Mikse se, että ihmisellä on paha olla tai on vihainen katsotaan huonoksi käytökseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai eihän siis kaikki aina katsokaan, mutta mitä liikkuu sellaisen ihmisen päässä, jonka mielestä muilla ei saisi olla koskaan huono olla, eivätkä he saisi olla vihaisia, ettei sille ihmiselle itselleen tule paha mieli? Ja sitten kontrolloi läheisiään haukkumalla näiden käytöstä? Tunteistahan siinä vain on kysymys, ei mistään käytöstavoista.

Eli ilmeisesti itse nautit seurasta, jossa naristaan ja märistään ja ollaan naama norsunvitulla?  Vai onko vaan muiden velvollisuus katsella sellaista käytöstä sinulta?

No en oleta, että muut olisivat aina sillä tuulella.

ap

Kivikissan kohdalla täyttyvät kaikki klassiset narsistin merkit. Kaikessa on kyse vain hänestä ja hänen tunteista, muista ihmisistä ei kykene aidosti välittämään. Edes lapsistaan. Toivon todella hartaasti ettei hänen lapsista tule samanlaisia vaikka se on kyllä varsin todennäköistä...

Ja tiedän, että se on ongelma, että se on ongelma, että lapset eivät ole sanoneet, etten ole pska. Mutta niin mä vaan tunnen. Että oon, lapset pitää minusta yhtä vähän kuin äiti. Vaikka tiedän, ettei se ole totta, en tunne muuta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kivikissan kohdalla täyttyvät kaikki klassiset narsistin merkit. Kaikessa on kyse vain hänestä ja hänen tunteista, muista ihmisistä ei kykene aidosti välittämään. Edes lapsistaan. Toivon todella hartaasti ettei hänen lapsista tule samanlaisia vaikka se on kyllä varsin todennäköistä...

Ei kyllä täyty.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ja tiedän, että se on ongelma, että se on ongelma, että lapset eivät ole sanoneet, etten ole pska. Mutta niin mä vaan tunnen. Että oon, lapset pitää minusta yhtä vähän kuin äiti. Vaikka tiedän, ettei se ole totta, en tunne muuta.

ap

Ja tätä tunteen puutetta, että lapset eivät rakasta itseä, ei voinut tietää saamatta lapsia.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tullut ajatelleeksi, että näet lapsissasi itsesi ja itsessäsi äitisi?

Miten näkisin lapsissani itseni? Siis tässä virpomisjutussa? Joissain asioissa näen varmaan, mutta en tässä. Mullehan ei mitään tukea suotu, kyselty, miten mä haluan asioita suorittaa.

ap

Tarkoitin yleensä. Siis mitä tunnet lapsiasi kohtaan ja ovatko ne samoja tunteita, joita äitisi tunsi sinua kohtaan? Jos nyt katsotaan tätä virpomiscasea, niin tuolla aiemmassa ihmettelit, ovatko nykylapset niin nössöjä? Onko oma lapsesi siis mielestäsi nössö? Koska äitisi mielestä sinäkin olisit vastaavassa tilanteessa ollut nössö? Eli onko Kivikissaäiti tunteissaan nyt Kivikissaäidin äiti ja Kivikissaäidin lapset Kivikissaäitejä?

No se oli lähinnä vähän sellainen provo, siis että kun tuttaa se, että mun tunteita ei lapsena ajatellut kukaan.

ap

Miksi haluat kostaa sen omille lapsillesi? Mitä pahaa lapsesi ovat tehneet sulle? Sä olet vuosia palstalla valittanut, miten kamala ja tunnekylmä äiti sulla on ollut, mutta itse et tunne lapsiasi kohtaan yhtään sen enempää kuin äitisi tunsi sinua kohtaankaan. Sulla olisi ollut mahdollisuus omien lastesi kohdalla valita toisin, mutta et valinnut. Olisit voinut nähdä heidät omina lapsinasi, ei suinkaan äitisi lapsena. Ja ei, ylpeää näytteleminen on vain ja ainoastaan teskentelyä eikä  sama kuin että olisit lapsistasi oikeasti ylpeä. 

No siinähän he ovatkin, mun lapsia, pskan lapsia. Äitini mielipide, minä olen pska. Siksi ne ovat pskan lapsia. Ei he lapset siis ole sano eet, etten olisi pska.

ap

Niin, eivät ole. Sinun mielestäsi he kuitenkin ovat pskan lapsia. Sä kerjäät jatkuvasti huomiota, sympatiaa, sääliä ja ties mitä muuta itsellesi, mutta et voi niistä mitään antaa omille lapsillesi, jotka eivät edes ole sanoneet sun olevan pska. Kuitenkin teet kaikkesi, jotta he jonain päivänä sanoisivat, että olit muuten aika pska mutsi. Sä oikein kerjäät sitä, että äitisi mielipiteet sinusta tulisivat olemaan myös omien lastesi mielipiteitä. Mutta älä huoli, ihmeitä pitää tapahtua, että ne eivät tulisi olemaan, koska pidät itse kaikin tavoin huolen, että juuri niin käy. Oletko sitten onnellinen tai edes tyytyväinen, kun äitisi lisäksi omat lapsesikin pitävät sinua pskana?

Mietin miksi vuosien terapiakaan ei ole auttanut ap:ta. Ilmeisesti hän ei vaan pysty ottamaan apua vastaan tunnetasolla koska ylianalysoi, ja järkeistää kaiken. Ei uskalla tuntea muita tunteita kuin vihaa ja katkeruutta, ei uskalla olla haavoittuva ja rakastaa jne. Siksi ei kykene normaaliin vuorovaikutukseen. Jotenkin tuntuu siltä että ei tule koskaan paranemaan ellei jotain todella radikaalia tapahdu, esim.uskoontulo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tullut ajatelleeksi, että näet lapsissasi itsesi ja itsessäsi äitisi?

Miten näkisin lapsissani itseni? Siis tässä virpomisjutussa? Joissain asioissa näen varmaan, mutta en tässä. Mullehan ei mitään tukea suotu, kyselty, miten mä haluan asioita suorittaa.

ap

Tarkoitin yleensä. Siis mitä tunnet lapsiasi kohtaan ja ovatko ne samoja tunteita, joita äitisi tunsi sinua kohtaan? Jos nyt katsotaan tätä virpomiscasea, niin tuolla aiemmassa ihmettelit, ovatko nykylapset niin nössöjä? Onko oma lapsesi siis mielestäsi nössö? Koska äitisi mielestä sinäkin olisit vastaavassa tilanteessa ollut nössö? Eli onko Kivikissaäiti tunteissaan nyt Kivikissaäidin äiti ja Kivikissaäidin lapset Kivikissaäitejä?

No se oli lähinnä vähän sellainen provo, siis että kun tuttaa se, että mun tunteita ei lapsena ajatellut kukaan.

ap

Miksi haluat kostaa sen omille lapsillesi? Mitä pahaa lapsesi ovat tehneet sulle? Sä olet vuosia palstalla valittanut, miten kamala ja tunnekylmä äiti sulla on ollut, mutta itse et tunne lapsiasi kohtaan yhtään sen enempää kuin äitisi tunsi sinua kohtaankaan. Sulla olisi ollut mahdollisuus omien lastesi kohdalla valita toisin, mutta et valinnut. Olisit voinut nähdä heidät omina lapsinasi, ei suinkaan äitisi lapsena. Ja ei, ylpeää näytteleminen on vain ja ainoastaan teskentelyä eikä  sama kuin että olisit lapsistasi oikeasti ylpeä. 

No siinähän he ovatkin, mun lapsia, pskan lapsia. Äitini mielipide, minä olen pska. Siksi ne ovat pskan lapsia. Ei he lapset siis ole sano eet, etten olisi pska.

ap

Niin, eivät ole. Sinun mielestäsi he kuitenkin ovat pskan lapsia. Sä kerjäät jatkuvasti huomiota, sympatiaa, sääliä ja ties mitä muuta itsellesi, mutta et voi niistä mitään antaa omille lapsillesi, jotka eivät edes ole sanoneet sun olevan pska. Kuitenkin teet kaikkesi, jotta he jonain päivänä sanoisivat, että olit muuten aika pska mutsi. Sä oikein kerjäät sitä, että äitisi mielipiteet sinusta tulisivat olemaan myös omien lastesi mielipiteitä. Mutta älä huoli, ihmeitä pitää tapahtua, että ne eivät tulisi olemaan, koska pidät itse kaikin tavoin huolen, että juuri niin käy. Oletko sitten onnellinen tai edes tyytyväinen, kun äitisi lisäksi omat lapsesikin pitävät sinua pskana?

Ei vaan he eivät ole sanoneet, että mä EN OLE pska.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tullut ajatelleeksi, että näet lapsissasi itsesi ja itsessäsi äitisi?

Miten näkisin lapsissani itseni? Siis tässä virpomisjutussa? Joissain asioissa näen varmaan, mutta en tässä. Mullehan ei mitään tukea suotu, kyselty, miten mä haluan asioita suorittaa.

ap

Tarkoitin yleensä. Siis mitä tunnet lapsiasi kohtaan ja ovatko ne samoja tunteita, joita äitisi tunsi sinua kohtaan? Jos nyt katsotaan tätä virpomiscasea, niin tuolla aiemmassa ihmettelit, ovatko nykylapset niin nössöjä? Onko oma lapsesi siis mielestäsi nössö? Koska äitisi mielestä sinäkin olisit vastaavassa tilanteessa ollut nössö? Eli onko Kivikissaäiti tunteissaan nyt Kivikissaäidin äiti ja Kivikissaäidin lapset Kivikissaäitejä?

No se oli lähinnä vähän sellainen provo, siis että kun tuttaa se, että mun tunteita ei lapsena ajatellut kukaan.

ap

Miksi haluat kostaa sen omille lapsillesi? Mitä pahaa lapsesi ovat tehneet sulle? Sä olet vuosia palstalla valittanut, miten kamala ja tunnekylmä äiti sulla on ollut, mutta itse et tunne lapsiasi kohtaan yhtään sen enempää kuin äitisi tunsi sinua kohtaankaan. Sulla olisi ollut mahdollisuus omien lastesi kohdalla valita toisin, mutta et valinnut. Olisit voinut nähdä heidät omina lapsinasi, ei suinkaan äitisi lapsena. Ja ei, ylpeää näytteleminen on vain ja ainoastaan teskentelyä eikä  sama kuin että olisit lapsistasi oikeasti ylpeä. 

No siinähän he ovatkin, mun lapsia, pskan lapsia. Äitini mielipide, minä olen pska. Siksi ne ovat pskan lapsia. Ei he lapset siis ole sano eet, etten olisi pska.

ap

Niin, eivät ole. Sinun mielestäsi he kuitenkin ovat pskan lapsia. Sä kerjäät jatkuvasti huomiota, sympatiaa, sääliä ja ties mitä muuta itsellesi, mutta et voi niistä mitään antaa omille lapsillesi, jotka eivät edes ole sanoneet sun olevan pska. Kuitenkin teet kaikkesi, jotta he jonain päivänä sanoisivat, että olit muuten aika pska mutsi. Sä oikein kerjäät sitä, että äitisi mielipiteet sinusta tulisivat olemaan myös omien lastesi mielipiteitä. Mutta älä huoli, ihmeitä pitää tapahtua, että ne eivät tulisi olemaan, koska pidät itse kaikin tavoin huolen, että juuri niin käy. Oletko sitten onnellinen tai edes tyytyväinen, kun äitisi lisäksi omat lapsesikin pitävät sinua pskana?

Lapseni eivät ole sanoneet, että EN OLE pska ja tiedän, ettei sitä heiltä voi odottaakaan. Siitä on kuitenkin matkaa siihen, että he sanoisivat minun olleen pska.

ap

En itsekään sanonut vanhemmilleni, että he eivät ole pskoja, mutta äidille en ois voinut sitä sanoakaan, koska hän piti mua pskana, niin vice versa vaan.

Ja isä taas usein kyseli, pidänkö hänestä. No, sanoin, että pidän. Eipä hän sitten itse ollutkaan lojaali minua kohtaan selvisi aikanaan.

ap

Jos ap:n lapset eivät häntä rakasta niin se johtuu siitä että vaistoavat ettei ap aidosti rakasta heitä. Miten lapsi voisi rakastaa vanhempaa joka ei aidosti välitä hänestä? Ja ap:n jutuista päätellen ei tunne aitoa rakkautta lapsiinsa (ja vierittää tästäkin varmasti omalle äidilleen syyn)

Ja siis ongelmahan nyt ei oikeasti ole se, mitä lapset eivät ole sanoneet, vaan se epävarmuus ja mikä lie tunne joka mulla on.

ap

Vierailija kirjoitti:

Jos ap:n lapset eivät häntä rakasta niin se johtuu siitä että vaistoavat ettei ap aidosti rakasta heitä. Miten lapsi voisi rakastaa vanhempaa joka ei aidosti välitä hänestä? Ja ap:n jutuista päätellen ei tunne aitoa rakkautta lapsiinsa (ja vierittää tästäkin varmasti omalle äidilleen syyn)

Ei tässä nyt ole puhe siitä (opettele lukemaan!) että lapset ei rakasta minua, vaan siitä, että he eivät erikseen ole ilmaisseet päivittäin, etten ole pska. Kuten ei kukaan lapsi tee.

ap

Mä en koe mistään, ettenkö olis pska.

ap

Rukoilen että kivikissa voisi vielä parantua ja ottaa Jeesuksen vastaan Vapahtajanaan ja pelastaa sekä sielunsa että suhteen lapsiinsa...

Vierailija kirjoitti:

Rukoilen että kivikissa voisi vielä parantua ja ottaa Jeesuksen vastaan Vapahtajanaan ja pelastaa sekä sielunsa että suhteen lapsiinsa...

Sillekö sinustakin tuntuu, ettei mikään voi auttaa? Niin minustakin :'(

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tullut ajatelleeksi, että näet lapsissasi itsesi ja itsessäsi äitisi?

Miten näkisin lapsissani itseni? Siis tässä virpomisjutussa? Joissain asioissa näen varmaan, mutta en tässä. Mullehan ei mitään tukea suotu, kyselty, miten mä haluan asioita suorittaa.

ap

Tarkoitin yleensä. Siis mitä tunnet lapsiasi kohtaan ja ovatko ne samoja tunteita, joita äitisi tunsi sinua kohtaan? Jos nyt katsotaan tätä virpomiscasea, niin tuolla aiemmassa ihmettelit, ovatko nykylapset niin nössöjä? Onko oma lapsesi siis mielestäsi nössö? Koska äitisi mielestä sinäkin olisit vastaavassa tilanteessa ollut nössö? Eli onko Kivikissaäiti tunteissaan nyt Kivikissaäidin äiti ja Kivikissaäidin lapset Kivikissaäitejä?

No se oli lähinnä vähän sellainen provo, siis että kun tuttaa se, että mun tunteita ei lapsena ajatellut kukaan.

ap

Miksi haluat kostaa sen omille lapsillesi? Mitä pahaa lapsesi ovat tehneet sulle? Sä olet vuosia palstalla valittanut, miten kamala ja tunnekylmä äiti sulla on ollut, mutta itse et tunne lapsiasi kohtaan yhtään sen enempää kuin äitisi tunsi sinua kohtaankaan. Sulla olisi ollut mahdollisuus omien lastesi kohdalla valita toisin, mutta et valinnut. Olisit voinut nähdä heidät omina lapsinasi, ei suinkaan äitisi lapsena. Ja ei, ylpeää näytteleminen on vain ja ainoastaan teskentelyä eikä  sama kuin että olisit lapsistasi oikeasti ylpeä. 

No siinähän he ovatkin, mun lapsia, pskan lapsia. Äitini mielipide, minä olen pska. Siksi ne ovat pskan lapsia. Ei he lapset siis ole sano eet, etten olisi pska.

ap

Niin, eivät ole. Sinun mielestäsi he kuitenkin ovat pskan lapsia. Sä kerjäät jatkuvasti huomiota, sympatiaa, sääliä ja ties mitä muuta itsellesi, mutta et voi niistä mitään antaa omille lapsillesi, jotka eivät edes ole sanoneet sun olevan pska. Kuitenkin teet kaikkesi, jotta he jonain päivänä sanoisivat, että olit muuten aika pska mutsi. Sä oikein kerjäät sitä, että äitisi mielipiteet sinusta tulisivat olemaan myös omien lastesi mielipiteitä. Mutta älä huoli, ihmeitä pitää tapahtua, että ne eivät tulisi olemaan, koska pidät itse kaikin tavoin huolen, että juuri niin käy. Oletko sitten onnellinen tai edes tyytyväinen, kun äitisi lisäksi omat lapsesikin pitävät sinua pskana?

Lapseni eivät ole sanoneet, että EN OLE pska ja tiedän, ettei sitä heiltä voi odottaakaan. Siitä on kuitenkin matkaa siihen, että he sanoisivat minun olleen pska.

ap

Totta. Voi olla, että he eivät tule koskaan sanomaan, että olet ollut pska mutsi, mutta sä nyt tunnut pitävän huolen siitä, että ainakin myöhemmin elämässään he tuntevat ja ajattelevat juuri niin. 

Vierailija kirjoitti:

Rukoilen että kivikissa voisi vielä parantua ja ottaa Jeesuksen vastaan Vapahtajanaan ja pelastaa sekä sielunsa että suhteen lapsiinsa...

Huokaus. Se nyt vielä puuttuisi että kivikissaäiti tulisi uskoon ja rupeaisi lyömään ihmisiä raamatulla päähän. Narsisti ja uskonto juuri on viimeinen yhtälö.

Itse rakastin isää kovasti, mutta hän rikkoi lojaaliutensa minulle, joka olin lojaali hänelle kaikessa ja äitini täysi piittaamattomuus, että se tuntui minusta pahalle tappoivat rakkauteni.

ap

Ap:n logiikka hämmentää koska mielestäni se on täysin epäloogista...Ja se ettei ilmeisesti huomaa miten monissa asioissa tekee ja ajattelee täsmälleen kuten äitinsä jota ilmeisesti vihaa. Varmasti on jonkinlainen persoonallisuushäiriö kyseessä, veikkaan joko rajatilaa tai narsismia tai mahd.molempia