Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies haluaa lapsen, minä en vieläkään tiedä?
25.03.2018 |
Koko homma lähti siitä, kun kuukautiset oli reilun viikon myöhässä. Viimeisen viiden vuoden aikana olemme käyttäneet ehkäisynä varmoja päiviä ja kondomia tai keskeytettyä sitten lähempänä ovulaatiota. Ilmoitin miehelle tilanteesta ja hän otti asian ihan hyvin vastaan. Vähän liiankin hyvin, sillä hänellä oli hymy herkässä, alkoi halailla todella paljon ja katseessa näki tietynlaista lämpöä. Kun kuukautisia ei siltikään alkanut kuulua, tein raskaustestin, joka näytti negatiivista. Kuukautiset alkoi sitten pari kolme päivää siitä. Tilanne normalisoitui ja mies lopetti nuo ylenpalttiset huomionosoitukset ja keskittyi töihin aikaisempaa ahkerammin. Samalla sitten kyselin mieheltä, kun hänen reaktionsa antoivat ymmärtää, että lapsi olisi ollut jopa toivottu, että mitä hän oikeasti ajattelee. Ei kuitenkaan oikein mihinkään suuntaan halunnut kallistua.
Joka tapauksessa nyt kävi niin, että miehelle syntyi myöhästyneistä kuukautisista jonkinlainen herätys, että hän haluaisi saada minut raskaaksi ja ilmeisesti olisi valmis hankkimaan lähiaikoina lapsia. Suojaamatonta seksiä tuli harrastettua ei-turvallisena aikana, sillä mies aneli, että hän kantaa kyllä vastuun, mikäli tulen raskaaksi.
Suhteen alkuhuumassa yli 15 vuotta sitten halusin lapsia. Ennen miestä ei ollut mitään halua hankkia lapsia. Kuitenkin vuosien saatossa sitä tuli kadotettua nuo vaaleanpunaiset silmälasit ja palasin aikalailla siihen entiseen ajatusmalliin. En ole ahdistunut, jos sattuisin raskautumaan, mutten kokisi saavani lapsiperhearjesta mitään - päinvastoin se veisi loputtomasti energiaa. Toisaalta se, että olisimme kahdestaan lopun ikäämme olisi melko ennalta-arvattavaa ja jatkuisi varmasti samanlaisena kuin se olisi nytkin. Jonkinlaisessa tienhaarassa taidetaan olla ja valintoja varmaan pitäisi tehdä.
Kommentit (36)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No totuus on että kenenkään ei pidä uhrata elämäänsä ja jäädä lapsettomaksi jos puoliso ei halua lapsia.
Tää on helppo: Sä et halua lasta tuon miehen kanssa koska et luota häneen. Muuten et epäröisi lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Noh, olisin iki-onnellinen, jos olisin sinun tilanteessasi.
Sain sellaisen käsityksen, että haluaisit lapsen. Vaikea olla siinä mielentilassa samassa tilanteessa.
Käyn itse läpi mietteitä erosta lapsen hankkimiseen ja tilanteen pitämiseen samana, eikä oikein mikään tunnu olevan "oikea" ratkaisu. Ap.
Tai sitten et halua lasta kenenkään kanssa. Ei se kaikilla mene niin, että kun oikea löytyy, halutaan lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et ole varma haluatko lapsia, niin älä tee niitä. Lapsi on vastuullasi 18 vuotta ja elinikäinen huoli jää. Niitä ei myöskään voi palauttaa kun et jaksakaan.
Toivottavasti mies ymmärtää jättää sinut. Taatusti löytää lapsia haluavan puolison.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on helppo: Sä et halua lasta tuon miehen kanssa koska et luota häneen. Muuten et epäröisi lainkaan.
Vaihtoehto on, että hän tai ei kukaan. Kenenkään muun kanssa en todellakaan halua lapsia hankkia ja hän on ainoa vaihtoehto, jonka kanssa olen edes menneisyydessä voinut edes harkita asiaa. Ap.
Kannattaa miettiä ripeään. Josko tuo kuukautisten heittely viittaisi siihen, että kohta on liian myöhäistä hankkia niitä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No totuus on että kenenkään ei pidä uhrata elämäänsä ja jäädä lapsettomaksi jos puoliso ei halua lapsia.
Eikä kenenkään pidä uhrata elämäänsä ja hankkia lapsia, jos puoliso haluaa mutta itse ei.
Ei yksi lapsi vie välttämättä kauheasti voimia. Toki ne ensimmäiset vuodet voi tuntua työläiltä, mutta loppupeleissä yhden lapsen kanssa voi olla myös ihanan helppoa ja mukavaa. Lapsi ei vie kaikkea aikaa, kaikkia voimavaroja ja kaikkia rahoja.
Meillä on yksi lapsi ja ihanaa on ollut. Toki meille oli molemmille selvää, että haluamme lapsia. Etukäteen kuvittelimme, että neljä, mutta yhden jälkeen tulimme siihen tulokseen että kyllä tämä yksi meille riittää. Mutta koska monilla on kaksi lasta tai enemmänkin, harvoin sitä tulee hehkutettua miten helppoa ja ihanaa yhden lapsen kanssa on! En tietenkään halua kiertää puukkoa haavassa niiden kohdalla, joilla on lapsista enemmän vaivaa ja rahanmenoa.
Luonto on hoitanut tämän asian sillä tavalla, että raskauden ja imetyksen myötä tulee niitä hormonejakin, jotka auttavat siinä hoivaamisessa ja muussa. Minäkään en ole koskaan muiden vauvoista pätkääkään piitannut, mutta niin vain tuli minustakin varsinainen emo omalle lapselleni. Ei siis pidä miettiä liikaa sitäkään, onko minusta äidiksi. Useimmista on, kunhan vain ovat asialle avoimia eivätkä haraa vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on helppo: Sä et halua lasta tuon miehen kanssa koska et luota häneen. Muuten et epäröisi lainkaan.
Vaihtoehto on, että hän tai ei kukaan. Kenenkään muun kanssa en todellakaan halua lapsia hankkia ja hän on ainoa vaihtoehto, jonka kanssa olen edes menneisyydessä voinut edes harkita asiaa. Ap.
No pidä sitten kiinni hänestä ja suostu äidiksi. Luuletko että voit sitoa hänet loppuiäksi itseesi ja kieltää häneltä lapset??
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole varma haluatko lapsia, niin älä tee niitä. Lapsi on vastuullasi 18 vuotta ja elinikäinen huoli jää. Niitä ei myöskään voi palauttaa kun et jaksakaan.
Siksipä tässä ei ole niitä lapsia tehtykään. Onko kasvattaminen liian iso vastuu? Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta se, että olisimme kahdestaan lopun ikäämme olisi melko ennalta-arvattavaa ja jatkuisi varmasti samanlaisena kuin se olisi nytkin. Jonkinlaisessa tienhaarassa taidetaan olla ja valintoja varmaan pitäisi tehdä.
Kaikkein vähiten lapsia kannattaa tehdä parisuhteen pelastajiksi. Voihan se olla, että mies lähtee, kun lapsi syntyy.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä ripeään. Josko tuo kuukautisten heittely viittaisi siihen, että kohta on liian myöhäistä hankkia niitä lapsia.
Hyvin todennäköistä, mutta en ole päätöstä saanut aikaiseksi, vaikka kauan tässä ollaan yhdessä oltukin. Ap.
Sinuna en tekisi lasta.
Kyllä sen sisimmässään tietää, haluaako olla äiti, ja saako siitä mitään elämälleen.
Olen 8-vuotiaasta tiennyt etten halua olla äiti. Ulkopuoliset ihmiset painostavat, mutta olen aina mennyt omaa polkuani.
Nyt olen naimisissa, ja menossa steriloitavaksi lähiaikoina. Mieheni jos haluaa lapsia jossain vaiheessa, on vapaa jättämään minut. Mutta kenenkään iloksi en lapsia tee, jos en niitä itse halua.
Seuraa sitä mahanpohjan tunnetta, niin tedät mikä on sinulle oikea ratkaisu.
Ja niin.. Mietin jopa, että se lapsi olisi hyvä tehdä, kun se on ns. "normaalia" ja koska mieheni olisi todennäköisesti hyvä isä.
Mutta en antanut sen tiedon vaikuttaa siihen epäilevään tunteeseen, joka aina on ollut.
nro.17
Se on ansa. Mies sanoo haluavansa lapsia. Sitten kun se lapsi on siinä, mies ei osallistu sitten mihinkään.
Raadat kotona tehden kaikki kotityöt ja hoidat lapset yksin.
Sitten alkaa syyttely ihan ihme asioista, väsyt, ehkä masennut ja miestä ei kiinnosta
Vierailija kirjoitti:
Ei yksi lapsi vie välttämättä kauheasti voimia. Toki ne ensimmäiset vuodet voi tuntua työläiltä, mutta loppupeleissä yhden lapsen kanssa voi olla myös ihanan helppoa ja mukavaa. Lapsi ei vie kaikkea aikaa, kaikkia voimavaroja ja kaikkia rahoja.
Meillä on yksi lapsi ja ihanaa on ollut. Toki meille oli molemmille selvää, että haluamme lapsia. Etukäteen kuvittelimme, että neljä, mutta yhden jälkeen tulimme siihen tulokseen että kyllä tämä yksi meille riittää. Mutta koska monilla on kaksi lasta tai enemmänkin, harvoin sitä tulee hehkutettua miten helppoa ja ihanaa yhden lapsen kanssa on! En tietenkään halua kiertää puukkoa haavassa niiden kohdalla, joilla on lapsista enemmän vaivaa ja rahanmenoa.
Luonto on hoitanut tämän asian sillä tavalla, että raskauden ja imetyksen myötä tulee niitä hormonejakin, jotka auttavat siinä hoivaamisessa ja muussa. Minäkään en ole koskaan muiden vauvoista pätkääkään piitannut, mutta niin vain tuli minustakin varsinainen emo omalle lapselleni. Ei siis pidä miettiä liikaa sitäkään, onko minusta äidiksi. Useimmista on, kunhan vain ovat asialle avoimia eivätkä haraa vastaan.
Toisaalta olet ollut siinä tilanteessa, että lapsi on alunalkujaan ollut tähtäimessä. Itse en todellakaan tiedä, mikä olisi paras vaihtoehto. Olen toki miettinyt, että yksi lapsi olisi "helppo", mutta osaltaan se voi olla lapselle yksinäistä. Tulen nimittäin yksilapsisesta perheestä, enkä tiedä haluanko antaa omalle lapselle samaa kokemusta. Toisaalta tuo äitiys epäilyttää, kun se tuntuu muuttavan ihmisen personallisuutta, niiden hormonien takia(?), ja kääntävän tärkeysjärjestyksen ylösalaisin. Ap.
Alue: Aihe vapaa
Up. Olisiko kenelläkään järkevää sanottavaa tai neuvoja tilanteeseen? Ap.