Mikse se, että ihmisellä on paha olla tai on vihainen katsotaan huonoksi käytökseksi?

No joo, sori. Kivaa tietysti, ettet tuomitse. Taas ollaan lähtöruudussa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tullut ajatelleeksi, että näet lapsissasi itsesi ja itsessäsi äitisi?

Miten näkisin lapsissani itseni? Siis tässä virpomisjutussa? Joissain asioissa näen varmaan, mutta en tässä. Mullehan ei mitään tukea suotu, kyselty, miten mä haluan asioita suorittaa.

ap

Tarkoitin yleensä. Siis mitä tunnet lapsiasi kohtaan ja ovatko ne samoja tunteita, joita äitisi tunsi sinua kohtaan? Jos nyt katsotaan tätä virpomiscasea, niin tuolla aiemmassa ihmettelit, ovatko nykylapset niin nössöjä? Onko oma lapsesi siis mielestäsi nössö? Koska äitisi mielestä sinäkin olisit vastaavassa tilanteessa ollut nössö? Eli onko Kivikissaäiti tunteissaan nyt Kivikissaäidin äiti ja Kivikissaäidin lapset Kivikissaäitejä?

No se oli lähinnä vähän sellainen provo, siis että kun tuttaa se, että mun tunteita ei lapsena ajatellut kukaan.

ap

Miksi haluat kostaa sen omille lapsillesi? Mitä pahaa lapsesi ovat tehneet sulle? Sä olet vuosia palstalla valittanut, miten kamala ja tunnekylmä äiti sulla on ollut, mutta itse et tunne lapsiasi kohtaan yhtään sen enempää kuin äitisi tunsi sinua kohtaankaan. Sulla olisi ollut mahdollisuus omien lastesi kohdalla valita toisin, mutta et valinnut. Olisit voinut nähdä heidät omina lapsinasi, ei suinkaan äitisi lapsena. Ja ei, ylpeää näytteleminen on vain ja ainoastaan teskentelyä eikä  sama kuin että olisit lapsistasi oikeasti ylpeä. 

No siinähän he ovatkin, mun lapsia, pskan lapsia. Äitini mielipide, minä olen pska. Siksi ne ovat pskan lapsia. Ei he lapset siis ole sano eet, etten olisi pska.

ap

Niin, eivät ole. Sinun mielestäsi he kuitenkin ovat pskan lapsia. Sä kerjäät jatkuvasti huomiota, sympatiaa, sääliä ja ties mitä muuta itsellesi, mutta et voi niistä mitään antaa omille lapsillesi, jotka eivät edes ole sanoneet sun olevan pska. Kuitenkin teet kaikkesi, jotta he jonain päivänä sanoisivat, että olit muuten aika pska mutsi. Sä oikein kerjäät sitä, että äitisi mielipiteet sinusta tulisivat olemaan myös omien lastesi mielipiteitä. Mutta älä huoli, ihmeitä pitää tapahtua, että ne eivät tulisi olemaan, koska pidät itse kaikin tavoin huolen, että juuri niin käy. Oletko sitten onnellinen tai edes tyytyväinen, kun äitisi lisäksi omat lapsesikin pitävät sinua pskana?

Lapseni eivät ole sanoneet, että EN OLE pska ja tiedän, ettei sitä heiltä voi odottaakaan. Siitä on kuitenkin matkaa siihen, että he sanoisivat minun olleen pska.

ap

Totta. Voi olla, että he eivät tule koskaan sanomaan, että olet ollut pska mutsi, mutta sä nyt tunnut pitävän huolen siitä, että ainakin myöhemmin elämässään he tuntevat ja ajattelevat juuri niin. 

Niin?

ap

Saat sen minkä haluatkin. 

Mutta se täytyy sanoa, että muuttosi pois perheesi luota on varmasti paras asia, mitä lapsillesi on tapahtunut. Vaikka todennäköisesti muutitkin pois omista itsekkäistä syistäsi, lastesi ei tarvitse enää asua ihmisen kanssa, joka käyttäytyy samalla tavalla - tai jopa vielä pahemmin - kuin sinun äitisi.

Taas logiikassa ajatusharha, että voit tuomita minut, koska muutin pois OMISTA, ITSEKKÄISTÄ SYISTÄNI. No, oletko sä siis epäitsekäs, kun asut perheesi kanssa?

ap

En mä ole sua missään tuominnut. On kaksi vaihtoehtoa: joko muutit pois omista itsekkäistä syistäsi tai muutit pois, koska ymmärsit, että olet yhtä vahingollinen lapsillesi kuin oma äitisi oli sinulle. Ja mä tuossa aiemmassa sanoin "todennäköisesti". Aivan mielettömän upeaa, jos muutit pois siksi, että ymmärsit olevasi vahingollinen lapsillesi. Koska silloin olet todellakin oppinut jotain omista lapsuudenkokemuksistasi ja se on jo askel eteenpäin siinä, että et halua tuollaisen äitisuhteen periytyvän omille lapsillesi.

Onko todella upeaa, että mä olen oppinut, että oon pska, jonka on parasta olla ei kenenkään kanssa, wau.

ap

On todella upeaa, jos lapsilleen vahingollinen vanhempi ymmärtää muuttaa pois. Ihan sama, mistä syystä on lapsilleen vahingollinen. Tärkeintä tässä ovat lapset, joilla on vielä mahdollisuus kasvaa tasapainoisiksi ja onnellisiksi aikuisiksi, kunhan vanhemmat ymmärtävät olla siirtämättä omia traumojaan lapsilleen. 

No kukahan mua siitä kiittää? Heitetään paskaa niskaan miten hylkäsin heidät. Mieti mille se tuntuu?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tullut ajatelleeksi, että näet lapsissasi itsesi ja itsessäsi äitisi?

Miten näkisin lapsissani itseni? Siis tässä virpomisjutussa? Joissain asioissa näen varmaan, mutta en tässä. Mullehan ei mitään tukea suotu, kyselty, miten mä haluan asioita suorittaa.

ap

Tarkoitin yleensä. Siis mitä tunnet lapsiasi kohtaan ja ovatko ne samoja tunteita, joita äitisi tunsi sinua kohtaan? Jos nyt katsotaan tätä virpomiscasea, niin tuolla aiemmassa ihmettelit, ovatko nykylapset niin nössöjä? Onko oma lapsesi siis mielestäsi nössö? Koska äitisi mielestä sinäkin olisit vastaavassa tilanteessa ollut nössö? Eli onko Kivikissaäiti tunteissaan nyt Kivikissaäidin äiti ja Kivikissaäidin lapset Kivikissaäitejä?

No se oli lähinnä vähän sellainen provo, siis että kun tuttaa se, että mun tunteita ei lapsena ajatellut kukaan.

ap

Miksi haluat kostaa sen omille lapsillesi? Mitä pahaa lapsesi ovat tehneet sulle? Sä olet vuosia palstalla valittanut, miten kamala ja tunnekylmä äiti sulla on ollut, mutta itse et tunne lapsiasi kohtaan yhtään sen enempää kuin äitisi tunsi sinua kohtaankaan. Sulla olisi ollut mahdollisuus omien lastesi kohdalla valita toisin, mutta et valinnut. Olisit voinut nähdä heidät omina lapsinasi, ei suinkaan äitisi lapsena. Ja ei, ylpeää näytteleminen on vain ja ainoastaan teskentelyä eikä  sama kuin että olisit lapsistasi oikeasti ylpeä. 

No siinähän he ovatkin, mun lapsia, pskan lapsia. Äitini mielipide, minä olen pska. Siksi ne ovat pskan lapsia. Ei he lapset siis ole sano eet, etten olisi pska.

ap

Niin, eivät ole. Sinun mielestäsi he kuitenkin ovat pskan lapsia. Sä kerjäät jatkuvasti huomiota, sympatiaa, sääliä ja ties mitä muuta itsellesi, mutta et voi niistä mitään antaa omille lapsillesi, jotka eivät edes ole sanoneet sun olevan pska. Kuitenkin teet kaikkesi, jotta he jonain päivänä sanoisivat, että olit muuten aika pska mutsi. Sä oikein kerjäät sitä, että äitisi mielipiteet sinusta tulisivat olemaan myös omien lastesi mielipiteitä. Mutta älä huoli, ihmeitä pitää tapahtua, että ne eivät tulisi olemaan, koska pidät itse kaikin tavoin huolen, että juuri niin käy. Oletko sitten onnellinen tai edes tyytyväinen, kun äitisi lisäksi omat lapsesikin pitävät sinua pskana?

Lapseni eivät ole sanoneet, että EN OLE pska ja tiedän, ettei sitä heiltä voi odottaakaan. Siitä on kuitenkin matkaa siihen, että he sanoisivat minun olleen pska.

ap

Totta. Voi olla, että he eivät tule koskaan sanomaan, että olet ollut pska mutsi, mutta sä nyt tunnut pitävän huolen siitä, että ainakin myöhemmin elämässään he tuntevat ja ajattelevat juuri niin. 

Niin?

ap

Saat sen minkä haluatkin. 

Mutta se täytyy sanoa, että muuttosi pois perheesi luota on varmasti paras asia, mitä lapsillesi on tapahtunut. Vaikka todennäköisesti muutitkin pois omista itsekkäistä syistäsi, lastesi ei tarvitse enää asua ihmisen kanssa, joka käyttäytyy samalla tavalla - tai jopa vielä pahemmin - kuin sinun äitisi.

Taas logiikassa ajatusharha, että voit tuomita minut, koska muutin pois OMISTA, ITSEKKÄISTÄ SYISTÄNI. No, oletko sä siis epäitsekäs, kun asut perheesi kanssa?

ap

En mä ole sua missään tuominnut. On kaksi vaihtoehtoa: joko muutit pois omista itsekkäistä syistäsi tai muutit pois, koska ymmärsit, että olet yhtä vahingollinen lapsillesi kuin oma äitisi oli sinulle. Ja mä tuossa aiemmassa sanoin "todennäköisesti". Aivan mielettömän upeaa, jos muutit pois siksi, että ymmärsit olevasi vahingollinen lapsillesi. Koska silloin olet todellakin oppinut jotain omista lapsuudenkokemuksistasi ja se on jo askel eteenpäin siinä, että et halua tuollaisen äitisuhteen periytyvän omille lapsillesi.

Onko todella upeaa, että mä olen oppinut, että oon pska, jonka on parasta olla ei kenenkään kanssa, wau.

ap

On todella upeaa, jos lapsilleen vahingollinen vanhempi ymmärtää muuttaa pois. Ihan sama, mistä syystä on lapsilleen vahingollinen. Tärkeintä tässä ovat lapset, joilla on vielä mahdollisuus kasvaa tasapainoisiksi ja onnellisiksi aikuisiksi, kunhan vanhemmat ymmärtävät olla siirtämättä omia traumojaan lapsilleen. 

Näen sen samoin ja aina ssaan tuntea muille mikä paska mä olen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tullut ajatelleeksi, että näet lapsissasi itsesi ja itsessäsi äitisi?

Miten näkisin lapsissani itseni? Siis tässä virpomisjutussa? Joissain asioissa näen varmaan, mutta en tässä. Mullehan ei mitään tukea suotu, kyselty, miten mä haluan asioita suorittaa.

ap

Tarkoitin yleensä. Siis mitä tunnet lapsiasi kohtaan ja ovatko ne samoja tunteita, joita äitisi tunsi sinua kohtaan? Jos nyt katsotaan tätä virpomiscasea, niin tuolla aiemmassa ihmettelit, ovatko nykylapset niin nössöjä? Onko oma lapsesi siis mielestäsi nössö? Koska äitisi mielestä sinäkin olisit vastaavassa tilanteessa ollut nössö? Eli onko Kivikissaäiti tunteissaan nyt Kivikissaäidin äiti ja Kivikissaäidin lapset Kivikissaäitejä?

No se oli lähinnä vähän sellainen provo, siis että kun tuttaa se, että mun tunteita ei lapsena ajatellut kukaan.

ap

Miksi haluat kostaa sen omille lapsillesi? Mitä pahaa lapsesi ovat tehneet sulle? Sä olet vuosia palstalla valittanut, miten kamala ja tunnekylmä äiti sulla on ollut, mutta itse et tunne lapsiasi kohtaan yhtään sen enempää kuin äitisi tunsi sinua kohtaankaan. Sulla olisi ollut mahdollisuus omien lastesi kohdalla valita toisin, mutta et valinnut. Olisit voinut nähdä heidät omina lapsinasi, ei suinkaan äitisi lapsena. Ja ei, ylpeää näytteleminen on vain ja ainoastaan teskentelyä eikä  sama kuin että olisit lapsistasi oikeasti ylpeä. 

No siinähän he ovatkin, mun lapsia, pskan lapsia. Äitini mielipide, minä olen pska. Siksi ne ovat pskan lapsia. Ei he lapset siis ole sano eet, etten olisi pska.

ap

Niin, eivät ole. Sinun mielestäsi he kuitenkin ovat pskan lapsia. Sä kerjäät jatkuvasti huomiota, sympatiaa, sääliä ja ties mitä muuta itsellesi, mutta et voi niistä mitään antaa omille lapsillesi, jotka eivät edes ole sanoneet sun olevan pska. Kuitenkin teet kaikkesi, jotta he jonain päivänä sanoisivat, että olit muuten aika pska mutsi. Sä oikein kerjäät sitä, että äitisi mielipiteet sinusta tulisivat olemaan myös omien lastesi mielipiteitä. Mutta älä huoli, ihmeitä pitää tapahtua, että ne eivät tulisi olemaan, koska pidät itse kaikin tavoin huolen, että juuri niin käy. Oletko sitten onnellinen tai edes tyytyväinen, kun äitisi lisäksi omat lapsesikin pitävät sinua pskana?

Lapseni eivät ole sanoneet, että EN OLE pska ja tiedän, ettei sitä heiltä voi odottaakaan. Siitä on kuitenkin matkaa siihen, että he sanoisivat minun olleen pska.

ap

Totta. Voi olla, että he eivät tule koskaan sanomaan, että olet ollut pska mutsi, mutta sä nyt tunnut pitävän huolen siitä, että ainakin myöhemmin elämässään he tuntevat ja ajattelevat juuri niin. 

Niin?

ap

Saat sen minkä haluatkin. 

Mutta se täytyy sanoa, että muuttosi pois perheesi luota on varmasti paras asia, mitä lapsillesi on tapahtunut. Vaikka todennäköisesti muutitkin pois omista itsekkäistä syistäsi, lastesi ei tarvitse enää asua ihmisen kanssa, joka käyttäytyy samalla tavalla - tai jopa vielä pahemmin - kuin sinun äitisi.

Taas logiikassa ajatusharha, että voit tuomita minut, koska muutin pois OMISTA, ITSEKKÄISTÄ SYISTÄNI. No, oletko sä siis epäitsekäs, kun asut perheesi kanssa?

ap

En mä ole sua missään tuominnut. On kaksi vaihtoehtoa: joko muutit pois omista itsekkäistä syistäsi tai muutit pois, koska ymmärsit, että olet yhtä vahingollinen lapsillesi kuin oma äitisi oli sinulle. Ja mä tuossa aiemmassa sanoin "todennäköisesti". Aivan mielettömän upeaa, jos muutit pois siksi, että ymmärsit olevasi vahingollinen lapsillesi. Koska silloin olet todellakin oppinut jotain omista lapsuudenkokemuksistasi ja se on jo askel eteenpäin siinä, että et halua tuollaisen äitisuhteen periytyvän omille lapsillesi.

Onko todella upeaa, että mä olen oppinut, että oon pska, jonka on parasta olla ei kenenkään kanssa, wau.

ap

On todella upeaa, jos lapsilleen vahingollinen vanhempi ymmärtää muuttaa pois. Ihan sama, mistä syystä on lapsilleen vahingollinen. Tärkeintä tässä ovat lapset, joilla on vielä mahdollisuus kasvaa tasapainoisiksi ja onnellisiksi aikuisiksi, kunhan vanhemmat ymmärtävät olla siirtämättä omia traumojaan lapsilleen. 

No kukahan mua siitä kiittää? Heitetään paskaa niskaan miten hylkäsin heidät. Mieti mille se tuntuu?

ap

Minä kiitän. Kuten tuolla aiemmin kirjoitin,  minusta tuo sun pois muuttaminen on parasta, mitä lapsillesi on tapahtunut. Jos hyvin käy, hekin aikanaan kiittävät. Tosin tuo edellyttää, että et etä-vanhempana ole lapsillesi vahingollinen. 

Kukaan ei arvosta etä-äitiä, etä -äitiä saa halveksia, lyödä, oksentaa häneen mitkä lie traumansa ja vihata ihan avoimesti ja ÄIDIT taputtaa vihaajaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tullut ajatelleeksi, että näet lapsissasi itsesi ja itsessäsi äitisi?

Miten näkisin lapsissani itseni? Siis tässä virpomisjutussa? Joissain asioissa näen varmaan, mutta en tässä. Mullehan ei mitään tukea suotu, kyselty, miten mä haluan asioita suorittaa.

ap

Tarkoitin yleensä. Siis mitä tunnet lapsiasi kohtaan ja ovatko ne samoja tunteita, joita äitisi tunsi sinua kohtaan? Jos nyt katsotaan tätä virpomiscasea, niin tuolla aiemmassa ihmettelit, ovatko nykylapset niin nössöjä? Onko oma lapsesi siis mielestäsi nössö? Koska äitisi mielestä sinäkin olisit vastaavassa tilanteessa ollut nössö? Eli onko Kivikissaäiti tunteissaan nyt Kivikissaäidin äiti ja Kivikissaäidin lapset Kivikissaäitejä?

No se oli lähinnä vähän sellainen provo, siis että kun tuttaa se, että mun tunteita ei lapsena ajatellut kukaan.

ap

Miksi haluat kostaa sen omille lapsillesi? Mitä pahaa lapsesi ovat tehneet sulle? Sä olet vuosia palstalla valittanut, miten kamala ja tunnekylmä äiti sulla on ollut, mutta itse et tunne lapsiasi kohtaan yhtään sen enempää kuin äitisi tunsi sinua kohtaankaan. Sulla olisi ollut mahdollisuus omien lastesi kohdalla valita toisin, mutta et valinnut. Olisit voinut nähdä heidät omina lapsinasi, ei suinkaan äitisi lapsena. Ja ei, ylpeää näytteleminen on vain ja ainoastaan teskentelyä eikä  sama kuin että olisit lapsistasi oikeasti ylpeä. 

No siinähän he ovatkin, mun lapsia, pskan lapsia. Äitini mielipide, minä olen pska. Siksi ne ovat pskan lapsia. Ei he lapset siis ole sano eet, etten olisi pska.

ap

Niin, eivät ole. Sinun mielestäsi he kuitenkin ovat pskan lapsia. Sä kerjäät jatkuvasti huomiota, sympatiaa, sääliä ja ties mitä muuta itsellesi, mutta et voi niistä mitään antaa omille lapsillesi, jotka eivät edes ole sanoneet sun olevan pska. Kuitenkin teet kaikkesi, jotta he jonain päivänä sanoisivat, että olit muuten aika pska mutsi. Sä oikein kerjäät sitä, että äitisi mielipiteet sinusta tulisivat olemaan myös omien lastesi mielipiteitä. Mutta älä huoli, ihmeitä pitää tapahtua, että ne eivät tulisi olemaan, koska pidät itse kaikin tavoin huolen, että juuri niin käy. Oletko sitten onnellinen tai edes tyytyväinen, kun äitisi lisäksi omat lapsesikin pitävät sinua pskana?

Lapseni eivät ole sanoneet, että EN OLE pska ja tiedän, ettei sitä heiltä voi odottaakaan. Siitä on kuitenkin matkaa siihen, että he sanoisivat minun olleen pska.

ap

Totta. Voi olla, että he eivät tule koskaan sanomaan, että olet ollut pska mutsi, mutta sä nyt tunnut pitävän huolen siitä, että ainakin myöhemmin elämässään he tuntevat ja ajattelevat juuri niin. 

Niin?

ap

Saat sen minkä haluatkin. 

Mutta se täytyy sanoa, että muuttosi pois perheesi luota on varmasti paras asia, mitä lapsillesi on tapahtunut. Vaikka todennäköisesti muutitkin pois omista itsekkäistä syistäsi, lastesi ei tarvitse enää asua ihmisen kanssa, joka käyttäytyy samalla tavalla - tai jopa vielä pahemmin - kuin sinun äitisi.

Taas logiikassa ajatusharha, että voit tuomita minut, koska muutin pois OMISTA, ITSEKKÄISTÄ SYISTÄNI. No, oletko sä siis epäitsekäs, kun asut perheesi kanssa?

ap

En mä ole sua missään tuominnut. On kaksi vaihtoehtoa: joko muutit pois omista itsekkäistä syistäsi tai muutit pois, koska ymmärsit, että olet yhtä vahingollinen lapsillesi kuin oma äitisi oli sinulle. Ja mä tuossa aiemmassa sanoin "todennäköisesti". Aivan mielettömän upeaa, jos muutit pois siksi, että ymmärsit olevasi vahingollinen lapsillesi. Koska silloin olet todellakin oppinut jotain omista lapsuudenkokemuksistasi ja se on jo askel eteenpäin siinä, että et halua tuollaisen äitisuhteen periytyvän omille lapsillesi.

Onko todella upeaa, että mä olen oppinut, että oon pska, jonka on parasta olla ei kenenkään kanssa, wau.

ap

On todella upeaa, jos lapsilleen vahingollinen vanhempi ymmärtää muuttaa pois. Ihan sama, mistä syystä on lapsilleen vahingollinen. Tärkeintä tässä ovat lapset, joilla on vielä mahdollisuus kasvaa tasapainoisiksi ja onnellisiksi aikuisiksi, kunhan vanhemmat ymmärtävät olla siirtämättä omia traumojaan lapsilleen. 

No kukahan mua siitä kiittää? Heitetään paskaa niskaan miten hylkäsin heidät. Mieti mille se tuntuu?

ap

Minä kiitän. Kuten tuolla aiemmin kirjoitin,  minusta tuo sun pois muuttaminen on parasta, mitä lapsillesi on tapahtunut. Jos hyvin käy, hekin aikanaan kiittävät. Tosin tuo edellyttää, että et etä-vanhempana ole lapsillesi vahingollinen. 

Aivan niin kuin se, että Suomi kiittää NL:toa, että saa siltä Porkkalan. Jonka NL vei.

ap

Muistakaa vain Karin piirros pikkupojasta, isosta pojasta ja porkkanasta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei arvosta etä-äitiä, etä -äitiä saa halveksia, lyödä, oksentaa häneen mitkä lie traumansa ja vihata ihan avoimesti ja ÄIDIT taputtaa vihaajaa.

ap

Arvostan. Olet tehnyt viisaasti!

Mun äiti ensin vie minulta kyvyn olla äiti ja kun sitten jodun sen takia luopumaan siitä, minkä muut naiset vaan sai, niin naiset kiittää mua. Että jään sivuun kun he porskuttaa ja ylepeilee äiteinä. Ja katsoo mua paskasti ja vinoon. Kiittävät minua siitä, että menetin viisauteni, joka ei ole mun kellekään vapaaehtoisesti, antamaa, vaan äitini vei sen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tullut ajatelleeksi, että näet lapsissasi itsesi ja itsessäsi äitisi?

Miten näkisin lapsissani itseni? Siis tässä virpomisjutussa? Joissain asioissa näen varmaan, mutta en tässä. Mullehan ei mitään tukea suotu, kyselty, miten mä haluan asioita suorittaa.

ap

Tarkoitin yleensä. Siis mitä tunnet lapsiasi kohtaan ja ovatko ne samoja tunteita, joita äitisi tunsi sinua kohtaan? Jos nyt katsotaan tätä virpomiscasea, niin tuolla aiemmassa ihmettelit, ovatko nykylapset niin nössöjä? Onko oma lapsesi siis mielestäsi nössö? Koska äitisi mielestä sinäkin olisit vastaavassa tilanteessa ollut nössö? Eli onko Kivikissaäiti tunteissaan nyt Kivikissaäidin äiti ja Kivikissaäidin lapset Kivikissaäitejä?

No se oli lähinnä vähän sellainen provo, siis että kun tuttaa se, että mun tunteita ei lapsena ajatellut kukaan.

ap

Miksi haluat kostaa sen omille lapsillesi? Mitä pahaa lapsesi ovat tehneet sulle? Sä olet vuosia palstalla valittanut, miten kamala ja tunnekylmä äiti sulla on ollut, mutta itse et tunne lapsiasi kohtaan yhtään sen enempää kuin äitisi tunsi sinua kohtaankaan. Sulla olisi ollut mahdollisuus omien lastesi kohdalla valita toisin, mutta et valinnut. Olisit voinut nähdä heidät omina lapsinasi, ei suinkaan äitisi lapsena. Ja ei, ylpeää näytteleminen on vain ja ainoastaan teskentelyä eikä  sama kuin että olisit lapsistasi oikeasti ylpeä. 

No siinähän he ovatkin, mun lapsia, pskan lapsia. Äitini mielipide, minä olen pska. Siksi ne ovat pskan lapsia. Ei he lapset siis ole sano eet, etten olisi pska.

ap

Niin, eivät ole. Sinun mielestäsi he kuitenkin ovat pskan lapsia. Sä kerjäät jatkuvasti huomiota, sympatiaa, sääliä ja ties mitä muuta itsellesi, mutta et voi niistä mitään antaa omille lapsillesi, jotka eivät edes ole sanoneet sun olevan pska. Kuitenkin teet kaikkesi, jotta he jonain päivänä sanoisivat, että olit muuten aika pska mutsi. Sä oikein kerjäät sitä, että äitisi mielipiteet sinusta tulisivat olemaan myös omien lastesi mielipiteitä. Mutta älä huoli, ihmeitä pitää tapahtua, että ne eivät tulisi olemaan, koska pidät itse kaikin tavoin huolen, että juuri niin käy. Oletko sitten onnellinen tai edes tyytyväinen, kun äitisi lisäksi omat lapsesikin pitävät sinua pskana?

Lapseni eivät ole sanoneet, että EN OLE pska ja tiedän, ettei sitä heiltä voi odottaakaan. Siitä on kuitenkin matkaa siihen, että he sanoisivat minun olleen pska.

ap

Totta. Voi olla, että he eivät tule koskaan sanomaan, että olet ollut pska mutsi, mutta sä nyt tunnut pitävän huolen siitä, että ainakin myöhemmin elämässään he tuntevat ja ajattelevat juuri niin. 

Niin?

ap

Saat sen minkä haluatkin. 

Mutta se täytyy sanoa, että muuttosi pois perheesi luota on varmasti paras asia, mitä lapsillesi on tapahtunut. Vaikka todennäköisesti muutitkin pois omista itsekkäistä syistäsi, lastesi ei tarvitse enää asua ihmisen kanssa, joka käyttäytyy samalla tavalla - tai jopa vielä pahemmin - kuin sinun äitisi.

Taas logiikassa ajatusharha, että voit tuomita minut, koska muutin pois OMISTA, ITSEKKÄISTÄ SYISTÄNI. No, oletko sä siis epäitsekäs, kun asut perheesi kanssa?

ap

En mä ole sua missään tuominnut. On kaksi vaihtoehtoa: joko muutit pois omista itsekkäistä syistäsi tai muutit pois, koska ymmärsit, että olet yhtä vahingollinen lapsillesi kuin oma äitisi oli sinulle. Ja mä tuossa aiemmassa sanoin "todennäköisesti". Aivan mielettömän upeaa, jos muutit pois siksi, että ymmärsit olevasi vahingollinen lapsillesi. Koska silloin olet todellakin oppinut jotain omista lapsuudenkokemuksistasi ja se on jo askel eteenpäin siinä, että et halua tuollaisen äitisuhteen periytyvän omille lapsillesi.

Etkö todella tajua, miten irvokasta tällainen kehuminen on? Olet oppinut jotain lapsuudenkokemuksistasi..... Sen, että äitisi vihasi sinua ja sinun on siksi hylättävä lapsesikin.... Hieeenoa!

ap

Sinä olet tehnyt valintasi. Et halua hillitä etkä ohjata itseäsi parempaan suuntaan, joten lähdit pois. Olisit voinut myös valita itsesi painokkaamman työstämisen ja mahdollisuuden jäädä. 

Oma isäni valitsi samoin kuin sinä. Yritän kunnoittaa ja ymmärtää sitä. Pahempihan se olisi ollut, jos olisi ollut pilaamassa elämääni aktiivisesti, jos ei kerran voinut hoitaa itseään kuntoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei arvosta etä-äitiä, etä -äitiä saa halveksia, lyödä, oksentaa häneen mitkä lie traumansa ja vihata ihan avoimesti ja ÄIDIT taputtaa vihaajaa.

ap

Arvostan. Olet tehnyt viisaasti!

Mitäs sä olet menettänyt viisauttasi? Arvostan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei arvosta etä-äitiä, etä -äitiä saa halveksia, lyödä, oksentaa häneen mitkä lie traumansa ja vihata ihan avoimesti ja ÄIDIT taputtaa vihaajaa.

ap

No mitä sitten? Jossain tuolla aiemmin sanoit, ettei sua kiinnosta muuiden mielipiteet. Pidä kiinni siitä. Eikä sun tarvitse kertoa ihmisille, että olet etä-äiti. Se on yksityisasia, joka kuuluu vain asianomaisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tullut ajatelleeksi, että näet lapsissasi itsesi ja itsessäsi äitisi?

Miten näkisin lapsissani itseni? Siis tässä virpomisjutussa? Joissain asioissa näen varmaan, mutta en tässä. Mullehan ei mitään tukea suotu, kyselty, miten mä haluan asioita suorittaa.

ap

Tarkoitin yleensä. Siis mitä tunnet lapsiasi kohtaan ja ovatko ne samoja tunteita, joita äitisi tunsi sinua kohtaan? Jos nyt katsotaan tätä virpomiscasea, niin tuolla aiemmassa ihmettelit, ovatko nykylapset niin nössöjä? Onko oma lapsesi siis mielestäsi nössö? Koska äitisi mielestä sinäkin olisit vastaavassa tilanteessa ollut nössö? Eli onko Kivikissaäiti tunteissaan nyt Kivikissaäidin äiti ja Kivikissaäidin lapset Kivikissaäitejä?

No se oli lähinnä vähän sellainen provo, siis että kun tuttaa se, että mun tunteita ei lapsena ajatellut kukaan.

ap

Miksi haluat kostaa sen omille lapsillesi? Mitä pahaa lapsesi ovat tehneet sulle? Sä olet vuosia palstalla valittanut, miten kamala ja tunnekylmä äiti sulla on ollut, mutta itse et tunne lapsiasi kohtaan yhtään sen enempää kuin äitisi tunsi sinua kohtaankaan. Sulla olisi ollut mahdollisuus omien lastesi kohdalla valita toisin, mutta et valinnut. Olisit voinut nähdä heidät omina lapsinasi, ei suinkaan äitisi lapsena. Ja ei, ylpeää näytteleminen on vain ja ainoastaan teskentelyä eikä  sama kuin että olisit lapsistasi oikeasti ylpeä. 

No siinähän he ovatkin, mun lapsia, pskan lapsia. Äitini mielipide, minä olen pska. Siksi ne ovat pskan lapsia. Ei he lapset siis ole sano eet, etten olisi pska.

ap

Niin, eivät ole. Sinun mielestäsi he kuitenkin ovat pskan lapsia. Sä kerjäät jatkuvasti huomiota, sympatiaa, sääliä ja ties mitä muuta itsellesi, mutta et voi niistä mitään antaa omille lapsillesi, jotka eivät edes ole sanoneet sun olevan pska. Kuitenkin teet kaikkesi, jotta he jonain päivänä sanoisivat, että olit muuten aika pska mutsi. Sä oikein kerjäät sitä, että äitisi mielipiteet sinusta tulisivat olemaan myös omien lastesi mielipiteitä. Mutta älä huoli, ihmeitä pitää tapahtua, että ne eivät tulisi olemaan, koska pidät itse kaikin tavoin huolen, että juuri niin käy. Oletko sitten onnellinen tai edes tyytyväinen, kun äitisi lisäksi omat lapsesikin pitävät sinua pskana?

Lapseni eivät ole sanoneet, että EN OLE pska ja tiedän, ettei sitä heiltä voi odottaakaan. Siitä on kuitenkin matkaa siihen, että he sanoisivat minun olleen pska.

ap

Totta. Voi olla, että he eivät tule koskaan sanomaan, että olet ollut pska mutsi, mutta sä nyt tunnut pitävän huolen siitä, että ainakin myöhemmin elämässään he tuntevat ja ajattelevat juuri niin. 

Niin?

ap

Saat sen minkä haluatkin. 

Mutta se täytyy sanoa, että muuttosi pois perheesi luota on varmasti paras asia, mitä lapsillesi on tapahtunut. Vaikka todennäköisesti muutitkin pois omista itsekkäistä syistäsi, lastesi ei tarvitse enää asua ihmisen kanssa, joka käyttäytyy samalla tavalla - tai jopa vielä pahemmin - kuin sinun äitisi.

Taas logiikassa ajatusharha, että voit tuomita minut, koska muutin pois OMISTA, ITSEKKÄISTÄ SYISTÄNI. No, oletko sä siis epäitsekäs, kun asut perheesi kanssa?

ap

En mä ole sua missään tuominnut. On kaksi vaihtoehtoa: joko muutit pois omista itsekkäistä syistäsi tai muutit pois, koska ymmärsit, että olet yhtä vahingollinen lapsillesi kuin oma äitisi oli sinulle. Ja mä tuossa aiemmassa sanoin "todennäköisesti". Aivan mielettömän upeaa, jos muutit pois siksi, että ymmärsit olevasi vahingollinen lapsillesi. Koska silloin olet todellakin oppinut jotain omista lapsuudenkokemuksistasi ja se on jo askel eteenpäin siinä, että et halua tuollaisen äitisuhteen periytyvän omille lapsillesi.

Etkö todella tajua, miten irvokasta tällainen kehuminen on? Olet oppinut jotain lapsuudenkokemuksistasi..... Sen, että äitisi vihasi sinua ja sinun on siksi hylättävä lapsesikin.... Hieeenoa!

ap

Sinä olet tehnyt valintasi. Et halua hillitä etkä ohjata itseäsi parempaan suuntaan, joten lähdit pois. Olisit voinut myös valita itsesi painokkaamman työstämisen ja mahdollisuuden jäädä. 

Oma isäni valitsi samoin kuin sinä. Yritän kunnoittaa ja ymmärtää sitä. Pahempihan se olisi ollut, jos olisi ollut pilaamassa elämääni aktiivisesti, jos ei kerran voinut hoitaa itseään kuntoon. 

PAINOKKAAMMAN työstämisen? Mitä helvetttiä. Jos kuvittelet etten mä tehnyt kaikkeani niin olet todellakin väärässä. Mitähän mä oisin voinut painokkaammin vielä yrittää? Mulla ei taida olla ISÄSI kanssa MITÄÄN yhteistä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tullut ajatelleeksi, että näet lapsissasi itsesi ja itsessäsi äitisi?

Miten näkisin lapsissani itseni? Siis tässä virpomisjutussa? Joissain asioissa näen varmaan, mutta en tässä. Mullehan ei mitään tukea suotu, kyselty, miten mä haluan asioita suorittaa.

ap

Tarkoitin yleensä. Siis mitä tunnet lapsiasi kohtaan ja ovatko ne samoja tunteita, joita äitisi tunsi sinua kohtaan? Jos nyt katsotaan tätä virpomiscasea, niin tuolla aiemmassa ihmettelit, ovatko nykylapset niin nössöjä? Onko oma lapsesi siis mielestäsi nössö? Koska äitisi mielestä sinäkin olisit vastaavassa tilanteessa ollut nössö? Eli onko Kivikissaäiti tunteissaan nyt Kivikissaäidin äiti ja Kivikissaäidin lapset Kivikissaäitejä?

No se oli lähinnä vähän sellainen provo, siis että kun tuttaa se, että mun tunteita ei lapsena ajatellut kukaan.

ap

Miksi haluat kostaa sen omille lapsillesi? Mitä pahaa lapsesi ovat tehneet sulle? Sä olet vuosia palstalla valittanut, miten kamala ja tunnekylmä äiti sulla on ollut, mutta itse et tunne lapsiasi kohtaan yhtään sen enempää kuin äitisi tunsi sinua kohtaankaan. Sulla olisi ollut mahdollisuus omien lastesi kohdalla valita toisin, mutta et valinnut. Olisit voinut nähdä heidät omina lapsinasi, ei suinkaan äitisi lapsena. Ja ei, ylpeää näytteleminen on vain ja ainoastaan teskentelyä eikä  sama kuin että olisit lapsistasi oikeasti ylpeä. 

No siinähän he ovatkin, mun lapsia, pskan lapsia. Äitini mielipide, minä olen pska. Siksi ne ovat pskan lapsia. Ei he lapset siis ole sano eet, etten olisi pska.

ap

Niin, eivät ole. Sinun mielestäsi he kuitenkin ovat pskan lapsia. Sä kerjäät jatkuvasti huomiota, sympatiaa, sääliä ja ties mitä muuta itsellesi, mutta et voi niistä mitään antaa omille lapsillesi, jotka eivät edes ole sanoneet sun olevan pska. Kuitenkin teet kaikkesi, jotta he jonain päivänä sanoisivat, että olit muuten aika pska mutsi. Sä oikein kerjäät sitä, että äitisi mielipiteet sinusta tulisivat olemaan myös omien lastesi mielipiteitä. Mutta älä huoli, ihmeitä pitää tapahtua, että ne eivät tulisi olemaan, koska pidät itse kaikin tavoin huolen, että juuri niin käy. Oletko sitten onnellinen tai edes tyytyväinen, kun äitisi lisäksi omat lapsesikin pitävät sinua pskana?

Lapseni eivät ole sanoneet, että EN OLE pska ja tiedän, ettei sitä heiltä voi odottaakaan. Siitä on kuitenkin matkaa siihen, että he sanoisivat minun olleen pska.

ap

Totta. Voi olla, että he eivät tule koskaan sanomaan, että olet ollut pska mutsi, mutta sä nyt tunnut pitävän huolen siitä, että ainakin myöhemmin elämässään he tuntevat ja ajattelevat juuri niin. 

Niin?

ap

Saat sen minkä haluatkin. 

Mutta se täytyy sanoa, että muuttosi pois perheesi luota on varmasti paras asia, mitä lapsillesi on tapahtunut. Vaikka todennäköisesti muutitkin pois omista itsekkäistä syistäsi, lastesi ei tarvitse enää asua ihmisen kanssa, joka käyttäytyy samalla tavalla - tai jopa vielä pahemmin - kuin sinun äitisi.

Taas logiikassa ajatusharha, että voit tuomita minut, koska muutin pois OMISTA, ITSEKKÄISTÄ SYISTÄNI. No, oletko sä siis epäitsekäs, kun asut perheesi kanssa?

ap

En mä ole sua missään tuominnut. On kaksi vaihtoehtoa: joko muutit pois omista itsekkäistä syistäsi tai muutit pois, koska ymmärsit, että olet yhtä vahingollinen lapsillesi kuin oma äitisi oli sinulle. Ja mä tuossa aiemmassa sanoin "todennäköisesti". Aivan mielettömän upeaa, jos muutit pois siksi, että ymmärsit olevasi vahingollinen lapsillesi. Koska silloin olet todellakin oppinut jotain omista lapsuudenkokemuksistasi ja se on jo askel eteenpäin siinä, että et halua tuollaisen äitisuhteen periytyvän omille lapsillesi.

Etkö todella tajua, miten irvokasta tällainen kehuminen on? Olet oppinut jotain lapsuudenkokemuksistasi..... Sen, että äitisi vihasi sinua ja sinun on siksi hylättävä lapsesikin.... Hieeenoa!

ap

Sinä olet tehnyt valintasi. Et halua hillitä etkä ohjata itseäsi parempaan suuntaan, joten lähdit pois. Olisit voinut myös valita itsesi painokkaamman työstämisen ja mahdollisuuden jäädä. 

Oma isäni valitsi samoin kuin sinä. Yritän kunnoittaa ja ymmärtää sitä. Pahempihan se olisi ollut, jos olisi ollut pilaamassa elämääni aktiivisesti, jos ei kerran voinut hoitaa itseään kuntoon. 

PAINOKKAAMMAN työstämisen? Mitä helvetttiä. Jos kuvittelet etten mä tehnyt kaikkeani niin olet todellakin väärässä. Mitähän mä oisin voinut painokkaammin vielä yrittää? Mulla ei taida olla ISÄSI kanssa MITÄÄN yhteistä.

ap

Kyllä sinulla on. Poistuminen lastesi luota pääkoppasi vuoksi sekä se, että pääkoppa ei edelleenkään ole kunnossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tullut ajatelleeksi, että näet lapsissasi itsesi ja itsessäsi äitisi?

Miten näkisin lapsissani itseni? Siis tässä virpomisjutussa? Joissain asioissa näen varmaan, mutta en tässä. Mullehan ei mitään tukea suotu, kyselty, miten mä haluan asioita suorittaa.

ap

Tarkoitin yleensä. Siis mitä tunnet lapsiasi kohtaan ja ovatko ne samoja tunteita, joita äitisi tunsi sinua kohtaan? Jos nyt katsotaan tätä virpomiscasea, niin tuolla aiemmassa ihmettelit, ovatko nykylapset niin nössöjä? Onko oma lapsesi siis mielestäsi nössö? Koska äitisi mielestä sinäkin olisit vastaavassa tilanteessa ollut nössö? Eli onko Kivikissaäiti tunteissaan nyt Kivikissaäidin äiti ja Kivikissaäidin lapset Kivikissaäitejä?

No se oli lähinnä vähän sellainen provo, siis että kun tuttaa se, että mun tunteita ei lapsena ajatellut kukaan.

ap

Miksi haluat kostaa sen omille lapsillesi? Mitä pahaa lapsesi ovat tehneet sulle? Sä olet vuosia palstalla valittanut, miten kamala ja tunnekylmä äiti sulla on ollut, mutta itse et tunne lapsiasi kohtaan yhtään sen enempää kuin äitisi tunsi sinua kohtaankaan. Sulla olisi ollut mahdollisuus omien lastesi kohdalla valita toisin, mutta et valinnut. Olisit voinut nähdä heidät omina lapsinasi, ei suinkaan äitisi lapsena. Ja ei, ylpeää näytteleminen on vain ja ainoastaan teskentelyä eikä  sama kuin että olisit lapsistasi oikeasti ylpeä. 

No siinähän he ovatkin, mun lapsia, pskan lapsia. Äitini mielipide, minä olen pska. Siksi ne ovat pskan lapsia. Ei he lapset siis ole sano eet, etten olisi pska.

ap

Niin, eivät ole. Sinun mielestäsi he kuitenkin ovat pskan lapsia. Sä kerjäät jatkuvasti huomiota, sympatiaa, sääliä ja ties mitä muuta itsellesi, mutta et voi niistä mitään antaa omille lapsillesi, jotka eivät edes ole sanoneet sun olevan pska. Kuitenkin teet kaikkesi, jotta he jonain päivänä sanoisivat, että olit muuten aika pska mutsi. Sä oikein kerjäät sitä, että äitisi mielipiteet sinusta tulisivat olemaan myös omien lastesi mielipiteitä. Mutta älä huoli, ihmeitä pitää tapahtua, että ne eivät tulisi olemaan, koska pidät itse kaikin tavoin huolen, että juuri niin käy. Oletko sitten onnellinen tai edes tyytyväinen, kun äitisi lisäksi omat lapsesikin pitävät sinua pskana?

Lapseni eivät ole sanoneet, että EN OLE pska ja tiedän, ettei sitä heiltä voi odottaakaan. Siitä on kuitenkin matkaa siihen, että he sanoisivat minun olleen pska.

ap

Totta. Voi olla, että he eivät tule koskaan sanomaan, että olet ollut pska mutsi, mutta sä nyt tunnut pitävän huolen siitä, että ainakin myöhemmin elämässään he tuntevat ja ajattelevat juuri niin. 

Niin?

ap

Saat sen minkä haluatkin. 

Mutta se täytyy sanoa, että muuttosi pois perheesi luota on varmasti paras asia, mitä lapsillesi on tapahtunut. Vaikka todennäköisesti muutitkin pois omista itsekkäistä syistäsi, lastesi ei tarvitse enää asua ihmisen kanssa, joka käyttäytyy samalla tavalla - tai jopa vielä pahemmin - kuin sinun äitisi.

Taas logiikassa ajatusharha, että voit tuomita minut, koska muutin pois OMISTA, ITSEKKÄISTÄ SYISTÄNI. No, oletko sä siis epäitsekäs, kun asut perheesi kanssa?

ap

En mä ole sua missään tuominnut. On kaksi vaihtoehtoa: joko muutit pois omista itsekkäistä syistäsi tai muutit pois, koska ymmärsit, että olet yhtä vahingollinen lapsillesi kuin oma äitisi oli sinulle. Ja mä tuossa aiemmassa sanoin "todennäköisesti". Aivan mielettömän upeaa, jos muutit pois siksi, että ymmärsit olevasi vahingollinen lapsillesi. Koska silloin olet todellakin oppinut jotain omista lapsuudenkokemuksistasi ja se on jo askel eteenpäin siinä, että et halua tuollaisen äitisuhteen periytyvän omille lapsillesi.

Onko todella upeaa, että mä olen oppinut, että oon pska, jonka on parasta olla ei kenenkään kanssa, wau.

ap

On todella upeaa, jos lapsilleen vahingollinen vanhempi ymmärtää muuttaa pois. Ihan sama, mistä syystä on lapsilleen vahingollinen. Tärkeintä tässä ovat lapset, joilla on vielä mahdollisuus kasvaa tasapainoisiksi ja onnellisiksi aikuisiksi, kunhan vanhemmat ymmärtävät olla siirtämättä omia traumojaan lapsilleen. 

No kukahan mua siitä kiittää? Heitetään paskaa niskaan miten hylkäsin heidät. Mieti mille se tuntuu?

ap

Minä kiitän. Kuten tuolla aiemmin kirjoitin,  minusta tuo sun pois muuttaminen on parasta, mitä lapsillesi on tapahtunut. Jos hyvin käy, hekin aikanaan kiittävät. Tosin tuo edellyttää, että et etä-vanhempana ole lapsillesi vahingollinen. 

Aivan niin kuin se, että Suomi kiittää NL:toa, että saa siltä Porkkalan. Jonka NL vei.

ap

Ei vaan koska ajattelen lapsiasi, minusta päätöksesi muuttaa pois on lapsillesi parasta. Joku toinen äiti, kuten oma äitisi, valitsi toisin. Annoit lapsillesi mahdollisuuden ja se on asia, josta voin kiittää sinua. Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua kasvamaan vahingollisessa perheessä. 

Tässä ketjussa varmasti moni on sitä mieltä, että sun olisi pitänyt jäädä lastesi luokse ja alkaa toimia toisin. Minä en ole, koska olen lukenut kirjoituksiasi jo niin pitkään, että tiedän, ettei toisin toimiminen olisi sulle mahdollista. Vuosikymmeniä kestäneestä kaunasta ja katkeruudesta on erittäin epätodennäköistä parantua. Koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei arvosta etä-äitiä, etä -äitiä saa halveksia, lyödä, oksentaa häneen mitkä lie traumansa ja vihata ihan avoimesti ja ÄIDIT taputtaa vihaajaa.

ap

No mitä sitten? Jossain tuolla aiemmin sanoit, ettei sua kiinnosta muuiden mielipiteet. Pidä kiinni siitä. Eikä sun tarvitse kertoa ihmisille, että olet etä-äiti. Se on yksityisasia, joka kuuluu vain asianomaisille.

Sanoin, että ne eivät ole tärkeitä an sich. Siitä, miten ne minua satuttavat, en puhunut yhtään mitään. Ja miksiköhän osaltaan satutavat? Koska äiti käski kuunnella sitä, mitä mieltä muut minusta ovat. Koska itse vihasi minua, niin kuvitteli, että jos joku muukin paheksuu, niin sitten uskon sellaista kpäätä. Vaikka paheksuminen ei ole mikään moraalin ylin muoto. Kuten uskovaisista tiedämme.

Ja mitä se sulle kuuluu, miten avoin HALUAISIN elämästäni olla? Miksi minun pitää salailla sitä siksi, että muut ovat ahdasmielisiä stanan typeryks.ä, joilla on mukamas oikeus loukata minua? Eli kertoa mielipiteensä. Ja kuvitella sitä vielä totuudeksi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tullut ajatelleeksi, että näet lapsissasi itsesi ja itsessäsi äitisi?

Miten näkisin lapsissani itseni? Siis tässä virpomisjutussa? Joissain asioissa näen varmaan, mutta en tässä. Mullehan ei mitään tukea suotu, kyselty, miten mä haluan asioita suorittaa.

ap

Tarkoitin yleensä. Siis mitä tunnet lapsiasi kohtaan ja ovatko ne samoja tunteita, joita äitisi tunsi sinua kohtaan? Jos nyt katsotaan tätä virpomiscasea, niin tuolla aiemmassa ihmettelit, ovatko nykylapset niin nössöjä? Onko oma lapsesi siis mielestäsi nössö? Koska äitisi mielestä sinäkin olisit vastaavassa tilanteessa ollut nössö? Eli onko Kivikissaäiti tunteissaan nyt Kivikissaäidin äiti ja Kivikissaäidin lapset Kivikissaäitejä?

No se oli lähinnä vähän sellainen provo, siis että kun tuttaa se, että mun tunteita ei lapsena ajatellut kukaan.

ap

Miksi haluat kostaa sen omille lapsillesi? Mitä pahaa lapsesi ovat tehneet sulle? Sä olet vuosia palstalla valittanut, miten kamala ja tunnekylmä äiti sulla on ollut, mutta itse et tunne lapsiasi kohtaan yhtään sen enempää kuin äitisi tunsi sinua kohtaankaan. Sulla olisi ollut mahdollisuus omien lastesi kohdalla valita toisin, mutta et valinnut. Olisit voinut nähdä heidät omina lapsinasi, ei suinkaan äitisi lapsena. Ja ei, ylpeää näytteleminen on vain ja ainoastaan teskentelyä eikä  sama kuin että olisit lapsistasi oikeasti ylpeä. 

No siinähän he ovatkin, mun lapsia, pskan lapsia. Äitini mielipide, minä olen pska. Siksi ne ovat pskan lapsia. Ei he lapset siis ole sano eet, etten olisi pska.

ap

Niin, eivät ole. Sinun mielestäsi he kuitenkin ovat pskan lapsia. Sä kerjäät jatkuvasti huomiota, sympatiaa, sääliä ja ties mitä muuta itsellesi, mutta et voi niistä mitään antaa omille lapsillesi, jotka eivät edes ole sanoneet sun olevan pska. Kuitenkin teet kaikkesi, jotta he jonain päivänä sanoisivat, että olit muuten aika pska mutsi. Sä oikein kerjäät sitä, että äitisi mielipiteet sinusta tulisivat olemaan myös omien lastesi mielipiteitä. Mutta älä huoli, ihmeitä pitää tapahtua, että ne eivät tulisi olemaan, koska pidät itse kaikin tavoin huolen, että juuri niin käy. Oletko sitten onnellinen tai edes tyytyväinen, kun äitisi lisäksi omat lapsesikin pitävät sinua pskana?

Lapseni eivät ole sanoneet, että EN OLE pska ja tiedän, ettei sitä heiltä voi odottaakaan. Siitä on kuitenkin matkaa siihen, että he sanoisivat minun olleen pska.

ap

Totta. Voi olla, että he eivät tule koskaan sanomaan, että olet ollut pska mutsi, mutta sä nyt tunnut pitävän huolen siitä, että ainakin myöhemmin elämässään he tuntevat ja ajattelevat juuri niin. 

Niin?

ap

Saat sen minkä haluatkin. 

Mutta se täytyy sanoa, että muuttosi pois perheesi luota on varmasti paras asia, mitä lapsillesi on tapahtunut. Vaikka todennäköisesti muutitkin pois omista itsekkäistä syistäsi, lastesi ei tarvitse enää asua ihmisen kanssa, joka käyttäytyy samalla tavalla - tai jopa vielä pahemmin - kuin sinun äitisi.

Taas logiikassa ajatusharha, että voit tuomita minut, koska muutin pois OMISTA, ITSEKKÄISTÄ SYISTÄNI. No, oletko sä siis epäitsekäs, kun asut perheesi kanssa?

ap

En mä ole sua missään tuominnut. On kaksi vaihtoehtoa: joko muutit pois omista itsekkäistä syistäsi tai muutit pois, koska ymmärsit, että olet yhtä vahingollinen lapsillesi kuin oma äitisi oli sinulle. Ja mä tuossa aiemmassa sanoin "todennäköisesti". Aivan mielettömän upeaa, jos muutit pois siksi, että ymmärsit olevasi vahingollinen lapsillesi. Koska silloin olet todellakin oppinut jotain omista lapsuudenkokemuksistasi ja se on jo askel eteenpäin siinä, että et halua tuollaisen äitisuhteen periytyvän omille lapsillesi.

Etkö todella tajua, miten irvokasta tällainen kehuminen on? Olet oppinut jotain lapsuudenkokemuksistasi..... Sen, että äitisi vihasi sinua ja sinun on siksi hylättävä lapsesikin.... Hieeenoa!

ap

Sinä olet tehnyt valintasi. Et halua hillitä etkä ohjata itseäsi parempaan suuntaan, joten lähdit pois. Olisit voinut myös valita itsesi painokkaamman työstämisen ja mahdollisuuden jäädä. 

Oma isäni valitsi samoin kuin sinä. Yritän kunnoittaa ja ymmärtää sitä. Pahempihan se olisi ollut, jos olisi ollut pilaamassa elämääni aktiivisesti, jos ei kerran voinut hoitaa itseään kuntoon. 

PAINOKKAAMMAN työstämisen? Mitä helvetttiä. Jos kuvittelet etten mä tehnyt kaikkeani niin olet todellakin väärässä. Mitähän mä oisin voinut painokkaammin vielä yrittää? Mulla ei taida olla ISÄSI kanssa MITÄÄN yhteistä.

ap

Kyllä sinulla on. Poistuminen lastesi luota pääkoppasi vuoksi sekä se, että pääkoppa ei edelleenkään ole kunnossa. 

No isäsi tuskin kärsi siitä samoin että jätti sinut.

ap

Ap tuo jatkuva valituksesi tällä palstalla saa minut kuvittelemaan, että et ole antanut periksi vaan yrität "parantua". Ehkä se on vaan kuvitelmaa ja teet tätä ajanvietteenä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tullut ajatelleeksi, että näet lapsissasi itsesi ja itsessäsi äitisi?

Miten näkisin lapsissani itseni? Siis tässä virpomisjutussa? Joissain asioissa näen varmaan, mutta en tässä. Mullehan ei mitään tukea suotu, kyselty, miten mä haluan asioita suorittaa.

ap

Tarkoitin yleensä. Siis mitä tunnet lapsiasi kohtaan ja ovatko ne samoja tunteita, joita äitisi tunsi sinua kohtaan? Jos nyt katsotaan tätä virpomiscasea, niin tuolla aiemmassa ihmettelit, ovatko nykylapset niin nössöjä? Onko oma lapsesi siis mielestäsi nössö? Koska äitisi mielestä sinäkin olisit vastaavassa tilanteessa ollut nössö? Eli onko Kivikissaäiti tunteissaan nyt Kivikissaäidin äiti ja Kivikissaäidin lapset Kivikissaäitejä?

No se oli lähinnä vähän sellainen provo, siis että kun tuttaa se, että mun tunteita ei lapsena ajatellut kukaan.

ap

Miksi haluat kostaa sen omille lapsillesi? Mitä pahaa lapsesi ovat tehneet sulle? Sä olet vuosia palstalla valittanut, miten kamala ja tunnekylmä äiti sulla on ollut, mutta itse et tunne lapsiasi kohtaan yhtään sen enempää kuin äitisi tunsi sinua kohtaankaan. Sulla olisi ollut mahdollisuus omien lastesi kohdalla valita toisin, mutta et valinnut. Olisit voinut nähdä heidät omina lapsinasi, ei suinkaan äitisi lapsena. Ja ei, ylpeää näytteleminen on vain ja ainoastaan teskentelyä eikä  sama kuin että olisit lapsistasi oikeasti ylpeä. 

No siinähän he ovatkin, mun lapsia, pskan lapsia. Äitini mielipide, minä olen pska. Siksi ne ovat pskan lapsia. Ei he lapset siis ole sano eet, etten olisi pska.

ap

Niin, eivät ole. Sinun mielestäsi he kuitenkin ovat pskan lapsia. Sä kerjäät jatkuvasti huomiota, sympatiaa, sääliä ja ties mitä muuta itsellesi, mutta et voi niistä mitään antaa omille lapsillesi, jotka eivät edes ole sanoneet sun olevan pska. Kuitenkin teet kaikkesi, jotta he jonain päivänä sanoisivat, että olit muuten aika pska mutsi. Sä oikein kerjäät sitä, että äitisi mielipiteet sinusta tulisivat olemaan myös omien lastesi mielipiteitä. Mutta älä huoli, ihmeitä pitää tapahtua, että ne eivät tulisi olemaan, koska pidät itse kaikin tavoin huolen, että juuri niin käy. Oletko sitten onnellinen tai edes tyytyväinen, kun äitisi lisäksi omat lapsesikin pitävät sinua pskana?

Lapseni eivät ole sanoneet, että EN OLE pska ja tiedän, ettei sitä heiltä voi odottaakaan. Siitä on kuitenkin matkaa siihen, että he sanoisivat minun olleen pska.

ap

Totta. Voi olla, että he eivät tule koskaan sanomaan, että olet ollut pska mutsi, mutta sä nyt tunnut pitävän huolen siitä, että ainakin myöhemmin elämässään he tuntevat ja ajattelevat juuri niin. 

Niin?

ap

Saat sen minkä haluatkin. 

Mutta se täytyy sanoa, että muuttosi pois perheesi luota on varmasti paras asia, mitä lapsillesi on tapahtunut. Vaikka todennäköisesti muutitkin pois omista itsekkäistä syistäsi, lastesi ei tarvitse enää asua ihmisen kanssa, joka käyttäytyy samalla tavalla - tai jopa vielä pahemmin - kuin sinun äitisi.

Taas logiikassa ajatusharha, että voit tuomita minut, koska muutin pois OMISTA, ITSEKKÄISTÄ SYISTÄNI. No, oletko sä siis epäitsekäs, kun asut perheesi kanssa?

ap

En mä ole sua missään tuominnut. On kaksi vaihtoehtoa: joko muutit pois omista itsekkäistä syistäsi tai muutit pois, koska ymmärsit, että olet yhtä vahingollinen lapsillesi kuin oma äitisi oli sinulle. Ja mä tuossa aiemmassa sanoin "todennäköisesti". Aivan mielettömän upeaa, jos muutit pois siksi, että ymmärsit olevasi vahingollinen lapsillesi. Koska silloin olet todellakin oppinut jotain omista lapsuudenkokemuksistasi ja se on jo askel eteenpäin siinä, että et halua tuollaisen äitisuhteen periytyvän omille lapsillesi.

Etkö todella tajua, miten irvokasta tällainen kehuminen on? Olet oppinut jotain lapsuudenkokemuksistasi..... Sen, että äitisi vihasi sinua ja sinun on siksi hylättävä lapsesikin.... Hieeenoa!

ap

Sinä olet tehnyt valintasi. Et halua hillitä etkä ohjata itseäsi parempaan suuntaan, joten lähdit pois. Olisit voinut myös valita itsesi painokkaamman työstämisen ja mahdollisuuden jäädä. 

Oma isäni valitsi samoin kuin sinä. Yritän kunnoittaa ja ymmärtää sitä. Pahempihan se olisi ollut, jos olisi ollut pilaamassa elämääni aktiivisesti, jos ei kerran voinut hoitaa itseään kuntoon. 

PAINOKKAAMMAN työstämisen? Mitä helvetttiä. Jos kuvittelet etten mä tehnyt kaikkeani niin olet todellakin väärässä. Mitähän mä oisin voinut painokkaammin vielä yrittää? Mulla ei taida olla ISÄSI kanssa MITÄÄN yhteistä.

ap

Kyllä sinulla on. Poistuminen lastesi luota pääkoppasi vuoksi sekä se, että pääkoppa ei edelleenkään ole kunnossa. 

No isäsi tuskin kärsi siitä samoin että jätti sinut.

ap

Miksei kärsisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tullut ajatelleeksi, että näet lapsissasi itsesi ja itsessäsi äitisi?

Miten näkisin lapsissani itseni? Siis tässä virpomisjutussa? Joissain asioissa näen varmaan, mutta en tässä. Mullehan ei mitään tukea suotu, kyselty, miten mä haluan asioita suorittaa.

ap

Tarkoitin yleensä. Siis mitä tunnet lapsiasi kohtaan ja ovatko ne samoja tunteita, joita äitisi tunsi sinua kohtaan? Jos nyt katsotaan tätä virpomiscasea, niin tuolla aiemmassa ihmettelit, ovatko nykylapset niin nössöjä? Onko oma lapsesi siis mielestäsi nössö? Koska äitisi mielestä sinäkin olisit vastaavassa tilanteessa ollut nössö? Eli onko Kivikissaäiti tunteissaan nyt Kivikissaäidin äiti ja Kivikissaäidin lapset Kivikissaäitejä?

No se oli lähinnä vähän sellainen provo, siis että kun tuttaa se, että mun tunteita ei lapsena ajatellut kukaan.

ap

Miksi haluat kostaa sen omille lapsillesi? Mitä pahaa lapsesi ovat tehneet sulle? Sä olet vuosia palstalla valittanut, miten kamala ja tunnekylmä äiti sulla on ollut, mutta itse et tunne lapsiasi kohtaan yhtään sen enempää kuin äitisi tunsi sinua kohtaankaan. Sulla olisi ollut mahdollisuus omien lastesi kohdalla valita toisin, mutta et valinnut. Olisit voinut nähdä heidät omina lapsinasi, ei suinkaan äitisi lapsena. Ja ei, ylpeää näytteleminen on vain ja ainoastaan teskentelyä eikä  sama kuin että olisit lapsistasi oikeasti ylpeä. 

No siinähän he ovatkin, mun lapsia, pskan lapsia. Äitini mielipide, minä olen pska. Siksi ne ovat pskan lapsia. Ei he lapset siis ole sano eet, etten olisi pska.

ap

Niin, eivät ole. Sinun mielestäsi he kuitenkin ovat pskan lapsia. Sä kerjäät jatkuvasti huomiota, sympatiaa, sääliä ja ties mitä muuta itsellesi, mutta et voi niistä mitään antaa omille lapsillesi, jotka eivät edes ole sanoneet sun olevan pska. Kuitenkin teet kaikkesi, jotta he jonain päivänä sanoisivat, että olit muuten aika pska mutsi. Sä oikein kerjäät sitä, että äitisi mielipiteet sinusta tulisivat olemaan myös omien lastesi mielipiteitä. Mutta älä huoli, ihmeitä pitää tapahtua, että ne eivät tulisi olemaan, koska pidät itse kaikin tavoin huolen, että juuri niin käy. Oletko sitten onnellinen tai edes tyytyväinen, kun äitisi lisäksi omat lapsesikin pitävät sinua pskana?

Lapseni eivät ole sanoneet, että EN OLE pska ja tiedän, ettei sitä heiltä voi odottaakaan. Siitä on kuitenkin matkaa siihen, että he sanoisivat minun olleen pska.

ap

Totta. Voi olla, että he eivät tule koskaan sanomaan, että olet ollut pska mutsi, mutta sä nyt tunnut pitävän huolen siitä, että ainakin myöhemmin elämässään he tuntevat ja ajattelevat juuri niin. 

Niin?

ap

Saat sen minkä haluatkin. 

Mutta se täytyy sanoa, että muuttosi pois perheesi luota on varmasti paras asia, mitä lapsillesi on tapahtunut. Vaikka todennäköisesti muutitkin pois omista itsekkäistä syistäsi, lastesi ei tarvitse enää asua ihmisen kanssa, joka käyttäytyy samalla tavalla - tai jopa vielä pahemmin - kuin sinun äitisi.

Taas logiikassa ajatusharha, että voit tuomita minut, koska muutin pois OMISTA, ITSEKKÄISTÄ SYISTÄNI. No, oletko sä siis epäitsekäs, kun asut perheesi kanssa?

ap

En mä ole sua missään tuominnut. On kaksi vaihtoehtoa: joko muutit pois omista itsekkäistä syistäsi tai muutit pois, koska ymmärsit, että olet yhtä vahingollinen lapsillesi kuin oma äitisi oli sinulle. Ja mä tuossa aiemmassa sanoin "todennäköisesti". Aivan mielettömän upeaa, jos muutit pois siksi, että ymmärsit olevasi vahingollinen lapsillesi. Koska silloin olet todellakin oppinut jotain omista lapsuudenkokemuksistasi ja se on jo askel eteenpäin siinä, että et halua tuollaisen äitisuhteen periytyvän omille lapsillesi.

Onko todella upeaa, että mä olen oppinut, että oon pska, jonka on parasta olla ei kenenkään kanssa, wau.

ap

On todella upeaa, jos lapsilleen vahingollinen vanhempi ymmärtää muuttaa pois. Ihan sama, mistä syystä on lapsilleen vahingollinen. Tärkeintä tässä ovat lapset, joilla on vielä mahdollisuus kasvaa tasapainoisiksi ja onnellisiksi aikuisiksi, kunhan vanhemmat ymmärtävät olla siirtämättä omia traumojaan lapsilleen. 

No kukahan mua siitä kiittää? Heitetään paskaa niskaan miten hylkäsin heidät. Mieti mille se tuntuu?

ap

Minä kiitän. Kuten tuolla aiemmin kirjoitin,  minusta tuo sun pois muuttaminen on parasta, mitä lapsillesi on tapahtunut. Jos hyvin käy, hekin aikanaan kiittävät. Tosin tuo edellyttää, että et etä-vanhempana ole lapsillesi vahingollinen. 

Aivan niin kuin se, että Suomi kiittää NL:toa, että saa siltä Porkkalan. Jonka NL vei.

ap

Ei vaan koska ajattelen lapsiasi, minusta päätöksesi muuttaa pois on lapsillesi parasta. Joku toinen äiti, kuten oma äitisi, valitsi toisin. Annoit lapsillesi mahdollisuuden ja se on asia, josta voin kiittää sinua. Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua kasvamaan vahingollisessa perheessä. 

Tässä ketjussa varmasti moni on sitä mieltä, että sun olisi pitänyt jäädä lastesi luokse ja alkaa toimia toisin. Minä en ole, koska olen lukenut kirjoituksiasi jo niin pitkään, että tiedän, ettei toisin toimiminen olisi sulle mahdollista. Vuosikymmeniä kestäneestä kaunasta ja katkeruudesta on erittäin epätodennäköistä parantua. Koskaan.

No joo joo, on mullakin ollut focus lapsissani, mutta on mullakin ttu elämä tässä! Ja koska oon äiti niin mitä sä oikein kuvittelet, että pääsen siitä minnekään? Ja koska en ole lasteni kanssa menen automaattisesti pskat, oudot, siis oikeastaan ilkeät ja tasapainottomat ja epänormaalit -koppaan muille.

ap

ap