Maksullisilla valmennuskursseilla käyneillä 2.5% suurempi todennäköisyys päästä korkeaakouluun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä niin turhaa kitinää. Oletetaan, että joku köyhä nuori olisi lahjakas ja älykäs, mutta vanhemmat ovat koulutusta vastaan ja lytänneet nuoren motivaatiota koko elämän. Ei siinä ole enää kyse siitä, että pääsisi jollekin maksulliselle kurssille vaan ylipäätään koko asenteesta, minkä ko nuori on väistämättä omaksunut (en osaa, en pysty, en kelpaa).

Tämä on tietenkin surullista, mutta ei ko nuori ole tällöin enää mitään parasta opiskelija-ainesta vaikka olisi kuinka lahjakas. Ensin pitää saada pää kuntoon, jotta opinnot eivät sitten keskeydy, kun alkaa tulla vaikeuksia. Ja kaikille se opiskelu on yleensä jossain vaiheessa hankalaa...

Itse näen amk-opettajana paljon tällaisia fiksuja, mutta alistuneita nuoria, joilta puuttuu se kyky ponnistella hankaluuksista yli. Heihin käytetään valtavat resurssit opinto-ohjausta jne, mutta karu totuus on, että hieman lahjattomampi, mutta hyvällä itsetunnolla ja sinnikkyydellä varustettu opiskelija on parempaa opiskelija-ainesta.

Niinpä. Älykkyys tai lahjakkuus eivät todellakaan ole ainoita soveltuvuuden kriteereitä. Oppilaitoksen kannalta erittäin tärkeää on se, että tyyppi valmistuu ja yhteiskunnan kannalta, että on mahdollista työllistyä opiskelemaansa ammattiin. 

Jos tasa-arvoa halutaan tässä edistää, täytyy köyhien lapsiperheiden asemaa parantaa ja sille vanhempienkin syrjäytymiselle tehdä jotain, koska erityisesti asennekasvatus (kannustava, opiskelumyönteinen asenne) on se, joka lapsen tulevaisuuteen vaikuttaa. Erittäin hankala asia ratkaista.

Köyhille lapsiperheille ei riitä mikään, sinne syydetään jo nyt niin paljon rahaa ja tukea, että perheissä kannustetaan lapsia jättämään opinnot muille. Jos tekemättä mitään saa ilmaisen asunnon, kotiapulaisen (perhetyöntekijän nimellä),käytännössä ilmaiset taksimatkat jne., niin miksi ihmeessä käydä kouluja ja opiskella?

Niin, siksi sanoinkin, että isoin työ olisi asennekasvatuksen puolelle. Ja sitä on erittäin vaikeaa aikuisille tehdä. Rahan antaminen ei ratkaise asiaa ollenkaan.

Mikä sitten olisi se ratkaisu? Varhaiskasvatuksessa, peruskoulussa, erilaisessa nuorisotoiminnassa jne löytyy varmastikin eniten mahdollisuuksia vaikuttaa lasten ja nuorten minäkuvaan. Mutta resursseja ne kaipaisivat.

Vaihtamalla vanhemmat selvittäisiin halvemmalla.

Vitsikästä... vaikka kaikki huonoissa perheissä olevat huostaanotettaisiin, ei ongelma ratkeaisi minnekään.

Miksi ei, jos ongelman ydin on vanhempien asenteissa? Ei se 1v iässä huostaanotettu ja bilogisesta perheestään eristetty tiedä vanhempiensa asenteista mitään, sille riittää sijaisperheen vanhempien tuki ja turva.

Vierailija kirjoitti:

Äh, sen valmennuskurssin olennaisin pointti on, että se rytmittää opiskelun järkeväksi. Ja se, että koska siitä on maksettu, ne maksajat (yleensä vanhemmat), vaativat että nuori sitoutuu. Nämä eivät ole asioita, joita ei voisi tehdä ilman kurssia.

Itse kävin aikanaan silloisen TKKn valmennuskurssit matikassa ja kemiassa. Opettajat olivat korkeintaan keskivertoja ja yleensä istuin vain tylsistyneenä ulos ikkunasta katsellen. Kotona sitten laskin vimmatusti ja hain rutiinia. Eniten hyötyä oli opiskella vanhan lukion matikanopettajan muistiinpanoista.

Niin. Itse hieman valmennuskurssilla opettaneena olen havainnut, että parhaimman tuloksen valmennuskursseista saa irti ne opiskelijat, joille valmennuskurssi on vain "varmistelua" tai mukava lsiä; eräänlainen bonus.

Aina löytyy valmennuskurssille osallistuvien joukosta heitäkin, jotka "syttyvät" vasta valmennuskurssilla; kaiketi siksi, että tajuavat kurssin alettua, että kuinka kova kilpailu paikoista on. (Varmasti jonkinlaisella sosiaalisella paineellakin on osansa).

Mutta valitettavasti usein joukkoon mahtuu myös heitä, jotka ovat hakemassa / valmennuskurssilla, koska tavoite saada opiskelupaikka ei ole valmennuskurssille osallistuvan oma, vaan enempi jonkun muun, kuten esimerkiksi nuren vanhemman, tai "hyvää ajattelevan" sukulaisen.

Valmennuskurssilla voidaan, kuitenkin  korkeintaan "vain" täydentää ja tukea hakijan mahdollisuutta saada opiskelupaikka - Tuki ja  tsemppaus saattta tietysti olla kenelle tahansa hakijalle arvokasta ja mekittävää. Hakija, jolla on sekä itsellä että takanaan "kannustusjoukkoja" (kuten perheen jäseniä ja saman, tai samantapaisen haaveen opiskelupaikasta jakavaia kavereita / ystäviä),- on usein vahvemmilla kuin hakija, joka on unelmansa kanssa yksin. - Vaikka tähän on kiireesti lisättävä, aina jonkun kerran olen kohdannut heitä, jotka ovat onnistuneet saaneet käsittämätöntä voimaa ja kykyä saavuttaa opiskelupaikka ns. vitutus.energian kautta, ulos heitä aiemmin ympäröineestä vähättelystä ja kiusaamisen kehästä.

 Sen sijaan, että tässä nyt saarnaisin menestys uskoa, siitä kuika kuka tahansa voi olla vaikka ja mitä, kun vain tarpeeksi uskoo ja on valmis tekemään töitä ja vielä lisää töitä vaikeuksista ja hankaluuksista huolimatta, niin esitän toiveen, että osaisimme arjessamme kunnioittaa ja arvostaa ihmisiä ennakkoluulottomasti.

Muita kunnioittavassa ja arvostavassa ilmapiirissä on yleisesti itse kunkin helpompi pyrkiä kohti omia unelmiaan ja haaveitaan, ilman että paineen ja tuskan tunteiden täytyisi kohota tappiin.  Sillä vaikka se (äärimmäienn paine) osasta onnistuu puristamaan timantteja, niin kaikille ei käy näin onnekkaasti, vaan saattaa särkeä ja tuhota ihmisen lopullisesti, ennenkuin hänestä muodostuu kestävä ja luja timantti.

Mutta jos olet paineen alla, muista se voit olla juuri sinä, josta saattaa muodostua timantti  - Avun pyytäminen ei ole heikkoutta, mutta sen varmaan tiesit ilman sanomattakin, mutta "oikean avun" löytäminen tai saaminen ei ole aina helppoa löytää ja saattaa toisinaan tulla odottamattomaltakin taholta.

Valmennuskurssi   ei anna tai hae -hakijan puolesta opiskelupaikkaa. Usein, jos hakija aloittaa valmistautumisen ja opiskelupaikan tavoittelemisen vasta samana päivänä valmennuskurssin kanssa, niin hän on "jo" myöhässä; tavoitteen saavuttaminen ei ole menetetty, mutta erinomaisen moni on jo saanut huomattavan etumatkan.

Tsemppiä lujasti kaikille hakijoille! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmennuskurssien ongelma on se, että kouluun ei niiden myötä pääse sisään se paras opiskelija-aines vaan se, jonka vanhemmilla on varaa kustantaa valmennuskurssit. 

Paras opiskelija-aines ovat yleensä ne, jotka jaksavat tehdä töitä opintojensa eteen ja ovat edes keskivertofiksuja. Etenkin aloilla, missä pänttääminen on olennaista, kuten juurikin oikis. Luonnontieteissä taas älykkyys on olennaisempaa, mutta niitä onkin helpompaa päästä lukemaan.

Enkä oikeasti usko, että joku erittäin älykäs mutta köyhä jää vaille opiskelupaikkaa, koska ei pääse valmennuskurssille.

Joo, varmasti ne kirkkaimmat huiput pääsee sisään ilman valmennuskurssejakin. Sit niitä hiukan heikomman aineksen opiskelijat pääsee sisään valmennuskursien kautta rahan avulla ja taas jotkut näitä fiksummat mutta pienituloiseen perheeseen syntyneet jäävät rannalle kun ei ole varaa valmennuskurssiin. Se on tuhlausta. 

Olen eri mieltä. Siinä keskivertomassassa, mitä suurin osa niin rikkaista kuin köyhistäkin on, ei pienillä eroilla esim älykkyydessä ole mitään merkitystä. Etenkin kun perusälykkäälle olennaisempaa on motivaatio ja sinnikkyys kuin se parin pinnan ero äo:ssä.

Ja sitähän ne pääsykokeet mittaavat eniten.

No vaihdetaan sanan "fiksu" tilalle sana "motivoitunut". Jotain etumatkaahan niistä vamennuskursseista saa kun niiden kautta tulleet pääsevät helpommin sisään. Ja ne valmennuskurssit maksaa. 

Motivoituneimmat keksivät kyllä keinot lukea, eivätkä surkuttele sitä, että maailma ei aina ole reilu.

Toki jos on motivaatiota, lukupäätä jne. keskivertoa paremmin, sillon pääsee sisään ilman valmennuskurssia. Edelleen, samaan aikaan heikommat voivat kompensoida puutteitaan vaikka sillä maksullisella valmennuskurssilla! x'D Ja kyllä, ihan varmasti valmennuskurssilla on mukana joku sellainenkin joka pääsisi sisään ilman rahaakin. :) Ja sit joku jää rannalle siksi ettei ollut varaa siihen extratuuppaukseen valmennuskurssin muodossa. 

Ei, maailma ei ole reilu, mutta tokihan me pyritään jokainen siitä mahdollisimman reilu tekemään mahdollisuuksiemme mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Korjaus: otsikossa sanotaan "2.5% suurempi todennäköisyys" mutta artikkelissa puhutaan "kaksi ja puoli kertaa suuremmasta todennäköisyydestä".

Ap

Rahalla pääsee näköjään myös toimittajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä niin turhaa kitinää. Oletetaan, että joku köyhä nuori olisi lahjakas ja älykäs, mutta vanhemmat ovat koulutusta vastaan ja lytänneet nuoren motivaatiota koko elämän. Ei siinä ole enää kyse siitä, että pääsisi jollekin maksulliselle kurssille vaan ylipäätään koko asenteesta, minkä ko nuori on väistämättä omaksunut (en osaa, en pysty, en kelpaa).

Tämä on tietenkin surullista, mutta ei ko nuori ole tällöin enää mitään parasta opiskelija-ainesta vaikka olisi kuinka lahjakas. Ensin pitää saada pää kuntoon, jotta opinnot eivät sitten keskeydy, kun alkaa tulla vaikeuksia. Ja kaikille se opiskelu on yleensä jossain vaiheessa hankalaa...

Itse näen amk-opettajana paljon tällaisia fiksuja, mutta alistuneita nuoria, joilta puuttuu se kyky ponnistella hankaluuksista yli. Heihin käytetään valtavat resurssit opinto-ohjausta jne, mutta karu totuus on, että hieman lahjattomampi, mutta hyvällä itsetunnolla ja sinnikkyydellä varustettu opiskelija on parempaa opiskelija-ainesta.

Ne ei ole muuten pelkästään ne vanhemmat jotka lyttää. Varsinkin pikkupaikkakunnilla ihmisiä arvotetaan aivan älyttömästi sen mukaan kenen lapsi sattuu olemaan. 

Toisekseen fiksuja, alistuneita nuoria voi hyvin tulla yös rikkaista perheistä; pakotetaan lapsi elämässään sellaiseen suuntaan mikä ei ole oikeasti yhtään hänen omansa. Odotetaan lapsen tuovan kunniaa opiskelemalla jonkun "hienon" ammatin ja voi taivas jos tällainen mussu pääseekin "vain" amkiin...!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulukohtaiset pääsykokeet erillisine pääsykoeaineistoineen pitäisi jättää kylmästi pois ja valinnat tehdä valtakunnallisen SAT-tyyppisen kokeen sekä haluttaessa motivaatioesseen tai vastaavan avulla. Opinto-ohjaus pitäisi Suomessa muutta täysin toisenlaiseksi eli sen pitäisi alkaa vahvasti jo yläkoulusta ja sen puitteissa oppilaan vahvuudet ja taipumukset ja toiveet sekä eri aloihin ja kouluihin tutustumiset  käydään läpi, ja tehdään suunnitelma jatko-opinnoista. 

Näin menetellen meidän lasten koulun 100 seniorista 98:lla oli jatko-opiskelupaikka tiedossa jo ennen high schoolista valmistumista ja ne kaksi muuta menivät armeijaan.  Ei hukkavuosia, ei haahuilua, että mitähän sitä tekis.

Mulla on ainakin niin huonot kokemukset opojen osaamisista, etten lähtisi tuohon. Oma oponi yritti ehdottaa minulle alaa, joka oli ihan muuta mitä halusin opiskella, todistuksen numerot olisivat sinne sopineet. Lapseni meni lukemaan oponsa suosittelemaa alaa, on nyt vaihtanut alaa koulun sisällä.

No siksipä juuri tuossa yllä lukee, että opinto-ohjaus Suomessa pitää muuttaa ihan toisenlaiseksi. Nykyinen on huono vitsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä niin turhaa kitinää. Oletetaan, että joku köyhä nuori olisi lahjakas ja älykäs, mutta vanhemmat ovat koulutusta vastaan ja lytänneet nuoren motivaatiota koko elämän. Ei siinä ole enää kyse siitä, että pääsisi jollekin maksulliselle kurssille vaan ylipäätään koko asenteesta, minkä ko nuori on väistämättä omaksunut (en osaa, en pysty, en kelpaa).

Tämä on tietenkin surullista, mutta ei ko nuori ole tällöin enää mitään parasta opiskelija-ainesta vaikka olisi kuinka lahjakas. Ensin pitää saada pää kuntoon, jotta opinnot eivät sitten keskeydy, kun alkaa tulla vaikeuksia. Ja kaikille se opiskelu on yleensä jossain vaiheessa hankalaa...

Itse näen amk-opettajana paljon tällaisia fiksuja, mutta alistuneita nuoria, joilta puuttuu se kyky ponnistella hankaluuksista yli. Heihin käytetään valtavat resurssit opinto-ohjausta jne, mutta karu totuus on, että hieman lahjattomampi, mutta hyvällä itsetunnolla ja sinnikkyydellä varustettu opiskelija on parempaa opiskelija-ainesta.

Niinpä. Älykkyys tai lahjakkuus eivät todellakaan ole ainoita soveltuvuuden kriteereitä. Oppilaitoksen kannalta erittäin tärkeää on se, että tyyppi valmistuu ja yhteiskunnan kannalta, että on mahdollista työllistyä opiskelemaansa ammattiin. 

Jos tasa-arvoa halutaan tässä edistää, täytyy köyhien lapsiperheiden asemaa parantaa ja sille vanhempienkin syrjäytymiselle tehdä jotain, koska erityisesti asennekasvatus (kannustava, opiskelumyönteinen asenne) on se, joka lapsen tulevaisuuteen vaikuttaa. Erittäin hankala asia ratkaista.

Köyhille lapsiperheille ei riitä mikään, sinne syydetään jo nyt niin paljon rahaa ja tukea, että perheissä kannustetaan lapsia jättämään opinnot muille. Jos tekemättä mitään saa ilmaisen asunnon, kotiapulaisen (perhetyöntekijän nimellä),käytännössä ilmaiset taksimatkat jne., niin miksi ihmeessä käydä kouluja ja opiskella?

Niin, siksi sanoinkin, että isoin työ olisi asennekasvatuksen puolelle. Ja sitä on erittäin vaikeaa aikuisille tehdä. Rahan antaminen ei ratkaise asiaa ollenkaan.

Mikä sitten olisi se ratkaisu? Varhaiskasvatuksessa, peruskoulussa, erilaisessa nuorisotoiminnassa jne löytyy varmastikin eniten mahdollisuuksia vaikuttaa lasten ja nuorten minäkuvaan. Mutta resursseja ne kaipaisivat.

Vaihtamalla vanhemmat selvittäisiin halvemmalla.

Vitsikästä... vaikka kaikki huonoissa perheissä olevat huostaanotettaisiin, ei ongelma ratkeaisi minnekään.

Miksi ei, jos ongelman ydin on vanhempien asenteissa? Ei se 1v iässä huostaanotettu ja bilogisesta perheestään eristetty tiedä vanhempiensa asenteista mitään, sille riittää sijaisperheen vanhempien tuki ja turva.

Perheessä voi olla kaikki periaatteessa hyvin: ruokaa pöydässä, asialliset vaatteet, hyvä ja rakastava ilmapiiri, harrastuksia jne ja silti asenne kouluttautumista kohtaan voi olla kielteinen. Huostaanottoon vaan? Huoh teitä.

Nuoret jotenkin utopistisesti itse pitävät tätä vaikeuden kierrettä yllä kuvitellessaan, että kunhan heillä on yhä pidempi aika kirjoittaa yhä useampia aineita yo-kirjoituksissa ja kunhan yliopistoihin on kuhunkin mahdollisimman työläät valintakokeet, joihin kaikkiin pitää lukea vuosikaupalla, niin he pääsevät jotenkin paremmin sinne sisään. Näinhän se juuri ei ole. Yliopistoihin pääsevät sisään joka tapauksessa  kutakuinkin ne samat tyypit, oli valintatapa miten hankala hyvänsä. Paremmat ovat aina parempia, ahkerampia, hoksaavampia.

Nykysysteemi ei tee nyt muuta kuin pakottaa kaikki tekemään  hulluna töitä vuosikausia.

Vuosikausien pääsykoejankkaus ei tee kenestäkään esimerkiksi parempaa lääkäriä. Ainakaan minä en haluaisi itseäni tutkimaan lääkäriä, jolta on kestänyt viisi vuotta ja ylikin päästä lääkikseen. Noiltahan kuolee potilaat sillä aikaa, kun lääkäri jahkailee diagnoosin parissa. 

Ainoa valmennuskurssi, josta on varmasti apua on oikiksen, koska vastaustekniikka pitää olla oikeanlainen. Ihmiset, jotka menevät valmennuskursseille, ovat sitoutuneet lukemiseen/hakemiseen. Se on ainoa ero. Kun laitat rahaa valmennuskurssiin tonnin tai pari, niin se luo mukavaa painetta takaraivossa saada jotain aikaseksi. Tästä tulee se ero, miksi valmennuskurssin käyneet saavat varmemmin opiskelupaikan.