Mikse se, että ihmisellä on paha olla tai on vihainen katsotaan huonoksi käytökseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rukoilen että kivikissa voisi vielä parantua ja ottaa Jeesuksen vastaan Vapahtajanaan ja pelastaa sekä sielunsa että suhteen lapsiinsa...

Huokaus. Se nyt vielä puuttuisi että kivikissaäiti tulisi uskoon ja rupeaisi lyömään ihmisiä raamatulla päähän. Narsisti ja uskonto juuri on viimeinen yhtälö.

Uskoon voi tulla niinkin, ettei lyö ihmisiä raamatulla päähän.

ap huom.

Kivikissaäiti sun lapsi kävi sun luona mutta et pysty muodostamaan lapseesi mitään tunnesidettä etkä asettumaan lapsen asemaan. Lapsen käynnissä oli oleellista vain sinä ja sinun tunteet ja sinun äiti ja sinun ego.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tullut ajatelleeksi, että näet lapsissasi itsesi ja itsessäsi äitisi?

Miten näkisin lapsissani itseni? Siis tässä virpomisjutussa? Joissain asioissa näen varmaan, mutta en tässä. Mullehan ei mitään tukea suotu, kyselty, miten mä haluan asioita suorittaa.

ap

Tarkoitin yleensä. Siis mitä tunnet lapsiasi kohtaan ja ovatko ne samoja tunteita, joita äitisi tunsi sinua kohtaan? Jos nyt katsotaan tätä virpomiscasea, niin tuolla aiemmassa ihmettelit, ovatko nykylapset niin nössöjä? Onko oma lapsesi siis mielestäsi nössö? Koska äitisi mielestä sinäkin olisit vastaavassa tilanteessa ollut nössö? Eli onko Kivikissaäiti tunteissaan nyt Kivikissaäidin äiti ja Kivikissaäidin lapset Kivikissaäitejä?

No se oli lähinnä vähän sellainen provo, siis että kun tuttaa se, että mun tunteita ei lapsena ajatellut kukaan.

ap

Miksi haluat kostaa sen omille lapsillesi? Mitä pahaa lapsesi ovat tehneet sulle? Sä olet vuosia palstalla valittanut, miten kamala ja tunnekylmä äiti sulla on ollut, mutta itse et tunne lapsiasi kohtaan yhtään sen enempää kuin äitisi tunsi sinua kohtaankaan. Sulla olisi ollut mahdollisuus omien lastesi kohdalla valita toisin, mutta et valinnut. Olisit voinut nähdä heidät omina lapsinasi, ei suinkaan äitisi lapsena. Ja ei, ylpeää näytteleminen on vain ja ainoastaan teskentelyä eikä  sama kuin että olisit lapsistasi oikeasti ylpeä. 

No siinähän he ovatkin, mun lapsia, pskan lapsia. Äitini mielipide, minä olen pska. Siksi ne ovat pskan lapsia. Ei he lapset siis ole sano eet, etten olisi pska.

ap

Niin, eivät ole. Sinun mielestäsi he kuitenkin ovat pskan lapsia. Sä kerjäät jatkuvasti huomiota, sympatiaa, sääliä ja ties mitä muuta itsellesi, mutta et voi niistä mitään antaa omille lapsillesi, jotka eivät edes ole sanoneet sun olevan pska. Kuitenkin teet kaikkesi, jotta he jonain päivänä sanoisivat, että olit muuten aika pska mutsi. Sä oikein kerjäät sitä, että äitisi mielipiteet sinusta tulisivat olemaan myös omien lastesi mielipiteitä. Mutta älä huoli, ihmeitä pitää tapahtua, että ne eivät tulisi olemaan, koska pidät itse kaikin tavoin huolen, että juuri niin käy. Oletko sitten onnellinen tai edes tyytyväinen, kun äitisi lisäksi omat lapsesikin pitävät sinua pskana?

Lapseni eivät ole sanoneet, että EN OLE pska ja tiedän, ettei sitä heiltä voi odottaakaan. Siitä on kuitenkin matkaa siihen, että he sanoisivat minun olleen pska.

ap

Totta. Voi olla, että he eivät tule koskaan sanomaan, että olet ollut pska mutsi, mutta sä nyt tunnut pitävän huolen siitä, että ainakin myöhemmin elämässään he tuntevat ja ajattelevat juuri niin. 

Niin?

ap

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti sun lapsi kävi sun luona mutta et pysty muodostamaan lapseesi mitään tunnesidettä etkä asettumaan lapsen asemaan. Lapsen käynnissä oli oleellista vain sinä ja sinun tunteet ja sinun äiti ja sinun ego.

No on he täällä käyneet muulloin mutta nää pakkojuhlapyhät ei osu aina yksiin mun henkisen hyvinvointini kanssa, jolloin voisivat jäädä vierailulle, niin, etten ole pahoinvoiva ja vihainen.

ap

Kehotan sinua ap miettimään uskonasioita ja rukoilemaan Jeesusta sydämeesi, se voisi vapauttaa sinut tuosta vihasta ja katkeruudesta. Jumalalle ei mikään ole mahdotonta <3

Vierailija kirjoitti:

Kehotan sinua ap miettimään uskonasioita ja rukoilemaan Jeesusta sydämeesi, se voisi vapauttaa sinut tuosta vihasta ja katkeruudesta. Jumalalle ei mikään ole mahdotonta <3

Minua kiinnostaa totuus, ei fantasia.

ap

Mutta Jumalalla ois ollut kaikki aika ja mahdollisuus valaa minuun rakkautta ja auttaa, mutta jos ei kiinnosta niin hv vaan.

ap

Jumala se vasta onkin pilkallinen pelle, joka vierestä seuraa ihmisten kärsimyksiä,täällä ja ilmeisesti lähettelee niitä Raamatun mukaan joillekin vielä lisää? Että oikein tuntuisivat itsensä poljetuiksi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tullut ajatelleeksi, että näet lapsissasi itsesi ja itsessäsi äitisi?

Miten näkisin lapsissani itseni? Siis tässä virpomisjutussa? Joissain asioissa näen varmaan, mutta en tässä. Mullehan ei mitään tukea suotu, kyselty, miten mä haluan asioita suorittaa.

ap

Tarkoitin yleensä. Siis mitä tunnet lapsiasi kohtaan ja ovatko ne samoja tunteita, joita äitisi tunsi sinua kohtaan? Jos nyt katsotaan tätä virpomiscasea, niin tuolla aiemmassa ihmettelit, ovatko nykylapset niin nössöjä? Onko oma lapsesi siis mielestäsi nössö? Koska äitisi mielestä sinäkin olisit vastaavassa tilanteessa ollut nössö? Eli onko Kivikissaäiti tunteissaan nyt Kivikissaäidin äiti ja Kivikissaäidin lapset Kivikissaäitejä?

No se oli lähinnä vähän sellainen provo, siis että kun tuttaa se, että mun tunteita ei lapsena ajatellut kukaan.

ap

Miksi haluat kostaa sen omille lapsillesi? Mitä pahaa lapsesi ovat tehneet sulle? Sä olet vuosia palstalla valittanut, miten kamala ja tunnekylmä äiti sulla on ollut, mutta itse et tunne lapsiasi kohtaan yhtään sen enempää kuin äitisi tunsi sinua kohtaankaan. Sulla olisi ollut mahdollisuus omien lastesi kohdalla valita toisin, mutta et valinnut. Olisit voinut nähdä heidät omina lapsinasi, ei suinkaan äitisi lapsena. Ja ei, ylpeää näytteleminen on vain ja ainoastaan teskentelyä eikä  sama kuin että olisit lapsistasi oikeasti ylpeä. 

No siinähän he ovatkin, mun lapsia, pskan lapsia. Äitini mielipide, minä olen pska. Siksi ne ovat pskan lapsia. Ei he lapset siis ole sano eet, etten olisi pska.

ap

Niin, eivät ole. Sinun mielestäsi he kuitenkin ovat pskan lapsia. Sä kerjäät jatkuvasti huomiota, sympatiaa, sääliä ja ties mitä muuta itsellesi, mutta et voi niistä mitään antaa omille lapsillesi, jotka eivät edes ole sanoneet sun olevan pska. Kuitenkin teet kaikkesi, jotta he jonain päivänä sanoisivat, että olit muuten aika pska mutsi. Sä oikein kerjäät sitä, että äitisi mielipiteet sinusta tulisivat olemaan myös omien lastesi mielipiteitä. Mutta älä huoli, ihmeitä pitää tapahtua, että ne eivät tulisi olemaan, koska pidät itse kaikin tavoin huolen, että juuri niin käy. Oletko sitten onnellinen tai edes tyytyväinen, kun äitisi lisäksi omat lapsesikin pitävät sinua pskana?

Lapseni eivät ole sanoneet, että EN OLE pska ja tiedän, ettei sitä heiltä voi odottaakaan. Siitä on kuitenkin matkaa siihen, että he sanoisivat minun olleen pska.

ap

Totta. Voi olla, että he eivät tule koskaan sanomaan, että olet ollut pska mutsi, mutta sä nyt tunnut pitävän huolen siitä, että ainakin myöhemmin elämässään he tuntevat ja ajattelevat juuri niin. 

Niin?

ap

Saat sen minkä haluatkin. 

Mutta se täytyy sanoa, että muuttosi pois perheesi luota on varmasti paras asia, mitä lapsillesi on tapahtunut. Vaikka todennäköisesti muutitkin pois omista itsekkäistä syistäsi, lastesi ei tarvitse enää asua ihmisen kanssa, joka käyttäytyy samalla tavalla - tai jopa vielä pahemmin - kuin sinun äitisi.

Koitin muuten 12-vuotiaana kääntyä seurakunnan puoleen ilmeisesti päästäkseni eroon pahasta äiditäni. Arvatkaa vaan löysinkö tukijoita, ymmärtäjiä ja pois äitini vallasta minua auttavia ihmisiä?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tullut ajatelleeksi, että näet lapsissasi itsesi ja itsessäsi äitisi?

Miten näkisin lapsissani itseni? Siis tässä virpomisjutussa? Joissain asioissa näen varmaan, mutta en tässä. Mullehan ei mitään tukea suotu, kyselty, miten mä haluan asioita suorittaa.

ap

Tarkoitin yleensä. Siis mitä tunnet lapsiasi kohtaan ja ovatko ne samoja tunteita, joita äitisi tunsi sinua kohtaan? Jos nyt katsotaan tätä virpomiscasea, niin tuolla aiemmassa ihmettelit, ovatko nykylapset niin nössöjä? Onko oma lapsesi siis mielestäsi nössö? Koska äitisi mielestä sinäkin olisit vastaavassa tilanteessa ollut nössö? Eli onko Kivikissaäiti tunteissaan nyt Kivikissaäidin äiti ja Kivikissaäidin lapset Kivikissaäitejä?

No se oli lähinnä vähän sellainen provo, siis että kun tuttaa se, että mun tunteita ei lapsena ajatellut kukaan.

ap

Miksi haluat kostaa sen omille lapsillesi? Mitä pahaa lapsesi ovat tehneet sulle? Sä olet vuosia palstalla valittanut, miten kamala ja tunnekylmä äiti sulla on ollut, mutta itse et tunne lapsiasi kohtaan yhtään sen enempää kuin äitisi tunsi sinua kohtaankaan. Sulla olisi ollut mahdollisuus omien lastesi kohdalla valita toisin, mutta et valinnut. Olisit voinut nähdä heidät omina lapsinasi, ei suinkaan äitisi lapsena. Ja ei, ylpeää näytteleminen on vain ja ainoastaan teskentelyä eikä  sama kuin että olisit lapsistasi oikeasti ylpeä. 

No siinähän he ovatkin, mun lapsia, pskan lapsia. Äitini mielipide, minä olen pska. Siksi ne ovat pskan lapsia. Ei he lapset siis ole sano eet, etten olisi pska.

ap

Niin, eivät ole. Sinun mielestäsi he kuitenkin ovat pskan lapsia. Sä kerjäät jatkuvasti huomiota, sympatiaa, sääliä ja ties mitä muuta itsellesi, mutta et voi niistä mitään antaa omille lapsillesi, jotka eivät edes ole sanoneet sun olevan pska. Kuitenkin teet kaikkesi, jotta he jonain päivänä sanoisivat, että olit muuten aika pska mutsi. Sä oikein kerjäät sitä, että äitisi mielipiteet sinusta tulisivat olemaan myös omien lastesi mielipiteitä. Mutta älä huoli, ihmeitä pitää tapahtua, että ne eivät tulisi olemaan, koska pidät itse kaikin tavoin huolen, että juuri niin käy. Oletko sitten onnellinen tai edes tyytyväinen, kun äitisi lisäksi omat lapsesikin pitävät sinua pskana?

Lapseni eivät ole sanoneet, että EN OLE pska ja tiedän, ettei sitä heiltä voi odottaakaan. Siitä on kuitenkin matkaa siihen, että he sanoisivat minun olleen pska.

ap

Totta. Voi olla, että he eivät tule koskaan sanomaan, että olet ollut pska mutsi, mutta sä nyt tunnut pitävän huolen siitä, että ainakin myöhemmin elämässään he tuntevat ja ajattelevat juuri niin. 

Niin?

ap

Saat sen minkä haluatkin. 

Mutta se täytyy sanoa, että muuttosi pois perheesi luota on varmasti paras asia, mitä lapsillesi on tapahtunut. Vaikka todennäköisesti muutitkin pois omista itsekkäistä syistäsi, lastesi ei tarvitse enää asua ihmisen kanssa, joka käyttäytyy samalla tavalla - tai jopa vielä pahemmin - kuin sinun äitisi.

Taas logiikassa ajatusharha, että voit tuomita minut, koska muutin pois OMISTA, ITSEKKÄISTÄ SYISTÄNI. No, oletko sä siis epäitsekäs, kun asut perheesi kanssa?

ap

Vierailija kirjoitti:

Koitin muuten 12-vuotiaana kääntyä seurakunnan puoleen ilmeisesti päästäkseni eroon pahasta äiditäni. Arvatkaa vaan löysinkö tukijoita, ymmärtäjiä ja pois äitini vallasta minua auttavia ihmisiä?

ap

Tuli vaan mieleen, kun tuossa "Kauhea yksinäisyys, kun jätin minua huonosti kohtelevat läheiseni" -ketjussa kehotettiin etsimään apua seurakunnasta. Niinhän mäkin lapsen vaistollani tein, ajattelin, että uskovat, ne on jotain hyviä ihmisiä. Ne rakastaa mua. Ja vtut.

ap

Käytöstavat kunniaan ! Ei pidä kohdistaa muihin pahaa oloaan tai vihaisuuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tullut ajatelleeksi, että näet lapsissasi itsesi ja itsessäsi äitisi?

Miten näkisin lapsissani itseni? Siis tässä virpomisjutussa? Joissain asioissa näen varmaan, mutta en tässä. Mullehan ei mitään tukea suotu, kyselty, miten mä haluan asioita suorittaa.

ap

Tarkoitin yleensä. Siis mitä tunnet lapsiasi kohtaan ja ovatko ne samoja tunteita, joita äitisi tunsi sinua kohtaan? Jos nyt katsotaan tätä virpomiscasea, niin tuolla aiemmassa ihmettelit, ovatko nykylapset niin nössöjä? Onko oma lapsesi siis mielestäsi nössö? Koska äitisi mielestä sinäkin olisit vastaavassa tilanteessa ollut nössö? Eli onko Kivikissaäiti tunteissaan nyt Kivikissaäidin äiti ja Kivikissaäidin lapset Kivikissaäitejä?

No se oli lähinnä vähän sellainen provo, siis että kun tuttaa se, että mun tunteita ei lapsena ajatellut kukaan.

ap

Miksi haluat kostaa sen omille lapsillesi? Mitä pahaa lapsesi ovat tehneet sulle? Sä olet vuosia palstalla valittanut, miten kamala ja tunnekylmä äiti sulla on ollut, mutta itse et tunne lapsiasi kohtaan yhtään sen enempää kuin äitisi tunsi sinua kohtaankaan. Sulla olisi ollut mahdollisuus omien lastesi kohdalla valita toisin, mutta et valinnut. Olisit voinut nähdä heidät omina lapsinasi, ei suinkaan äitisi lapsena. Ja ei, ylpeää näytteleminen on vain ja ainoastaan teskentelyä eikä  sama kuin että olisit lapsistasi oikeasti ylpeä. 

No siinähän he ovatkin, mun lapsia, pskan lapsia. Äitini mielipide, minä olen pska. Siksi ne ovat pskan lapsia. Ei he lapset siis ole sano eet, etten olisi pska.

ap

Niin, eivät ole. Sinun mielestäsi he kuitenkin ovat pskan lapsia. Sä kerjäät jatkuvasti huomiota, sympatiaa, sääliä ja ties mitä muuta itsellesi, mutta et voi niistä mitään antaa omille lapsillesi, jotka eivät edes ole sanoneet sun olevan pska. Kuitenkin teet kaikkesi, jotta he jonain päivänä sanoisivat, että olit muuten aika pska mutsi. Sä oikein kerjäät sitä, että äitisi mielipiteet sinusta tulisivat olemaan myös omien lastesi mielipiteitä. Mutta älä huoli, ihmeitä pitää tapahtua, että ne eivät tulisi olemaan, koska pidät itse kaikin tavoin huolen, että juuri niin käy. Oletko sitten onnellinen tai edes tyytyväinen, kun äitisi lisäksi omat lapsesikin pitävät sinua pskana?

Lapseni eivät ole sanoneet, että EN OLE pska ja tiedän, ettei sitä heiltä voi odottaakaan. Siitä on kuitenkin matkaa siihen, että he sanoisivat minun olleen pska.

ap

Totta. Voi olla, että he eivät tule koskaan sanomaan, että olet ollut pska mutsi, mutta sä nyt tunnut pitävän huolen siitä, että ainakin myöhemmin elämässään he tuntevat ja ajattelevat juuri niin. 

Niin?

ap

Saat sen minkä haluatkin. 

Mutta se täytyy sanoa, että muuttosi pois perheesi luota on varmasti paras asia, mitä lapsillesi on tapahtunut. Vaikka todennäköisesti muutitkin pois omista itsekkäistä syistäsi, lastesi ei tarvitse enää asua ihmisen kanssa, joka käyttäytyy samalla tavalla - tai jopa vielä pahemmin - kuin sinun äitisi.

Taas logiikassa ajatusharha, että voit tuomita minut, koska muutin pois OMISTA, ITSEKKÄISTÄ SYISTÄNI. No, oletko sä siis epäitsekäs, kun asut perheesi kanssa?

ap

En mä ole sua missään tuominnut. On kaksi vaihtoehtoa: joko muutit pois omista itsekkäistä syistäsi tai muutit pois, koska ymmärsit, että olet yhtä vahingollinen lapsillesi kuin oma äitisi oli sinulle. Ja mä tuossa aiemmassa sanoin "todennäköisesti". Aivan mielettömän upeaa, jos muutit pois siksi, että ymmärsit olevasi vahingollinen lapsillesi. Koska silloin olet todellakin oppinut jotain omista lapsuudenkokemuksistasi ja se on jo askel eteenpäin siinä, että et halua tuollaisen äitisuhteen periytyvän omille lapsillesi.

Eli mistähän mä olisin lapsena saanut mua rakastavia ihmisiä läheisikseni? Katkeroiduinkohan jo silloin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tullut ajatelleeksi, että näet lapsissasi itsesi ja itsessäsi äitisi?

Miten näkisin lapsissani itseni? Siis tässä virpomisjutussa? Joissain asioissa näen varmaan, mutta en tässä. Mullehan ei mitään tukea suotu, kyselty, miten mä haluan asioita suorittaa.

ap

Tarkoitin yleensä. Siis mitä tunnet lapsiasi kohtaan ja ovatko ne samoja tunteita, joita äitisi tunsi sinua kohtaan? Jos nyt katsotaan tätä virpomiscasea, niin tuolla aiemmassa ihmettelit, ovatko nykylapset niin nössöjä? Onko oma lapsesi siis mielestäsi nössö? Koska äitisi mielestä sinäkin olisit vastaavassa tilanteessa ollut nössö? Eli onko Kivikissaäiti tunteissaan nyt Kivikissaäidin äiti ja Kivikissaäidin lapset Kivikissaäitejä?

No se oli lähinnä vähän sellainen provo, siis että kun tuttaa se, että mun tunteita ei lapsena ajatellut kukaan.

ap

Miksi haluat kostaa sen omille lapsillesi? Mitä pahaa lapsesi ovat tehneet sulle? Sä olet vuosia palstalla valittanut, miten kamala ja tunnekylmä äiti sulla on ollut, mutta itse et tunne lapsiasi kohtaan yhtään sen enempää kuin äitisi tunsi sinua kohtaankaan. Sulla olisi ollut mahdollisuus omien lastesi kohdalla valita toisin, mutta et valinnut. Olisit voinut nähdä heidät omina lapsinasi, ei suinkaan äitisi lapsena. Ja ei, ylpeää näytteleminen on vain ja ainoastaan teskentelyä eikä  sama kuin että olisit lapsistasi oikeasti ylpeä. 

No siinähän he ovatkin, mun lapsia, pskan lapsia. Äitini mielipide, minä olen pska. Siksi ne ovat pskan lapsia. Ei he lapset siis ole sano eet, etten olisi pska.

ap

Niin, eivät ole. Sinun mielestäsi he kuitenkin ovat pskan lapsia. Sä kerjäät jatkuvasti huomiota, sympatiaa, sääliä ja ties mitä muuta itsellesi, mutta et voi niistä mitään antaa omille lapsillesi, jotka eivät edes ole sanoneet sun olevan pska. Kuitenkin teet kaikkesi, jotta he jonain päivänä sanoisivat, että olit muuten aika pska mutsi. Sä oikein kerjäät sitä, että äitisi mielipiteet sinusta tulisivat olemaan myös omien lastesi mielipiteitä. Mutta älä huoli, ihmeitä pitää tapahtua, että ne eivät tulisi olemaan, koska pidät itse kaikin tavoin huolen, että juuri niin käy. Oletko sitten onnellinen tai edes tyytyväinen, kun äitisi lisäksi omat lapsesikin pitävät sinua pskana?

Lapseni eivät ole sanoneet, että EN OLE pska ja tiedän, ettei sitä heiltä voi odottaakaan. Siitä on kuitenkin matkaa siihen, että he sanoisivat minun olleen pska.

ap

Totta. Voi olla, että he eivät tule koskaan sanomaan, että olet ollut pska mutsi, mutta sä nyt tunnut pitävän huolen siitä, että ainakin myöhemmin elämässään he tuntevat ja ajattelevat juuri niin. 

Niin?

ap

Saat sen minkä haluatkin. 

Mutta se täytyy sanoa, että muuttosi pois perheesi luota on varmasti paras asia, mitä lapsillesi on tapahtunut. Vaikka todennäköisesti muutitkin pois omista itsekkäistä syistäsi, lastesi ei tarvitse enää asua ihmisen kanssa, joka käyttäytyy samalla tavalla - tai jopa vielä pahemmin - kuin sinun äitisi.

Taas logiikassa ajatusharha, että voit tuomita minut, koska muutin pois OMISTA, ITSEKKÄISTÄ SYISTÄNI. No, oletko sä siis epäitsekäs, kun asut perheesi kanssa?

ap

En mä ole sua missään tuominnut. On kaksi vaihtoehtoa: joko muutit pois omista itsekkäistä syistäsi tai muutit pois, koska ymmärsit, että olet yhtä vahingollinen lapsillesi kuin oma äitisi oli sinulle. Ja mä tuossa aiemmassa sanoin "todennäköisesti". Aivan mielettömän upeaa, jos muutit pois siksi, että ymmärsit olevasi vahingollinen lapsillesi. Koska silloin olet todellakin oppinut jotain omista lapsuudenkokemuksistasi ja se on jo askel eteenpäin siinä, että et halua tuollaisen äitisuhteen periytyvän omille lapsillesi.

Onko todella upeaa, että mä olen oppinut, että oon pska, jonka on parasta olla ei kenenkään kanssa, wau.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tullut ajatelleeksi, että näet lapsissasi itsesi ja itsessäsi äitisi?

Miten näkisin lapsissani itseni? Siis tässä virpomisjutussa? Joissain asioissa näen varmaan, mutta en tässä. Mullehan ei mitään tukea suotu, kyselty, miten mä haluan asioita suorittaa.

ap

Tarkoitin yleensä. Siis mitä tunnet lapsiasi kohtaan ja ovatko ne samoja tunteita, joita äitisi tunsi sinua kohtaan? Jos nyt katsotaan tätä virpomiscasea, niin tuolla aiemmassa ihmettelit, ovatko nykylapset niin nössöjä? Onko oma lapsesi siis mielestäsi nössö? Koska äitisi mielestä sinäkin olisit vastaavassa tilanteessa ollut nössö? Eli onko Kivikissaäiti tunteissaan nyt Kivikissaäidin äiti ja Kivikissaäidin lapset Kivikissaäitejä?

No se oli lähinnä vähän sellainen provo, siis että kun tuttaa se, että mun tunteita ei lapsena ajatellut kukaan.

ap

Miksi haluat kostaa sen omille lapsillesi? Mitä pahaa lapsesi ovat tehneet sulle? Sä olet vuosia palstalla valittanut, miten kamala ja tunnekylmä äiti sulla on ollut, mutta itse et tunne lapsiasi kohtaan yhtään sen enempää kuin äitisi tunsi sinua kohtaankaan. Sulla olisi ollut mahdollisuus omien lastesi kohdalla valita toisin, mutta et valinnut. Olisit voinut nähdä heidät omina lapsinasi, ei suinkaan äitisi lapsena. Ja ei, ylpeää näytteleminen on vain ja ainoastaan teskentelyä eikä  sama kuin että olisit lapsistasi oikeasti ylpeä. 

No siinähän he ovatkin, mun lapsia, pskan lapsia. Äitini mielipide, minä olen pska. Siksi ne ovat pskan lapsia. Ei he lapset siis ole sano eet, etten olisi pska.

ap

Niin, eivät ole. Sinun mielestäsi he kuitenkin ovat pskan lapsia. Sä kerjäät jatkuvasti huomiota, sympatiaa, sääliä ja ties mitä muuta itsellesi, mutta et voi niistä mitään antaa omille lapsillesi, jotka eivät edes ole sanoneet sun olevan pska. Kuitenkin teet kaikkesi, jotta he jonain päivänä sanoisivat, että olit muuten aika pska mutsi. Sä oikein kerjäät sitä, että äitisi mielipiteet sinusta tulisivat olemaan myös omien lastesi mielipiteitä. Mutta älä huoli, ihmeitä pitää tapahtua, että ne eivät tulisi olemaan, koska pidät itse kaikin tavoin huolen, että juuri niin käy. Oletko sitten onnellinen tai edes tyytyväinen, kun äitisi lisäksi omat lapsesikin pitävät sinua pskana?

Lapseni eivät ole sanoneet, että EN OLE pska ja tiedän, ettei sitä heiltä voi odottaakaan. Siitä on kuitenkin matkaa siihen, että he sanoisivat minun olleen pska.

ap

Totta. Voi olla, että he eivät tule koskaan sanomaan, että olet ollut pska mutsi, mutta sä nyt tunnut pitävän huolen siitä, että ainakin myöhemmin elämässään he tuntevat ja ajattelevat juuri niin. 

Niin?

ap

Saat sen minkä haluatkin. 

Mutta se täytyy sanoa, että muuttosi pois perheesi luota on varmasti paras asia, mitä lapsillesi on tapahtunut. Vaikka todennäköisesti muutitkin pois omista itsekkäistä syistäsi, lastesi ei tarvitse enää asua ihmisen kanssa, joka käyttäytyy samalla tavalla - tai jopa vielä pahemmin - kuin sinun äitisi.

Taas logiikassa ajatusharha, että voit tuomita minut, koska muutin pois OMISTA, ITSEKKÄISTÄ SYISTÄNI. No, oletko sä siis epäitsekäs, kun asut perheesi kanssa?

ap

En mä ole sua missään tuominnut. On kaksi vaihtoehtoa: joko muutit pois omista itsekkäistä syistäsi tai muutit pois, koska ymmärsit, että olet yhtä vahingollinen lapsillesi kuin oma äitisi oli sinulle. Ja mä tuossa aiemmassa sanoin "todennäköisesti". Aivan mielettömän upeaa, jos muutit pois siksi, että ymmärsit olevasi vahingollinen lapsillesi. Koska silloin olet todellakin oppinut jotain omista lapsuudenkokemuksistasi ja se on jo askel eteenpäin siinä, että et halua tuollaisen äitisuhteen periytyvän omille lapsillesi.

Onko todella upeaa, että mä olen oppinut, että oon pska, jonka on parasta olla ei kenenkään kanssa, wau.

ap

Sehän se saattoi olla viestikin, jonka äitinikin halusi minulle muista opettaa. Älä vaivaa heitä persoonallasi, koska äitikin vaan loukkaantuu, jos meen virpomaan äänettä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tullut ajatelleeksi, että näet lapsissasi itsesi ja itsessäsi äitisi?

Miten näkisin lapsissani itseni? Siis tässä virpomisjutussa? Joissain asioissa näen varmaan, mutta en tässä. Mullehan ei mitään tukea suotu, kyselty, miten mä haluan asioita suorittaa.

ap

Tarkoitin yleensä. Siis mitä tunnet lapsiasi kohtaan ja ovatko ne samoja tunteita, joita äitisi tunsi sinua kohtaan? Jos nyt katsotaan tätä virpomiscasea, niin tuolla aiemmassa ihmettelit, ovatko nykylapset niin nössöjä? Onko oma lapsesi siis mielestäsi nössö? Koska äitisi mielestä sinäkin olisit vastaavassa tilanteessa ollut nössö? Eli onko Kivikissaäiti tunteissaan nyt Kivikissaäidin äiti ja Kivikissaäidin lapset Kivikissaäitejä?

No se oli lähinnä vähän sellainen provo, siis että kun tuttaa se, että mun tunteita ei lapsena ajatellut kukaan.

ap

Miksi haluat kostaa sen omille lapsillesi? Mitä pahaa lapsesi ovat tehneet sulle? Sä olet vuosia palstalla valittanut, miten kamala ja tunnekylmä äiti sulla on ollut, mutta itse et tunne lapsiasi kohtaan yhtään sen enempää kuin äitisi tunsi sinua kohtaankaan. Sulla olisi ollut mahdollisuus omien lastesi kohdalla valita toisin, mutta et valinnut. Olisit voinut nähdä heidät omina lapsinasi, ei suinkaan äitisi lapsena. Ja ei, ylpeää näytteleminen on vain ja ainoastaan teskentelyä eikä  sama kuin että olisit lapsistasi oikeasti ylpeä. 

No siinähän he ovatkin, mun lapsia, pskan lapsia. Äitini mielipide, minä olen pska. Siksi ne ovat pskan lapsia. Ei he lapset siis ole sano eet, etten olisi pska.

ap

Niin, eivät ole. Sinun mielestäsi he kuitenkin ovat pskan lapsia. Sä kerjäät jatkuvasti huomiota, sympatiaa, sääliä ja ties mitä muuta itsellesi, mutta et voi niistä mitään antaa omille lapsillesi, jotka eivät edes ole sanoneet sun olevan pska. Kuitenkin teet kaikkesi, jotta he jonain päivänä sanoisivat, että olit muuten aika pska mutsi. Sä oikein kerjäät sitä, että äitisi mielipiteet sinusta tulisivat olemaan myös omien lastesi mielipiteitä. Mutta älä huoli, ihmeitä pitää tapahtua, että ne eivät tulisi olemaan, koska pidät itse kaikin tavoin huolen, että juuri niin käy. Oletko sitten onnellinen tai edes tyytyväinen, kun äitisi lisäksi omat lapsesikin pitävät sinua pskana?

Lapseni eivät ole sanoneet, että EN OLE pska ja tiedän, ettei sitä heiltä voi odottaakaan. Siitä on kuitenkin matkaa siihen, että he sanoisivat minun olleen pska.

ap

Totta. Voi olla, että he eivät tule koskaan sanomaan, että olet ollut pska mutsi, mutta sä nyt tunnut pitävän huolen siitä, että ainakin myöhemmin elämässään he tuntevat ja ajattelevat juuri niin. 

Niin?

ap

Saat sen minkä haluatkin. 

Mutta se täytyy sanoa, että muuttosi pois perheesi luota on varmasti paras asia, mitä lapsillesi on tapahtunut. Vaikka todennäköisesti muutitkin pois omista itsekkäistä syistäsi, lastesi ei tarvitse enää asua ihmisen kanssa, joka käyttäytyy samalla tavalla - tai jopa vielä pahemmin - kuin sinun äitisi.

Taas logiikassa ajatusharha, että voit tuomita minut, koska muutin pois OMISTA, ITSEKKÄISTÄ SYISTÄNI. No, oletko sä siis epäitsekäs, kun asut perheesi kanssa?

ap

En mä ole sua missään tuominnut. On kaksi vaihtoehtoa: joko muutit pois omista itsekkäistä syistäsi tai muutit pois, koska ymmärsit, että olet yhtä vahingollinen lapsillesi kuin oma äitisi oli sinulle. Ja mä tuossa aiemmassa sanoin "todennäköisesti". Aivan mielettömän upeaa, jos muutit pois siksi, että ymmärsit olevasi vahingollinen lapsillesi. Koska silloin olet todellakin oppinut jotain omista lapsuudenkokemuksistasi ja se on jo askel eteenpäin siinä, että et halua tuollaisen äitisuhteen periytyvän omille lapsillesi.

Etkö todella tajua, miten irvokasta tällainen kehuminen on? Olet oppinut jotain lapsuudenkokemuksistasi..... Sen, että äitisi vihasi sinua ja sinun on siksi hylättävä lapsesikin.... Hieeenoa!

ap

Vierailija kirjoitti:

Tai eihän siis kaikki aina katsokaan, mutta mitä liikkuu sellaisen ihmisen päässä, jonka mielestä muilla ei saisi olla koskaan huono olla, eivätkä he saisi olla vihaisia, ettei sille ihmiselle itselleen tule paha mieli? Ja sitten kontrolloi läheisiään haukkumalla näiden käytöstä? Tunteistahan siinä vain on kysymys, ei mistään käytöstavoista.

Onko joku oikeasti näin moukka ettei ymmärrtä sivistyksestä edes tätä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tullut ajatelleeksi, että näet lapsissasi itsesi ja itsessäsi äitisi?

Miten näkisin lapsissani itseni? Siis tässä virpomisjutussa? Joissain asioissa näen varmaan, mutta en tässä. Mullehan ei mitään tukea suotu, kyselty, miten mä haluan asioita suorittaa.

ap

Tarkoitin yleensä. Siis mitä tunnet lapsiasi kohtaan ja ovatko ne samoja tunteita, joita äitisi tunsi sinua kohtaan? Jos nyt katsotaan tätä virpomiscasea, niin tuolla aiemmassa ihmettelit, ovatko nykylapset niin nössöjä? Onko oma lapsesi siis mielestäsi nössö? Koska äitisi mielestä sinäkin olisit vastaavassa tilanteessa ollut nössö? Eli onko Kivikissaäiti tunteissaan nyt Kivikissaäidin äiti ja Kivikissaäidin lapset Kivikissaäitejä?

No se oli lähinnä vähän sellainen provo, siis että kun tuttaa se, että mun tunteita ei lapsena ajatellut kukaan.

ap

Miksi haluat kostaa sen omille lapsillesi? Mitä pahaa lapsesi ovat tehneet sulle? Sä olet vuosia palstalla valittanut, miten kamala ja tunnekylmä äiti sulla on ollut, mutta itse et tunne lapsiasi kohtaan yhtään sen enempää kuin äitisi tunsi sinua kohtaankaan. Sulla olisi ollut mahdollisuus omien lastesi kohdalla valita toisin, mutta et valinnut. Olisit voinut nähdä heidät omina lapsinasi, ei suinkaan äitisi lapsena. Ja ei, ylpeää näytteleminen on vain ja ainoastaan teskentelyä eikä  sama kuin että olisit lapsistasi oikeasti ylpeä. 

No siinähän he ovatkin, mun lapsia, pskan lapsia. Äitini mielipide, minä olen pska. Siksi ne ovat pskan lapsia. Ei he lapset siis ole sano eet, etten olisi pska.

ap

Niin, eivät ole. Sinun mielestäsi he kuitenkin ovat pskan lapsia. Sä kerjäät jatkuvasti huomiota, sympatiaa, sääliä ja ties mitä muuta itsellesi, mutta et voi niistä mitään antaa omille lapsillesi, jotka eivät edes ole sanoneet sun olevan pska. Kuitenkin teet kaikkesi, jotta he jonain päivänä sanoisivat, että olit muuten aika pska mutsi. Sä oikein kerjäät sitä, että äitisi mielipiteet sinusta tulisivat olemaan myös omien lastesi mielipiteitä. Mutta älä huoli, ihmeitä pitää tapahtua, että ne eivät tulisi olemaan, koska pidät itse kaikin tavoin huolen, että juuri niin käy. Oletko sitten onnellinen tai edes tyytyväinen, kun äitisi lisäksi omat lapsesikin pitävät sinua pskana?

Lapseni eivät ole sanoneet, että EN OLE pska ja tiedän, ettei sitä heiltä voi odottaakaan. Siitä on kuitenkin matkaa siihen, että he sanoisivat minun olleen pska.

ap

Totta. Voi olla, että he eivät tule koskaan sanomaan, että olet ollut pska mutsi, mutta sä nyt tunnut pitävän huolen siitä, että ainakin myöhemmin elämässään he tuntevat ja ajattelevat juuri niin. 

Niin?

ap

Saat sen minkä haluatkin. 

Mutta se täytyy sanoa, että muuttosi pois perheesi luota on varmasti paras asia, mitä lapsillesi on tapahtunut. Vaikka todennäköisesti muutitkin pois omista itsekkäistä syistäsi, lastesi ei tarvitse enää asua ihmisen kanssa, joka käyttäytyy samalla tavalla - tai jopa vielä pahemmin - kuin sinun äitisi.

Taas logiikassa ajatusharha, että voit tuomita minut, koska muutin pois OMISTA, ITSEKKÄISTÄ SYISTÄNI. No, oletko sä siis epäitsekäs, kun asut perheesi kanssa?

ap

En mä ole sua missään tuominnut. On kaksi vaihtoehtoa: joko muutit pois omista itsekkäistä syistäsi tai muutit pois, koska ymmärsit, että olet yhtä vahingollinen lapsillesi kuin oma äitisi oli sinulle. Ja mä tuossa aiemmassa sanoin "todennäköisesti". Aivan mielettömän upeaa, jos muutit pois siksi, että ymmärsit olevasi vahingollinen lapsillesi. Koska silloin olet todellakin oppinut jotain omista lapsuudenkokemuksistasi ja se on jo askel eteenpäin siinä, että et halua tuollaisen äitisuhteen periytyvän omille lapsillesi.

Onko todella upeaa, että mä olen oppinut, että oon pska, jonka on parasta olla ei kenenkään kanssa, wau.

ap

On todella upeaa, jos lapsilleen vahingollinen vanhempi ymmärtää muuttaa pois. Ihan sama, mistä syystä on lapsilleen vahingollinen. Tärkeintä tässä ovat lapset, joilla on vielä mahdollisuus kasvaa tasapainoisiksi ja onnellisiksi aikuisiksi, kunhan vanhemmat ymmärtävät olla siirtämättä omia traumojaan lapsilleen.