Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko nelikymppisenä naisena enää mitään toivoa saada rakkautta elämäänsä?
25.03.2018 |
Missasin nuoruuteni epäonnisiin kaukoihastuksiin ja huonoon etäsuhteeseen. En ymmärtänyt, että minun olisi silloin pitänyt etsiä ihan tosissani elämänkumppania ja olla tiukkana miehelle, joka vain lupaili tulevaisuutta vuodesta toiseen, mutta auhde pysyi etäsuhteena ja lopuksi paljastuikin, että hänellä olikin toinen nainen. Mitä voin enää tehdä?
Olen seksuaalisestikin todella kokematon; kumppaneita on ollut sinänsä jopa kolme, mutta suurimman osan aikuiselämästäni olen elänyt ilman läheisyyttä ja hellyyttä. Olen ikäistäni nuoremman näköinen ja oloinen, mutta myönnän, että junani on tainnut jo mennä. En siis haluaisi mitään Gambia-ehdotuksia, vaan siis haluaisin kumppanin, jonka kanssa jakaa elämän hyviä ja huonojakin hetkiä sekä kokea rakkautta. Onko mitään tehtävissä? Mitä voisin tehdä asioiden hyväksi?
Kommentit (113)
Olen sellainen aika harmaa hiirulainen, kuikelo ja hoikka, huonoryhtinen, tosin parhaimmillani minua on sanottu joskus kauniiksikin. Ei minuun miehet tai sen puoleen naisetkaan kiinnitä huomiota. Mun pitäisi tehdä todella syvästi radikaali elämänmuutos, mutta siltikin kumppanin löytäminen tässä iässä taitaa olla lähes mahdotonta, varsinkin jos sattuu olemaan ujo introvertti.
Lisäksi olen ajattelumaailmaltani ehkä hieman jäykkä, estoinen ja "tekninen", mikä on joillekin miehille turn-off (tosin enpä ole kumppaneitani lukuunottamatta muita miehiä koskaan tapaillut). Siis näytän sellaiselta yli-ikäiseltä hissukkarunotytöltä, mutta korvieni välissä olen tosi poikamainen. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, olet hölmö nuori ja juoksit jännien miesten perässä etkä tajunnut, että he vain pyörittivät sinua. Tyhmyydestä sakotetaan. Vastaus kysymykseen on kyllä, se on myöhäisty nyt.
Vierailija kirjoitti:
Etsi nelikymppisistä tavallisista miehistä sellainen josta pidät ihmisenä vaikka ei näyttäisikään George Clooneylta.
Miten voin etsiä, kun eivätkös he pidä fitnesspimuista ja Pamela Andersonin näköisistä uhkeista blondeista lähinnä? Ei Suomessa miehet kiinnitä muhun _mitään_ huomiota ainakaan arjen keskellä. Joskus yritin flirttailla jollekin parrakkaalle ikäiselleni kirjakaupassa, mutta ei se mies kiinnittänyt muhun mitään huomiota.
On mutta sille pitää uskaltaa altistaa itsensä. Et voi ainiaan piiloutua jonkin kaukosuhteen tai julkkisihastuksen taakse, vaan joudut olla siinä omana itsenäsi kaikkine virheinesi.
Vierailija kirjoitti:
Niin, olet hölmö nuori ja juoksit jännien miesten perässä etkä tajunnut, että he vain pyörittivät sinua. Tyhmyydestä sakotetaan. Vastaus kysymykseen on kyllä, se on myöhäisty nyt.
Nuorenakin luulin, etten kelpaa ikäisilleni pojille/miehille, joten sitten hengailin itseäni 27 (!) vuotta vanhemman duunarimiehen kanssa ja se kyseinen mies olikin salaa varattu...tosiaankin vain huijasi ja pyöritti mua, kunnes täytin 30 vuotta. Hän omi siis ensimmäinen kumppanini ja muita edes seurustelukokemuksia ei ollut. Se yritti saada mua jäämään varanaisekseen sen jälkeenkin, mutta mun oli pakko tiukasti laittaa välit poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On mutta sille pitää uskaltaa altistaa itsensä. Et voi ainiaan piiloutua jonkin kaukosuhteen tai julkkisihastuksen taakse, vaan joudut olla siinä omana itsenäsi kaikkine virheinesi.
No siis ihastuinkin pari vuotta sitten yllättäen yhteen henkilöön, jota näin säännöllisesti terveyskeskuskäyntien yhteydessä. Mutta sain kyseiseltä henkilöltä pakit sitten. Sekin oli tavallaan sellainen kaukorakkaus tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsi nelikymppisistä tavallisista miehistä sellainen josta pidät ihmisenä vaikka ei näyttäisikään George Clooneylta.
Miten voin etsiä, kun eivätkös he pidä fitnesspimuista ja Pamela Andersonin näköisistä uhkeista blondeista lähinnä? Ei Suomessa miehet kiinnitä muhun _mitään_ huomiota ainakaan arjen keskellä. Joskus yritin flirttailla jollekin parrakkaalle ikäiselleni kirjakaupassa, mutta ei se mies kiinnittänyt muhun mitään huomiota.
Vanha on vanha on vanha. Niin se vain on, ettei +35v naisen kasvot enää herätä samanlaista vastetta miehessä kuin 16-25 vuotiaan kasvot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^Mutta siis halusin olla toki aina uskollinen sille kaukorakkaudellekin ja kielsin itseltäni kaikki muut mielenkiinnonkohteet ihmissuhteissa. Sama juttu oli teininä ja parikymppisenä sekä sen pitkän säädön jälkeen, kun siis teininä varasin itseäni yhdelle pop-tähdelle, parikymppisenä yhdelle opettajalleni jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se yritti saada mua jäämään varanaisekseen sen jälkeenkin, mutta mun oli pakko tiukasti laittaa välit poikki.
Ai vitsi siinä on äijä! Harmittaa oikein kun itselleni ei tulisi mieleenkään ehdotella naisille mitään noin tökeröä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki riippuu nyt vain ja ainoastaan sinusta itsestäsi. Mukavia nelikymppisiä miehiä on joka paikassa ja jos oikeasti miehestä ystävän haluat, niin katse varpaista ylös ja miesten silmiin. Yksikään mies ei sinua tulee kotoa hakemaan varsinkaan jos olet sen näköinen, että sinua ei kenenkään seura voisi vähempää kiinnostaa. Hymyä naamaan siis, katse ylös ja hieman avoimuutta peliin. Älä vähättele itseäsi ja ryve itsesäälissä enää ikinä, historia on historiaa ja siihen et voi vaikuttaa, joten eteenpäin pitää päästä.
Erotessani toissa vuonna en ollut hetkeen kiinnostunut kenestäkään, mutta kun mielenkiintoista miehiin alkoi taas herätä, niin kysyntä oli suorastaan hurjaa. Ikää minulla oli silloin 42 vuotta ja vuoroviikoin lapset asuivat luonani, mutta ihania fiksuja miehiä tuli eteen enemmän kuin ehdin sulattaa. Heistä suurin osa oli eronneita ja lapsellisia, osa oli myös lapsettomia. Nykyinen mieheni oli eronnut ja parin teinin isä ja puolisen vuotta toisiamme kiertelimme ennen kuin päätimme alkaa yhdessä olemaan.
Kyllä miehiä siis löytyy, mutta asia riippuu sinusta.
Vierailija kirjoitti:
^Mutta siis halusin olla toki aina uskollinen sille kaukorakkaudellekin ja kielsin itseltäni kaikki muut mielenkiinnonkohteet ihmissuhteissa. Sama juttu oli teininä ja parikymppisenä sekä sen pitkän säädön jälkeen, kun siis teininä varasin itseäni yhdelle pop-tähdelle, parikymppisenä yhdelle opettajalleni jne.
Nyt meni varmaan jo tarinan puolelle, sillä eihän noin typeriä ihmisiä voi enää olla! :D Poptähteen ihastujat ovat kyllä ihan jotakin 8-13 vuotiaita.. Noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanteesi kuulostaa vähän hankalalta, mutta lähinnä luonteenlaatusi takia eikä ikäsi. Eikä luonteenlaatusikaan siksi ettet olisi haluttava tai tarpeeksi hyvä, vaan siksi että sinulle toisten löytäminen selvästi on elämässä tiettyjen piirteidesi takia haaste. Se helpottaa kumppanin löytämistä, jos on helposti lähestyttävä tai lähestyy itse avoimesti, ja osaa sen jälkeen heittäytyä ja vetää mukaansa. Vähintäänkin on osattava lähteä mukaan jos toinen vetää. Sinä taidat olla pidättyvä ja sanotkin itseäsi estoiseksi. Olen itse samanlainen ja olen havainnut tämän isoimmaksi esteeksi parisuhteen löytämiselle.
Ei tämä mikään yksinäisyystuomio ole. Mutta itsestäsi on kiinni miten uskallat lähteä etsimään ja kehittyä, ja miten kauan jaksat jatkaa siitä huolimatta että varmaan et ihan heti onnistu ja välillä pettymykset ja torjunnat voi olla hyvinkin kurjia kokemuksia.
Minun äitini löysi elämänsä rakkauden ja kaikesta päätellen elämänsä ainoan hyvän suhteen (en tiedä mitä hän itse sanoisi, mutta minä olen nähnyt ne kaikki läheltä) 50-vuotiaana.
Rohkaisisin sinua luopumaan kokonaan noista mietteistä, että kelpaatko ja mitä miehet odottaa ja vaatii. Ei niitä tukahduttaa tarvitse, mutta älä keskity niihin ollenkaan. Keskity sen sijaan kokonaan siihen, miten saat miesten kohtaamisista itsellesi mahdollisimman paljon iloa. Opettele nauttimaan toisten seurasta niin hyvin kuin pystyt. Siinä ohessa ne muutkin solmut alkaa aueta.
Vierailija kirjoitti:
Olen sellainen aika harmaa hiirulainen, kuikelo ja hoikka, huonoryhtinen, tosin parhaimmillani minua on sanottu joskus kauniiksikin. Ei minuun miehet tai sen puoleen naisetkaan kiinnitä huomiota. Mun pitäisi tehdä todella syvästi radikaali elämänmuutos, mutta siltikin kumppanin löytäminen tässä iässä taitaa olla lähes mahdotonta, varsinkin jos sattuu olemaan ujo introvertti.
Lisäksi olen ajattelumaailmaltani ehkä hieman jäykkä, estoinen ja "tekninen", mikä on joillekin miehille turn-off (tosin enpä ole kumppaneitani lukuunottamatta muita miehiä koskaan tapaillut). Siis näytän sellaiselta yli-ikäiseltä hissukkarunotytöltä, mutta korvieni välissä olen tosi poikamainen. :/
Kuikelo ja hoikka, huonoryhtinen. Nämä asiat korjaat salilla. Sanot PT:lle, että ryhtisi on huono ja haluat parantaa sitä, hän tekee sinulle ohjelman, ehkä kolmeksi kuukaudeksi, ja sitten kokonaisvaltaisempaa treeniä. Tuo ryhti tulee jossain vaiheessa kuin itsestään, vaikka alussa joutuu tietoisesti muistuttamaan itseään. Tämän päälle reisiin ja peffaan vähän hyvälaatuista muotoa ja kokoa. Noin kuusi kuukautta, ja tunnet itsesti uudeksi ihmiseksi, siis mitä kehoon tulee. Pari vuotta jos jaksaa säännöllisesti, niin nelikymppinenkin pääsee loistaviin kuosiin.
Kokemusta on, ja se on parantanut elämääni.
Mutta et voi koskaan lopettaa, muuten kehosta tulee taas kuikelo tai perunasäkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paremmat mahdollisuudet kuin samanikäisellä miehellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^Mutta siis halusin olla toki aina uskollinen sille kaukorakkaudellekin ja kielsin itseltäni kaikki muut mielenkiinnonkohteet ihmissuhteissa. Sama juttu oli teininä ja parikymppisenä sekä sen pitkän säädön jälkeen, kun siis teininä varasin itseäni yhdelle pop-tähdelle, parikymppisenä yhdelle opettajalleni jne.
Nyt meni varmaan jo tarinan puolelle, sillä eihän noin typeriä ihmisiä voi enää olla! :D Poptähteen ihastujat ovat kyllä ihan jotakin 8-13 vuotiaita.. Noloa.
No siis mä olin silloin 13-18 ja 18-vuotiaana ihastuinkin yhteen luennoitsijaan ja sitä jatkui 23-vuotiaaksi saakka, jolloin tapasin kesätöissä sen duunarimiehen. Ja aitten taas kolmenkympin korvilla ihastuin salaa työpaikan mieheen, joka vähän flirttaili, mutta en sitten koskaan uskaltautunut juttelemaan hänen kanssaan ja huomasinkin, että hänellä olikin sormus. Siihenkin meni pari vuotta jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^Mutta siis halusin olla toki aina uskollinen sille kaukorakkaudellekin ja kielsin itseltäni kaikki muut mielenkiinnonkohteet ihmissuhteissa. Sama juttu oli teininä ja parikymppisenä sekä sen pitkän säädön jälkeen, kun siis teininä varasin itseäni yhdelle pop-tähdelle, parikymppisenä yhdelle opettajalleni jne.
Nyt meni varmaan jo tarinan puolelle, sillä eihän noin typeriä ihmisiä voi enää olla! :D Poptähteen ihastujat ovat kyllä ihan jotakin 8-13 vuotiaita.. Noloa.
No siis mä olin silloin 13-18 ja 18-vuotiaana ihastuinkin yhteen luennoitsijaan ja sitä jatkui 23-vuotiaaksi saakka, jolloin tapasin kesätöissä sen duunarimiehen. Ja aitten taas kolmenkympin korvilla ihastuin salaa työpaikan mieheen, joka vähän flirttaili, mutta en sitten koskaan uskaltautunut juttelemaan hänen kanssaan ja huomasinkin, että hänellä olikin sormus. Siihenkin meni pari vuotta jne.
Mitä sitten olet tehnyt noin kymmenen vuotta? Et kyllä kuulosta miltään unelmien naiselta, vaan oikeastaan aika hankalalta ja hyvin eksyneeltä mammalta, jolla ei ole mitään annettavaa kenellekään. En osaa oikein kuvitella sinulle minkäänlaista miestä. Itsevarma mies ei tuollaista perässä vedettävää naista halua, ujo ja rauhallinen mies taas ei saa sinusta mitään irti jne. Mitä annettavaa sinulla miehelle olisi, missä olet hyvä? Mitkä ovat vahvuutesi? Minkälaista työtä teet?
Eli siis salitreeni ja parempi itseluottamus voisivat auttaa hieman. Voiko _kukaan_ mies aidosti haluta tämän ikäistä naista vai kaipaisiko se mies jatkuvasti niitä hyvännäköisiä alle 25-vuotiaita naisia (itsehän olin alle kaksvitosenakin sellainen ei-toivottu harmaavarpunen) kuitenkin salaa?
Olin itse siis naimisissakin päälle kolmekymppisenä pari vuotta ja tuo ikäongelma vaikutti jo silloin, sillä aviomieheni valitti mulle iästäni aivan jatkuvalla syötöllä ja harmitteli sitä, että joutui tyytymään minuun, kun olisi halunnut hänkin sellaisen maksimissaan 25-vuotiaan naisen, ja mieluiten lyhytkokoisen, itevarman ja isorintaisen.
Exääni harmitti pituuteni (sinänsä maltilliset 174 cm) ja liian pitkät sääreni...hänen mielestään olin epäeroottinen, liian pitkä, pienirintainen (B-kuppi) ja isopeppuinen (normaalin rajoissa kuitenkin) honkkeli. Sain kuulla moitteita ulkonäöstäni ja varsinkin iästäni ja kitinää aivan jatkuvasti. Lisäksi olin liian tylsä ja asiallinen hänen mielestään. :/ Mulla on ollut oikeasti tosi huono tuuri ihmissuhteissa tai sitten olen vain fyysisesti täysin epäkelpo.
Vierailija kirjoitti:
Paremmat mahdollisuudet kuin samanikäisellä miehellä.
Niin, naisia on enemmän vasta yli 55 vuotiaissa.
Vierailija kirjoitti:
Paremmat mahdollisuudet kuin samanikäisellä miehellä.
Huikean paljon paremmat! Aivan toista luokkaa!
Alue: Aihe vapaa
Etsi nelikymppisistä tavallisista miehistä sellainen josta pidät ihmisenä vaikka ei näyttäisikään George Clooneylta.