Mikse se, että ihmisellä on paha olla tai on vihainen katsotaan huonoksi käytökseksi?
Tai eihän siis kaikki aina katsokaan, mutta mitä liikkuu sellaisen ihmisen päässä, jonka mielestä muilla ei saisi olla koskaan huono olla, eivätkä he saisi olla vihaisia, ettei sille ihmiselle itselleen tule paha mieli? Ja sitten kontrolloi läheisiään haukkumalla näiden käytöstä? Tunteistahan siinä vain on kysymys, ei mistään käytöstavoista.
Kommentit (738)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on tunne-elämän epävakaa persoonallisuushäiriö ja muita mt-ongelmia. Mutta sinä, AP, annat todella huonon kuvan meistä muista joilla on oikeasti hankaluuksia tunteiden säätelyssä ja niiden käsittelemisessä. Oma paha olo ei ole tekosyy kiukutella muille. Toki joskus jokainen tekee virheitä - silloin pyydetään anteeksi ja pyritään siihen ettei sama toistu. Tunteistasi voit puhua rauhallisesti ja selittäen miksi koet asian niin. Ehkä joku ymmärtää näkökantasi.
Heh, eli kiellät jotain, jos mä annan susta huonon kuvan. Mähän en ole sä, eikä meillä uskoakseni ole edes samat ongelmat. Toi virhejuttu ei ole ollenkaan mun elämässäni ollut noin, kuin sä sanot. Mistä lie olet sen oppinut. Pyritään siihen ettei sama toistu. Mitäs, jos se virhe on sen luonnehäiriöisen päässä vain? Kuten ettei ihmiset ole aina kohteliaita, onko se virhe? Huom. äidilleni ei siis kelvannut se, että saa olla koskaan edes tilanteen vaatiessa epäkohtelias, puolustaakseen itseään. Koska hän ei nähnyt mulle mitään puilustamisen tarvetta missään asiassa mun elämääni liittyen. Siis näki koko ajan, että mulla menee hyvin kun muut polkee mua.
apEli siis annat äitisi hallita elämääsi vaikka olet aikuinen? Luuletko olevasi ainoa jolla perheen kanssa ongelmia? Ei tarvitse olla tekemisissä ihmisten kanssa jotka kohtelevat sinua kaltoin. Ja en puhunut itsestäni pelkästään, vaan myös muista joilla on vaikeuksia tunteidensa kanssa - useimmat meistä yrittävät parhaansa olla purkamatta huonoa oloa muihin.
Eli virhettä siinä ei koskaan tapahdu, vai? Sittenhän sä vasta olet jotakin mulle sanomaan. Mitä,se sun pieni yrittämisesi meinaa, jos se epäonnistuu ikinä? Miten se eroaa minusta sitten? Luuletko, etten mäkin yritä? Jos vaan mua raivostuttaa, niin miksi sitä vihaa ei saa osoittaa? Puhun nyt läheisistä. Okei, ei lapsille, mutta mies tai muut?
ap1. Käyt ylikierroksilla. Rauhoitu
2. Älä purkaa raivasi meihin syyttömiin
3. Aika sairasta jos itsellesi ei tule huono olo muille raivoamisesta
4. Virheitä tapahtuu vaikka yrittäisi parhaansa. Jotkut meistä osaavat itse myöntää omat virheensä. Toiset eivät.
5. Sinun tehtäväsi ei ole tuomita muita. Kyllä heidän oma käytöksensä kostautuu myöhemmin
6. Koston hautominen on sairasta. Päästä jo irti. Muuten et koskaan saa hyväksyntää toiminnallesi.Miksi pitäisi tulla huono olo muille raivoamisesta? Pahan olon purkamisesta ei seuraa pahaa oloa.
ap
Kyllä seuraa, niille sun lapsille, jotka ovat kaikkeen ihan syyttömiä. Mutta eihän sun maailmassa ole ketään sun itsesi lisäksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä äitisi on tehnyt. Mikä oli julmaa. Ihan konkreettisesti
No opettanut, että ei saa tehdä virheitä, koska sen jälkeen tilannetta ei voi korjata, esimerkiksi.
apEli sanoi ettei kannata olla ilkeä kaverille
Voi ttu jumalautaa, etkö tajua, että ei tulis mieleenkään tahallaan tehdä mitään mikä loukkaa toisia, mutta lapsena sitä vaan voi tehdä virheitä? Mutta tajuatko, saaatanan pskapää, että se tarkoitti, että homma oli äidin mielestä sen jälkeen kohdaltani ohi? Tajuatko?
apNiinhän se oli. Välit meni ainoaan kaveriin
No siis ei, en puhu siitä tapauksesta, hän ois halunnut jatkaa kyllä ystävyyttä, minä en.
Sulle ei voi puhua mistään, koska et halua tajuta mitään, stanan sammakko. Ilmeisesti niin vtuttaa, kun pärjään sua paremmin elämässä.
apYksinäinen vihainen nainen pienessä yksiössä
Joo, niin oon ja olen iloinen, etten ole aivo- ja pystyynkuollut, niin kuin joskus aiemmin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitäkö tässä on kyse siis. Että toivot, että äitisi auttaisi sinua, koet jääneesi yksin ja sitä paitsi.
Jollain tasolla ymmärrän sinua. Minäkin olen yksin, eikä minua voi auttaa kukaan sillä tavalla kuin tarvitsisin. Äiti on kuollut jo, hän osasi sen parhaiten.
Edes mies ei osaa auttaa sillä tavalla kuin tahtoisin, vaikka hän haluaisikin.
Se on ollut vaan pakko hyväksyä, että yksin ollaan tässä maailmassa ja vajavaisina autamme toisiamme sen minkä pystymme ja jotkut eivät sitäkään.
Ketä sinä tuet ja autat? Resilienssi on vahvin niillä, jotka itsekin auttavat toisia apua tarvitsevia.
Pointti on se, etten enää tarttis apua, jos oisin sitä ajallaan saanut, eikä ois ollut sitä härkintää, jota oli.
ap
Tässä maassa on paljon paniikkihäiriöistä kärsineitä, ahdistuneita, masentuneita ja alkoholisteja. Valitettavasti liian moni on jäänyt ilman apua. Onneksi itseäänkin voi auttaa. Ei sinusta omin avuin maailman vahvinta ja ihaninta ihmistä tule, mutta paljon onnellisempi kuin mitä olet nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on tunne-elämän epävakaa persoonallisuushäiriö ja muita mt-ongelmia. Mutta sinä, AP, annat todella huonon kuvan meistä muista joilla on oikeasti hankaluuksia tunteiden säätelyssä ja niiden käsittelemisessä. Oma paha olo ei ole tekosyy kiukutella muille. Toki joskus jokainen tekee virheitä - silloin pyydetään anteeksi ja pyritään siihen ettei sama toistu. Tunteistasi voit puhua rauhallisesti ja selittäen miksi koet asian niin. Ehkä joku ymmärtää näkökantasi.
Heh, eli kiellät jotain, jos mä annan susta huonon kuvan. Mähän en ole sä, eikä meillä uskoakseni ole edes samat ongelmat. Toi virhejuttu ei ole ollenkaan mun elämässäni ollut noin, kuin sä sanot. Mistä lie olet sen oppinut. Pyritään siihen ettei sama toistu. Mitäs, jos se virhe on sen luonnehäiriöisen päässä vain? Kuten ettei ihmiset ole aina kohteliaita, onko se virhe? Huom. äidilleni ei siis kelvannut se, että saa olla koskaan edes tilanteen vaatiessa epäkohtelias, puolustaakseen itseään. Koska hän ei nähnyt mulle mitään puilustamisen tarvetta missään asiassa mun elämääni liittyen. Siis näki koko ajan, että mulla menee hyvin kun muut polkee mua.
apEli siis annat äitisi hallita elämääsi vaikka olet aikuinen? Luuletko olevasi ainoa jolla perheen kanssa ongelmia? Ei tarvitse olla tekemisissä ihmisten kanssa jotka kohtelevat sinua kaltoin. Ja en puhunut itsestäni pelkästään, vaan myös muista joilla on vaikeuksia tunteidensa kanssa - useimmat meistä yrittävät parhaansa olla purkamatta huonoa oloa muihin.
Eli virhettä siinä ei koskaan tapahdu, vai? Sittenhän sä vasta olet jotakin mulle sanomaan. Mitä,se sun pieni yrittämisesi meinaa, jos se epäonnistuu ikinä? Miten se eroaa minusta sitten? Luuletko, etten mäkin yritä? Jos vaan mua raivostuttaa, niin miksi sitä vihaa ei saa osoittaa? Puhun nyt läheisistä. Okei, ei lapsille, mutta mies tai muut?
ap1. Käyt ylikierroksilla. Rauhoitu
2. Älä purkaa raivasi meihin syyttömiin
3. Aika sairasta jos itsellesi ei tule huono olo muille raivoamisesta
4. Virheitä tapahtuu vaikka yrittäisi parhaansa. Jotkut meistä osaavat itse myöntää omat virheensä. Toiset eivät.
5. Sinun tehtäväsi ei ole tuomita muita. Kyllä heidän oma käytöksensä kostautuu myöhemmin
6. Koston hautominen on sairasta. Päästä jo irti. Muuten et koskaan saa hyväksyntää toiminnallesi.Miksi pitäisi tulla huono olo muille raivoamisesta? Pahan olon purkamisesta ei seuraa pahaa oloa.
apKyllä seuraa, niille sun lapsille, jotka ovat kaikkeen ihan syyttömiä. Mutta eihän sun maailmassa ole ketään sun itsesi lisäksi...
🌸🌸🌷🌷🌹🌹🌺 En purakaan sitä heihin 🌼🌼🌼🌺🌺🌺🌸❤️
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitäkö tässä on kyse siis. Että toivot, että äitisi auttaisi sinua, koet jääneesi yksin ja sitä paitsi.
Jollain tasolla ymmärrän sinua. Minäkin olen yksin, eikä minua voi auttaa kukaan sillä tavalla kuin tarvitsisin. Äiti on kuollut jo, hän osasi sen parhaiten.
Edes mies ei osaa auttaa sillä tavalla kuin tahtoisin, vaikka hän haluaisikin.
Se on ollut vaan pakko hyväksyä, että yksin ollaan tässä maailmassa ja vajavaisina autamme toisiamme sen minkä pystymme ja jotkut eivät sitäkään.
Ketä sinä tuet ja autat? Resilienssi on vahvin niillä, jotka itsekin auttavat toisia apua tarvitsevia.
Pointti on se, etten enää tarttis apua, jos oisin sitä ajallaan saanut, eikä ois ollut sitä härkintää, jota oli.
apJos ja jos. Sitä voi harrastaa. Mutta menneisyyttä ei voi muuttaa
Niin? Se nyt on vaan niin. Käykö hermoille? Mitä jos sulkisit palstan?
ap
Tässä ketjussa on vain yksi jonka hermoille käy. Vinkki. Kiroilua ja huutamista ja raivoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitäkö tässä on kyse siis. Että toivot, että äitisi auttaisi sinua, koet jääneesi yksin ja sitä paitsi.
Jollain tasolla ymmärrän sinua. Minäkin olen yksin, eikä minua voi auttaa kukaan sillä tavalla kuin tarvitsisin. Äiti on kuollut jo, hän osasi sen parhaiten.
Edes mies ei osaa auttaa sillä tavalla kuin tahtoisin, vaikka hän haluaisikin.
Se on ollut vaan pakko hyväksyä, että yksin ollaan tässä maailmassa ja vajavaisina autamme toisiamme sen minkä pystymme ja jotkut eivät sitäkään.
Ketä sinä tuet ja autat? Resilienssi on vahvin niillä, jotka itsekin auttavat toisia apua tarvitsevia.
Pointti on se, etten enää tarttis apua, jos oisin sitä ajallaan saanut, eikä ois ollut sitä härkintää, jota oli.
apTässä maassa on paljon paniikkihäiriöistä kärsineitä, ahdistuneita, masentuneita ja alkoholisteja. Valitettavasti liian moni on jäänyt ilman apua. Onneksi itseäänkin voi auttaa. Ei sinusta omin avuin maailman vahvinta ja ihaninta ihmistä tule, mutta paljon onnellisempi kuin mitä olet nyt.
Niin on, ja minä en halua olla yksi heistä. Siis tulevaisuudessa, enää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitäkö tässä on kyse siis. Että toivot, että äitisi auttaisi sinua, koet jääneesi yksin ja sitä paitsi.
Jollain tasolla ymmärrän sinua. Minäkin olen yksin, eikä minua voi auttaa kukaan sillä tavalla kuin tarvitsisin. Äiti on kuollut jo, hän osasi sen parhaiten.
Edes mies ei osaa auttaa sillä tavalla kuin tahtoisin, vaikka hän haluaisikin.
Se on ollut vaan pakko hyväksyä, että yksin ollaan tässä maailmassa ja vajavaisina autamme toisiamme sen minkä pystymme ja jotkut eivät sitäkään.
Ketä sinä tuet ja autat? Resilienssi on vahvin niillä, jotka itsekin auttavat toisia apua tarvitsevia.
Pointti on se, etten enää tarttis apua, jos oisin sitä ajallaan saanut, eikä ois ollut sitä härkintää, jota oli.
apJos ja jos. Sitä voi harrastaa. Mutta menneisyyttä ei voi muuttaa
Niin? Se nyt on vaan niin. Käykö hermoille? Mitä jos sulkisit palstan?
apTässä ketjussa on vain yksi jonka hermoille käy. Vinkki. Kiroilua ja huutamista ja raivoa
Mä nautin siitä :)
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitäkö tässä on kyse siis. Että toivot, että äitisi auttaisi sinua, koet jääneesi yksin ja sitä paitsi.
Jollain tasolla ymmärrän sinua. Minäkin olen yksin, eikä minua voi auttaa kukaan sillä tavalla kuin tarvitsisin. Äiti on kuollut jo, hän osasi sen parhaiten.
Edes mies ei osaa auttaa sillä tavalla kuin tahtoisin, vaikka hän haluaisikin.
Se on ollut vaan pakko hyväksyä, että yksin ollaan tässä maailmassa ja vajavaisina autamme toisiamme sen minkä pystymme ja jotkut eivät sitäkään.
Ketä sinä tuet ja autat? Resilienssi on vahvin niillä, jotka itsekin auttavat toisia apua tarvitsevia.
Pointti on se, etten enää tarttis apua, jos oisin sitä ajallaan saanut, eikä ois ollut sitä härkintää, jota oli.
apJos ja jos. Sitä voi harrastaa. Mutta menneisyyttä ei voi muuttaa
Niin? Se nyt on vaan niin. Käykö hermoille? Mitä jos sulkisit palstan?
apTässä ketjussa on vain yksi jonka hermoille käy. Vinkki. Kiroilua ja huutamista ja raivoa
Ja hyvä, jos se ei käy hermoille :)
ap
630 kommenttia, joista tää kaheli on kirjotranu varmaan sen 600 ite :D
Tulet koko elämäsi olemaan katkera ja vihainen yksinäiseen ja synkkään loppu asti.
Minusta huonotapaista mielen osoittamista on muukin kuin toisten kohteleminen huonosti. Mieheni on juuri tällainen, että vaikka ei äksyilisi muille, niin ei epäröi näyttää mielialaansa koko maailmalle. Perheen kesken on tämä on ihan ok, mutta häpeän kyllä, jos mieheni on vaitelias ja naama norsunv**ulla, kun kyläilemme tuttavaperheen luona tai vaikkapa asiakaspalvelutilanteessa. Vaikka hän ei olisi ilkeä muille, vaan mököttäisi itsekseen naama nurinpäin (syy voi olla vaikkapa perheriita tai auton hajoaminen).
En oikein tiedä, miksi se on minusta huonoa käytöstä. Ainakin se kuormittaa vastapuolta, ja siksi se ei ole minusta kohteliasta, ellei olla hyvin läheisiä. Tai sanoisi edes, miksi hän on allapäin, ja pääsisi siitä yli. Tottakai vieraampi (tai tutumpi, jos mökötyksen syytä ei kerrota) ottaa toisen happamuuden henkilökohtaisesti, olettaa toisen naaman kuvastavan hänen tunteitaan sitä juuri käsillä olevaa hetkeä (ja seuraa) kohtaan, jos ei paremmin tiedä. Siksi minusta on tökeröä käytöstä, jos ihminen ei hymyile kaupan kassalle, vaikka hänellä olisi ollut huono päivä.
Tuollainen kaikki tunteensa avoimesti näyttävä ihmistyyppi on kyllä hemmetin raskas tuttavuus. Tunnen kyllä tuon ihmistyypin ihmisiä. Läheisiäni tuen kyllä mielelläni, eikä minun ole hankala olla huonosti voivan läheisen seurassa, mutta pahantuulisen vieraamman ihmisen seurassa oleminen on älyttömän kiusallista ja epämiellyttävää.
Ei siinä mitään että äitihullu noin jatkamalla on lopun ikänsä katkera ja vihainen, se on hänen valintansa ja varmaan hän on ihan tyytyväinen.
Muo surettaa että tuolla on lapsia, jotka kaipaavat äitiä eivätkä millään voi ymmärtää, ettei ole heidän vikansa ettei äiti halua tavata tai edes vastaa puhelimeen kun lapsi soittaa. Lapsi syyttää aiheetta itseään, ahdistuu ja on onneton.
Tunteeko kukaan tätä tyyppiä, olisi oikeasti lastensuojelunkin aihetta olla kartalla, että ap:n sairaus vaan pahenee. Lapset tarvitsevat apua ja tukea nyt.
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä mitään että äitihullu noin jatkamalla on lopun ikänsä katkera ja vihainen, se on hänen valintansa ja varmaan hän on ihan tyytyväinen.
Muo surettaa että tuolla on lapsia, jotka kaipaavat äitiä eivätkä millään voi ymmärtää, ettei ole heidän vikansa ettei äiti halua tavata tai edes vastaa puhelimeen kun lapsi soittaa. Lapsi syyttää aiheetta itseään, ahdistuu ja on onneton.
Tunteeko kukaan tätä tyyppiä, olisi oikeasti lastensuojelunkin aihetta olla kartalla, että ap:n sairaus vaan pahenee. Lapset tarvitsevat apua ja tukea nyt.
Siis kuka hullu peukuttaa tällaista valehtelijaa? Yhden kerran en vastannut puhelimeen kun lapsi yritti soittaa, niin lasu paikalle ja sassiin! Voi suatana. Kiusaatko tahallasi, vai oletko vain vjaa?
ap
Ap, käsi sydämellä, ihanko oikeasti vaan yksi kerta... mietipä vähän.
Voi taivas miten raskasta tämä jatkuva märinä. Ei omaa pahaa oloa saa viattomien niskaan kaataa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, käsi sydämellä, ihanko oikeasti vaan yksi kerta... mietipä vähän.
Joo-o, yhden kerran jätin vastaamatta, vaikka olisin voinut. Töissä oloa ei tietenkään lasketa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Voi taivas miten raskasta tämä jatkuva märinä. Ei omaa pahaa oloa saa viattomien niskaan kaataa.
No miksi sitä sitten saa aiheuttaa viattomille? Mun äiti?
ap
Ei vaan sinä, juuri nyt ja tällä hetkellä aiheutat pahaa oloa omille lapsillesi.
Vierailija kirjoitti:
Voi taivas miten raskasta tämä jatkuva märinä. Ei omaa pahaa oloa saa viattomien niskaan kaataa.
Voitko selittää, mikä oikeutti mun äitiä sitten tekemään niin? Minne mä sen pistän, jos mä en saa kaataa sitä kenenkään niskaan?
ap
Niin? Se nyt on vaan niin. Käykö hermoille? Mitä jos sulkisit palstan?
ap