Lue keskustelun säännöt.
Olisiko vihdoin aika elokuvissa myös uudenlaisille naistarinoille ja rooleille?
24.03.2018 |
Olisko vihdoinkin aika uudenlaisille naistarinoille ja rooleille? Haluaako yleisö katsoa narkkarihuoria, raiskattuja, riistettyjä ja takaapäin pantavia pornoilevia naisrooleja jatkossa? Uskon ettei halua.
Maailmassa on paljon kiinnostavia naiskohtaloita joista löytyy nuorille naisille myös roolimalleja ja vahvistavia esimerkkejä kuinka elämässä voi pärjätä.
Astu esiin Tiina Lymi kirjoittamaan loistavaa mustaa komediaa tyyliin Kohtuuttomuuksia, Leena Lander tuo tarinoitasi valkokankaalle , tällä kertaa huolellisemmin valikoiduin ohjaajin, naiskirjoittajat astukaa esiin ja kuvatkaa sitä naisen elämää niinkuin se on, paljon muutakin kuin pelkkä reikä ja tissit.
Kommentit (226)
Vierailija kirjoitti:
Mitä hienoa on tehdä aiheiltaan tympäisevää pornahtavaa huume väkivaltatörkyä.
Sitä on jo maailma täynnä.Ulos Louhimiehet ja muut vanhat patut.
Lisää kiinnostavia tarinoita NORMAALEISTA ihmisistä.Vaikka osaa naisetkin tuottaa skeidaa. Esimerkkinä Neitoperho 90-luvulta. Alusta loppuun silkkaa pahaa oloa, rumuutta ja väkivaltaa. Mikähän oli senkin leffan pointti?
Jos ihmisellä menee hyvin eikä koskaan tapahdu mitään erikoista, se on tylsää. Ei siitä saa elokuvaa. Kuka sellaista jaksaa katsella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko mainita naisrooleista puhuttaessa Ritva Oksanen . Elämänmenoa-nimisessä tvdraama-sarjassa hän teki aikoinaan tarkan ja todenmakuisen roolin päähenkilö Eilana. Aivan loistavaa ja osaava näyttelijäntyötä parhaimmillaan.
Samoin hän oli jo aiemmin mainitsemassani "Pesärikko"-draamasarjassa väkevän suolaisessa naisroolissa .
Minä ihailen Ritva Oksasta kyllä paljon.
[/quote]
Harvan naisen elämä on niin mielenkiintoista, että siitä saisi hyvän elokuvan ilman tuollaisia liitäntöjä muiden hahmojen kautta. Sama pätee tosin miehiinkin, täytyy olla joko hurja rikollinen tai jollain tavalla maailmaa muuttanut henkilö. Myönnän kyllä itsekin, että on kyllä pirun tylsä katsella elokuvaa, jossa taiteilija tekee taidetta. Lopputulokset voivat olla hienoja, mutta siinä prosessissa harvemmin on ainesta elokuvaksi. [/quote]
Tuosta taide-elokuvista tuli mieleen, että katsoin David Lynchin "Erasehead" elokuvan . Se on kuulemma alan klassikko ja vaikkamitä nin ajattelin että nyt on herkkua luvassa....
Mitä vielä.
Ihan helkkarin pimeetä touhua ja sekoilua ja sekopäisiä hahmoja. Mutta taidetta.
Mikä ei mulle juntille avautunut ja mistä en "älynny" nauttia.
Ei siis mtään järjen häivää hahmoissa ja niiden meiningissä, ahdistavaa psykedeelistä "elokuva-taidetta". Sama kuin se "andalusialainen koira" leffa. Siinä jukolavita kuvataan kun partaterällä leikataan jonku silmämunaa ja klassikon asemaa nauttii sekin pläjäys. Kylläpä on kiva kattella semmoista, hakekaa popparit!
Mielestäni on ymmärrettävää että joku Marilyn Monroen Herrat pitävät vaaleaveriköistä-elokuva tai "Mitä tapahtui Baby Janelle" elokuva tai Gilda tai Rodemarys baby ovat klasssikoita koska niissä on kunnon juoni, hahmot ja dialogi. Lisäksi hemmetin hyvin näytellyt naisroolit.
[/quote]
Wonder woman [/quote]
Tuosta on tehty suomalainen remake nimellä " I wonder, woman".
Vierailija kirjoitti:
Mitä hienoa on tehdä aiheiltaan tympäisevää pornahtavaa huume väkivaltatörkyä.
Sitä on jo maailma täynnä.Ulos Louhimiehet ja muut vanhat patut.
Lisää kiinnostavia tarinoita NORMAALEISTA ihmisistä.Vaikka osaa naisetkin tuottaa skeidaa. Esimerkkinä Neitoperho 90-luvulta. Alusta loppuun silkkaa pahaa oloa, rumuutta ja väkivaltaa. Mikähän oli senkin leffan pointti?
Neitoperho-elokuvan olen jotenkin aina mieltänyt kauhuelokuvaksi.
Muistan kun käytiin likkakavereiden kanssa katsomassa se ja oltiin ihan kakkulit housuissa kun se "Eevi " alkoi sekoilemaan kunnolla. Olihan se ihan mahtava siinä roolissa se Leea Klemola.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leena Uotinen oli kyllä käsittämättömän hyvä nuorena Solveigina "Solveigin laulussa".
Tarja Tuulikki Tarsala teki sarjassaan upean luonnerooliin siinä Mikko Niskasen elokuvassa Kahdeksan surmanluotia. Missä Tarja Tuulikki Tarsala on nyt?
R.I.P Tarsis
Kaija Pakarinen teki mieleenjäävän roolityön tvdraamassa "Kiinnisidottu".
Kävin katsomassa keitä olivat tekijät ja eipä ollut yllätys että sieltä(kin) löytyi käsikirjoittajana Liisa-Maija Laaksonen.
Miksei tuolaisia pitkän linjan lahjakkuuksia kuten Liisa-Maija Laaksosta palkita Jussigaalassa hienosta elämäntyöstä naiskohtaloiden kuvaajana? Aivan mahtavia käsikirjoituksia tehnyt tyyliin Lumikit, Varpuset, jne.... samalla ajalla katsojat katsoisivat mielellään suomen elokuvan pitkänlinjan tekijöiden esiinnnostamista kuin Tanhupallon (vaikka joo on tosi söpö ja kiva hahmo) pyllyilyä lavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hienoa on tehdä aiheiltaan tympäisevää pornahtavaa huume väkivaltatörkyä.
Sitä on jo maailma täynnä.Ulos Louhimiehet ja muut vanhat patut.
Lisää kiinnostavia tarinoita NORMAALEISTA ihmisistä.Vaikka osaa naisetkin tuottaa skeidaa. Esimerkkinä Neitoperho 90-luvulta. Alusta loppuun silkkaa pahaa oloa, rumuutta ja väkivaltaa. Mikähän oli senkin leffan pointti?
Neitoperho-elokuvan olen jotenkin aina mieltänyt kauhuelokuvaksi.
Muistan kun käytiin likkakavereiden kanssa katsomassa se ja oltiin ihan kakkulit housuissa kun se "Eevi " alkoi sekoilemaan kunnolla. Olihan se ihan mahtava siinä roolissa se Leea Klemola.
Neitoperhon hienous piili kuulemma siinä, että päähenkilö on väkivaltainen nainen, eikä siinä selitellä syitä.
Joo. Todella upeeta draamaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hienoa on tehdä aiheiltaan tympäisevää pornahtavaa huume väkivaltatörkyä.
Sitä on jo maailma täynnä.Ulos Louhimiehet ja muut vanhat patut.
Lisää kiinnostavia tarinoita NORMAALEISTA ihmisistä.Vaikka osaa naisetkin tuottaa skeidaa. Esimerkkinä Neitoperho 90-luvulta. Alusta loppuun silkkaa pahaa oloa, rumuutta ja väkivaltaa. Mikähän oli senkin leffan pointti?
Neitoperho-elokuvan olen jotenkin aina mieltänyt kauhuelokuvaksi.
Muistan kun käytiin likkakavereiden kanssa katsomassa se ja oltiin ihan kakkulit housuissa kun se "Eevi " alkoi sekoilemaan kunnolla. Olihan se ihan mahtava siinä roolissa se Leea Klemola.
Neitoperhon hienous piili kuulemma siinä, että päähenkilö on väkivaltainen nainen, eikä siinä selitellä syitä.
Joo. Todella upeeta draamaa
Käsittääkseni se oli jonkinasteinen sovitus William Wylerin elokuvasta "Neitoperho" vuodelta 1965. Katso joskus se, niin huomaat yhtymäkohtia mihin Mantilan elokuvassa viitataan Wylerin elokuvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaija Pakarinen teki mieleenjäävän roolityön tvdraamassa "Kiinnisidottu".
Kävin katsomassa keitä olivat tekijät ja eipä ollut yllätys että sieltä(kin) löytyi käsikirjoittajana Liisa-Maija Laaksonen.
Miksei tuolaisia pitkän linjan lahjakkuuksia kuten Liisa-Maija Laaksosta palkita Jussigaalassa hienosta elämäntyöstä naiskohtaloiden kuvaajana? Aivan mahtavia käsikirjoituksia tehnyt tyyliin Lumikit, Varpuset, jne.... samalla ajalla katsojat katsoisivat mielellään suomen elokuvan pitkänlinjan tekijöiden esiinnnostamista kuin Tanhupallon (vaikka joo on tosi söpö ja kiva hahmo) pyllyilyä lavalla.
Nuo Laaksosen kirjoittamat teokset olivat tv-tuotantoja, ja jussit on 90-luvun alusta asti jaettu vain elokuvateattereihin tehdyille elokuville. Aiemmin, 70- ja 80-luvuilla, jusseista kilpaili yhtä lailla myös tv-elokuvat ja näytelmäsarjat ja aika usein varsinkin näyttelijäpalkinnot meni silloin tv-tuotannoille.
Harmittaa hieman se, että vanhempaa tv-draamaa esitetään niin satunnaisesti Ylen kanavilla nykyään. Entisen Mainos-tv:n draamatuotantoa ei esitetä ollenkaan, tosin niitä on julkaistu aika paljon dvd:llä.
"Jos suomessa tehtäisi nuoren naisen kasvutarina, siihen sisältyisi liuta väkivaltaisia poikaystäviä, kammottava ja traumatisoiva raiskauskokemus abortteineen ja happy end, kun tyttö löytää mukavan ja kiltin vaikkakin hyvin vaatimattoman näköisen poikaystävän. [/quote]
Suomessa juuri tällä kuvailemallasi draamankaarella jo pitkät perinteet.
"Kaupunkiin töihin tullut nuori tyttö joutuu hyväksikäytetyksi ja alistetuksi "
Kuvailu elokuvasta nimeltä Punainen huone, vuodelta 1991, Kino suomi , katsottavissa yleareenassa.
Ja roolihahmo tietty mahdollisimman hömelö nainen tyyliin minäjamorrison milla......
Katsokaa ihan suomalaisen draamaelokuvan peusteiden kannalta. Opetuselokuvana kuinka tehdään suomidraamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaija Pakarinen teki mieleenjäävän roolityön tvdraamassa "Kiinnisidottu".
Kävin katsomassa keitä olivat tekijät ja eipä ollut yllätys että sieltä(kin) löytyi käsikirjoittajana Liisa-Maija Laaksonen.
Miksei tuolaisia pitkän linjan lahjakkuuksia kuten Liisa-Maija Laaksosta palkita Jussigaalassa hienosta elämäntyöstä naiskohtaloiden kuvaajana? Aivan mahtavia käsikirjoituksia tehnyt tyyliin Lumikit, Varpuset, jne.... samalla ajalla katsojat katsoisivat mielellään suomen elokuvan pitkänlinjan tekijöiden esiinnnostamista kuin Tanhupallon (vaikka joo on tosi söpö ja kiva hahmo) pyllyilyä lavalla.
Nuo Laaksosen kirjoittamat teokset olivat tv-tuotantoja, ja jussit on 90-luvun alusta asti jaettu vain elokuvateattereihin tehdyille elokuville. Aiemmin, 70- ja 80-luvuilla, jusseista kilpaili yhtä lailla myös tv-elokuvat ja näytelmäsarjat ja aika usein varsinkin näyttelijäpalkinnot meni silloin tv-tuotannoille.
Harmittaa hieman se, että vanhempaa tv-draamaa esitetään niin satunnaisesti Ylen kanavilla nykyään. Entisen Mainos-tv:n draamatuotantoa ei esitetä ollenkaan, tosin niitä on julkaistu aika paljon dvd:llä.
Olisi (ko) korkea aika palata takaisin tuohon että parhaan naisnäyttelijän palkinnon voi tosiaan saada myös tv-elokuvien ja näytelmäsarjojen näyttelijät, sillä niistä löytyy aivan huikeita tekijöitä. Elokuvatuotannoissa kun tuntuu pyörivän ne samat vuodesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaija Pakarinen teki mieleenjäävän roolityön tvdraamassa "Kiinnisidottu".
Kävin katsomassa keitä olivat tekijät ja eipä ollut yllätys että sieltä(kin) löytyi käsikirjoittajana Liisa-Maija Laaksonen.
Miksei tuolaisia pitkän linjan lahjakkuuksia kuten Liisa-Maija Laaksosta palkita Jussigaalassa hienosta elämäntyöstä naiskohtaloiden kuvaajana? Aivan mahtavia käsikirjoituksia tehnyt tyyliin Lumikit, Varpuset, jne.... samalla ajalla katsojat katsoisivat mielellään suomen elokuvan pitkänlinjan tekijöiden esiinnnostamista kuin Tanhupallon (vaikka joo on tosi söpö ja kiva hahmo) pyllyilyä lavalla.
Nuo Laaksosen kirjoittamat teokset olivat tv-tuotantoja, ja jussit on 90-luvun alusta asti jaettu vain elokuvateattereihin tehdyille elokuville. Aiemmin, 70- ja 80-luvuilla, jusseista kilpaili yhtä lailla myös tv-elokuvat ja näytelmäsarjat ja aika usein varsinkin näyttelijäpalkinnot meni silloin tv-tuotannoille.
Harmittaa hieman se, että vanhempaa tv-draamaa esitetään niin satunnaisesti Ylen kanavilla nykyään. Entisen Mainos-tv:n draamatuotantoa ei esitetä ollenkaan, tosin niitä on julkaistu aika paljon dvd:llä.
Olisi (ko) korkea aika palata takaisin tuohon että parhaan naisnäyttelijän palkinnon voi tosiaan saada myös tv-elokuvien ja näytelmäsarjojen näyttelijät, sillä niistä löytyy aivan huikeita tekijöitä. Elokuvatuotannoissa kun tuntuu pyörivän ne samat vuodesta toiseen.
Tv-alan venla-palkintoja alettiin jakaa 80-luvulla, voi olla että se vaikutti osaltaan siihen, että tv-elokuvat rajattiin pois jusseista. Oli se varmaan myös elokuva-alan omaa profiilinkohotustakin. Muistelen kyllä, että 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa monesti tuntui siltä, että televisiolle tuotetut elokuvat ja sarjat olivat yleensä laadukkaampia kuin varsinaiset teatterielokuvat. Kaikilla kanavillahan oli oma vahva tuotantonsa vielä tuolloin, eli ohjelmia ei tilattu ulkopuolisilta tuottajilta, niin kuin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en halua katsoa elokuvissa naisen arkea. Minä elän juuri sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaija Pakarinen teki mieleenjäävän roolityön tvdraamassa "Kiinnisidottu".
Kävin katsomassa keitä olivat tekijät ja eipä ollut yllätys että sieltä(kin) löytyi käsikirjoittajana Liisa-Maija Laaksonen.
Miksei tuolaisia pitkän linjan lahjakkuuksia kuten Liisa-Maija Laaksosta palkita Jussigaalassa hienosta elämäntyöstä naiskohtaloiden kuvaajana? Aivan mahtavia käsikirjoituksia tehnyt tyyliin Lumikit, Varpuset, jne.... samalla ajalla katsojat katsoisivat mielellään suomen elokuvan pitkänlinjan tekijöiden esiinnnostamista kuin Tanhupallon (vaikka joo on tosi söpö ja kiva hahmo) pyllyilyä lavalla.
Nuo Laaksosen kirjoittamat teokset olivat tv-tuotantoja, ja jussit on 90-luvun alusta asti jaettu vain elokuvateattereihin tehdyille elokuville. Aiemmin, 70- ja 80-luvuilla, jusseista kilpaili yhtä lailla myös tv-elokuvat ja näytelmäsarjat ja aika usein varsinkin näyttelijäpalkinnot meni silloin tv-tuotannoille.
Harmittaa hieman se, että vanhempaa tv-draamaa esitetään niin satunnaisesti Ylen kanavilla nykyään. Entisen Mainos-tv:n draamatuotantoa ei esitetä ollenkaan, tosin niitä on julkaistu aika paljon dvd:llä.
Olisi (ko) korkea aika palata takaisin tuohon että parhaan naisnäyttelijän palkinnon voi tosiaan saada myös tv-elokuvien ja näytelmäsarjojen näyttelijät, sillä niistä löytyy aivan huikeita tekijöitä. Elokuvatuotannoissa kun tuntuu pyörivän ne samat vuodesta toiseen.
Tv-alan venla-palkintoja alettiin jakaa 80-luvulla, voi olla että se vaikutti osaltaan siihen, että tv-elokuvat rajattiin pois jusseista. Oli se varmaan myös elokuva-alan omaa profiilinkohotustakin. Muistelen kyllä, että 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa monesti tuntui siltä, että televisiolle tuotetut elokuvat ja sarjat olivat yleensä laadukkaampia kuin varsinaiset teatterielokuvat. Kaikilla kanavillahan oli oma vahva tuotantonsa vielä tuolloin, eli ohjelmia ei tilattu ulkopuolisilta tuottajilta, niin kuin nykyään.
Katsojana on mielleyhtymä että Venla-palkinto annetaan tynnustuksena hyvästä tv-viihdeohjelmasta tai siinä juontamisesta kuten "Sampo ja kauppiaan rouva", "Duudsonit", "Huutokauppakeisari", "Tuurin kyläkauppa", "Kymppitonni", "Haluatko miljonääriksi", "Tanssii tähtien kanssa" "Yökylässä Maria Veitola" jne, jne mitä niitä nyt hyviä viihdeohjelmia onkaan.
Miksei se selkeästi voisi keskittyä sitten viihdeohjelmiin?
Olisi mahtavaa kun tv-draamat ja televisolle tuotetut sarjat ja niiden tekijät huomioitaisiin Jussigaalassa jatkossa silloin kun on parhaiden käsikirjoittajien ja näyttelijöiden tunnustukset ovat jaossa.
Tv-draamojen taso suomessa on aina ollut laadukas.
Nimittäin nykykattaus on useasti Jussijuhlissa liian ennalta-arvattava ehdokkaineen ja juhla liian tylsä.
Edes Laura Voutilaisen mammamia-esitys ja lavalle lyllertävä Tanhupallo karvamatoineen eivät onnistuneet kohottamaan kuin hetkeksi plötsähtänyttä tunnelmaa.
Nytkin kiinnostusta ja kohua lisäsi ainoastaan se, saapuuko kohuttu ohjaaja pokkaamaan omat tunnustuspalkintonsa.
Toisaalta tämä on vain katsojan ajatuksia ja pohdintoja nykytilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Minä en halua katsoa elokuvissa naisen arkea. Minä elän juuri sitä.[/quote
Minä haluan katsoa elokuvissa naisen arkea. Minä olen mies.
Nykyisin on jo paljon naispääosia, missä nainen on itse sankari eikä tarvitse miestä mihinkään. Ei "pelastamaan" eikä parisuhteeseen. Tämä antaa hyvää voimaannuttavaa kuvaa nykylapsille, erityisesti tytöille, että naisessa itsessäänkin on se voima eikä sitä tarvitse mistään miehestä koskaan hakea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en halua katsoa elokuvissa naisen arkea. Minä elän juuri sitä.[/quote
Minä haluan katsoa elokuvissa naisen arkea. Minä olen mies.
Täällä on naisia, jotka jostain syystä haluaisivat katsella naisen arkea, siis periaatteessa omaa elämäänsä televisiosta. Minä olen mies ja minusta naisen arki on tylsää. Niin on myös miehen arki. Pitää tapahtua jotain arjesta poikkeavaa, se kiinnostaa ja sen takia naiset ja miehetkin joutuvat elokuvissa yleensä karuihin rooleihin. Ei tämä sen vaikeampaa ole.
Tämä ei ole suomalainen, mutta katsokaa In the fade, jonka pääosassa on Diane Kruger. Mielettömän hienon roolisuorituksen tekee sellaisessa sankarin roolissa, joita tarjoillaan yleensä vain miehille.
Harvan naisen elämä on niin mielenkiintoista, että siitä saisi hyvän elokuvan ilman tuollaisia liitäntöjä muiden hahmojen kautta. Sama pätee tosin miehiinkin, täytyy olla joko hurja rikollinen tai jollain tavalla maailmaa muuttanut henkilö. Myönnän kyllä itsekin, että on kyllä pirun tylsä katsella elokuvaa, jossa taiteilija tekee taidetta. Lopputulokset voivat olla hienoja, mutta siinä prosessissa harvemmin on ainesta elokuvaksi.