Kotiäitiyden ylistys
Nyt varmasti sataa lunta tupaan kun tänne tällaista aloitusta laitan, mutta mielenkiintoista nähdä millaisia mielipiteitä lopulta tulee. Olen siis ihmetellyt sitä, että miksi ihmeessä osa äideistä jää jopa yli vuosikymmeneksi kotiin vain hoitamaan lasta ja kotia. Ennen vanhaan (ainakin oman isoäidin mukaan) oltiin kyllä "kotona", mutta ainakaan maatilan emännillä ei ollut kauheasti aikaa lapsia hoitaa. "Menivät siinä työn sivussa." Minusta vaikuttaa, että nämä kotiäidit ovat joko sellaisia, joilla ei ole mitään koulutusta eikä työtä, mihin mennä tai sitten omaavat sellaisen työn, johon eivät halua palata. Itse koen, että tuen tämän maan kansantaloutta parhaiten palaamalla töihin vuoden äitiysvapaan jälkeen. Vaikka se olisikin ahdistavaa. Ja kyllä niistä lapsista päivähoidossa voi tulla ihan kunnollisia. Ainakin itse olin päivähoidossa ja nyt kouluttautunut ja työelämässä. Tärkeintä ehkä se, että vanhemmat tekevät sitä mistä nauttivat ja kotona olleessaan ovat aidosti läsnä lasten kanssa.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Joo itsellänikään ei nyt ksnsantalous ole eksna mielessä.
Ehkä me ollaan luusereita, mutta meistä kahden työssäkäyvän arki lapsilla on ihan kamalaa. Se ainainen kiire ja väsymys, myös väsyneet lapset. Viikonloppu menee liian nopeaan. Ideaali olisi, jos voisi tehdä 2-3 päiväistä viikkoa niin kauan kun lapset ovat isoja. Harmi kun työnantajat suhtautuvat nihkeästi jopa 80% työaikaan, monestihan siinä sitten tekee samat hommat vähemmällä ajalla ja pienemmällä palkalla.
Meille nyt vaan on taloudellisesti mahdollista olla myös kotona. Lapset on kerran pieniä.
Olen samaa mieltä, että suomalaisten työnantajien pitäisi herätä tähän osa-aikatyömahdollisuuteen! Minusta olisi kaikkien osapuolien etu tarjota sitä nykyistä yleisemmin. Ruotsissa kai kovin yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kotiäiti, koska minulla on hieman tuloja silloinkin, ja mieheni haluaa elättää minua ja lapsia. Eli taloudellisia syitä ei ole. Opiskelen myös hitaasti omaan tahtiin (olen yliopistolla kirjoilla).
Omassa suvussa ei ole naista, joka sanoisi, että lapset on hyvä pistää nuorina päiväkotiin -jos ollenkaan. Alle kouluikäisille paras paikka on kotona, kunhan vähän isommat (4-6v) saavat käydä säännöllisesti kerhossa tms.
Omat vanhempani ovat lääkäreitä, ja minut oli pakko pistää pienenä hoitoon, kun äitiysloma loppui, sillä lääkäreille ei ollut tilannetta "työtön" ja ilman joko palkkaa tai työttömyyskorvausta ei vanhemmillani olisi ollut varaa elää niinkuin elimme (olivat siis juuri valmistuneita). Äitini sanoo, että se on on yhä hänen mielessä, miten väärältä se tuntui jättää niin pieni hoitoon. Ja epäreilulta, koska muiden ammattien ihmisillä oli mahdollisuus jäädä kotiin ja olla työttömänä, sen kun kävi työvoimaviraston osoittamissa työhaastatteluissa, ja sanoi niissä aina, että "minulla on pieniä lapsia, jotka sairastavat usein". Jolloin näitä ei luonnollisesti palkattu, ja saivat olla työttömyyskorvauksella.
Tämä kirjoitus kuulostaa täysin absurdilta. Että kahdella lääkärillä ei ollut valinnan mahdollisuutta eikä varaa elää yhden vanhemman tuloilla? Mistä ajasta tässä puhutaan? 80-luku vai 90- luvun lama? Oma äitini kyllä tarjoilijana ihan yksin elätti minut ja itsensä. Se tietysti, että miten kovaa elintasoa vaatii.... Itse olen nykyisin lääkisopiskelija ja mies hammaslääkäri, ja hyvin eletään miehen tuloilla äitiysvapaan aikana!
Ja ei tosiaan ollut äidillä tarjoilijana mahdollisuutta jäädä esim. kotiin hoitamaan minua niin kuin nykyisin tuntuu olevan kaikilla eri ammattien edustajilla. Olipa kiva silloin pienenä sairastaa jonkun ihan vieraan spr-hoitajan hoidossa.
Käyttäjä10776 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kotiäiti, koska minulla on hieman tuloja silloinkin, ja mieheni haluaa elättää minua ja lapsia. Eli taloudellisia syitä ei ole. Opiskelen myös hitaasti omaan tahtiin (olen yliopistolla kirjoilla).
Omassa suvussa ei ole naista, joka sanoisi, että lapset on hyvä pistää nuorina päiväkotiin -jos ollenkaan. Alle kouluikäisille paras paikka on kotona, kunhan vähän isommat (4-6v) saavat käydä säännöllisesti kerhossa tms.
Omat vanhempani ovat lääkäreitä, ja minut oli pakko pistää pienenä hoitoon, kun äitiysloma loppui, sillä lääkäreille ei ollut tilannetta "työtön" ja ilman joko palkkaa tai työttömyyskorvausta ei vanhemmillani olisi ollut varaa elää niinkuin elimme (olivat siis juuri valmistuneita). Äitini sanoo, että se on on yhä hänen mielessä, miten väärältä se tuntui jättää niin pieni hoitoon. Ja epäreilulta, koska muiden ammattien ihmisillä oli mahdollisuus jäädä kotiin ja olla työttömänä, sen kun kävi työvoimaviraston osoittamissa työhaastatteluissa, ja sanoi niissä aina, että "minulla on pieniä lapsia, jotka sairastavat usein". Jolloin näitä ei luonnollisesti palkattu, ja saivat olla työttömyyskorvauksella.
Tämä kirjoitus kuulostaa täysin absurdilta. Että kahdella lääkärillä ei ollut valinnan mahdollisuutta eikä varaa elää yhden vanhemman tuloilla? Mistä ajasta tässä puhutaan? 80-luku vai 90- luvun lama? Oma äitini kyllä tarjoilijana ihan yksin elätti minut ja itsensä. Se tietysti, että miten kovaa elintasoa vaatii.... Itse olen nykyisin lääkisopiskelija ja mies hammaslääkäri, ja hyvin eletään miehen tuloilla äitiysvapaan aikana!
Ja ei tosiaan ollut äidillä tarjoilijana mahdollisuutta jäädä esim. kotiin hoitamaan minua niin kuin nykyisin tuntuu olevan kaikilla eri ammattien edustajilla. Olipa kiva silloin pienenä sairastaa jonkun ihan vieraan spr-hoitajan hoidossa.
Puhun siis ajasta virallisen äitiysvapaan jälkeen (jolloin saa ja sai ihan ok äitiysrahat), eli nykyisestä ns kodinhoidontuesta (jonka päälle monet nostaa nykyäänkin työttömyystukea, kuten silloinkin). Ja kyse on 90-luvusta, ja sinäpä sen sanoit, riippuu, minkälaisesta elintasosta haluttiin pysyä. Absurdia tuossa ei ole mikään.
Mekin eletään nykyään oikein hyvin, lähinnä miehen tuloilla. Mutta ne ovat suuremmat, kuin aloittavan lääkärin palkka tuollon, ja meillä ei ole esim asuntolainasta taloudellista huolta (vaikka asummekin omassa asunnossa).
Itse olen kotiäiti, koska minulla on hieman tuloja silloinkin, ja mieheni haluaa elättää minua ja lapsia. Eli taloudellisia syitä ei ole. Opiskelen myös hitaasti omaan tahtiin (olen yliopistolla kirjoilla).
Omassa suvussa ei ole naista, joka sanoisi, että lapset on hyvä pistää nuorina päiväkotiin -jos ollenkaan. Alle kouluikäisille paras paikka on kotona, kunhan vähän isommat (4-6v) saavat käydä säännöllisesti kerhossa tms.
Omat vanhempani ovat lääkäreitä, ja minut oli pakko pistää pienenä hoitoon, kun äitiysloma loppui, sillä lääkäreille ei ollut tilannetta "työtön" ja ilman joko palkkaa tai työttömyyskorvausta ei vanhemmillani olisi ollut varaa elää niinkuin elimme (olivat siis juuri valmistuneita). Äitini sanoo, että se on on yhä hänen mielessä, miten väärältä se tuntui jättää niin pieni hoitoon. Ja epäreilulta, koska muiden ammattien ihmisillä oli mahdollisuus jäädä kotiin ja olla työttömänä, sen kun kävi työvoimaviraston osoittamissa työhaastatteluissa, ja sanoi niissä aina, että "minulla on pieniä lapsia, jotka sairastavat usein". Jolloin näitä ei luonnollisesti palkattu, ja saivat olla työttömyyskorvauksella.