Onko palkka hoito-/opetusalalla huono siksi, ettei raha menisi kutsumuksen edelle?

Vierailija kirjoitti:

On olemassa sanonta jonka mukaan valtion leipä on pitkä mutta kapea. Sitäpaitsi opetusalalla on ihan kohtuu hyvätkin palkat Kun ottaa huomioon että työtunteja on keskimääräistä vähemmän

Eikä ole!!! Luuletteko oikeasti että opettajan työpäivä on sama kuin oppilaiden koulupäivä? Haloo! Minäkin tajuan sen verran ettei todellakaan ole vaikka olen itse ihan muulla alalla. Ja tajuan myös miten vastuullista ja vaativaa työtä se on! Paljon muuta kuin pelkästään sen varsinaisen oppiaineen opettamista. Nykyään luultavasti joka luokassa on erityistä tukea vaativia lapsia ja muutenkin tasoerot suuret opillisesti ja muissakin taidoissa joita koululaisella edellytetään olevan joten aika taikuri saa olla että pystyy pitämään pakan koossa ja huolehtia siitä että jokainen vielä yltäisi niihin opillisiin tavoitteisiin. Puhumattakaan sitten vanhempien kanssa yhteydenpitoon käytetty aika ja vaiva. Voi vaan kuvitella mitä kaikkea opettaja sieltäkin suunnalta joutuu sietämään. Eipä käy kateeksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää jo koko "kutsumus" sana! Kuinka moni olisi valmis käymään töissä ihan vaan omaksi ilokseen ja ajatuksella että "ihan kiva jos tästä nyt jotain vähän maksetaan mutta ei sen nyt niin väliä paljonko". Totta hitossa palkalla on väliä jokaiselle! Käytettävissä oleva raha määrittää koko elämänlaadun hyvin pitkälle! "Kutsumus" on vaan sitä että valitsee työn jonka kokee jollain lailla mielekkääksi kun leivän syrjässä pysyäkseen jokatapauksessa jotain on tehtävä.

Minä olisin. Ei raha lisää mun elämänlaatua kunhan perusvaatimukset täyttyvät. Sairaanhoitajan peruspalkka riittäisi paremmin kuin hyvin

Ok, olet kai sitten se poikkeus joka vahvistaa säännön. Suurin osa kuitenkin toivoisi saavansa työstään kunnon palkan. Ainakaan perheellinen ei kyllä parhaalla tahdollakaan voi ajatella sh:n palkan olevan riittävän hyvä. Kunnon palkalla elättää itsensä lisäksi myös perheensä ilman että tarjouksia tarvitsee kytätä ja joka kuukausi joutuu käyttämään käteistilin lisäksi myös luottoa ihan perus elämiseen. Monesti sitä miettii että hulluhan sitä on kun töissä edes viitsii käydä.

Juuri näin! Minun mielestäni ei edes ole kohtuutonta olettaa että työssäkäyvän ihmisen tulojen kuuluisi perustoimeentulon lisäksi riittää myös jonkin verran extraan kuten lomamatkoihin, harrastuksiin, sisustamiseen tai mikä nyt kenellekin iloa tuo. Mitä järkeä tosiaan käydä töissä jos elintaso ei ole sen korkeampi kuin tukien varassa kotona olevalla?

Vai ihan matkusteluun ja sisustamiseen pitää jäädä rahaa. Ehkä kannattaa miettiä uravalintaa toisen kerran, jos suurin motivoiva tekijä on raha

No käy sinä ihan rauhassa tekemässä ilmaistyötä jos se kerran sinulle on ok! Minä haluan tietynlaisen elintason ja palkan joka sen mahdollistaa. Outo ajatus että pitäisi riittää että on varaa ostaa ruokaa ja maksaa asuminen ja se siitä. Siihen on varaa vaikka ei kävisi töissä ollenkaan! Yhteiskunta huolehtii siitä (vielä toistaiseksi). Totta hitossa joku ero pitää olla jos kerran töissä käy! Kuka haluaa ilmaiseksi vapaa-aikaansa työnantajalle antaa? No sinä ilmeisesti mutta väitän varmuudella että kuulut erittäin pieneen vähemmistöön!

Nuo hoitajat, jotka minä tunnen, eivät ainakaan tarvitse lisää rahaa. Usealla on omistusasunto täällä pääkaupunkiseudulla ja matkoilla käyvät parikin kertaa vuodessa. Töissä eivät ole mitenkään ahkeria, vaan enemmänkin laiskimuksia, valehtelijoita, selkäänpuukkottajia ja kaltoinkohtelijoita. Monet työttömätkin ovat ahkerampia kuin nämä hoitsut.

Palkka on paska, koska ylemmän tason tyypit luottaneet siihen ettei ihmiset lähde koska tekevät juuri sitä kutsumustyötään.

Ei palkata sijaista, koska kyllä joku suostuu tekemään tuplavuoron ettei vanhukset ja sairaat ihmiset jää heitteille.

Näillä aloilla vaatimukset lisääntyy, mutta palkka ei nouse, huonolla palkalla tehdään kahden edestä. Hyvinvointiyhteiskunta pyörii vapaaehtoistyöllä.

Palkan suuruuteen vaikuttaa kaksi asiaa; vastuun määrä ja työn tuottavuus. Lääkäri ei varsinaisesti tee tuottavaa työtä (vrt. esim. teollisuus), mutta vastuu on suuri.