Mitä teette, kun mieli on maassa ja kaipaatte piristystä?
Sairastan masennusta ja tekisi mieli taas käpertyä peiton alle itkemään, mutta nyt päätin lopettaa yksin kotona itsesäälissä vellomisen ja tehdä jotain kivaa. En vaan keksi mitä. Normaalisti shoppailen kun kaipaan piristystä, mutta sekään ei nyt huvita. Rahaa menee ihan tarpeeksi muutenkin ja minulla on jo kaikkea mitä tarvitsen. Olen lihonut enkä voi siksi herkutella tai lähteä ulos syömään. Ahdistaa muutenkin olla ihmisten ilmoilla, eikä lihominen varsinaisesti helpota sitä... Vinkkejä?
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Mullakin masennus. Sillon kun ei huvita mikään, menen nukkumaan. Ihanaa kun on perjantai, koko viikonloppu edessä ja saa taas nukkua niin paljon kuin haluaa! Jos syöminen ei lihottaisi, söisin myös. Nyt vaan yritän nimenomaan päästä tuosta tavasta eroon kun olen tässä vuosien aikana syönyt pahaan olooni ja kiloja on kertynyt järkyttävä määrä :(
Mulle joka päivä on samanlainen (en ole töissä, opiskelut tauolla sairasloman takia) niin en osaa edes iloita perjantaista/viikonlopusta. Ennen nukuin paljon päivisin, mutta silloin laiskistuin vain entistä enemmän, inhosin itseäni "laiskuuden" takia ja ahdistuin entistä pahemmin.... joten nykyään yritän välttää päivisin nukkumista. Tsemppiä sinulle ja nauti ansaitusta vapaasta :)
Eikö teillä ole ketään leikkikaveria? :/
Musiikki auttaa mulla. Otan kappaleita jotka osaan ja laulan.
Musiikki. Itse pakottaudun hyväntuulisiin biiseihin ja kuuntelen niitä kunnes parempi olo. Lenkki auttaa kanssa. Ulos lähtö aina jotenkin pakottamalla lähtemistä, mutta parempi olo kun takas tulee. Sit toinen mikä tulee pitemmällä tähtäimmellä. Pakota ittes ajattelemaan yksi hyväpuoli ihan kaikesta. Siis pakotat ittes ajattelemaan positiivisemmin. Kahden viikon päästä huomaat että se tulee ihan itsestään jo ja vaikeetkin asiat tuntuu vähän helpimmalta. Tiiän että kuulostaa tyhmältä ja naivilta mut näin itse koko nuoruuden masennuksesta ja ahdistushäiriöistä kärsivänä lupaan että toimii. Tuntu tosi tyhmältä ensin ajatella "ainakin nousin sängystä tänään" siittä jatku mantrat "tänään mä söin kunnolla", ainakin vastasin puhelimeen, jes mä jaksoin viedä tänään roskat. Alottaa ihan pienellä itsepainostuksella ja iloitsee niistä pienistä arjen suorituksista ennemmin ku manaa ja sättii itseään et oon iha paska, miks en jaksa, mikä mus on vikana. Hyväksyt et sulla on ongelma ja alat tekee asian eteen jotain. Ei sen tartte olla heti että lähet ulos tai kouluun tai jaksat sosiaalisoitua. Kyllä se sieltä ajankanssa tulee.
Mullakin masennus. Sillon kun ei huvita mikään, menen nukkumaan. Ihanaa kun on perjantai, koko viikonloppu edessä ja saa taas nukkua niin paljon kuin haluaa! Jos syöminen ei lihottaisi, söisin myös. Nyt vaan yritän nimenomaan päästä tuosta tavasta eroon kun olen tässä vuosien aikana syönyt pahaan olooni ja kiloja on kertynyt järkyttävä määrä :(