Mikse se, että ihmisellä on paha olla tai on vihainen katsotaan huonoksi käytökseksi?
Tai eihän siis kaikki aina katsokaan, mutta mitä liikkuu sellaisen ihmisen päässä, jonka mielestä muilla ei saisi olla koskaan huono olla, eivätkä he saisi olla vihaisia, ettei sille ihmiselle itselleen tule paha mieli? Ja sitten kontrolloi läheisiään haukkumalla näiden käytöstä? Tunteistahan siinä vain on kysymys, ei mistään käytöstavoista.
Kommentit (738)
Ja se oli todella loukkaavaa. Tekispä mieli hieroa sama kokemus äidin naamaan. Harmi vaan, ettei se ole itsetunnon kavuvaiheessa enää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä sillä on väliä? Minä en ole sellainen kuin äitini olisi toivonut. Lapseni eivät ole sellaisia kuin itse toivoisin. Mieheni ei käyttäydy 100 % toiveideni mukaan.
Jokainen ylittää ja alittaa odotukset joskus ja onkin kiinnostunut baletin sijaan värikuula-ammunnasta tai musiikin sijaan kuvataiteesta. Joku on äänekäs ja joku vilkas, joku taas elegantin rauhallinen ja joku ilopilleri.
Ja luuletko sä, että mä sain olla sellainen kuin olin?! Siinä ohjelmassakaan ne ihmiset ei ois saaneet olla sellaiia kuin ovat! Jos äidiltäni kysytään. Ja mulle kertoi sen vaikken kysynytkään, mikä mä en saa olla. Eli minä.
ap
Äidin ois kuulunut ymmärtää, että se on KAIKKIEN MUIDEN ELÄMÄÄ, että ei olla kohteliata koko ajan ja ei se kpää itse edes ollut! Niin mitä helvettttiä vaatii minulta sellaista ja haukkuu ja arvostelee, jos en ole!?
ap
Ja kun mun vihani liittyy yleensä läheisiini. Jos mulle nyt soittaisi esim. isäni sisko, niin viittä vaille, etten huutaisi sille, mikä pska se on, kun ei ole pysäyttänyt mun äitiä! Se oli kuitenkin aikuinen mun lapsuudessa, vaikkei kovin läheinen. Olemme läheisempiä näin aikuisiässäni.
ap
Vierailija kirjoitti:
Just juttelinkin yhden työkaverin kanssa (josta näkyy kun ei ole hyvä päivä, ei tosin siis tarkoita mitään pahaa tosiaan muille) että mulla on ollut aivan hlvetin raskasta (syytä en sanonut) ja työkaveri sanoi ihmeissään, ettei se minusta näy. Miksi näkyisi, kun se ei liity työyhteisöön? No, ymmärrän, että se helpottaa, jos ei tartte olla ok tai pirteä jos ei ole, mutta ehkä mä silloinkin vaikutan vaan tasaiselta ja vetäydyn kyllä siis omiin oloihini, mutta en koskaan oo töykeä tms.
ap
Eli halutessasi voisit kohdella myös lapsiasi hyvin, mutta lapset eivät mielestäsi ansaitse hyvää kohtelua, koska lapsillesi huudat tyhjästä. Tuo tekee sinusta pahan, voisit valita kohdella lapsia hyvin, mutta et valitse.
Kukahan tässä nyt ei hyväksy ja ketä? Sinä koet, ettei äitisi hyväksynyt sinua omana itsenäsi, mutta et sinäkään hyväksy äitiäsi hänen puutteineen.
Minun äitini ei ollut sellainen, mitä olisin halunnut, jos perheen olisi voinut valita kuvastosta. Silti rakastin äitiä täydestä sydämestäni niine puutteineen, jotka hänellä oli. Murrosiässä tuli (melko normaalia) parin vuoden jakso, etten sietänyt häntä silmissäni ja näin vain kaikki viat ja puutteet ja laimilyönnit ja sen, miten hän ei ollut suojellut minua oikein ja tarpeeksi. Kun aikuistuin, pystyimme jatkamaan elämäämme ja olemaan hyvissä väleissä ja paljon tekemisissä keskenämme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just juttelinkin yhden työkaverin kanssa (josta näkyy kun ei ole hyvä päivä, ei tosin siis tarkoita mitään pahaa tosiaan muille) että mulla on ollut aivan hlvetin raskasta (syytä en sanonut) ja työkaveri sanoi ihmeissään, ettei se minusta näy. Miksi näkyisi, kun se ei liity työyhteisöön? No, ymmärrän, että se helpottaa, jos ei tartte olla ok tai pirteä jos ei ole, mutta ehkä mä silloinkin vaikutan vaan tasaiselta ja vetäydyn kyllä siis omiin oloihini, mutta en koskaan oo töykeä tms.
apEli halutessasi voisit kohdella myös lapsiasi hyvin, mutta lapset eivät mielestäsi ansaitse hyvää kohtelua, koska lapsillesi huudat tyhjästä. Tuo tekee sinusta pahan, voisit valita kohdella lapsia hyvin, mutta et valitse.
Ei, vaan kotona ei kannata näytellä ja esittää mitään. Eikä jaksaisikaan. Siis kaikessa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kukahan tässä nyt ei hyväksy ja ketä? Sinä koet, ettei äitisi hyväksynyt sinua omana itsenäsi, mutta et sinäkään hyväksy äitiäsi hänen puutteineen.
Minun äitini ei ollut sellainen, mitä olisin halunnut, jos perheen olisi voinut valita kuvastosta. Silti rakastin äitiä täydestä sydämestäni niine puutteineen, jotka hänellä oli. Murrosiässä tuli (melko normaalia) parin vuoden jakso, etten sietänyt häntä silmissäni ja näin vain kaikki viat ja puutteet ja laimilyönnit ja sen, miten hän ei ollut suojellut minua oikein ja tarpeeksi. Kun aikuistuin, pystyimme jatkamaan elämäämme ja olemaan hyvissä väleissä ja paljon tekemisissä keskenämme.
No kumpi on vahingollisempaa? Se, ettei äiti anna mun olla minä, vai se, etten mä tyrsk, anna äitini olla hän? Kuvitteletko, että mä estin sitä? Mitä?
ap
Vierailija kirjoitti:
Kukahan tässä nyt ei hyväksy ja ketä? Sinä koet, ettei äitisi hyväksynyt sinua omana itsenäsi, mutta et sinäkään hyväksy äitiäsi hänen puutteineen.
Minun äitini ei ollut sellainen, mitä olisin halunnut, jos perheen olisi voinut valita kuvastosta. Silti rakastin äitiä täydestä sydämestäni niine puutteineen, jotka hänellä oli. Murrosiässä tuli (melko normaalia) parin vuoden jakso, etten sietänyt häntä silmissäni ja näin vain kaikki viat ja puutteet ja laimilyönnit ja sen, miten hän ei ollut suojellut minua oikein ja tarpeeksi. Kun aikuistuin, pystyimme jatkamaan elämäämme ja olemaan hyvissä väleissä ja paljon tekemisissä keskenämme.
Miten sä voit edes kirjoittaa mitään tällaista pskaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ja kun mun vihani liittyy yleensä läheisiini. Jos mulle nyt soittaisi esim. isäni sisko, niin viittä vaille, etten huutaisi sille, mikä pska se on, kun ei ole pysäyttänyt mun äitiä! Se oli kuitenkin aikuinen mun lapsuudessa, vaikkei kovin läheinen. Olemme läheisempiä näin aikuisiässäni.
ap
Olen miettinyt samaa, mïksei kukaan aikuinen sanonut mitään ollessani lapsi. Miksei kukaan perheen ulkopuolinen edes tukenut. Nyt aikuisena tajuan, ettei se ole niin yksinkertaista. Kun väkivaltainen alkoholisti ajaa perheen hankeen, siihen puuttuminen on helpompaa, koska ongelma on kaikille ilmeinen ja perhe on otettava pakkasesta suojaan. Kun keskiluokkaisessa perheessä on käytös/luonne/mielenterveysongelmaa ja lapset kärsivät, puuttumiseen vaadittava raja on veteen piirretty viiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun mun vihani liittyy yleensä läheisiini. Jos mulle nyt soittaisi esim. isäni sisko, niin viittä vaille, etten huutaisi sille, mikä pska se on, kun ei ole pysäyttänyt mun äitiä! Se oli kuitenkin aikuinen mun lapsuudessa, vaikkei kovin läheinen. Olemme läheisempiä näin aikuisiässäni.
apOlen miettinyt samaa, mïksei kukaan aikuinen sanonut mitään ollessani lapsi. Miksei kukaan perheen ulkopuolinen edes tukenut. Nyt aikuisena tajuan, ettei se ole niin yksinkertaista. Kun väkivaltainen alkoholisti ajaa perheen hankeen, siihen puuttuminen on helpompaa, koska ongelma on kaikille ilmeinen ja perhe on otettava pakkasesta suojaan. Kun keskiluokkaisessa perheessä on käytös/luonne/mielenterveysongelmaa ja lapset kärsivät, puuttumiseen vaadittava raja on veteen piirretty viiva.
No en mä edes kuvittele oikeasti, että se ois yksinkertaista. Se on vaan irrationaalinen raivo ja pettymys siihen, ettei saanut apua.
ap
Elimistösi puskee adrenaliinia ja stressihormonia, jotta saisit rakennettua elämäsi uudelleen palasista. Sen sijaan käytät ne saamasi voimavarat vanhojen vatvomiseen ja toisten syyttelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun mun vihani liittyy yleensä läheisiini. Jos mulle nyt soittaisi esim. isäni sisko, niin viittä vaille, etten huutaisi sille, mikä pska se on, kun ei ole pysäyttänyt mun äitiä! Se oli kuitenkin aikuinen mun lapsuudessa, vaikkei kovin läheinen. Olemme läheisempiä näin aikuisiässäni.
apOlen miettinyt samaa, mïksei kukaan aikuinen sanonut mitään ollessani lapsi. Miksei kukaan perheen ulkopuolinen edes tukenut. Nyt aikuisena tajuan, ettei se ole niin yksinkertaista. Kun väkivaltainen alkoholisti ajaa perheen hankeen, siihen puuttuminen on helpompaa, koska ongelma on kaikille ilmeinen ja perhe on otettava pakkasesta suojaan. Kun keskiluokkaisessa perheessä on käytös/luonne/mielenterveysongelmaa ja lapset kärsivät, puuttumiseen vaadittava raja on veteen piirretty viiva.
No en mä edes kuvittele oikeasti, että se ois yksinkertaista. Se on vaan irrationaalinen raivo ja pettymys siihen, ettei saanut apua.
ap
Ja sitten se, että nyt sen saman ihmisen kanssa pitäisi toisaalta jaksaa silloin kun se ei ole parhimmillaan. Tulee kysymys, että miksi? En jaksa. Älä soittele mulle, kun ei susta oo mihinkään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Elimistösi puskee adrenaliinia ja stressihormonia, jotta saisit rakennettua elämäsi uudelleen palasista. Sen sijaan käytät ne saamasi voimavarat vanhojen vatvomiseen ja toisten syyttelyyn.
Miten noi kaksi asiaa niin kuin kumoavat toisensa? Mökkiäkö tässä pitäisi kukkulalle rakentaa?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun mun vihani liittyy yleensä läheisiini. Jos mulle nyt soittaisi esim. isäni sisko, niin viittä vaille, etten huutaisi sille, mikä pska se on, kun ei ole pysäyttänyt mun äitiä! Se oli kuitenkin aikuinen mun lapsuudessa, vaikkei kovin läheinen. Olemme läheisempiä näin aikuisiässäni.
apOlen miettinyt samaa, mïksei kukaan aikuinen sanonut mitään ollessani lapsi. Miksei kukaan perheen ulkopuolinen edes tukenut. Nyt aikuisena tajuan, ettei se ole niin yksinkertaista. Kun väkivaltainen alkoholisti ajaa perheen hankeen, siihen puuttuminen on helpompaa, koska ongelma on kaikille ilmeinen ja perhe on otettava pakkasesta suojaan. Kun keskiluokkaisessa perheessä on käytös/luonne/mielenterveysongelmaa ja lapset kärsivät, puuttumiseen vaadittava raja on veteen piirretty viiva.
Niin tämä. En tajua, miten palstan väki kamppailee tajutakseen tämän.
ap
Itsehillinnän puute ja huonot tavat ovat pahasta huolimatta niiden takana olevasta (teko)syystä. Jos ei voi olla ihmisiksi pitää pysyä kotona tai omassa pakkolaitoksessa ja ottaa lääkkeet.
Vierailija kirjoitti:
Itsehillinnän puute ja huonot tavat ovat pahasta huolimatta niiden takana olevasta (teko)syystä. Jos ei voi olla ihmisiksi pitää pysyä kotona tai omassa pakkolaitoksessa ja ottaa lääkkeet.
Kasvata nahkaa.
ap
Koska aikuiset ihmiset osaavat useimmissa tilanteissa hallita tunteitaan siinä määrin, että eivät syydä omia negatiivisia tunteita muiden ihmisten niskaan. Jos näin tekee, se on huonoa käytöstä. Ei kellään muulla ihmisellä ole mitään velvollisuutta kuunnella aikuisen ihmisen kiukuttelua.
Vierailija kirjoitti:
Itsehillinnän puute ja huonot tavat ovat pahasta huolimatta niiden takana olevasta (teko)syystä. Jos ei voi olla ihmisiksi pitää pysyä kotona tai omassa pakkolaitoksessa ja ottaa lääkkeet.
Onko sulla jotenkin vaikeaa tajuta, että toisella on paha olla, ja olla ottamatta siitä itseesi, vai miksi maailman pitäisi tanssia sun pillisi mukaan ja olla sinulle mieliksi?
ap
Entäs kun vain alittaa odotukset? Alitit siis aina äitisi odotukset? Mä ainakin alitin.
ap