Miten ratkaista häiden vierasongelma, olemmeko epäkohteliaita?

On epäkohteliasta ja moukkamaista. Muistakaa, että joudutte niiden kutsumatta jääneiden puolisoiden kanssa tekemisiin lopun elämäänne monissa kekkereissä. Miltä itsestäsi tuntuisi, jos tulevaisuudessa joku heistä järkkäisi vaikka grillibileet ja puolisosi vain kutsuttaisiin, mutta sinua ei? Nämä kutsumattajättämisasiat jäävät kaihertamaan monia loppuelämäksi. 

Oma neuvoni on, että menette naimisiin hiljaisuudessa, vain todistajien läsnäollessa ja sen jälkeen myöhemmin epävirallisia hää-kahvitteluja vanhemmille sukulaisille ja hää-bileitä kavereille tms. joihin teillä on varmasti varaa. Käyttäkää häistä säästynyt raha vaikka johonkin ihanaan häämatkaan tai arkea helpottavien kodikoneiden hankintaan. 

Sulhasen pettymystä varmasti helpottaa tieto, että se helvetillinen ruljanssi ja häästressi jää nyt kokematta ja hänellä on nyt varaa ostaa sen ihqun elektroniikka-jutun, josta hän on jo pitkään haaveillut. Morsian voi lieventää pettymystään ostamalla sen unelmien bilemekon, jota voi käyttää monta kertaa toisin kuin häämekkoa.

Mieti oikeasti ketkä ovat tärkeitä. Ne joiden kanssa on samaa verta vai ne joiden kanssa ollut vahvaa ystävyyttä? Toki jotkut voivat nämä molemmat kriteerit täyttää. Kutsu heidät ja heidän puolisonsa, ei muita. Jos budjetti ei riitä, niin sitten karsitte hääpaikasta, puvuista, ruuista ja juomista, mutta ette ystävistä. Yksi parhaista ystävistäni piti häät pari vuotta sitten. Ei kutsunut minua, eikä kolmatta ennen hyvinkin tiiviistä kolmen naisen kaveriporukastamme.  Syy olikin juuri budjetti, muka, morsian selitti kyllä ihan nätisti ja oltiin ymmärtäväisiä. Ehdotettiin ,että voitaisiin sitten kaveriporukalla kyllä juhlia myöhemmin uudestaan, jos morsian esim. haluaisi järkkää grillibileet nyyttärimeiningillä yms. No eipä sellaisiinkaan tullut kutsuja. Oli se meille kahdelle muulle aika selkeä merkki siitä, että ei oltu hänen ystäviään enää ja aika julma tapa tuo osoittaa. "Yllättäen" välit vähitelleen viileni tuon jälkeen.  Me kaksi muuta kyllä edelleen pidetään yhteyttä ja ollaan ystäviä.  Tapasin tämän entisen "ystäväni" yksissä juhlissa vähän aikaa sitten, oli nyt mammalomalla ja valitteli yksinäisyyttä. Niin makaa kuin petaa. 

Vierailija kirjoitti:

Miltä itsestäsi tuntuisi, jos tulevaisuudessa joku heistä järkkäisi vaikka grillibileet ja puolisosi vain kutsuttaisiin, mutta sinua ei?

Nämä ovat kummallisia reaktioita. Minusta ei ole mitenkään ihmeellistä, että puolisoilla on eri ystäväpiirit.

Ei parisuhde tarkoita sitä, että muodostaa samalla ystävyyden puolison ystäviin. Parisuhde on parisuhde, mutta siinä elää kaksi erillistä ihmistä, joilla on myös oma elämänsä omine ystävineen ja ihmissuhteineen.

Tämä suhtautumistapa pätee myös esimerkiksi appivanhempiin. Ei minulla ole koskaan ollut tarvetta solmia lämmintä ja läheistä ystävyyttä anoppiini, saati appiukkooni. Tulemme hyvin toimeen, mutta eivät he ystäviäni ole. Ei se, että olen heidän poikansa kanssa naimisissa, tee heistä minulle ystäviä.

Ap, palaa nyt ihmeessä kertomaan miksi ei ole vaihtoehto yhdet juhlat suomalaisille Suomessa ja toiset juhlat siellä ulkomaassa miehen sukulaisille, ja vanhempasi tulisivat mukaan näihin jälkimmäisiin? Vihkiminen jommassa kummassa juhlassa tai erikseen kahdestaan. Mikä ongelma? Sinun ideastasi tulee vain paha mieli kaikille.

Ja itse voin hyvin juhlia ilman miestäni ja päinvastoin, mutta ap:n skenaario on sosiaalinen katastrofi.

Vierailija kirjoitti:

Ap, palaa nyt ihmeessä kertomaan miksi ei ole vaihtoehto yhdet juhlat suomalaisille Suomessa ja toiset juhlat siellä ulkomaassa miehen sukulaisille, ja vanhempasi tulisivat mukaan näihin jälkimmäisiin? Vihkiminen jommassa kummassa juhlassa tai erikseen kahdestaan. Mikä ongelma? Sinun ideastasi tulee vain paha mieli kaikille.

Ja itse voin hyvin juhlia ilman miestäni ja päinvastoin, mutta ap:n skenaario on sosiaalinen katastrofi.

Kahdet juhlat pilaavat häiden symbolisen merkityksen. Kysymys kun ei ole juhlista sinänsä, vaan siitä, että teemme kummankin suvun edessä pyhän lupauksen yrittää yhdessä eteenpäin ja sitoutua toisiimme.

Meillä on sellainen arvomaailma, että kun avioliitto on solmittu, niin sitten siinä pysytään riippumatta siitä, olemmeko onnellisia vai emme. Jos ongelmia tulee, niitä täytyy yrittää korjata yhdessä, mutta jos se ei riitä, niin sitten on haettava apua ammattilaisilta.

Minusta tuntuu, että monet tässä ketjussa suhtautuvat avioliittoon ja avioliiton solmimiseen vähän kuin häät olisivat vain parisuhteen juhlistamista, mutta meille niillä on suuri symbolinen merkitys.

Grillibileet on minusta hiukan eri asia kuin häät. Häihin tuskin olisin halunnut miehen ystäviä joita tuskin edes tuntisin enkä oikein usko että vastaavasti miehelle olisi ollut mitään iloa ystävistäni joita hän ei tunne. Omille ystäville voisin tietysti järkätä yksin grillibileet mutta en kyllä oleta että niihin osallistuisi myös puolisoni. Häitä taas halusimme juhlia niiden ihmisten kanssa jotka meille yhdessä on läheisiä.

On. Tapoihin kuuluu kutsua vakiintuneet parit perhejuhliin (vakiintunut = vakituinen seurustelusuhde, ei siis vain naimisissa/avoliitossa olevat). Avoimesti "kutsu kahdelle" sen sijaan ei kuulu tapoihin. Tarkoituksena ei ole raahata avecina kumminkaimoja ja kavereita bileisiin ja syömään.

Työtapahtumiin ja harrastukseen liittyviin juhliin voi kutsua vain sen pariskunnan osapuolen, joka kuuluu kyseiseen yhteisöön.

Laskekaa vierasmäärä sen mukaan, että ne saapuvat pareittain. On mahdollista ettette tiedä jonkun seurustelusuhteesta, mutta se ei ole ongelmanne. Kutsuttu saapuu yksin tai jos ei halua, voi vastata kieltävästi.

Kutsu osoitetaan väärinkäsitysten välttämiseksi molemmille pariskunnan osapuolelle.

Lapsivapaat juhlat ovat sen sijaan ok. Olin onnistuneissa häissä, joiden illalliselle vain aikuiset olivat tervetulleita. Lapsia oli mukana ulkoilmassa pidetyssä vihkimistilaisuudessa ja niiden yhteydessä oli pientä purtavaakin.

No tyhmää ottaa lainaa häihin.Toki oma-asia ketä kutsuu...muutta harvoin taloudesta voi jättää toisen kutsumatta.

Olisin erittäin kiitollinen, jos minua ei kutsuttaisi kaikenmaailman juhliin, joissa en tuntisi tuskin edes kutsujaa.

Mieheni saisi kuitenkin osallistua, jos kyse olisi hänen sukulaisistaan tai jostain harrastuskavereistaan. Emme ole siamilaisia kaksosia ja voimme erittäin hyvin käydä yksinkin eri tilaisuuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, palaa nyt ihmeessä kertomaan miksi ei ole vaihtoehto yhdet juhlat suomalaisille Suomessa ja toiset juhlat siellä ulkomaassa miehen sukulaisille, ja vanhempasi tulisivat mukaan näihin jälkimmäisiin? Vihkiminen jommassa kummassa juhlassa tai erikseen kahdestaan. Mikä ongelma? Sinun ideastasi tulee vain paha mieli kaikille.

Ja itse voin hyvin juhlia ilman miestäni ja päinvastoin, mutta ap:n skenaario on sosiaalinen katastrofi.

Kahdet juhlat pilaavat häiden symbolisen merkityksen. Kysymys kun ei ole juhlista sinänsä, vaan siitä, että teemme kummankin suvun edessä pyhän lupauksen yrittää yhdessä eteenpäin ja sitoutua toisiimme.

Meillä on sellainen arvomaailma, että kun avioliitto on solmittu, niin sitten siinä pysytään riippumatta siitä, olemmeko onnellisia vai emme. Jos ongelmia tulee, niitä täytyy yrittää korjata yhdessä, mutta jos se ei riitä, niin sitten on haettava apua ammattilaisilta.

Minusta tuntuu, että monet tässä ketjussa suhtautuvat avioliittoon ja avioliiton solmimiseen vähän kuin häät olisivat vain parisuhteen juhlistamista, mutta meille niillä on suuri symbolinen merkitys.

No miksi ei ole mahdollista kyörätä vain sun vanhempia ja sisaruksia (=max 10 ihmistä?) sinne ulkomaille "varsinaisiin häihin" ja pitää sitten Suomessa kavereille bileet (joista teidän ei tarvitse edes kertoa miehen suvulle).

Vierailija kirjoitti:

On. Tapoihin kuuluu kutsua vakiintuneet parit perhejuhliin

Tapoihin on kuulunut hyvin moni muukin asia, mutta tavat muuttuvat. Tahtoisitko pitää kiinni kaikista vanhoista perinteistä? Jos et, niin miksi et? 

Pahoin pelkään, että hyväksyt muutoksen joissain asioissa, mutta et toisissa. Jos sinulta kysyy perusteita, niin mitään järkevää ei saa vastaukseksi. Argumenttisi perustuvat siihen, miltä tuntuu.

Urpot. Menkää maistraatissa naimisiin ja paikalle vain vanhemmat ja sisarukset. Selkeä jako ja rahaa säästyy. Kuka teidän häistänne on kiinnostunut?

Vierailija kirjoitti:

Urpot. Menkää maistraatissa naimisiin ja paikalle vain vanhemmat ja sisarukset. Selkeä jako ja rahaa säästyy. Kuka teidän häistänne on kiinnostunut?

Maistraattivihkimisestä ei synny sosiaalista painetta. Meille yksi häiden keskeinen tarkoitus on tehdä lupaus muiden edessä. Jos epäonnistumme lupauksemme pitämisessä, meidän tulee hävetä ja katua sitä ja kokea olevamme huonoja ihmisiä.

Jos häät piilotetaan viranomaistapahtumaksi, ei sosiaalista painetta ja häpeän mahdollisuutta synny.

Häpeä on ollut keskeinen perheitä ja ihmisyhteisöjä ja niiden jatkuvuutta koossa pitävä voima, enkä pidä lainkaan kehityksestä, jossa avioliittokin ruvetaan näkemään yksityisasiana. 

Tämän seurauksena on sitten perhejärjestelyjä, joissa on eksiä ja nyksiä ja omia lapsia ja muiden lapsia ja vuoroviikkoja ja lasten siirtelyä tuonne ja sinne ja ties mitä.

Häillä ja niiden "näyttävyydellä" ei ole mitään tekemistä avioliiton "pyhyyden" kanssa. Avioliittoa ei pyhitä näyttävät prinsessahäät vaan arkielämä, se että pysyy toisen rinnalla tukena myös vastamäessä. 

Sitten kun järkkäätte hopeahääpäivää ja olette yhä yhdessä ja rakastuneina,niin silloin teillä on juhlimisen aihetta. pitääkö suhdetta rasittaa ylimääräisellä velalla? Rahahuolet on kuulemma yleisin riita- ja eronaihe avioliitoissa. Älä turhaa pyhitä avioliittoasi rahahuolilla ja sillä, että loukkaat puolta ystäväpiiristäsi ja heidän aviopuolisoitaan eli avioliittoaan. Varsinkin häät, jotka ovat aika perinteinen tapahtuma, on tapana kunnioittaa myös muiden avioliittoa kutsumalla heidät pariskuntina eikä yksilöinä.

Itsellä on myös naimisiinmeno ajankohtaisena. ollaan oltu melkein 2 vuotta yhdessä ja edelleen kuin vastarakastuneita. Vaikka ajatus prinsessahäistä houkuttaa ja periaatteessa raha-asiat olisi kondiksessa niiden järjestämiseksi, niin pidämme kuitenkin pika-häät ihan maistraatissa. Ensinnäkin, nykyajan hääparin sosiaaliset piirit ovat vähän suuremmat kuin entisinä aikoina. Ei jaksa ruveta luokittelemaan kavereita tyyliin kuka on mun bestis, kenet kutsun ja ketä en. Tiedän että ystäväpiirissä sitten juoruttais, että kuka on kutsuttu ja kutsumatta jääneet loukkaantuisivat. Pääasia on, että sulhanen on häissä. Aion pyhittää avioliiton osoittamalla hänelle joka päivä, kuinka onnellinen olen että hän on rinnallani ja että löysimme toisemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Urpot. Menkää maistraatissa naimisiin ja paikalle vain vanhemmat ja sisarukset. Selkeä jako ja rahaa säästyy. Kuka teidän häistänne on kiinnostunut?

Maistraattivihkimisestä ei synny sosiaalista painetta. Meille yksi häiden keskeinen tarkoitus on tehdä lupaus muiden edessä. Jos epäonnistumme lupauksemme pitämisessä, meidän tulee hävetä ja katua sitä ja kokea olevamme huonoja ihmisiä.

Jos häät piilotetaan viranomaistapahtumaksi, ei sosiaalista painetta ja häpeän mahdollisuutta synny.

Häpeä on ollut keskeinen perheitä ja ihmisyhteisöjä ja niiden jatkuvuutta koossa pitävä voima, enkä pidä lainkaan kehityksestä, jossa avioliittokin ruvetaan näkemään yksityisasiana. 

Tämän seurauksena on sitten perhejärjestelyjä, joissa on eksiä ja nyksiä ja omia lapsia ja muiden lapsia ja vuoroviikkoja ja lasten siirtelyä tuonne ja sinne ja ties mitä.

Huonossa avioliitossa kannattaakin sitten olla vain HÄPEÄN takia.. aika moderneja ja ihmisyyttä arvostavia arvoja sitä nykyään onkaan. Onnea vaan tiellenne.

Ei hyvää päivää kirjoitti:

Huonossa avioliitossa kannattaakin sitten olla vain HÄPEÄN takia.

Huonoihin avioliittoihin on kaksi syytä.

1. Ei arvosteta avioliiton pyhyyttä, vaan avioliittoon mennään kokeiluluontoisesti. Eroa ei nähdä uhkana, eikä kumppanin valintaan siksi kiinnitetä riittävästi huomiota.

2. Ero nähdään liitossa mahdollisuutena, jolloin kehittyviin ongelmiin ei puututa, vaan ne ratkaistaan eroamalla. Ei olekaan ihme, että tutkimuksissa uskonnollisten parien avioliitot ovat sekä pysyvämpiä ei onnellisempia kuin ei uskovien. Myös uskovien seksielämä on tutkimusten mukaan tyydyttävämpää kuin ei-uskovien.

Ei se tietenkään sitä tarkoita, etteikö uskovien liitoissa voisi olla vuosikausien tai jopa yli vuosikymmenen kriisiä, mutta kun näihin kriiseihin suhtautuu sillä tavalla, että ne on pakko ratkaista eikä ero ole mahdollisuus, niin yleensä ratkaisu myös ajan kanssa löytyy. 

...siis sekä pysyvämpiä että onnellisempia.

Miksi vanhempanne eivät maksa häitä tai edes osallistu, morsiamen vanhemmathan ne perinteisesti on maksanut? Meillä vanhempani maksoivat suurimman osan, miehen vanhemmat osan, itse pienen osan.  Vieraita oli n. 180. *onnekas rouva jo 24v*

Vierailija kirjoitti:

Ei hyvää päivää kirjoitti:

Huonossa avioliitossa kannattaakin sitten olla vain HÄPEÄN takia.

Huonoihin avioliittoihin on kaksi syytä.

1. Ei arvosteta avioliiton pyhyyttä, vaan avioliittoon mennään kokeiluluontoisesti. Eroa ei nähdä uhkana, eikä kumppanin valintaan siksi kiinnitetä riittävästi huomiota.

2. Ero nähdään liitossa mahdollisuutena, jolloin kehittyviin ongelmiin ei puututa, vaan ne ratkaistaan eroamalla. Ei olekaan ihme, että tutkimuksissa uskonnollisten parien avioliitot ovat sekä pysyvämpiä ei onnellisempia kuin ei uskovien. Myös uskovien seksielämä on tutkimusten mukaan tyydyttävämpää kuin ei-uskovien.

Ei se tietenkään sitä tarkoita, etteikö uskovien liitoissa voisi olla vuosikausien tai jopa yli vuosikymmenen kriisiä, mutta kun näihin kriiseihin suhtautuu sillä tavalla, että ne on pakko ratkaista eikä ero ole mahdollisuus, niin yleensä ratkaisu myös ajan kanssa löytyy. 

Juuri näin :) ylempi kirjoittaja

Vierailija kirjoitti:

Ei hyvää päivää kirjoitti:

Huonossa avioliitossa kannattaakin sitten olla vain HÄPEÄN takia.

Huonoihin avioliittoihin on kaksi syytä.

1. Ei arvosteta avioliiton pyhyyttä, vaan avioliittoon mennään kokeiluluontoisesti. Eroa ei nähdä uhkana, eikä kumppanin valintaan siksi kiinnitetä riittävästi huomiota.

2. Ero nähdään liitossa mahdollisuutena, jolloin kehittyviin ongelmiin ei puututa, vaan ne ratkaistaan eroamalla. Ei olekaan ihme, että tutkimuksissa uskonnollisten parien avioliitot ovat sekä pysyvämpiä ei onnellisempia kuin ei uskovien. Myös uskovien seksielämä on tutkimusten mukaan tyydyttävämpää kuin ei-uskovien.

Ei se tietenkään sitä tarkoita, etteikö uskovien liitoissa voisi olla vuosikausien tai jopa yli vuosikymmenen kriisiä, mutta kun näihin kriiseihin suhtautuu sillä tavalla, että ne on pakko ratkaista eikä ero ole mahdollisuus, niin yleensä ratkaisu myös ajan kanssa löytyy. 

Kolme syytä:

Puoliso onkin mielestäsi kusipää etkä rakasta häntä vaan haluaisit ennemmin hänen kuolevan.