy köyhien lapsiperheiden asemaa parantaa ja sille vanhempienkin syrjäytymiselle tehdä jotain, koska erityisesti asennekasvatus (kannustava, opiskelumyönteinen asenne) on se, joka lapsen tulevaisuuteen vaikuttaa. Erittäin hankala asia ratkaista.

Köyhille lapsiperheille ei riitä mikään, sinne syydetään jo nyt niin paljon rahaa ja tukea, että perheissä kannustetaan lapsia jättämään opinnot muille. Jos tekemättä mitään saa ilmaisen asunnon, kotiapulaisen (perhetyöntekijän nimellä),käytännössä ilmaiset taksimatkat jne., niin miksi ihmeessä käydä kouluja ja opiskella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä niin turhaa kitinää. Oletetaan, että joku köyhä nuori olisi lahjakas ja älykäs, mutta vanhemmat ovat koulutusta vastaan ja lytänneet nuoren motivaatiota koko elämän. Ei siinä ole enää kyse siitä, että pääsisi jollekin maksulliselle kurssille vaan ylipäätään koko asenteesta, minkä ko nuori on väistämättä omaksunut (en osaa, en pysty, en kelpaa).

Tämä on tietenkin surullista, mutta ei ko nuori ole tällöin enää mitään parasta opiskelija-ainesta vaikka olisi kuinka lahjakas. Ensin pitää saada pää kuntoon, jotta opinnot eivät sitten keskeydy, kun alkaa tulla vaikeuksia. Ja kaikille se opiskelu on yleensä jossain vaiheessa hankalaa...

Itse näen amk-opettajana paljon tällaisia fiksuja, mutta alistuneita nuoria, joilta puuttuu se kyky ponnistella hankaluuksista yli. Heihin käytetään valtavat resurssit opinto-ohjausta jne, mutta karu totuus on, että hieman lahjattomampi, mutta hyvällä itsetunnolla ja sinnikkyydellä varustettu opiskelija on parempaa opiskelija-ainesta.

Niinpä. Älykkyys tai lahjakkuus eivät todellakaan ole ainoita soveltuvuuden kriteereitä. Oppilaitoksen kannalta erittäin tärkeää on se, että tyyppi valmistuu ja yhteiskunnan kannalta, että on mahdollista työllistyä opiskelemaansa ammattiin. 

Jos tasa-arvoa halutaan tässä edistää, täytyy köyhien lapsiperheiden asemaa parantaa ja sille vanhempienkin syrjäytymiselle tehdä jotain, koska erityisesti asennekasvatus (kannustava, opiskelumyönteinen asenne) on se, joka lapsen tulevaisuuteen vaikuttaa. Erittäin hankala asia ratkaista.

Köyhille lapsiperheille ei riitä mikään, sinne syydetään jo nyt niin paljon rahaa ja tukea, että perheissä kannustetaan lapsia jättämään opinnot muille. Jos tekemättä mitään saa ilmaisen asunnon, kotiapulaisen (perhetyöntekijän nimellä),käytännössä ilmaiset taksimatkat jne., niin miksi ihmeessä käydä kouluja ja opiskella?

Niin, siksi sanoinkin, että isoin työ olisi asennekasvatuksen puolelle. Ja sitä on erittäin vaikeaa aikuisille tehdä. Rahan antaminen ei ratkaise asiaa ollenkaan.

Mikä sitten olisi se ratkaisu? Varhaiskasvatuksessa, peruskoulussa, erilaisessa nuorisotoiminnassa jne löytyy varmastikin eniten mahdollisuuksia vaikuttaa lasten ja nuorten minäkuvaan. Mutta resursseja ne kaipaisivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulukohtaiset pääsykokeet erillisine pääsykoeaineistoineen pitäisi jättää kylmästi pois ja valinnat tehdä valtakunnallisen SAT-tyyppisen kokeen sekä haluttaessa motivaatioesseen tai vastaavan avulla. Opinto-ohjaus pitäisi Suomessa muutta täysin toisenlaiseksi eli sen pitäisi alkaa vahvasti jo yläkoulusta ja sen puitteissa oppilaan vahvuudet ja taipumukset ja toiveet sekä eri aloihin ja kouluihin tutustumiset  käydään läpi, ja tehdään suunnitelma jatko-opinnoista. 

Näin menetellen meidän lasten koulun 100 seniorista 98:lla oli jatko-opiskelupaikka tiedossa jo ennen high schoolista valmistumista ja ne kaksi muuta menivät armeijaan.  Ei hukkavuosia, ei haahuilua, että mitähän sitä tekis.

Mulla on ainakin niin huonot kokemukset opojen osaamisista, etten lähtisi tuohon. Oma oponi yritti ehdottaa minulle alaa, joka oli ihan muuta mitä halusin opiskella, todistuksen numerot olisivat sinne sopineet. Lapseni meni lukemaan oponsa suosittelemaa alaa, on nyt vaihtanut alaa koulun sisällä.

Opot ehdottavat, eivät päätä. he pyrkivät kuuntelemaan nuorta ja muistuttamaan mahdollisuuksista. Vai luuseriperheet luulevat, että opolla on mitään sananvaltaa heidän päätöksiinsä.

Opo keskusteli poikani kanssa siitä, että tällä on hyvät mahdollisuudet opettajaksi. Se ei silti tarkoita, etteikö poika olisi saanut pyrkiä kauppatieteelliseen ja etteikö hän olisi sinne päässyt. Ei opo lähetä oppilaitoksiin kirjeitä, että tätä ei saa sinne hyväksyä tai tämä on pakko ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä niin turhaa kitinää. Oletetaan, että joku köyhä nuori olisi lahjakas ja älykäs, mutta vanhemmat ovat koulutusta vastaan ja lytänneet nuoren motivaatiota koko elämän. Ei siinä ole enää kyse siitä, että pääsisi jollekin maksulliselle kurssille vaan ylipäätään koko asenteesta, minkä ko nuori on väistämättä omaksunut (en osaa, en pysty, en kelpaa).

Tämä on tietenkin surullista, mutta ei ko nuori ole tällöin enää mitään parasta opiskelija-ainesta vaikka olisi kuinka lahjakas. Ensin pitää saada pää kuntoon, jotta opinnot eivät sitten keskeydy, kun alkaa tulla vaikeuksia. Ja kaikille se opiskelu on yleensä jossain vaiheessa hankalaa...

Itse näen amk-opettajana paljon tällaisia fiksuja, mutta alistuneita nuoria, joilta puuttuu se kyky ponnistella hankaluuksista yli. Heihin käytetään valtavat resurssit opinto-ohjausta jne, mutta karu totuus on, että hieman lahjattomampi, mutta hyvällä itsetunnolla ja sinnikkyydellä varustettu opiskelija on parempaa opiskelija-ainesta.

Niinpä. Älykkyys tai lahjakkuus eivät todellakaan ole ainoita soveltuvuuden kriteereitä. Oppilaitoksen kannalta erittäin tärkeää on se, että tyyppi valmistuu ja yhteiskunnan kannalta, että on mahdollista työllistyä opiskelemaansa ammattiin. 

Jos tasa-arvoa halutaan tässä edistää, täytyy köyhien lapsiperheiden asemaa parantaa ja sille vanhempienkin syrjäytymiselle tehdä jotain, koska erityisesti asennekasvatus (kannustava, opiskelumyönteinen asenne) on se, joka lapsen tulevaisuuteen vaikuttaa. Erittäin hankala asia ratkaista.

Köyhille lapsiperheille ei riitä mikään, sinne syydetään jo nyt niin paljon rahaa ja tukea, että perheissä kannustetaan lapsia jättämään opinnot muille. Jos tekemättä mitään saa ilmaisen asunnon, kotiapulaisen (perhetyöntekijän nimellä),käytännössä ilmaiset taksimatkat jne., niin miksi ihmeessä käydä kouluja ja opiskella?

Niin, siksi sanoinkin, että isoin työ olisi asennekasvatuksen puolelle. Ja sitä on erittäin vaikeaa aikuisille tehdä. Rahan antaminen ei ratkaise asiaa ollenkaan.

Mikä sitten olisi se ratkaisu? Varhaiskasvatuksessa, peruskoulussa, erilaisessa nuorisotoiminnassa jne löytyy varmastikin eniten mahdollisuuksia vaikuttaa lasten ja nuorten minäkuvaan. Mutta resursseja ne kaipaisivat.

Vaihtamalla vanhemmat selvittäisiin halvemmalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä niin turhaa kitinää. Oletetaan, että joku köyhä nuori olisi lahjakas ja älykäs, mutta vanhemmat ovat koulutusta vastaan ja lytänneet nuoren motivaatiota koko elämän. Ei siinä ole enää kyse siitä, että pääsisi jollekin maksulliselle kurssille vaan ylipäätään koko asenteesta, minkä ko nuori on väistämättä omaksunut (en osaa, en pysty, en kelpaa).

Tämä on tietenkin surullista, mutta ei ko nuori ole tällöin enää mitään parasta opiskelija-ainesta vaikka olisi kuinka lahjakas. Ensin pitää saada pää kuntoon, jotta opinnot eivät sitten keskeydy, kun alkaa tulla vaikeuksia. Ja kaikille se opiskelu on yleensä jossain vaiheessa hankalaa...

Itse näen amk-opettajana paljon tällaisia fiksuja, mutta alistuneita nuoria, joilta puuttuu se kyky ponnistella hankaluuksista yli. Heihin käytetään valtavat resurssit opinto-ohjausta jne, mutta karu totuus on, että hieman lahjattomampi, mutta hyvällä itsetunnolla ja sinnikkyydellä varustettu opiskelija on parempaa opiskelija-ainesta.

Niinpä. Älykkyys tai lahjakkuus eivät todellakaan ole ainoita soveltuvuuden kriteereitä. Oppilaitoksen kannalta erittäin tärkeää on se, että tyyppi valmistuu ja yhteiskunnan kannalta, että on mahdollista työllistyä opiskelemaansa ammattiin. 

Jos tasa-arvoa halutaan tässä edistää, täytyy köyhien lapsiperheiden asemaa parantaa ja sille vanhempienkin syrjäytymiselle tehdä jotain, koska erityisesti asennekasvatus (kannustava, opiskelumyönteinen asenne) on se, joka lapsen tulevaisuuteen vaikuttaa. Erittäin hankala asia ratkaista.

Köyhille lapsiperheille ei riitä mikään, sinne syydetään jo nyt niin paljon rahaa ja tukea, että perheissä kannustetaan lapsia jättämään opinnot muille. Jos tekemättä mitään saa ilmaisen asunnon, kotiapulaisen (perhetyöntekijän nimellä),käytännössä ilmaiset taksimatkat jne., niin miksi ihmeessä käydä kouluja ja opiskella?

Niin, siksi sanoinkin, että isoin työ olisi asennekasvatuksen puolelle. Ja sitä on erittäin vaikeaa aikuisille tehdä. Rahan antaminen ei ratkaise asiaa ollenkaan.

Mikä sitten olisi se ratkaisu? Varhaiskasvatuksessa, peruskoulussa, erilaisessa nuorisotoiminnassa jne löytyy varmastikin eniten mahdollisuuksia vaikuttaa lasten ja nuorten minäkuvaan. Mutta resursseja ne kaipaisivat.

Vaihtamalla vanhemmat selvittäisiin halvemmalla.

Vitsikästä... vaikka kaikki huonoissa perheissä olevat huostaanotettaisiin, ei ongelma ratkeaisi minnekään.