Mikse se, että ihmisellä on paha olla tai on vihainen katsotaan huonoksi käytökseksi?

Vierailija kirjoitti:

Koska aikuiset ihmiset osaavat useimmissa tilanteissa hallita tunteitaan siinä määrin, että eivät syydä omia negatiivisia tunteita muiden ihmisten niskaan. Jos näin tekee, se on huonoa käytöstä. Ei kellään muulla ihmisellä ole mitään velvollisuutta kuunnella aikuisen ihmisen kiukuttelua.

Outoa että otat itseesi kaiken.

ap

Vierailija kirjoitti:

Koska aikuiset ihmiset osaavat useimmissa tilanteissa hallita tunteitaan siinä määrin, että eivät syydä omia negatiivisia tunteita muiden ihmisten niskaan. Jos näin tekee, se on huonoa käytöstä. Ei kellään muulla ihmisellä ole mitään velvollisuutta kuunnella aikuisen ihmisen kiukuttelua.

Mites lapsella? Miten pääsee vapaaksi, ettei tartte kuunnella mutsinsa kiukuttelua?

ap

Itselläni on tunne-elämän epävakaa persoonallisuushäiriö ja muita mt-ongelmia. Mutta sinä, AP, annat todella huonon kuvan meistä muista joilla on oikeasti hankaluuksia tunteiden säätelyssä ja niiden käsittelemisessä. Oma paha olo ei ole tekosyy kiukutella muille. Toki joskus jokainen tekee virheitä - silloin pyydetään anteeksi ja pyritään siihen ettei sama toistu. Tunteistasi voit puhua rauhallisesti ja selittäen miksi koet asian niin. Ehkä joku ymmärtää näkökantasi.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tunne-elämän epävakaa persoonallisuushäiriö ja muita mt-ongelmia. Mutta sinä, AP, annat todella huonon kuvan meistä muista joilla on oikeasti hankaluuksia tunteiden säätelyssä ja niiden käsittelemisessä. Oma paha olo ei ole tekosyy kiukutella muille. Toki joskus jokainen tekee virheitä - silloin pyydetään anteeksi ja pyritään siihen ettei sama toistu. Tunteistasi voit puhua rauhallisesti ja selittäen miksi koet asian niin. Ehkä joku ymmärtää näkökantasi.

Heh, eli kiellät jotain, jos mä annan susta huonon kuvan. Mähän en ole sä, eikä meillä uskoakseni ole edes samat ongelmat. Toi virhejuttu ei ole ollenkaan mun elämässäni ollut noin, kuin sä sanot. Mistä lie olet sen oppinut. Pyritään siihen ettei sama toistu. Mitäs, jos se virhe on sen luonnehäiriöisen päässä vain? Kuten ettei ihmiset ole aina kohteliaita, onko se virhe? Huom. äidilleni ei siis kelvannut se, että saa olla koskaan edes tilanteen vaatiessa epäkohtelias, puolustaakseen itseään. Koska hän ei nähnyt mulle mitään puilustamisen tarvetta missään asiassa mun elämääni liittyen. Siis näki koko ajan, että mulla menee hyvin kun muut polkee mua.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tunne-elämän epävakaa persoonallisuushäiriö ja muita mt-ongelmia. Mutta sinä, AP, annat todella huonon kuvan meistä muista joilla on oikeasti hankaluuksia tunteiden säätelyssä ja niiden käsittelemisessä. Oma paha olo ei ole tekosyy kiukutella muille. Toki joskus jokainen tekee virheitä - silloin pyydetään anteeksi ja pyritään siihen ettei sama toistu. Tunteistasi voit puhua rauhallisesti ja selittäen miksi koet asian niin. Ehkä joku ymmärtää näkökantasi.

Heh, eli kiellät jotain, jos mä annan susta huonon kuvan. Mähän en ole sä, eikä meillä uskoakseni ole edes samat ongelmat. Toi virhejuttu ei ole ollenkaan mun elämässäni ollut noin, kuin sä sanot. Mistä lie olet sen oppinut. Pyritään siihen ettei sama toistu. Mitäs, jos se virhe on sen luonnehäiriöisen päässä vain? Kuten ettei ihmiset ole aina kohteliaita, onko se virhe? Huom. äidilleni ei siis kelvannut se, että saa olla koskaan edes tilanteen vaatiessa epäkohtelias, puolustaakseen itseään. Koska hän ei nähnyt mulle mitään puilustamisen tarvetta missään asiassa mun elämääni liittyen. Siis näki koko ajan, että mulla menee hyvin kun muut polkee mua.

ap

Eli se oli niin kuin Game over, jos oot epäkohtelias kellekään koskaan. Sosiaalisen elämän loppu, äidin mukaan.

ap

Tekis mieli päättää äidin sosiaalinen elämä. Pilata se jollainlailla, ettei kehtais enää naamaansa missään näyttää.

ap

Game over for her.

Se ois voinu tukehtua ja hukkua sinne norjalaiseen sukelluskaivokseen. Happilaite irtoaa, game is over, snäp.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tunne-elämän epävakaa persoonallisuushäiriö ja muita mt-ongelmia. Mutta sinä, AP, annat todella huonon kuvan meistä muista joilla on oikeasti hankaluuksia tunteiden säätelyssä ja niiden käsittelemisessä. Oma paha olo ei ole tekosyy kiukutella muille. Toki joskus jokainen tekee virheitä - silloin pyydetään anteeksi ja pyritään siihen ettei sama toistu. Tunteistasi voit puhua rauhallisesti ja selittäen miksi koet asian niin. Ehkä joku ymmärtää näkökantasi.

Heh, eli kiellät jotain, jos mä annan susta huonon kuvan. Mähän en ole sä, eikä meillä uskoakseni ole edes samat ongelmat. Toi virhejuttu ei ole ollenkaan mun elämässäni ollut noin, kuin sä sanot. Mistä lie olet sen oppinut. Pyritään siihen ettei sama toistu. Mitäs, jos se virhe on sen luonnehäiriöisen päässä vain? Kuten ettei ihmiset ole aina kohteliaita, onko se virhe? Huom. äidilleni ei siis kelvannut se, että saa olla koskaan edes tilanteen vaatiessa epäkohtelias, puolustaakseen itseään. Koska hän ei nähnyt mulle mitään puilustamisen tarvetta missään asiassa mun elämääni liittyen. Siis näki koko ajan, että mulla menee hyvin kun muut polkee mua.

ap

Eli siis annat äitisi hallita elämääsi vaikka olet aikuinen? Luuletko olevasi ainoa jolla perheen kanssa ongelmia? Ei tarvitse olla tekemisissä ihmisten kanssa jotka kohtelevat sinua kaltoin. Ja en puhunut itsestäni pelkästään, vaan myös muista joilla on vaikeuksia tunteidensa kanssa - useimmat meistä yrittävät parhaansa olla purkamatta huonoa oloa muihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tunne-elämän epävakaa persoonallisuushäiriö ja muita mt-ongelmia. Mutta sinä, AP, annat todella huonon kuvan meistä muista joilla on oikeasti hankaluuksia tunteiden säätelyssä ja niiden käsittelemisessä. Oma paha olo ei ole tekosyy kiukutella muille. Toki joskus jokainen tekee virheitä - silloin pyydetään anteeksi ja pyritään siihen ettei sama toistu. Tunteistasi voit puhua rauhallisesti ja selittäen miksi koet asian niin. Ehkä joku ymmärtää näkökantasi.

Heh, eli kiellät jotain, jos mä annan susta huonon kuvan. Mähän en ole sä, eikä meillä uskoakseni ole edes samat ongelmat. Toi virhejuttu ei ole ollenkaan mun elämässäni ollut noin, kuin sä sanot. Mistä lie olet sen oppinut. Pyritään siihen ettei sama toistu. Mitäs, jos se virhe on sen luonnehäiriöisen päässä vain? Kuten ettei ihmiset ole aina kohteliaita, onko se virhe? Huom. äidilleni ei siis kelvannut se, että saa olla koskaan edes tilanteen vaatiessa epäkohtelias, puolustaakseen itseään. Koska hän ei nähnyt mulle mitään puilustamisen tarvetta missään asiassa mun elämääni liittyen. Siis näki koko ajan, että mulla menee hyvin kun muut polkee mua.

ap

Eli siis annat äitisi hallita elämääsi vaikka olet aikuinen? Luuletko olevasi ainoa jolla perheen kanssa ongelmia? Ei tarvitse olla tekemisissä ihmisten kanssa jotka kohtelevat sinua kaltoin. Ja en puhunut itsestäni pelkästään, vaan myös muista joilla on vaikeuksia tunteidensa kanssa - useimmat meistä yrittävät parhaansa olla purkamatta huonoa oloa muihin.

Eli virhettä siinä ei koskaan tapahdu, vai? Sittenhän sä vasta olet jotakin mulle sanomaan. Mitä,se sun pieni yrittämisesi meinaa, jos se epäonnistuu ikinä? Miten se eroaa minusta sitten? Luuletko, etten mäkin yritä? Jos vaan mua raivostuttaa, niin miksi sitä vihaa ei saa osoittaa? Puhun nyt läheisistä. Okei, ei lapsille, mutta mies tai muut?

ap

Kyllä mä yleensä ensin varoitan, että kohta suutun, mutta jos se ei vaikuta mihinkään, niin mähän suutun.

ap

Varmaan ois fiksumpaa koittaa puhua, mutta jos mä suutun? Niin ei olla enää puhe-levelillä.

ap

Ja mä saan suuttua siksi, ettei normipuhetta ole kuunneltu. Ei äitiä kiinnostanut. Se halusi määräillä. Se ei käynyt ilman vastahankaa.

ap

Se on ihan outoa, jos jollain on ihminen, joka muuttaa toimintatapojaan puheella.

ap

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan outoa, jos jollain on ihminen, joka muuttaa toimintatapojaan puheella.

ap

Ja siis eihän ne nyt huutamallakaan muuta, mutta ainakin saa purkaa vihan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tunne-elämän epävakaa persoonallisuushäiriö ja muita mt-ongelmia. Mutta sinä, AP, annat todella huonon kuvan meistä muista joilla on oikeasti hankaluuksia tunteiden säätelyssä ja niiden käsittelemisessä. Oma paha olo ei ole tekosyy kiukutella muille. Toki joskus jokainen tekee virheitä - silloin pyydetään anteeksi ja pyritään siihen ettei sama toistu. Tunteistasi voit puhua rauhallisesti ja selittäen miksi koet asian niin. Ehkä joku ymmärtää näkökantasi.

Heh, eli kiellät jotain, jos mä annan susta huonon kuvan. Mähän en ole sä, eikä meillä uskoakseni ole edes samat ongelmat. Toi virhejuttu ei ole ollenkaan mun elämässäni ollut noin, kuin sä sanot. Mistä lie olet sen oppinut. Pyritään siihen ettei sama toistu. Mitäs, jos se virhe on sen luonnehäiriöisen päässä vain? Kuten ettei ihmiset ole aina kohteliaita, onko se virhe? Huom. äidilleni ei siis kelvannut se, että saa olla koskaan edes tilanteen vaatiessa epäkohtelias, puolustaakseen itseään. Koska hän ei nähnyt mulle mitään puilustamisen tarvetta missään asiassa mun elämääni liittyen. Siis näki koko ajan, että mulla menee hyvin kun muut polkee mua.

ap

Eli siis annat äitisi hallita elämääsi vaikka olet aikuinen? Luuletko olevasi ainoa jolla perheen kanssa ongelmia? Ei tarvitse olla tekemisissä ihmisten kanssa jotka kohtelevat sinua kaltoin. Ja en puhunut itsestäni pelkästään, vaan myös muista joilla on vaikeuksia tunteidensa kanssa - useimmat meistä yrittävät parhaansa olla purkamatta huonoa oloa muihin.

Eli virhettä siinä ei koskaan tapahdu, vai? Sittenhän sä vasta olet jotakin mulle sanomaan. Mitä,se sun pieni yrittämisesi meinaa, jos se epäonnistuu ikinä? Miten se eroaa minusta sitten? Luuletko, etten mäkin yritä? Jos vaan mua raivostuttaa, niin miksi sitä vihaa ei saa osoittaa? Puhun nyt läheisistä. Okei, ei lapsille, mutta mies tai muut?

ap

1. Käyt ylikierroksilla. Rauhoitu

2. Älä purkaa raivasi meihin syyttömiin

3. Aika sairasta jos itsellesi ei tule huono olo muille raivoamisesta

4. Virheitä tapahtuu vaikka yrittäisi parhaansa. Jotkut meistä osaavat itse myöntää omat virheensä. Toiset eivät.

5. Sinun tehtäväsi ei ole tuomita muita. Kyllä heidän oma käytöksensä kostautuu myöhemmin

6. Koston hautominen on sairasta. Päästä jo irti. Muuten et koskaan saa hyväksyntää toiminnallesi.

Mutta siis varmaan se ratkaisu ei aina ois se, että se toineen muuttaa toimintatapojaan, inhoan määräillä muita eikä se ole tarkoitus, varmaan se itselle isomman itsevarmuuden saaminen ois ratkaisu. Tekis vaan niin kuin itseä huvittaa, tai ei ehkä aina ois mielessä se, että muut arvostelee ja moittii (seuraavaksi).

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tunne-elämän epävakaa persoonallisuushäiriö ja muita mt-ongelmia. Mutta sinä, AP, annat todella huonon kuvan meistä muista joilla on oikeasti hankaluuksia tunteiden säätelyssä ja niiden käsittelemisessä. Oma paha olo ei ole tekosyy kiukutella muille. Toki joskus jokainen tekee virheitä - silloin pyydetään anteeksi ja pyritään siihen ettei sama toistu. Tunteistasi voit puhua rauhallisesti ja selittäen miksi koet asian niin. Ehkä joku ymmärtää näkökantasi.

Heh, eli kiellät jotain, jos mä annan susta huonon kuvan. Mähän en ole sä, eikä meillä uskoakseni ole edes samat ongelmat. Toi virhejuttu ei ole ollenkaan mun elämässäni ollut noin, kuin sä sanot. Mistä lie olet sen oppinut. Pyritään siihen ettei sama toistu. Mitäs, jos se virhe on sen luonnehäiriöisen päässä vain? Kuten ettei ihmiset ole aina kohteliaita, onko se virhe? Huom. äidilleni ei siis kelvannut se, että saa olla koskaan edes tilanteen vaatiessa epäkohtelias, puolustaakseen itseään. Koska hän ei nähnyt mulle mitään puilustamisen tarvetta missään asiassa mun elämääni liittyen. Siis näki koko ajan, että mulla menee hyvin kun muut polkee mua.

ap

Eli siis annat äitisi hallita elämääsi vaikka olet aikuinen? Luuletko olevasi ainoa jolla perheen kanssa ongelmia? Ei tarvitse olla tekemisissä ihmisten kanssa jotka kohtelevat sinua kaltoin. Ja en puhunut itsestäni pelkästään, vaan myös muista joilla on vaikeuksia tunteidensa kanssa - useimmat meistä yrittävät parhaansa olla purkamatta huonoa oloa muihin.

Eli virhettä siinä ei koskaan tapahdu, vai? Sittenhän sä vasta olet jotakin mulle sanomaan. Mitä,se sun pieni yrittämisesi meinaa, jos se epäonnistuu ikinä? Miten se eroaa minusta sitten? Luuletko, etten mäkin yritä? Jos vaan mua raivostuttaa, niin miksi sitä vihaa ei saa osoittaa? Puhun nyt läheisistä. Okei, ei lapsille, mutta mies tai muut?

ap

1. Käyt ylikierroksilla. Rauhoitu

2. Älä purkaa raivasi meihin syyttömiin

3. Aika sairasta jos itsellesi ei tule huono olo muille raivoamisesta

4. Virheitä tapahtuu vaikka yrittäisi parhaansa. Jotkut meistä osaavat itse myöntää omat virheensä. Toiset eivät.

5. Sinun tehtäväsi ei ole tuomita muita. Kyllä heidän oma käytöksensä kostautuu myöhemmin

6. Koston hautominen on sairasta. Päästä jo irti. Muuten et koskaan saa hyväksyntää toiminnallesi.

Tähtäin on päästä irti hyväksymisen tarpeesta toiminnalleni. Mitäpä muut ovat minua tuomitsemaan? Ette te tiedä mun elämästä yhtään mitään, enkä mä teidän, ja jos ei tulla juttuun niin kannat yhteen vaan ja eri suuntiin. Ei paljoa kiinnosta olla jokaisen ystävä. Pitäkööt sitten ne, joilla ei ole aina jotain valittamista joka asiasta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun mun vihani liittyy yleensä läheisiini. Jos mulle nyt soittaisi esim. isäni sisko, niin viittä vaille, etten huutaisi sille, mikä pska se on, kun ei ole pysäyttänyt mun äitiä! Se oli kuitenkin aikuinen mun lapsuudessa, vaikkei kovin läheinen. Olemme läheisempiä näin aikuisiässäni.

ap

Olen miettinyt samaa, mïksei kukaan aikuinen sanonut mitään ollessani lapsi. Miksei kukaan perheen ulkopuolinen edes tukenut. Nyt aikuisena tajuan, ettei se ole niin yksinkertaista. Kun väkivaltainen alkoholisti ajaa perheen hankeen, siihen puuttuminen on helpompaa, koska ongelma on kaikille ilmeinen ja perhe on otettava pakkasesta suojaan. Kun keskiluokkaisessa perheessä on käytös/luonne/mielenterveysongelmaa ja lapset kärsivät, puuttumiseen vaadittava raja on veteen piirretty viiva. 

Niin tämä. En tajua, miten palstan väki kamppailee tajutakseen tämän.

ap

Minä ainakaan en todellakaan tajunnut, että aloituksesi koskee niitä sukulaisiasi, jotka lapsuudessasi huomasivat asioiden laidan, mutta eivät tehneet mitään. Luulin tämän koskevan ihan mitä tahansa ihmissuhteita kuten vaikkapa ystäviä tai työkavereita. Jos kuitenkin kyse on siis näistä sukulaisistasi, sun suuttumuksesi heitä kohtaan on täysin oikeutettua. Sun ei tarvitse olla heidän kanssaan missään tekemisissä, jos et halua. Jos haluat, se on sun asiasi. Saat olla heille vihainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tunne-elämän epävakaa persoonallisuushäiriö ja muita mt-ongelmia. Mutta sinä, AP, annat todella huonon kuvan meistä muista joilla on oikeasti hankaluuksia tunteiden säätelyssä ja niiden käsittelemisessä. Oma paha olo ei ole tekosyy kiukutella muille. Toki joskus jokainen tekee virheitä - silloin pyydetään anteeksi ja pyritään siihen ettei sama toistu. Tunteistasi voit puhua rauhallisesti ja selittäen miksi koet asian niin. Ehkä joku ymmärtää näkökantasi.

Heh, eli kiellät jotain, jos mä annan susta huonon kuvan. Mähän en ole sä, eikä meillä uskoakseni ole edes samat ongelmat. Toi virhejuttu ei ole ollenkaan mun elämässäni ollut noin, kuin sä sanot. Mistä lie olet sen oppinut. Pyritään siihen ettei sama toistu. Mitäs, jos se virhe on sen luonnehäiriöisen päässä vain? Kuten ettei ihmiset ole aina kohteliaita, onko se virhe? Huom. äidilleni ei siis kelvannut se, että saa olla koskaan edes tilanteen vaatiessa epäkohtelias, puolustaakseen itseään. Koska hän ei nähnyt mulle mitään puilustamisen tarvetta missään asiassa mun elämääni liittyen. Siis näki koko ajan, että mulla menee hyvin kun muut polkee mua.

ap

Eli siis annat äitisi hallita elämääsi vaikka olet aikuinen? Luuletko olevasi ainoa jolla perheen kanssa ongelmia? Ei tarvitse olla tekemisissä ihmisten kanssa jotka kohtelevat sinua kaltoin. Ja en puhunut itsestäni pelkästään, vaan myös muista joilla on vaikeuksia tunteidensa kanssa - useimmat meistä yrittävät parhaansa olla purkamatta huonoa oloa muihin.

Eli virhettä siinä ei koskaan tapahdu, vai? Sittenhän sä vasta olet jotakin mulle sanomaan. Mitä,se sun pieni yrittämisesi meinaa, jos se epäonnistuu ikinä? Miten se eroaa minusta sitten? Luuletko, etten mäkin yritä? Jos vaan mua raivostuttaa, niin miksi sitä vihaa ei saa osoittaa? Puhun nyt läheisistä. Okei, ei lapsille, mutta mies tai muut?

ap

1. Käyt ylikierroksilla. Rauhoitu

2. Älä purkaa raivasi meihin syyttömiin

3. Aika sairasta jos itsellesi ei tule huono olo muille raivoamisesta

4. Virheitä tapahtuu vaikka yrittäisi parhaansa. Jotkut meistä osaavat itse myöntää omat virheensä. Toiset eivät.

5. Sinun tehtäväsi ei ole tuomita muita. Kyllä heidän oma käytöksensä kostautuu myöhemmin

6. Koston hautominen on sairasta. Päästä jo irti. Muuten et koskaan saa hyväksyntää toiminnallesi.

Miksi pitäisi tulla huono olo muille raivoamisesta? Pahan olon purkamisesta ei seuraa pahaa oloa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun mun vihani liittyy yleensä läheisiini. Jos mulle nyt soittaisi esim. isäni sisko, niin viittä vaille, etten huutaisi sille, mikä pska se on, kun ei ole pysäyttänyt mun äitiä! Se oli kuitenkin aikuinen mun lapsuudessa, vaikkei kovin läheinen. Olemme läheisempiä näin aikuisiässäni.

ap

Olen miettinyt samaa, mïksei kukaan aikuinen sanonut mitään ollessani lapsi. Miksei kukaan perheen ulkopuolinen edes tukenut. Nyt aikuisena tajuan, ettei se ole niin yksinkertaista. Kun väkivaltainen alkoholisti ajaa perheen hankeen, siihen puuttuminen on helpompaa, koska ongelma on kaikille ilmeinen ja perhe on otettava pakkasesta suojaan. Kun keskiluokkaisessa perheessä on käytös/luonne/mielenterveysongelmaa ja lapset kärsivät, puuttumiseen vaadittava raja on veteen piirretty viiva. 

Niin tämä. En tajua, miten palstan väki kamppailee tajutakseen tämän.

ap

Minä ainakaan en todellakaan tajunnut, että aloituksesi koskee niitä sukulaisiasi, jotka lapsuudessasi huomasivat asioiden laidan, mutta eivät tehneet mitään. Luulin tämän koskevan ihan mitä tahansa ihmissuhteita kuten vaikkapa ystäviä tai työkavereita. Jos kuitenkin kyse on siis näistä sukulaisistasi, sun suuttumuksesi heitä kohtaan on täysin oikeutettua. Sun ei tarvitse olla heidän kanssaan missään tekemisissä, jos et halua. Jos haluat, se on sun asiasi. Saat olla heille vihainen. 

Niin, saan ja saan. Tuntuukin lahjalta. Not. Aika paljon mieluummin omaisin välittäjiä elämässäni, mutta poistamalla välinpitämättömiä tilalle ei tule välittäviä. Tilalle ei tule ketään. Siis riippuen toisistaan. Toisistaan riippumatta voi saapua. Eli ei mun elämä muutu mitenkään vaikken pitäisi yhteyttä.

ap