Käyttäjä10776

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kotiäiti, koska minulla on hieman tuloja silloinkin, ja mieheni haluaa elättää minua ja lapsia. Eli taloudellisia syitä ei ole. Opiskelen myös hitaasti omaan tahtiin (olen yliopistolla kirjoilla).

Omassa suvussa ei ole naista, joka sanoisi, että lapset on hyvä pistää nuorina päiväkotiin -jos ollenkaan. Alle kouluikäisille paras paikka on kotona, kunhan vähän isommat (4-6v) saavat käydä säännöllisesti kerhossa tms.

Omat vanhempani ovat lääkäreitä, ja minut oli pakko pistää pienenä hoitoon, kun äitiysloma loppui, sillä lääkäreille ei ollut tilannetta "työtön" ja ilman joko palkkaa tai työttömyyskorvausta ei vanhemmillani olisi ollut varaa elää niinkuin elimme (olivat siis juuri valmistuneita). Äitini sanoo, että se on on yhä hänen mielessä, miten väärältä se tuntui jättää niin pieni hoitoon. Ja epäreilulta, koska muiden ammattien ihmisillä oli mahdollisuus jäädä kotiin ja olla työttömänä, sen kun kävi työvoimaviraston osoittamissa työhaastatteluissa, ja sanoi niissä aina, että "minulla on pieniä lapsia, jotka sairastavat usein". Jolloin näitä ei luonnollisesti palkattu, ja saivat olla työttömyyskorvauksella.

Tämä kirjoitus kuulostaa täysin absurdilta. Että kahdella lääkärillä ei ollut valinnan mahdollisuutta eikä varaa elää yhden vanhemman tuloilla? Mistä ajasta tässä puhutaan? 80-luku vai 90- luvun lama? Oma äitini kyllä tarjoilijana ihan yksin elätti minut ja itsensä. Se tietysti, että miten kovaa elintasoa vaatii.... Itse olen nykyisin lääkisopiskelija ja mies hammaslääkäri, ja hyvin eletään miehen tuloilla äitiysvapaan aikana!

Ja ei tosiaan ollut äidillä tarjoilijana mahdollisuutta jäädä esim. kotiin hoitamaan minua niin kuin nykyisin tuntuu olevan kaikilla eri ammattien edustajilla. Olipa kiva silloin pienenä sairastaa jonkun ihan vieraan spr-hoitajan hoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Joo itsellänikään ei nyt ksnsantalous ole eksna mielessä.

Ehkä me ollaan luusereita, mutta meistä kahden työssäkäyvän arki lapsilla on ihan kamalaa. Se ainainen kiire ja väsymys, myös väsyneet lapset. Viikonloppu menee liian nopeaan. Ideaali olisi, jos voisi tehdä 2-3 päiväistä viikkoa niin kauan kun lapset ovat isoja. Harmi kun työnantajat suhtautuvat nihkeästi jopa 80% työaikaan, monestihan siinä sitten tekee samat hommat vähemmällä ajalla ja pienemmällä palkalla.

Meille nyt vaan on taloudellisesti mahdollista olla myös kotona. Lapset on kerran pieniä.

Olen samaa mieltä, että suomalaisten työnantajien pitäisi herätä tähän osa-aikatyömahdollisuuteen! Minusta olisi kaikkien osapuolien etu tarjota sitä nykyistä yleisemmin. Ruotsissa kai kovin yleistä.

Näen, että se on luksusta jos voi jäädä kotiin pitkäksi aikaa hoitamaan lapsia. Yleensä se edellyttää joko säästöjä tai työssä käyvää miestä. Eipä minua ainakaan haluttaisi sosiaalituilla lapsen kanssa yksin elää. Mieluiten käyn töissä ja itse elätän itseni ja lapseni kuin että vaadin yhteiskuntaa sitä tekemään puolestani.

Voi myös olla niin, että se äiti, joka on lasten kanssa hienosti kotona, niin ei olekaan ihan mieleltään terve. Omaa kokemusta kun isän äiti oli juuri tällainen ja isä todennäköisesti sen takia väkivaltainen alkoholisti, että oli harhaisen äitinsä kanssa kotona yksin varhaisimmat vuodet, koska oli vanhin lapsi. Hakkasi sitten myöhemmin elämässä oman äitinsä ja vaimonsa. Jos hänkin olisi päässyt päivähoitoon silloin aikoinaan ja saanut nykyaikaista varhaiskasvatusta, niin ehkä tältä olisi vältytty. Kuka tietää. Mutta itse uskon, ettei se useinkaan ole hyväksi jos lapsi on lähinnä äidin ja sisarusten kanssa. Vähintään olisi hyvä olla jotain kerhotoimintaa viikottain.

Ap.

Hei,

Olen kovin kiitollinen kaikille tähän asti kommentoineille. On ollut kovin kiinnostava kuulla eri näkemyksiä ja ehkä tarkoituiksellakin kirjotin aloituksen aika provosoivaksi. Olen siis itse yksinhuoltajan lapsi ja olen kokenut liikaakin eri hoitomuotoja 80-luvulla. Oli samana päivänä pariakin eri perhepäivähoitopaikkaa, seurakunnan kerhoa ja tarhaa. Ja tiedän että se nyt ei ainakaan ole lapselle hyväksi. Mutta tähän verrattuna en näkisi niin pahana jos oma lapsi menee YHTEEN perhepäivähoitopaikkaan ja vanhemmat hakevat iltapäivästä kotiin ja ovat läsnä ja leikkivät siellä kotona. Ja itse äidin pelkästään kasvattamana näen plussana sen, että omalla lapsella on myös osallistuva isä mukana elämässä. Itsellä oli vain mielisairas "isäpuoli", joka ei osannut yhtään olla isä.

Ap.