Lue keskustelun säännöt.
Olisiko vihdoin aika elokuvissa myös uudenlaisille naistarinoille ja rooleille?
24.03.2018 |
Olisko vihdoinkin aika uudenlaisille naistarinoille ja rooleille? Haluaako yleisö katsoa narkkarihuoria, raiskattuja, riistettyjä ja takaapäin pantavia pornoilevia naisrooleja jatkossa? Uskon ettei halua.
Maailmassa on paljon kiinnostavia naiskohtaloita joista löytyy nuorille naisille myös roolimalleja ja vahvistavia esimerkkejä kuinka elämässä voi pärjätä.
Astu esiin Tiina Lymi kirjoittamaan loistavaa mustaa komediaa tyyliin Kohtuuttomuuksia, Leena Lander tuo tarinoitasi valkokankaalle , tällä kertaa huolellisemmin valikoiduin ohjaajin, naiskirjoittajat astukaa esiin ja kuvatkaa sitä naisen elämää niinkuin se on, paljon muutakin kuin pelkkä reikä ja tissit.
Kommentit (226)
Vierailija kirjoitti:
Myös lasten elokuviin. Tytöt kasvavat muuten uskomaan, että heidän roolinsa on olla typerä, meikeistä kiinnostunut tyttönen, joka vain odottaa prinssiään.
Missä elokuvassa tytöt näytetään tuollaisina? Entä millaisina niissä näytetään miehen rooli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole mikään elokuvafani, mutta ihan oikeasti en kyllä ymmärrä, miten naisen roolit ovat muka yksipuolisia. Onhan noita perheenäitien, poliiseja, lääkäreitä, hömppäromantiikkarooleja, sekoilevia teinejä jne. Minulta on kyllä täysin mennyt ohitse tällainen, että naiset olisivat pelkästään jotain pirihuoria tai väkivallan kohteita. Ehkä jossain huume- ja rikoselokuvissa näin, mutta onhan niissä miehetkin narkkareita ja rikollisia.
Ei tarvitse olla mikään "elokuvafani" muodostakseen käsityksensä siitä millaisia rooleja (Puhdistus, Käsky, Vuosaari, 8-pallo, Miami) ovat naisnäyttelijät viime aikoina tehneet.
Ehkä kannattaa laajentaa vähän leffakirjastoa jos tuossa on kaikki mitä olet katsonut viime aikoina.
Millä elokuvilla sitä leffakirjastoa kannattaa sinun mielestäsi laajentaa (noiden mainittujen lisäksi)?
Minä tykkäsin siitä Red Sparrow'sta. Näennäisestihän siinäkin nainen on uhri ja seksuaalistamisen kohde, mutta se mimmi antoi takaisin kaksin verroin. Siinä tulee ainakin se opetus, että ei tarvitse jäädä olosuhteiden uhriksi vaan ottaa itse vastuu omasta elämästään.
Katsoin kerran elokuvan nimeltä "Bastard Out of Carolina", en tiedä sen suomenkielistä nimeä, mutta elokuva perustuu kuuluisaan kirjaan joka kertoo tosi tarinan erään tytön lapsuudesta väkivaltaisen isäpuolen tullessa perhekuvioon mukaan.
Siis tuota elokuvaa katsoessa tuli väistämättä mieleen että kuinka pääosaa esittävä lapsi kesti noita rajuja kohtauksia (ilman traumoja) kuvauksissa?
Toinen järisyttävä rooli on elokuvassa "Nobodys Child" joka laittoi miettimään että ei helkkari tuota nuorta näyttelijää...
Suomessahan ei tämäntyyppisiä (näin rajuja rooleja) lapset todellakaan tee.
Vierailija kirjoitti:
Katsoin kerran elokuvan nimeltä "Bastard Out of Carolina", en tiedä sen suomenkielistä nimeä, mutta elokuva perustuu kuuluisaan kirjaan joka kertoo tosi tarinan erään tytön lapsuudesta väkivaltaisen isäpuolen tullessa perhekuvioon mukaan.
Siis tuota elokuvaa katsoessa tuli väistämättä mieleen että kuinka pääosaa esittävä lapsi kesti noita rajuja kohtauksia (ilman traumoja) kuvauksissa?
Toinen järisyttävä rooli on elokuvassa "Nobodys Child" joka laittoi miettimään että ei helkkari tuota nuorta näyttelijää...
Suomessahan ei tämäntyyppisiä (näin rajuja rooleja) lapset todellakaan tee.
Sori, muistin tuon toisen leffan nimen väärin, se on "No Child of Mine 1997" missä on rankka rooli sillä tytöllä, se löytyy juutubeestä kokonaan mutta ei kannata katsoa sitä jos on herkkä, katsoimme sen aikoinaan nuoriso-ohjaaja linjalla eikä kaikki pystyny katsomaan sitä loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En katso kovin paljon elokuvia tai sarjoja, mutta minusta todella positiivinen esimerkki tulevaisuuden naisrooleista on Silta. Sen huomaa jo siitäkin, että Saga on Suomessakin suosittujen nimien listalla.
Sarjassa on useita realistisia, kiinnostavia naishahmoja. Ja myös yhtä kiinnostavia mieshahmoja. Kaikki hahmot tuntuvat olevan kirjoitettuja sarjaan muilla syillä kuin että "tähän tarvitaan joku nainen, heitetään sille nopalla ominaisuudet".
Silta kuvaa hyvin myös työyhteisöä sellaisena, kun minäkin sen tänä päivänä tunnen. Se on paikka, jossa on monia erilaisia motiiveja, ihmissuhteita ja vaikuttimia, mutta myös paikka jossa alusta loppuun edetään asia edellä, ei niinkään libido edellä. Tilanteista selvitään ilman tarpeetonta, jatkuvaa sukupuolten nostamista esiin.
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkäsin siitä Red Sparrow'sta. Näennäisestihän siinäkin nainen on uhri ja seksuaalistamisen kohde, mutta se mimmi antoi takaisin kaksin verroin. Siinä tulee ainakin se opetus, että ei tarvitse jäädä olosuhteiden uhriksi vaan ottaa itse vastuu omasta elämästään.
Red Sparrowista tulikin mieleen, että Lawrence oli hyvä myös Winter's Bone ja Joy elokuvissa. Molemmissa naiskuvaa määrätietoisesta naisesta, joka luotsii itse elämänsä suuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkäsin siitä Red Sparrow'sta. Näennäisestihän siinäkin nainen on uhri ja seksuaalistamisen kohde, mutta se mimmi antoi takaisin kaksin verroin. Siinä tulee ainakin se opetus, että ei tarvitse jäädä olosuhteiden uhriksi vaan ottaa itse vastuu omasta elämästään.
Red Sparrowista tulikin mieleen, että Lawrence oli hyvä myös Winter's Bone ja Joy elokuvissa. Molemmissa naiskuvaa määrätietoisesta naisesta, joka luotsii itse elämänsä suuntaa.
Debra Granik muistaakseni "Winter's Bone" elokuvan ohjaaja. Onko kukaan nähnyt hänen muita ohjauksia tai töitään?
Winter's Bone on yksi elokuva joka pitää otteessaan alusta loppuun saakka nimenomaan henkilöiden persoonallisuuksien kuvaamisen kautta. Pieni mestariteos mielestäni.
Ulkomailla on niin kova kilpailu taidealalla, koska on tekijöitä mistä ottaa, niin täytyy olla todella lahjakas päästäkseen esiin. Onko meillä kadonnut kunnianhimo ja tyydytään tekemään solsidan ja luokkakokous-plus muita remakeja (joista toki tykätään) joissa riski pienempi ettei tykätä mutta eipä siitä mitään uutta synny. Putouksen Tanhupallo näytti olevan uusinta uutta jussigaalassa.
Tuija-Maija Niskasen aikoinaan ohjaama, Minna Canthin "Anna-Liisa"-tvdraama on kyllä aikansa helmi.
Nuori Anna-Leena Härkönen tekee yhden uransa hienoimman roolityön ja elokuva on kauttaaltaan pysäyttävä. Joka osa-alueelta elokuvassa kuultaa paneutuminen ja osaaminen. Katsoja uppoutuu ja nauttii.
Nyt tuli itse seurattua ulkomaista "Nukkekaappi" nimistä tvdraamaa ,se oli samalla tavoin mietittyä ja osaavaa kerrontaa.
Suomalainen draama on vahvaa ja väkevää ja sen soisi kukoistavan enemmän , psykologisine henkilöhahmoineen, kiireettömine kuvauksineen kertoen tarinan joka jättää jälkeensä muutakin kuin toivottomuuden tunteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niitä on jo. Ne vain eivät myy ja jäävät vähän pimentoon.
Wonder Woman.
Hän on yksi kolmesta pääsupersankarista, Batmanin ja Supermanin veroinen. Vasta nyt uskallettiin tehdä elokuva, ja miten kävi? Se oli menestys.
sofia coppola on loistava ohjaaja, ja esimerkki siitä että joskus lahjakkuus periytyy.
Esim. The Virgin Suicides on käsittämättömän upea ja koskettava elokuva täynnä upeita naisrooleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä samat ulisijat valittavat uusista Tähtien sota -elokuvista, kun niissä on "liikaa naisia", vaikka ne ovat mainioita - varsinkin verrattuna aiempaan kolmeen filmiin - ja ylipäänsä kaikista "naiselokuvista". Ehkä uusi naisvetoinen Ghostobusters _oli_ huono (en ole nähnyt) mutta siihen kohdistunut vastarinta on silkkaa naisvihaa pahimmillaan. Se on eri asia sanoa, että elokuva on huono kuin sanoa, että elokuva on naisten takia huono.
Itse olen "löytänyt" erään käsikirjoittajan elokuvien takaa joissa kuvataan kiinnostavia naiskohtaloita ja roolit ovat väkeviä ja moniulotteisia, hän on Liisa- Maija Laaksonen , (mm. Lumikit-elokuvan ja Varpuset-elokuvan käsikirjoittaja).
Voi kunpa tähän viestiketjuun kommentoisi ihmiset näistä mieleenjäävistä naisrooleista enemmänkin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä (suomalaisen) elokuvan roolihahmoon olet naisena kokenut samaistuvasi?
Vähän aikaa sitten tuli mielenkiintoinen dokumentti naisista jotka kertoivat miten amerikkalainen elokuva "Thelma ja Louise" vaikutti heihin. Moni koki samastumisia roolihenkilöihin eri syistä.
Yhtäkkiä tuli mieleen kasarilla (?) tehty versio Kalevalasta. Siinä oli nämä perinteiset Ainot ja nukkenainen joka herää henkiin, mutta vaikuttavin oli tietysti Kristiina Halkolan Louhi, Pohjolan emäntä. Tästä hahmosta saisi vaikka minkälaisen GoT/TSH-roolin ja elokuvan niin halutessaan. Louhi on muutakin kuin se nahkasiipinen roikkorintainen mummeli siinä Gallen-Kallelan maalauksessa.
Miten olisi, ohjaaja Louhimies?
Saara Cantellin ohjaama "Tähtitaivas talon yllä" aivan pakko mainita suomalaisista , se oli kuvaus kolmen sukupolven naisista--- ja se oli yksi parhaista naiskuvauksista elokuvissa mitä hetkeen on nähnyt . Eheää, herkkävaistoista näyttelemistä ja kerrontaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä (suomalaisen) elokuvan roolihahmoon olet naisena kokenut samaistuvasi?
Vähän aikaa sitten tuli mielenkiintoinen dokumentti naisista jotka kertoivat miten amerikkalainen elokuva "Thelma ja Louise" vaikutti heihin. Moni koki samastumisia roolihenkilöihin eri syistä.
Yhtäkkiä tuli mieleen kasarilla (?) tehty versio Kalevalasta. Siinä oli nämä perinteiset Ainot ja nukkenainen joka herää henkiin, mutta vaikuttavin oli tietysti Kristiina Halkolan Louhi, Pohjolan emäntä. Tästä hahmosta saisi vaikka minkälaisen GoT/TSH-roolin ja elokuvan niin halutessaan. Louhi on muutakin kuin se nahkasiipinen roikkorintainen mummeli siinä Gallen-Kallelan maalauksessa.
Miten olisi, ohjaaja Louhimies?
ja Rauta-aikahan se sarja oli, siitä kohistiin yläasteella. Se oli niin väkivaltainenkin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä (suomalaisen) elokuvan roolihahmoon olet naisena kokenut samaistuvasi?
Vähän aikaa sitten tuli mielenkiintoinen dokumentti naisista jotka kertoivat miten amerikkalainen elokuva "Thelma ja Louise" vaikutti heihin. Moni koki samastumisia roolihenkilöihin eri syistä.
Yhtäkkiä tuli mieleen kasarilla (?) tehty versio Kalevalasta. Siinä oli nämä perinteiset Ainot ja nukkenainen joka herää henkiin, mutta vaikuttavin oli tietysti Kristiina Halkolan Louhi, Pohjolan emäntä. Tästä hahmosta saisi vaikka minkälaisen GoT/TSH-roolin ja elokuvan niin halutessaan. Louhi on muutakin kuin se nahkasiipinen roikkorintainen mummeli siinä Gallen-Kallelan maalauksessa.
Miten olisi, ohjaaja Louhimies?
Tuohan on aivan loistava idea! Ja Aku Louhimieshän hallitsee juuri nuo spektaakkelimaiset tuotannot, mikä Kalevala juurikin olisi. Muutenkin se olisi oikeasti päivitettävää matskua, koko komeudessaan.
Sinun pitäisi oikeasti vinkata tuosta hänelle, tekisi hänkin uuden nousun kuin feenix. Uudelta pohjalta.
Pohjolan emäntä on Kalevalan ainoa selvä matriarkka. Hänet kuvataan noitana, jolla on suunnattomat taikavoimat: Hän pystyy muuttamaan muotoaan, käskemään säätä, säätämään auringon ja kuun kulkua, parantamaan sekä on kykeneväinen synnyttämään mitä ihmeellisimpiä olioita. Hän varustaa sotaveneen soutajineen ja sotaväkineen sekä veneen tuhouduttua ottaa veneen laidat siivikseen ja muuntautuu jättimäiseksi Kokko-linnuksi, jonka selkään soturit nousevat. Pohjolan emäntä on itse synnyttänyt monia niistä sairauksista, vaivoista ja ongelmista, jotka tulevat Pohjolasta ihmisten harmiksi. Näissä runoissa hänen nimensä on esimerkiksi Louheatar, Lovehetar tai Louhiatar, ja hänet on usein portoksi mainittu siksi, etteivät nämä "lapset" ole avioliitosta peräisin. Hänet hedelmöittää tuuli, kun hän paljastaa alapäänsä pohjoiseen päin, tai sen tekee Iku-Tursas meren kuohuilla kovilla. Louhi mainitaan kuitenkin usein myös ihmeellisten Pohjolan neitojen äidiksi.
Pohjolan emännällä on joissain kertomuksissa puoliso, Pohjolan isäntä, mutta hän jää yleensä sivuosaan. Yleensä miestä ei mainita ollenkaan, ja paheksuen korostetaan, että emäntä luo synnyttämänsä asiat ja olennot luonnottomasti ja aviottomasti.
Louheatar on myös susien lajin kantaäiti. Runossa hän kantaa sutta:
Kohussansa koiran kantoi,
Suven muissa suolissahan,
Penin alla pernohinsa...
(wikipedia)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitatteko nyt suomalaisia elokuvia, niitähän en katso mutta kyllä ainakin jenkkilästä pukkaa ylenmäärin elokuvia, joissa naiset on pääosissa melko vahvassa sankariroolissa.
Ei nyt sentään ylenmäärin, mutta pukkaa kuitenkin. Suomi on tässä asiassa perähikiä. Ehkä kyse on hyvien käsikirjoitusten puutteesta ja sitten siitä että ohjaajiksi valmistuvat ovat miehiä jotka haluavat ehdottomasti tehdä nuoren miehen kasvutarinan toisensa jälkeen. Jos suomessa tehtäisi nuoren naisen kasvutarina, siihen sisältyisi liuta väkivaltaisia poikaystäviä, kammottava ja traumatisoiva raiskauskokemus abortteineen ja happy end, kun tyttö löytää mukavan ja kiltin vaikkakin hyvin vaatimattoman näköisen poikaystävän.
Kerropa minulle, minkälainen kasvutarina olisi kiinnostava ilman tuollaisia elementtejä? Seuraammeko Tiinan tavallista koulussa käymistä kahden tunnin ajan?
Matti IJäksen "Katsastus" elokuvassa Kaija Pakarinen tekee kyllä päräyttävän pääroolin "Mallana".