Mikse se, että ihmisellä on paha olla tai on vihainen katsotaan huonoksi käytökseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tunne-elämän epävakaa persoonallisuushäiriö ja muita mt-ongelmia. Mutta sinä, AP, annat todella huonon kuvan meistä muista joilla on oikeasti hankaluuksia tunteiden säätelyssä ja niiden käsittelemisessä. Oma paha olo ei ole tekosyy kiukutella muille. Toki joskus jokainen tekee virheitä - silloin pyydetään anteeksi ja pyritään siihen ettei sama toistu. Tunteistasi voit puhua rauhallisesti ja selittäen miksi koet asian niin. Ehkä joku ymmärtää näkökantasi.

Heh, eli kiellät jotain, jos mä annan susta huonon kuvan. Mähän en ole sä, eikä meillä uskoakseni ole edes samat ongelmat. Toi virhejuttu ei ole ollenkaan mun elämässäni ollut noin, kuin sä sanot. Mistä lie olet sen oppinut. Pyritään siihen ettei sama toistu. Mitäs, jos se virhe on sen luonnehäiriöisen päässä vain? Kuten ettei ihmiset ole aina kohteliaita, onko se virhe? Huom. äidilleni ei siis kelvannut se, että saa olla koskaan edes tilanteen vaatiessa epäkohtelias, puolustaakseen itseään. Koska hän ei nähnyt mulle mitään puilustamisen tarvetta missään asiassa mun elämääni liittyen. Siis näki koko ajan, että mulla menee hyvin kun muut polkee mua.

ap

Eli siis annat äitisi hallita elämääsi vaikka olet aikuinen? Luuletko olevasi ainoa jolla perheen kanssa ongelmia? Ei tarvitse olla tekemisissä ihmisten kanssa jotka kohtelevat sinua kaltoin. Ja en puhunut itsestäni pelkästään, vaan myös muista joilla on vaikeuksia tunteidensa kanssa - useimmat meistä yrittävät parhaansa olla purkamatta huonoa oloa muihin.

Eli virhettä siinä ei koskaan tapahdu, vai? Sittenhän sä vasta olet jotakin mulle sanomaan. Mitä,se sun pieni yrittämisesi meinaa, jos se epäonnistuu ikinä? Miten se eroaa minusta sitten? Luuletko, etten mäkin yritä? Jos vaan mua raivostuttaa, niin miksi sitä vihaa ei saa osoittaa? Puhun nyt läheisistä. Okei, ei lapsille, mutta mies tai muut?

ap

1. Käyt ylikierroksilla. Rauhoitu

2. Älä purkaa raivasi meihin syyttömiin

3. Aika sairasta jos itsellesi ei tule huono olo muille raivoamisesta

4. Virheitä tapahtuu vaikka yrittäisi parhaansa. Jotkut meistä osaavat itse myöntää omat virheensä. Toiset eivät.

5. Sinun tehtäväsi ei ole tuomita muita. Kyllä heidän oma käytöksensä kostautuu myöhemmin

6. Koston hautominen on sairasta. Päästä jo irti. Muuten et koskaan saa hyväksyntää toiminnallesi.

Kohta 5:kin on ihan pskaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun mun vihani liittyy yleensä läheisiini. Jos mulle nyt soittaisi esim. isäni sisko, niin viittä vaille, etten huutaisi sille, mikä pska se on, kun ei ole pysäyttänyt mun äitiä! Se oli kuitenkin aikuinen mun lapsuudessa, vaikkei kovin läheinen. Olemme läheisempiä näin aikuisiässäni.

ap

Olen miettinyt samaa, mïksei kukaan aikuinen sanonut mitään ollessani lapsi. Miksei kukaan perheen ulkopuolinen edes tukenut. Nyt aikuisena tajuan, ettei se ole niin yksinkertaista. Kun väkivaltainen alkoholisti ajaa perheen hankeen, siihen puuttuminen on helpompaa, koska ongelma on kaikille ilmeinen ja perhe on otettava pakkasesta suojaan. Kun keskiluokkaisessa perheessä on käytös/luonne/mielenterveysongelmaa ja lapset kärsivät, puuttumiseen vaadittava raja on veteen piirretty viiva. 

Niin tämä. En tajua, miten palstan väki kamppailee tajutakseen tämän.

ap

Minä ainakaan en todellakaan tajunnut, että aloituksesi koskee niitä sukulaisiasi, jotka lapsuudessasi huomasivat asioiden laidan, mutta eivät tehneet mitään. Luulin tämän koskevan ihan mitä tahansa ihmissuhteita kuten vaikkapa ystäviä tai työkavereita. Jos kuitenkin kyse on siis näistä sukulaisistasi, sun suuttumuksesi heitä kohtaan on täysin oikeutettua. Sun ei tarvitse olla heidän kanssaan missään tekemisissä, jos et halua. Jos haluat, se on sun asiasi. Saat olla heille vihainen. 

Niin, saan ja saan. Tuntuukin lahjalta. Not. Aika paljon mieluummin omaisin välittäjiä elämässäni, mutta poistamalla välinpitämättömiä tilalle ei tule välittäviä. Tilalle ei tule ketään. Siis riippuen toisistaan. Toisistaan riippumatta voi saapua. Eli ei mun elämä muutu mitenkään vaikken pitäisi yhteyttä.

ap

Sukulaisiaan ei meistä kukaan voi valita. Voimme vain valita, olemmeko heidän kanssaan tekemisissä vai emme. Aika moni tässä maassa toivoisi toisenlaiset sukulaiset, mutta asialle ei voi mitään.

Se oli jotenkin julminta, että äidillä oli se sellainen peli on menetetty, jos teet yhdenkin virheen -asenne. Aika pska sika, kun ei edes SITÄ voinut lapseltaan ja mieheltään OPPIA, että hän on väärässä. Mä sit lopulta uskoin häntä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun mun vihani liittyy yleensä läheisiini. Jos mulle nyt soittaisi esim. isäni sisko, niin viittä vaille, etten huutaisi sille, mikä pska se on, kun ei ole pysäyttänyt mun äitiä! Se oli kuitenkin aikuinen mun lapsuudessa, vaikkei kovin läheinen. Olemme läheisempiä näin aikuisiässäni.

ap

Olen miettinyt samaa, mïksei kukaan aikuinen sanonut mitään ollessani lapsi. Miksei kukaan perheen ulkopuolinen edes tukenut. Nyt aikuisena tajuan, ettei se ole niin yksinkertaista. Kun väkivaltainen alkoholisti ajaa perheen hankeen, siihen puuttuminen on helpompaa, koska ongelma on kaikille ilmeinen ja perhe on otettava pakkasesta suojaan. Kun keskiluokkaisessa perheessä on käytös/luonne/mielenterveysongelmaa ja lapset kärsivät, puuttumiseen vaadittava raja on veteen piirretty viiva. 

Niin tämä. En tajua, miten palstan väki kamppailee tajutakseen tämän.

ap

Minä ainakaan en todellakaan tajunnut, että aloituksesi koskee niitä sukulaisiasi, jotka lapsuudessasi huomasivat asioiden laidan, mutta eivät tehneet mitään. Luulin tämän koskevan ihan mitä tahansa ihmissuhteita kuten vaikkapa ystäviä tai työkavereita. Jos kuitenkin kyse on siis näistä sukulaisistasi, sun suuttumuksesi heitä kohtaan on täysin oikeutettua. Sun ei tarvitse olla heidän kanssaan missään tekemisissä, jos et halua. Jos haluat, se on sun asiasi. Saat olla heille vihainen. 

Niin, saan ja saan. Tuntuukin lahjalta. Not. Aika paljon mieluummin omaisin välittäjiä elämässäni, mutta poistamalla välinpitämättömiä tilalle ei tule välittäviä. Tilalle ei tule ketään. Siis riippuen toisistaan. Toisistaan riippumatta voi saapua. Eli ei mun elämä muutu mitenkään vaikken pitäisi yhteyttä.

ap

Sukulaisiaan ei meistä kukaan voi valita. Voimme vain valita, olemmeko heidän kanssaan tekemisissä vai emme. Aika moni tässä maassa toivoisi toisenlaiset sukulaiset, mutta asialle ei voi mitään.

Niin tietenkin, eikä mulla ole häiriöksi asti sukulaisia, tarkoitin vain, että en tiedä mistä saisin apua, eli sukulaiset, jotka ois osanneet auttaa ois voineet pelastaa ihan hirveästi. Jos sen saa sanoa? Kun sellaistakin on auringon alla, niin kirjoitinpahan, että sitä toivois.

ap

Vierailija kirjoitti:

Se oli jotenkin julminta, että äidillä oli se sellainen peli on menetetty, jos teet yhdenkin virheen -asenne. Aika pska sika, kun ei edes SITÄ voinut lapseltaan ja mieheltään OPPIA, että hän on väärässä. Mä sit lopulta uskoin häntä.

ap

Tää oli oikeastaan se pahin. Luonnehäiriöinen kasvattamassa lastaan kuvitelmillaan ja harhoillaan ja vaatimassa lasta elämään niiden mukaan.

ap

Isää toi peli on ohi, jos teet yhdenkin virheen -asenne ei tietenkään vahingoittanut läheskään siten kuin minua, maksoi vain avioeron, koska isäähän ei muutella, mutta mulle se on ehkäpä masennukseni perusta.

ap

Se on armottominta, julminta, muiden tunteista piittaamattominta henkistä väkivaltaa, mitä olen kokenut. Tai ei ainakaan nyt muistu mieleen pahempaa oppia kotoa.

ap

Olis hauska nähdä muut palstalaiset onnistumassa kaikessa ekalla kerralla.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun mun vihani liittyy yleensä läheisiini. Jos mulle nyt soittaisi esim. isäni sisko, niin viittä vaille, etten huutaisi sille, mikä pska se on, kun ei ole pysäyttänyt mun äitiä! Se oli kuitenkin aikuinen mun lapsuudessa, vaikkei kovin läheinen. Olemme läheisempiä näin aikuisiässäni.

ap

Olen miettinyt samaa, mïksei kukaan aikuinen sanonut mitään ollessani lapsi. Miksei kukaan perheen ulkopuolinen edes tukenut. Nyt aikuisena tajuan, ettei se ole niin yksinkertaista. Kun väkivaltainen alkoholisti ajaa perheen hankeen, siihen puuttuminen on helpompaa, koska ongelma on kaikille ilmeinen ja perhe on otettava pakkasesta suojaan. Kun keskiluokkaisessa perheessä on käytös/luonne/mielenterveysongelmaa ja lapset kärsivät, puuttumiseen vaadittava raja on veteen piirretty viiva. 

Niin tämä. En tajua, miten palstan väki kamppailee tajutakseen tämän.

ap

Minä ainakaan en todellakaan tajunnut, että aloituksesi koskee niitä sukulaisiasi, jotka lapsuudessasi huomasivat asioiden laidan, mutta eivät tehneet mitään. Luulin tämän koskevan ihan mitä tahansa ihmissuhteita kuten vaikkapa ystäviä tai työkavereita. Jos kuitenkin kyse on siis näistä sukulaisistasi, sun suuttumuksesi heitä kohtaan on täysin oikeutettua. Sun ei tarvitse olla heidän kanssaan missään tekemisissä, jos et halua. Jos haluat, se on sun asiasi. Saat olla heille vihainen. 

Niin, saan ja saan. Tuntuukin lahjalta. Not. Aika paljon mieluummin omaisin välittäjiä elämässäni, mutta poistamalla välinpitämättömiä tilalle ei tule välittäviä. Tilalle ei tule ketään. Siis riippuen toisistaan. Toisistaan riippumatta voi saapua. Eli ei mun elämä muutu mitenkään vaikken pitäisi yhteyttä.

ap

Sukulaisiaan ei meistä kukaan voi valita. Voimme vain valita, olemmeko heidän kanssaan tekemisissä vai emme. Aika moni tässä maassa toivoisi toisenlaiset sukulaiset, mutta asialle ei voi mitään.

Niin tietenkin, eikä mulla ole häiriöksi asti sukulaisia, tarkoitin vain, että en tiedä mistä saisin apua, eli sukulaiset, jotka ois osanneet auttaa ois voineet pelastaa ihan hirveästi. Jos sen saa sanoa? Kun sellaistakin on auringon alla, niin kirjoitinpahan, että sitä toivois.

ap

Kyllä mä sen ymmärrän, että olisit toivonut sukulaistesi aikoinaan auttavan. He eivät kuitenkaan auttaneet eikä kelloa voi kääntää taaksepäin. Mennyt on mennyttä eikä menneisyydessä tapahtuneita asioita voi muuksi muuttaa. Edes sukulaisesi eivät voi enää lapsuudessasi tapahtuneita asioita muuttaa. Ainoa, mihin voit saada apua, on oppia hyväksymään menneet tapahtumat. Ei unohtamaan tai ajattelemaan, että ne tapahtumat olisivat olleet oikein, vaan opetella elämään niistä huolimatta. 

Mitä äitisi on tehnyt. Mikä oli julmaa. Ihan konkreettisesti

Vierailija kirjoitti:

Mitä äitisi on tehnyt. Mikä oli julmaa. Ihan konkreettisesti

No opettanut, että ei saa tehdä virheitä, koska sen jälkeen tilannetta ei voi korjata, esimerkiksi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä äitisi on tehnyt. Mikä oli julmaa. Ihan konkreettisesti

No opettanut, että ei saa tehdä virheitä, koska sen jälkeen tilannetta ei voi korjata, esimerkiksi.

ap

Eli sanoi ettei kannata olla ilkeä kaverille

Siitäkö tässä on kyse siis. Että toivot, että äitisi auttaisi sinua, koet jääneesi yksin ja sitä paitsi. 

Jollain tasolla ymmärrän sinua. Minäkin olen yksin, eikä minua voi auttaa kukaan sillä tavalla kuin tarvitsisin. Äiti on kuollut jo, hän osasi sen parhaiten. 

Edes mies ei osaa auttaa sillä tavalla kuin tahtoisin, vaikka hän haluaisikin. 

Se on ollut vaan pakko hyväksyä, että yksin ollaan tässä maailmassa ja vajavaisina autamme toisiamme sen minkä pystymme ja jotkut eivät sitäkään. 

Ketä sinä tuet ja autat? Resilienssi on vahvin niillä, jotka itsekin auttavat toisia apua tarvitsevia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä äitisi on tehnyt. Mikä oli julmaa. Ihan konkreettisesti

No opettanut, että ei saa tehdä virheitä, koska sen jälkeen tilannetta ei voi korjata, esimerkiksi.

ap

Eli sanoi ettei kannata olla ilkeä kaverille

Voi ttu jumalautaa, etkö tajua, että ei tulis mieleenkään tahallaan tehdä mitään mikä loukkaa toisia, mutta lapsena sitä vaan voi tehdä virheitä? Mutta tajuatko, saaatanan pskapää, että se tarkoitti, että homma oli äidin mielestä sen jälkeen kohdaltani ohi? Tajuatko?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä äitisi on tehnyt. Mikä oli julmaa. Ihan konkreettisesti

No opettanut, että ei saa tehdä virheitä, koska sen jälkeen tilannetta ei voi korjata, esimerkiksi.

ap

Eli sanoi ettei kannata olla ilkeä kaverille

Oletko sä siis joskus, ilman kasvatusta kuvitellut, että sä voit ja haluat olla ilkeä? Ilmeisesti, etkä ole päässyt tavoistasi eroon vieläkään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä äitisi on tehnyt. Mikä oli julmaa. Ihan konkreettisesti

No opettanut, että ei saa tehdä virheitä, koska sen jälkeen tilannetta ei voi korjata, esimerkiksi.

ap

Eli sanoi ettei kannata olla ilkeä kaverille

Voi ttu jumalautaa, etkö tajua, että ei tulis mieleenkään tahallaan tehdä mitään mikä loukkaa toisia, mutta lapsena sitä vaan voi tehdä virheitä? Mutta tajuatko, saaatanan pskapää, että se tarkoitti, että homma oli äidin mielestä sen jälkeen kohdaltani ohi? Tajuatko?

ap

Niinhän se oli. Välit meni ainoaan kaveriin

Vierailija kirjoitti:

Siitäkö tässä on kyse siis. Että toivot, että äitisi auttaisi sinua, koet jääneesi yksin ja sitä paitsi. 

Jollain tasolla ymmärrän sinua. Minäkin olen yksin, eikä minua voi auttaa kukaan sillä tavalla kuin tarvitsisin. Äiti on kuollut jo, hän osasi sen parhaiten. 

Edes mies ei osaa auttaa sillä tavalla kuin tahtoisin, vaikka hän haluaisikin. 

Se on ollut vaan pakko hyväksyä, että yksin ollaan tässä maailmassa ja vajavaisina autamme toisiamme sen minkä pystymme ja jotkut eivät sitäkään. 

Ketä sinä tuet ja autat? Resilienssi on vahvin niillä, jotka itsekin auttavat toisia apua tarvitsevia. 

Pointti on se, etten enää tarttis apua, jos oisin sitä ajallaan saanut, eikä ois ollut sitä härkintää, jota oli.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä äitisi on tehnyt. Mikä oli julmaa. Ihan konkreettisesti

No opettanut, että ei saa tehdä virheitä, koska sen jälkeen tilannetta ei voi korjata, esimerkiksi.

ap

Eli sanoi ettei kannata olla ilkeä kaverille

Oletko sä siis joskus, ilman kasvatusta kuvitellut, että sä voit ja haluat olla ilkeä? Ilmeisesti, etkä ole päässyt tavoistasi eroon vieläkään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitäkö tässä on kyse siis. Että toivot, että äitisi auttaisi sinua, koet jääneesi yksin ja sitä paitsi. 

Jollain tasolla ymmärrän sinua. Minäkin olen yksin, eikä minua voi auttaa kukaan sillä tavalla kuin tarvitsisin. Äiti on kuollut jo, hän osasi sen parhaiten. 

Edes mies ei osaa auttaa sillä tavalla kuin tahtoisin, vaikka hän haluaisikin. 

Se on ollut vaan pakko hyväksyä, että yksin ollaan tässä maailmassa ja vajavaisina autamme toisiamme sen minkä pystymme ja jotkut eivät sitäkään. 

Ketä sinä tuet ja autat? Resilienssi on vahvin niillä, jotka itsekin auttavat toisia apua tarvitsevia. 

Pointti on se, etten enää tarttis apua, jos oisin sitä ajallaan saanut, eikä ois ollut sitä härkintää, jota oli.

ap

Jos ja jos. Sitä voi harrastaa. Mutta menneisyyttä ei voi muuttaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä äitisi on tehnyt. Mikä oli julmaa. Ihan konkreettisesti

No opettanut, että ei saa tehdä virheitä, koska sen jälkeen tilannetta ei voi korjata, esimerkiksi.

ap

Eli sanoi ettei kannata olla ilkeä kaverille

Voi ttu jumalautaa, etkö tajua, että ei tulis mieleenkään tahallaan tehdä mitään mikä loukkaa toisia, mutta lapsena sitä vaan voi tehdä virheitä? Mutta tajuatko, saaatanan pskapää, että se tarkoitti, että homma oli äidin mielestä sen jälkeen kohdaltani ohi? Tajuatko?

ap

Niinhän se oli. Välit meni ainoaan kaveriin

No siis ei, en puhu siitä tapauksesta, hän ois halunnut jatkaa kyllä ystävyyttä, minä en.

Sulle ei voi puhua mistään, koska et halua tajuta mitään, stanan sammakko. Ilmeisesti niin vtuttaa, kun pärjään sua paremmin elämässä.

ap

Yksinäinen vihainen nainen pienessä yksiössä