Mitä tehdä kun ei vain tule aikuisen siskon kanssa toimeen? (asiallisia vastauksia pyydän)

En lukenut kaikkia viestejä, mutta miksi et voi olla enimmäkseen tekemisissä vain siskosi lasten kanssa? Jos siskosi on sulle oikeasti ilkeä usein, niin sulle yksilöterapiasta on oikeasti hyötyä, koska siellä opit puolustamaan omia rajojasi. Nyt koetat selitella siskosi parhaaksi, että olette erilaisia.

Itse olisin ikikiitollinen kaltaisestasi siskosta, omiani ei kiinnosta lapseni!

Mulla on samankaltainen tilanne ja itse päädyin siihen, että ei olla tekemisissä. Sisko pakotti valitsemaan itsensä ja äitini väliltä, joten minä valitsin.

Olisi mielenkiintoista kuulla tarina siskon kertomana, siitä voisi tulla ihan erilainen kuin mitä ap nyt yksipuolisesti tarinoi.

Jotenkin ap:n tarinasta jäi kuitenkin ikävä maku. En ymmärrä tuollaista pakkoa ja jääräpäisyyttä, joka näyttää aiheuttavan rosoa kaikkien välille vaikka ap muuta väittääkin.

Ratkaisuna siis sanon, että olkaa tekemisissä vähemmän ja keskittykää enemmän omiin elämiinne. Muiden huomiota ei tarvitse metsästää, vaan pitää pärjätä ilman sitäkin. Välejä ei tarvitse rikkoa, mutta ihan itse voi päättää säännöt.

Ihan ekana. Lakkaa loukkaantumasta ja "vetämästä liinoja kiinni" heti kun kohtaat eriävän mielipiteen. Ei millään pahalla, mutta tällä palstalla on jäätävä määrä ihmisiä ja kun joku yksi suositteli terapiaa (ja sitten puolusti mielipidettään) ilmoitit jättäväsi keskustelun tähän?

Se että lakkaat vain ottamasta kaikkea itseesi, voi vaikuttaa todella radikaalisti siskosi käytökseen. Kun annat epämukavien asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, niin vastapuoli tajuaa että arvostelu ja syytökset on turhaa. Että niillä ei pääsekään sun ihon alle. Pysyt vaan kohteliaana ja jopa etäisenä aina piikin kohdatessasi. Toisaalta taas anna lämmön näkyä itsestäsi kun siskosi tekee jotain miellyttävää!

Vierailija kirjoitti:

Ihan ekana. Lakkaa loukkaantumasta ja "vetämästä liinoja kiinni" heti kun kohtaat eriävän mielipiteen. Ei millään pahalla, mutta tällä palstalla on jäätävä määrä ihmisiä ja kun joku yksi suositteli terapiaa (ja sitten puolusti mielipidettään) ilmoitit jättäväsi keskustelun tähän?

Se että lakkaat vain ottamasta kaikkea itseesi, voi vaikuttaa todella radikaalisti siskosi käytökseen. Kun annat epämukavien asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, niin vastapuoli tajuaa että arvostelu ja syytökset on turhaa. Että niillä ei pääsekään sun ihon alle. Pysyt vaan kohteliaana ja jopa etäisenä aina piikin kohdatessasi. Toisaalta taas anna lämmön näkyä itsestäsi kun siskosi tekee jotain miellyttävää!

Jatkan vielä. On aivan sama kumpi teistä on enemmän syyllinen tilanteeseen, mutta omaa suhtautumista muuttamalla tulee toimeen vaikka apinan kanssa :)

Sovitte, että puhutte vain yleisiä kepeistä aiheista. Sovitte vaikka jonkun käsimerkin, jolla voi keskeyttää, jos aihe tuntuu menevän toiselle ihon alle. Juttelette niistä siskon lapsista, jne. turvallisista aiheista. Ja pidätte tapaamiset lyhyinä.

Ei kai nyt helkatti terapiaa joka ongelmaan tarvi hakea. Terapia ei auta suomalaistutkimuksen mukaan.

Millaset vanhemmat teillä on olleet? Reilut/turvalliset sitoutumissuhteet?

Joo, mullakin on huonot välit pikkusiskon kanssa. Isä tosi hyvin manipuloi hänet vihaamaan mua. (Esim väitti että mä nipistelin siskoa kun oli vauva, uskoi sitten ennemmin isää kuin äitiämme joka meistä enemmän oli vastuussa ja sanoi ettei sellaista ole tapahtunut)

Sisko oppi hyvin nopeasti että tekivät sisarukset mitä vain, minua rangaistiin, joten alkoi sitä käyttämään hyväkseen. Kerran valehteli isälle että minä löin häntä (ei pitänyt paikkaansa) ja virnuili omahyväisesti kun isä hakkasi minua.

Nyt olen 23 ja sisko 18, emme ole väleissä.

Jos ap ei katso tarvitsevansa ongelmaansa terapiaa ja ulkopuolista neutraalia apua, niin sitten hänen tulee pärjätä yksin omin neuvoin. Ap:n kommentit lukeneena kuitenkin väitän, että mikään ei tule muuttumaan sillä tavoin, sillä hänellä ei tunnu olevan minkäänlaisia taitoja ihmissuhteissa. Ehkä sama juttu on myös siskolla, joten paras on pitää vain välit neutraalina ja välttää yhteentörmäyksiä vaikka poistumalla levollisesti paikalta.

Provosoituminen on täysin turhaa ja oma provoaminen ei välejä paranna. Ap tietää kyllä mitkä aiheet ovat riitaa aiheuttavia, joten hän voi miettiä jo ennen tapaamisia tavan välttää niitä. Fiksumpi joustaa ja fiksumpi ei jää vatvomaan asioita. Jos asioiden unohtaminen ja taakseen jättäminen on vaikeaa, niin siihen saattaisi olla jopa lääkitys paikallaan. En usko, että muutkaan ihmissuhdeasiat ovat ap:lle helppoja, mutta hänen pitää tehdä töitä itsensä kanssa paljon, että elämästä tulee kaikin puolin mielekkäämpää.

Miksi pitää vängätä väkisin? Minun siskoni on aina ollut minulle kamala. Nyt kun minulla on lapsia ja hänellä ei, yrittää kyllä tunkea lasteni elämään, mutta on edelleen mminua kohtaan hirveä, oikeastaan entistä hirveämpi.

Vierailija kirjoitti:

Jos ap ei katso tarvitsevansa ongelmaansa terapiaa ja ulkopuolista neutraalia apua, niin sitten hänen tulee pärjätä yksin omin neuvoin. Ap:n kommentit lukeneena kuitenkin väitän, että mikään ei tule muuttumaan sillä tavoin, sillä hänellä ei tunnu olevan minkäänlaisia taitoja ihmissuhteissa. Ehkä sama juttu on myös siskolla, joten paras on pitää vain välit neutraalina ja välttää yhteentörmäyksiä vaikka poistumalla levollisesti paikalta.

Provosoituminen on täysin turhaa ja oma provoaminen ei välejä paranna. Ap tietää kyllä mitkä aiheet ovat riitaa aiheuttavia, joten hän voi miettiä jo ennen tapaamisia tavan välttää niitä. Fiksumpi joustaa ja fiksumpi ei jää vatvomaan asioita. Jos asioiden unohtaminen ja taakseen jättäminen on vaikeaa, niin siihen saattaisi olla jopa lääkitys paikallaan. En usko, että muutkaan ihmissuhdeasiat ovat ap:lle helppoja, mutta hänen pitää tehdä töitä itsensä kanssa paljon, että elämästä tulee kaikin puolin mielekkäämpää.

Ohhoh, onnistuit kyllä keventämään keskustelua sillä viestisi aiheutti melkoisen naurukohtauksen. LOL

Eipä tuohon muuta kannata kommentoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä yritätte olla liian läheisiä? Otatte toistenne suhteen vääränlaisen roolin? Harva aikuinen tykkää, jos joku oman perheen ulkopuolinen tai edes oma puoliso alkaa määräillä tai ohjata tekemisiä. Ei kukaan tykkää, jos omia valintoja tai tekemisiä arvostellaan. Ja jos toinen ei osaa olla arvostelematta tai ohjaamatta, niin aikuisena toisen sanomiset kannattaa ottaa vain toisen mielipiteinä, joiden mukaan ei tarvitse mennä, vaan saa itse tehdä omat päätökset. Olette erilaisia, joten ei se edes toimisi, jos alkaisitte toimimaan siten kuin sisko tekisi.

Kiitos, tämä oli järkevä kommentti.

Keskustelun jätän tähän, koska täysin ohi itse aiheen ja toiveeni saada toisten käytännön kokemuksia, joista voisi löytää ratkaisuja, joku fanaattisesti markkinoi täällä terapiaa.

Olet hankala ihminen ap. En yhtään ihmettele, että et pärjää edes siskosi kanssa. Minkälainen elämäntilanne sinulla on muuten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ap ei katso tarvitsevansa ongelmaansa terapiaa ja ulkopuolista neutraalia apua, niin sitten hänen tulee pärjätä yksin omin neuvoin. Ap:n kommentit lukeneena kuitenkin väitän, että mikään ei tule muuttumaan sillä tavoin, sillä hänellä ei tunnu olevan minkäänlaisia taitoja ihmissuhteissa. Ehkä sama juttu on myös siskolla, joten paras on pitää vain välit neutraalina ja välttää yhteentörmäyksiä vaikka poistumalla levollisesti paikalta.

Provosoituminen on täysin turhaa ja oma provoaminen ei välejä paranna. Ap tietää kyllä mitkä aiheet ovat riitaa aiheuttavia, joten hän voi miettiä jo ennen tapaamisia tavan välttää niitä. Fiksumpi joustaa ja fiksumpi ei jää vatvomaan asioita. Jos asioiden unohtaminen ja taakseen jättäminen on vaikeaa, niin siihen saattaisi olla jopa lääkitys paikallaan. En usko, että muutkaan ihmissuhdeasiat ovat ap:lle helppoja, mutta hänen pitää tehdä töitä itsensä kanssa paljon, että elämästä tulee kaikin puolin mielekkäämpää.

Ohhoh, onnistuit kyllä keventämään keskustelua sillä viestisi aiheutti melkoisen naurukohtauksen. LOL

Eipä tuohon muuta kannata kommentoida.

Osasin odottaa sinulta juuri tällaista kommenttia. Mistäköhän se johtuu...? No, itsepä olet ongelmasi kanssa, pärjäilehän! 😊

Jollain taisi mennä tosi tunteisiin toi terapiajuttu. Hei, jos sinä käyt terapiassa, ei sitä noin paljon tarvitse hävetä. Se on ihan ok, jos joku toinen ei koe sitä toimivaksi ratkaisuksi.