Mikse se, että ihmisellä on paha olla tai on vihainen katsotaan huonoksi käytökseksi?

Et ole enää lapsi, vaan äiti. 

Vierailija kirjoitti:

Kuvittele nyt se äitisi kuolleena. Onko olosi vapautunut vai tunnetko olevasi vankilassa loppuikäsi, koska vihankohteesi vaihtoi hiippakuntaa ilman lupaasi ja asiat keskeneräisinä?

En usko, että vankilakokemus siitä muuttuu.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis tuosta ystävyyden katkeamisesta on lähes 30 vuotta? Luulin, että tässä puhutaan jostain äitiytesi aikaisesta ystävästä. 

Kyllä minunkin äitini aina asettui poikaystävieni puolelle ja antoi ymmärtää, että minä olen se kamala. Ei sitä pidä liian tosissaan ottaa. Vanhemmat kasvattavat lapsiaan menemään itseensä. 

Mistäs se lapsi sitten saa apua, jos vika ei ole hänessä?

ap

Omat aivot on keksitty. Sinä ja äitisi olette kaksi erillistä yksilöä. 

Ihan itsekö sä keksit kaikenmaailman moraalit ja mikä on oikein, mikä on väärin?

ap

Kyllä. Murrosiässä ihminen irtautuu vanhemmistaan ja kyseenalaistaa saamansa opit ja pitää ne, jotka hyväksyy ja kokee omiksi tai muodostaa kokonaan oman koodistonsa. Ihan viimeistään tämän pitäisi tapahtua, kun muuttaa pois kotoa. 

Kyllä,mulla ainakin moraalin kypsyminen jatkuu koko eliniän. Ehkei sit sulla.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis tuosta ystävyyden katkeamisesta on lähes 30 vuotta? Luulin, että tässä puhutaan jostain äitiytesi aikaisesta ystävästä. 

Kyllä minunkin äitini aina asettui poikaystävieni puolelle ja antoi ymmärtää, että minä olen se kamala. Ei sitä pidä liian tosissaan ottaa. Vanhemmat kasvattavat lapsiaan menemään itseensä. 

Mistäs se lapsi sitten saa apua, jos vika ei ole hänessä?

ap

Omat aivot on keksitty. Sinä ja äitisi olette kaksi erillistä yksilöä. 

Ihan itsekö sä keksit kaikenmaailman moraalit ja mikä on oikein, mikä on väärin?

ap

Kyllä. Murrosiässä ihminen irtautuu vanhemmistaan ja kyseenalaistaa saamansa opit ja pitää ne, jotka hyväksyy ja kokee omiksi tai muodostaa kokonaan oman koodistonsa. Ihan viimeistään tämän pitäisi tapahtua, kun muuttaa pois kotoa. 

Ja taas kerran et tajua, millaista on alistetull lapsella/nuorella. Eli logiikkasi ontuu arvostella mua.

ap

Se alistettu on siinä aika oleellinen, jota vastaaja ei tajua.

ap

Koin itseni nimenomaan alistetuksi, kun menin ekaan terapiaani. Ei se osannut auttaa. Se varmaan kuvitteli, että oon itse syypää alistuneisuudentunteisiin tai jotain. Vaikka en todellakaan ollut.

ap

Tiedätkö, et kuulosta alistetulta. Alistettu on alistunut. Sinä kuulostat siltä, että koet jonkun söhineen ja laiminlyöneen sinua, mutta et ole alistunut. Sen sijaan olet kostonhimoinen ja jumissa tunteinesi. 

Äitini oli itse sellainen henkisesti alistuneisuuteen juuttunut ihminen. Sellainen, jota kukaan ei arvosta. Jos näkisi sen heikkouden. Se ois pitänyt hoitaa kuntoon.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö, et kuulosta alistetulta. Alistettu on alistunut. Sinä kuulostat siltä, että koet jonkun söhineen ja laiminlyöneen sinua, mutta et ole alistunut. Sen sijaan olet kostonhimoinen ja jumissa tunteinesi. 

Alistunut ei sano ystävälleen, joka määräilee, etttä tämä ei käy. Kyse ei osaltani ollut hienotunteisuudesta, vaan pelosta, miten mulle käy, jos ystävä suuttuu. Se on alistuneisuutta.

ap

Minun pitäisi olla niin itseohjautuva, että olen itse aina hallinnassa kulloisessakin tilanteessa, jos joku määräilee, sen ratkaisen minä (toki saatan tarvita tukea ja apua) mutta en odota, että toinen muuttuu tai syyttele, vaan asetan rajat. Alistuneelta se ei onnistunut.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö, et kuulosta alistetulta. Alistettu on alistunut. Sinä kuulostat siltä, että koet jonkun söhineen ja laiminlyöneen sinua, mutta et ole alistunut. Sen sijaan olet kostonhimoinen ja jumissa tunteinesi. 

Alistunut ei sano ystävälleen, joka määräilee, etttä tämä ei käy. Kyse ei osaltani ollut hienotunteisuudesta, vaan pelosta, miten mulle käy, jos ystävä suuttuu. Se on alistuneisuutta.

ap

Jokaisella on noita hetkiä elämässään.

Mikä sitten on itseohjautuvan vastakohta, johdateltavissa oleva, manipuloitavissa oleva? Lapsihan on sitä, jos ei joku aikuinen ole turvana.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö, et kuulosta alistetulta. Alistettu on alistunut. Sinä kuulostat siltä, että koet jonkun söhineen ja laiminlyöneen sinua, mutta et ole alistunut. Sen sijaan olet kostonhimoinen ja jumissa tunteinesi. 

Alistunut ei sano ystävälleen, joka määräilee, etttä tämä ei käy. Kyse ei osaltani ollut hienotunteisuudesta, vaan pelosta, miten mulle käy, jos ystävä suuttuu. Se on alistuneisuutta.

ap

Jokaisella on noita hetkiä elämässään.

Mun "hetki" kesti 3 vuotta. Ja siis mä en kestänyt ajatusta, miten mulle käy, jos ystävä suuttuu. Eiköhän se kerro tuen puutteesta ihan trpeeksi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö, et kuulosta alistetulta. Alistettu on alistunut. Sinä kuulostat siltä, että koet jonkun söhineen ja laiminlyöneen sinua, mutta et ole alistunut. Sen sijaan olet kostonhimoinen ja jumissa tunteinesi. 

Alistunut ei sano ystävälleen, joka määräilee, etttä tämä ei käy. Kyse ei osaltani ollut hienotunteisuudesta, vaan pelosta, miten mulle käy, jos ystävä suuttuu. Se on alistuneisuutta.

ap

Jokaisella on noita hetkiä elämässään.

Mun "hetki" kesti 3 vuotta. Ja siis mä en kestänyt ajatusta, miten mulle käy, jos ystävä suuttuu. Eiköhän se kerro tuen puutteesta ihan trpeeksi.

ap

Elämän ainoa ystävä oli teini-iässä 30 v sitten. Ei meidän terveiden tarvi niin vanhoja kaivella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö, et kuulosta alistetulta. Alistettu on alistunut. Sinä kuulostat siltä, että koet jonkun söhineen ja laiminlyöneen sinua, mutta et ole alistunut. Sen sijaan olet kostonhimoinen ja jumissa tunteinesi. 

Alistunut ei sano ystävälleen, joka määräilee, etttä tämä ei käy. Kyse ei osaltani ollut hienotunteisuudesta, vaan pelosta, miten mulle käy, jos ystävä suuttuu. Se on alistuneisuutta.

ap

Jokaisella on noita hetkiä elämässään.

Ja siis niin? Sekö on syy jäädä tai joutua niiden vangiksi?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö, et kuulosta alistetulta. Alistettu on alistunut. Sinä kuulostat siltä, että koet jonkun söhineen ja laiminlyöneen sinua, mutta et ole alistunut. Sen sijaan olet kostonhimoinen ja jumissa tunteinesi. 

Alistunut ei sano ystävälleen, joka määräilee, etttä tämä ei käy. Kyse ei osaltani ollut hienotunteisuudesta, vaan pelosta, miten mulle käy, jos ystävä suuttuu. Se on alistuneisuutta.

ap

Jokaisella on noita hetkiä elämässään.

Mun "hetki" kesti 3 vuotta. Ja siis mä en kestänyt ajatusta, miten mulle käy, jos ystävä suuttuu. Eiköhän se kerro tuen puutteesta ihan trpeeksi.

ap

Elämän ainoa ystävä oli teini-iässä 30 v sitten. Ei meidän terveiden tarvi niin vanhoja kaivella

Oletko nyt tyytyväinen sinä, joka minulta kysyit näistä ystävistä?

^ Tällaista saan sitten kuunnella, kun vastasin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tai eihän siis kaikki aina katsokaan, mutta mitä liikkuu sellaisen ihmisen päässä, jonka mielestä muilla ei saisi olla koskaan huono olla, eivätkä he saisi olla vihaisia, ettei sille ihmiselle itselleen tule paha mieli? Ja sitten kontrolloi läheisiään haukkumalla näiden käytöstä? Tunteistahan siinä vain on kysymys, ei mistään käytöstavoista.

Olen hieman tällainen ihminen. Huono olo saa totta kai olla, mutta jos itsehillintä on kehittynyt normaalille tasolle, sitä osaa kanavoida oikein. Sitä voi vaikka kertoa, että anteeksi, mulla on nyt huono päivä, mutta tämä ei johtu susta. Tai jos tosiaan on jotain hampaankolossa toista kohtaan, niin sen voi rauhallisesti kertoa. Tai voi mennä rivakalle kävelylle. Nimenomaan, tunteet tulevat ja menevät, käytöstavat voi säilyttää niidenkin keskellä eikä sortua tunteiden orjaksi. Ei omaa pahaa oloa tarvitse projisoida toisia kohtaan. 

Ap, millainen sinä haluaisit olla? Äläkä vastaa mitään, mitä odotat toisilta vaan sinä itse, millainen sinä haluaisit sinun olevan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai eihän siis kaikki aina katsokaan, mutta mitä liikkuu sellaisen ihmisen päässä, jonka mielestä muilla ei saisi olla koskaan huono olla, eivätkä he saisi olla vihaisia, ettei sille ihmiselle itselleen tule paha mieli? Ja sitten kontrolloi läheisiään haukkumalla näiden käytöstä? Tunteistahan siinä vain on kysymys, ei mistään käytöstavoista.

Olen hieman tällainen ihminen. Huono olo saa totta kai olla, mutta jos itsehillintä on kehittynyt normaalille tasolle, sitä osaa kanavoida oikein. Sitä voi vaikka kertoa, että anteeksi, mulla on nyt huono päivä, mutta tämä ei johtu susta. Tai jos tosiaan on jotain hampaankolossa toista kohtaan, niin sen voi rauhallisesti kertoa. Tai voi mennä rivakalle kävelylle. Nimenomaan, tunteet tulevat ja menevät, käytöstavat voi säilyttää niidenkin keskellä eikä sortua tunteiden orjaksi. Ei omaa pahaa oloa tarvitse projisoida toisia kohtaan. 

Se, miten tämä auttaa ei ole koskaan auennut minulle. Siis jos mä olen joskus sanonut tuon, niin en nyt puhu samasta pahasta olosta alkuunkaan, kuin se, jota mulla on. Silloin on ollut aivan eri tilanne.

ap

Ja sen verran 567 jatkaa, että olen juu aika järki-ihminen, mutta toisaalta varsinkin näin vanhemmiten ajoittain hyvinkin "kihahteleva", joskin myös nopeasti leppyvä. Ei mulle silti ole tullut oikeastaan koskaan, etten voisi vastata esim. puhelimeen ihmiselle, jota suurin piirtein vihaan. Kyllä mä asiallisesti voin kaikille puhua, vaikka en heistä pitäisi. Pikemminkin itseni on erittäin vaikeata samaistua siihen, että joku on niin tunteiden vietävissä, että häneltä lähtee se asiallisuus. Tai hän on mykkäkoulussa tmv. Nää on mulle ihan sellasia juttuja, että vaikuttavat hyvin oudoilta ja silkalta energianhaaskuulta. En jaksaisi moista itse, kauhea operointi olla noin vihainen ja kaunainen.