Miten ratkaista häiden vierasongelma, olemmeko epäkohteliaita?

Vierailija kirjoitti:

Ei hyvää päivää kirjoitti:

Huonossa avioliitossa kannattaakin sitten olla vain HÄPEÄN takia.

Huonoihin avioliittoihin on kaksi syytä.

1. Ei arvosteta avioliiton pyhyyttä, vaan avioliittoon mennään kokeiluluontoisesti. Eroa ei nähdä uhkana, eikä kumppanin valintaan siksi kiinnitetä riittävästi huomiota.

2. Ero nähdään liitossa mahdollisuutena, jolloin kehittyviin ongelmiin ei puututa, vaan ne ratkaistaan eroamalla. Ei olekaan ihme, että tutkimuksissa uskonnollisten parien avioliitot ovat sekä pysyvämpiä ei onnellisempia kuin ei uskovien. Myös uskovien seksielämä on tutkimusten mukaan tyydyttävämpää kuin ei-uskovien.

Ei se tietenkään sitä tarkoita, etteikö uskovien liitoissa voisi olla vuosikausien tai jopa yli vuosikymmenen kriisiä, mutta kun näihin kriiseihin suhtautuu sillä tavalla, että ne on pakko ratkaista eikä ero ole mahdollisuus, niin yleensä ratkaisu myös ajan kanssa löytyy. 

Ei avioliitto mikään pyhä ole. Tuo on vain aivopesua erojen estämiseksi.

Virkistävä näkökulma, miksi tosiaan aina pitäisi olla puolison kanssa? Voisin aivan hyvin osallistua yksin. Tuollaisissa häissä olisi koolla ihmisiä, joilla on oikeasti merkitystä hääparille. 

Häät ovat kutsuvieraille pakkopulla, josta toivoisi pääsevänsä eroon tilisiirrolla. Mitä köyhempi pari, sitä "komeammat" häät pitää järjestää. Siitä voi päätellä asioiden hoitamisen tason muutenkin... 

Tunnen erään parin, jolla oli vielä eronkin jälkeen häälainaa jäljellä :D

Maistraattivihkimen ei ole kallista, jos haluaa avioon lasten turvallisuuden vuoksi....  

Minä en todennäköisesti menisi ilman puolisoani eikä puolisoni menisi ilman minua. Vastaavassa tilanteessa itse kutsuisin mieluummin kaksikymmentä pariskuntaa kuin neljäkymmentä vierasta ilman kumppaniaan. Ja toisaalta, minä enemmin joustaisin mistä tahansa muusta kuin vieraslistasta. Vaikka sitten viime kädessä siitä lainasta. Mutta sitä ennen olisi jo mietitty miten saadaan budjetti minimiin ruuan, vaatetuksen yms kanssa.

Häh? Miten niin ei voisi tehdä noin?? Eikö voi kutsua vain sen ihmisen kun haluaa ilman että puoliso automaattisesti roikkuu mukana??

Ei muuta kun maistraattiin vihille, ja sen jälkeen kahvit pitkän viinerin kera huoltamon baarissa.

Ystäväni meni viime kesänä naimisiin eikä puolisoani kutsuttu. Olimme tuolloin olleet yhdessä 13 vuotta, mutta ilmeisesti emme olleet riittävän vakiintunut pari hääparin mielestä, koska mies jäi kutsutta. Menin häihin silti, mutta tunnelma oli ankea, koska en tuntenut kuin muutaman vieraista, en voinut tanssia, koska ei ollut tanssikaveria ja kappaleet olivat perinteisiä paritansseja jne.. jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut parempi jäädä kotiin.

Ap, oletteko alustavasti jutelleet esim. ystävienne kanssa siitä, ovatko halukkaita lähtemään häihin ulkomaille ja vieläpä ilman puolisoa?

Mulle tuli tällänen kutsu. En erityisemmin pidä ystäväni muista ystävistä (ovat vain todella erilaisia kuin minä, ei mitään henk kohtaista). En aio olla niissä häissä kuin välttämättömän ajan. 

Itse kihloissa. Ollaan kumppanin kanssa puhuttu, että vaikka kalliit häät ei ole prioriteetti, halutaan että juhlavieraat saavat tuoda avecin ja he viihtyvät siellä. Vaikka juhla onkin hääparin, niin kyllä ne vieraat sen juhlatunnelman tekee. 

Meille tuli juuri kutsu, jossa oli kuoressa vain aviomieheni nimi. Hänen kaveripariskuntansa kyseessä. Olen kyllä tavannut pariskunnan naisen eli aviomieheni kaverin muutaman kerran. Minua ei haittaa ollenkaan, että ovat tehneet tällaisen rajauksen. Ymmärrän, että ovat pienituloisia eivätkä voi kutsua puolituttuja mukaan. Miehelläni siellä on monta hyvää ystävää, joten hän kuuluu joukkoon. Minulla ei ole edes löyhää kaveruutta kehenkään heistä. Minua ei haittaa ollenkaan, että ihmiset elävät juuri niin kuin haluavat eivätkä ahdistu siitä, että toteuttavat elämässä velvollisuuksia puolituttuja kohtaan. Miestänikään tämä järjestely ei haittaa; miksi häntä haittaisi se, että ihmiset järjestävät sellaiset juhlat kuin heille itselleen sopii. Eikähän hänen olisi pakko mennä, jos haittaisi. Eli siis aapeli, elä elämääsi juuri niin kuin haluat. Et ole velvollinen palvelemaan elämässäsi ketään. Jos joku loukkaantuu, niin anna loukkaantua, älä välitä. Normaalilla itsetunnolla ja järjellä varustetut ihmiset eivät loukkaannu.

Vierailija kirjoitti:

Häät ovat kutsuvieraille pakkopulla, josta toivoisi pääsevänsä eroon tilisiirrolla. Mitä köyhempi pari, sitä "komeammat" häät pitää järjestää. Siitä voi päätellä asioiden hoitamisen tason muutenkin... 

Tunnen erään parin, jolla oli vielä eronkin jälkeen häälainaa jäljellä :D

Maistraattivihkimen ei ole kallista, jos haluaa avioon lasten turvallisuuden vuoksi....  

Mutta eihän kirkkovihkiminenkään maksa mitään, jos kuuluu kirkkoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen melkoisen tyrmistynyt siitä miten lähes yksimielisesti täällä tuomitaan kutsuminen ja häihin meneminen yksin. Onko se oikeasti niin vaikeaa? Miten ihmeessä te "en mene häihin, jos ei puolisoani ole kutsuttu" olette pärjänneet sinkkuaikoina? Vai oletteko niitä, jotka eivät ole koskaan olleet sinkkuja?

Jos on pienet häät, on pakko tehdä valintoja. 40 henkilöä on pienet, koska se tarkoittaa karkeasti ottaen 20 ihmistä molempien puolelta, ja jo yleensä lähimmät sukulaiset (vanhemmat, isovanhemmat, pari sisarusta puolisoineen tai yksi lapsineen) vie siitä puolet. Jos valittavaksi jää kutsuako 10 lähintä ystävää vai 5 + puolisot, olisi mielestäni luonnollista kutsua ne 10 ja pahoitella tilannetta, että paikkoja ei vain ole enempää ja kutsutaan ne hääparille tärkeimmät. Miksi vieraan pitäisi loukkaantua siitä, että hänen puolisonsa ei ole hääparille yhtä tärkeä kuin joku ystävä? Toki monilla on ystävinä pariskuntia, joista molemmat ovat läheisiä, mutta usein pariskunnasta toinen on se "alkuperäinen" ystävä ja siihen sitten on rinnalle tullut kumppani.

Tää on varmaan ihan ok tilanne, jos on joku tiivis kaveriporukka, jossa ne naiset/miehet tuntee toisensa hyvin ja tuntee myös hääparin niin hyvin, että pystytään puhumaan asiasta: "meillä ei ole rahaa kutsua kuin kymmenen kaveria ja siksi emme kutsu miehiä/vaimoja mukaan, vaikka olisitte olleet naimisissa kymmenen vuotta. Emme kutsu myöskään setiemme emmekä tätiemme vaimoja/miehiä".  Siis niin, että myös vieras ymmärtää syyn sille, ettei puolisoa kutsuttu ja ettei kenenkään puolisoa olla kutsuttu, vaan ainoastaan kaveriporukka x ja myös Matti-Setä tulee ilman Ritva-vaimoaan (vaikka juhlivatkin just hopeahääpäiväänsä).

Tällaisessa tilanteessa älkää, älkää, älkää kutsuko sitten mitään "irtokavereita", ei vaikka se olisi sun bestis lapsuudesta tai kaikkein läheisin työkaverisi. Siis jos hän ei tunne ketään muuta koko juhlista. Eikä ehkä edes tiedä, ettei tule tuntemaan sieltä ketään.

Mä en menisi, jos olisin jonkun lapsuudenystävä ja yhtäkkiä tulis hääkutsu vain mun nimellä. Ja siis olisi melko varmaa, etten tunne sieltä kuin morsiamen.

Omat häät on se "elämäni ainutkertaisin juhla" ja varmaan juu haluaa juhlia niitä kaikkein läheisimpien kanssa, mutta niille vieraille sun häät ei ole ainutkertainen kokemus. Ne on yhdet häät ehkä kymmenien häiden joukossa. Vierailla on häissä yleensä aina tylsää, on paljon odottelua jne. Siellä kyllä kuolee tylsyyteen jos ei ole ketään tuttua juttukaveria, ei edes sitä omaa puolisoa.

Anteeksi, en muistanut kuolla kun viimeksi olin häissä. Olin yksin, sinkkuna, en tuntenut kuin morsiamen, en ollut edes sulhasta koskaan tavannut. No morsiamen siskon olin kerran ohimennen nähnyt jossain kaupassa. 

Vierailija kirjoitti:

Meille tuli juuri kutsu, jossa oli kuoressa vain aviomieheni nimi. Hänen kaveripariskuntansa kyseessä. Olen kyllä tavannut pariskunnan naisen eli aviomieheni kaverin muutaman kerran. Minua ei haittaa ollenkaan, että ovat tehneet tällaisen rajauksen. Ymmärrän, että ovat pienituloisia eivätkä voi kutsua puolituttuja mukaan. Miehelläni siellä on monta hyvää ystävää, joten hän kuuluu joukkoon. Minulla ei ole edes löyhää kaveruutta kehenkään heistä. Minua ei haittaa ollenkaan, että ihmiset elävät juuri niin kuin haluavat eivätkä ahdistu siitä, että toteuttavat elämässä velvollisuuksia puolituttuja kohtaan. Miestänikään tämä järjestely ei haittaa; miksi häntä haittaisi se, että ihmiset järjestävät sellaiset juhlat kuin heille itselleen sopii. Eikähän hänen olisi pakko mennä, jos haittaisi. Eli siis aapeli, elä elämääsi juuri niin kuin haluat. Et ole velvollinen palvelemaan elämässäsi ketään. Jos joku loukkaantuu, niin anna loukkaantua, älä välitä. Normaalilla itsetunnolla ja järjellä varustetut ihmiset eivät loukkaannu.

No kyllä se nyt aika suuri kynnys on lähteä johonkin ulkomaille hääjuhliin ilman siippaansa. Jos kohde on hyvin pitkällä, homma on kallista ja siihen joutunee uhraamaan myös lomiaan. Tämä on ok, jos samaan voi yhdistää yhteisen lomamatkan. Toki on mahdollista, että häätilaisuuteen sitten menee vain toinen ja toinen jää hotellille ryytymään, mutta onhan tämä nyt melkoisen nuivaa. Pääasia olisi, että hääpari antaisi puolisollekin mahdollisuuden tulla; Ainahan voi tehdä myös niin päin että vain toinen saapuu, vaikka molemmat olisi kutsuttu.

Vähän huvittaa, kun ap täällä ylevästi kertoo haluavansa tehdä sitoumuksen läheisten läsnäollessa. Kun tämmöinen sitoumus on sitten tehty, kuinka mahtaa olla ap:n ja hänen miehensä aatokset siitä että heistä vain toinen kutsuttaisiin jatkossa ystävien juhliin.

Joka tapauksessa pidän hyvin epätodennäköisenä, että liikavieraiden ongelmaa tulee. Vaikka ajatus yhteisen sitoumuksen tekemisestä läheisten läsnäollessa on kaunis hääparin näkökulmasta, suomalaisille vieraille tämän toiveen täyttäminen on merkittävän työlästä, ja kuten ap kertoo, toisille myös taloudellisesti mahdotonta.

Pidimme omat häämme vanhempieni kotipaikalla 500 km päässä asuinpaikaltamme, ja vaikka paikkakunnalle pääsee junalla, sijainti karsi osanottajia merkittävästi. Kun siirrytään toiseen kulttuuriin tuhansien kilometrien päähän, saattaa olla melkoista toiveajattelua pelätä yleisöryntäystä.

Ystäväni pitää häät ensi kesänä, ja yhtäkään ystäväporukkamme seurustelukumppania/avopuolisoa ei kutsuttu häihin. Olemme kaikki olleet useamman vuoden kumppaniemme kanssa. Minusta tämä on hiukan erikoista... Saas nähdä, onko sulhasen ystävien puolisot kuitenkin kutsuttu.

Sain kutsun häihin 500 km päähän kotoani. Häät oli morsiamen lapsuuspaikkakunnalla vaikka suurin osa vieraista täältä missä asun. Piti mennä junalla ja aikataulujen takia olla kaksi yötä hotellissa. Tuolla paikkakunnalla ei ollut yhtään halpaa hostellia vaan hotelliöihin meni noin 200 € ja juniin vähän yli 100 €. Sitten päälle lahja, ravintolaruokailut (hotellin takia oli pakko syödä ulkona) ja taksit hotellilta hääpaikalle 10 km päähän jne. Harmitti. Ja tämä Suomen sisällä. En lähtisi ulkomaille häävieraaksi.

Ne ovat kutsujan häät ja muut puolisoansa mukaan vinkuvat voivat hyvin jäädä kotiin, Tuskimpa se häitä yhtään tylsemmäksi muuttaa, päinvastoin.

Siis miksi joku kutsuisi puolisoita elleivät ne puolisotkin ole teille läheisiä? 

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi joku kutsuisi puolisoita elleivät ne puolisotkin ole teille läheisiä? 

Kaksikymppiset ajattelee noin, mutta yli kolmikymppiset ajattelee niin, että on itsestään selvää että puoliso kutsutaan, tunnettiin sitä puolisoa tai ei.

Jos tosiaan aiotte avustaa joitakin vieraita taloudellisesti lentolippujen ostossa jopa lainarahalla, niin eiköhän siinä jo tule rajausta siihen, keiden läsnäolo on teille oikeasti välttämätöntä. Muutenkin ap puhuu siitä, miten avioliittolupaus on tärkeä tehdä nimenomaan suvun edessä. Kannatan jo esitettyä ajatusta siitä, että vihkimiseen paikalle perhe/ihan lähin suku ja kavereille pirskeet myöhemmin Suomessa. Luulempa, että näin todellisuudessa tulee käymään, sillä aika iso ja aikaavievä ponnistus on kaukomaille lähtö häitä varten, ellei ihan lähimmäisen (sisaruksen, tms.) juhlista ole kyse. Sukujuhlasta voi vaikka näyttää sitten videokoosteen kavereille.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni pitää häät ensi kesänä, ja yhtäkään ystäväporukkamme seurustelukumppania/avopuolisoa ei kutsuttu häihin. Olemme kaikki olleet useamman vuoden kumppaniemme kanssa. Minusta tämä on hiukan erikoista... Saas nähdä, onko sulhasen ystävien puolisot kuitenkin kutsuttu.

Olisiko ollut parempi, että vain muutama ystäväporukkanne jäsenistä olisi kutsuttu puolisoineen, mutta esim. sinä olisit kuulunut niihin, jotka jäävät ilman kutsua? Johonkin lukumäärään raja on yleensä vedettävä.