Lue keskustelun säännöt.
Kotiäitiyden ylistys
Uraäiti
23.03.2018 |
Nyt varmasti sataa lunta tupaan kun tänne tällaista aloitusta laitan, mutta mielenkiintoista nähdä millaisia mielipiteitä lopulta tulee. Olen siis ihmetellyt sitä, että miksi ihmeessä osa äideistä jää jopa yli vuosikymmeneksi kotiin vain hoitamaan lasta ja kotia. Ennen vanhaan (ainakin oman isoäidin mukaan) oltiin kyllä "kotona", mutta ainakaan maatilan emännillä ei ollut kauheasti aikaa lapsia hoitaa. "Menivät siinä työn sivussa." Minusta vaikuttaa, että nämä kotiäidit ovat joko sellaisia, joilla ei ole mitään koulutusta eikä työtä, mihin mennä tai sitten omaavat sellaisen työn, johon eivät halua palata. Itse koen, että tuen tämän maan kansantaloutta parhaiten palaamalla töihin vuoden äitiysvapaan jälkeen. Vaikka se olisikin ahdistavaa. Ja kyllä niistä lapsista päivähoidossa voi tulla ihan kunnollisia. Ainakin itse olin päivähoidossa ja nyt kouluttautunut ja työelämässä. Tärkeintä ehkä se, että vanhemmat tekevät sitä mistä nauttivat ja kotona olleessaan ovat aidosti läsnä lasten kanssa.
Kommentit (24)
No siis minä ainakin teen päätöksiä lähinnä itseni ja oman perheeni hyvinvointia ajatellen enkä niin että parhaiten "tukisin tämän maan kansantaloutta" hihi 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilastolollisesti se menee juuri noin, että kotiin jää ne vähemmän koulutetut.
Vierailija kirjoitti:
No siis minä ainakin teen päätöksiä lähinnä itseni ja oman perheeni hyvinvointia ajatellen enkä niin että parhaiten "tukisin tämän maan kansantaloutta" hihi 😂
hihi 😂
Ihquuu<3
Mitä tähän voi muuta vastata kuin, että meitä on erilaisia? Toiset tykkäävät mennä töihin ja toiset tykkäävät jäädä lasten kanssa kotiin.
Itse kuulun jälkimmäisiin. En minä ainakaan arvostele kenenkään valintaa lähteä töihin, joten miksi kukaan muukaan arvostelisi meidän valintaamme? Ja ei se lasten vieminen päiväkotiinkaan halpaa ole. Siis valtiolle.
Joidenkin on pakko viedä lapset päiväkotiin ja mentävä töihin, toiset eivät vain jaksa olla lasten kanssa kotona. Ja sitten on meitä, jotka viihdymme lasten kanssa kotona ja taloudellista pakkoa töihin ei ole. Ja ei, emme saa mitään tukia, lapsilisän vain.
Joo itsellänikään ei nyt ksnsantalous ole eksna mielessä.
Ehkä me ollaan luusereita, mutta meistä kahden työssäkäyvän arki lapsilla on ihan kamalaa. Se ainainen kiire ja väsymys, myös väsyneet lapset. Viikonloppu menee liian nopeaan. Ideaali olisi, jos voisi tehdä 2-3 päiväistä viikkoa niin kauan kun lapset ovat isoja. Harmi kun työnantajat suhtautuvat nihkeästi jopa 80% työaikaan, monestihan siinä sitten tekee samat hommat vähemmällä ajalla ja pienemmällä palkalla.
Meille nyt vaan on taloudellisesti mahdollista olla myös kotona. Lapset on kerran pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yli kolmasosalla pikkulasten äideistä ei ole työtä mihin palata ja on yhä vähemmän työpaikkoja, joissa voi olla vähällä koulutuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis minä ainakin teen päätöksiä lähinnä itseni ja oman perheeni hyvinvointia ajatellen enkä niin että parhaiten "tukisin tämän maan kansantaloutta" hihi 😂
hihi 😂
Ihquuu<3
Oletkovarna että kommenttisi tukee tämän maan kansantaloutta?! Maksatko siitä nyt varmasti veroja 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis minä ainakin teen päätöksiä lähinnä itseni ja oman perheeni hyvinvointia ajatellen enkä niin että parhaiten "tukisin tämän maan kansantaloutta" hihi 😂
hihi 😂
Ihquuu<3
Oletkovarna että kommenttisi tukee tämän maan kansantaloutta?! Maksatko siitä nyt varmasti veroja 😂
hihi 😂
Minulla ei ole ollut tarvetta tukea "sen maan" kansantaloutta. Olen kyllä hyvin koulutettu, mutta lasten hyvinvointi oli minulle tärkeintä. Ensimmäinen meni päiväkotiin, mutta puolen vuoden sairastelu- ja sairaalakierteen jälkeen lääkäri kysyi, olisiko minulla mitään mahdollisuutta ottaa lasta kotihoitoon. Se oli sitten siinä. Välillä tein töitä freelancerina, mutta nuoremmat lapset olivat sitten yksityisellä päivähoitajalla hänen omien lastensa seurana.
Lopulta jäin kokonaan kotiin ulkomaille muuton seurauksena.
Sitä päätöstä en ole katunut, koko perhe sai kiireettömän rauhallisen arjen ja kotitöistä vapaat viikonloput.
Lasten kasvettua en sittenkään halunnut mennä töihin, koska rahallista tarvetta siihen ei ollut. Paljon mieluummin nautin vain elämästä ja teen mitä lystään. Siihen kuuluu mm. runsas matkustelu ja monet harrastukset ja vähän vapaaehtoistyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin vuosia kotona lasten kanssa, hieman myös hoitovapaa-ajan päätyttyä, jotta saatiin päiväkodin aloitus syksyyn. Viihdyin lasten kanssa oikein hyvin, mutta rahan vuoksi rupesin freelanceriksi. Tämä on oikea unelmatilanne meille. Lapset ovat nyt koululaisia, saan olla kotona heidän tullessaan kotiin, kuskata harrastuksiin vaikka keskellä päivää. Töitä teen sen verran kuin tarvitaan, enkä todellakaan ajattele, että kansantalouden tukemiseksi tarvisi tehdä pidempää päivää tässä muutoin niin hektisessä elämänvaiheessa.
Itse olen lähes koko tämän vuoden äitiyslomalla ja minua jo hirvittää ja ahdistaa äitiysloman loppuminen, koska pelkään, etten saa työpaikkaa. Mielelläni menisin töihin... Taloudellisesti pärjäämme kyllä, joten sen puolesta ei ole katastrofi jos työpaikan saamisessa kestää. Valmistuin tekniikan alalta vajaa kaksi vuotta sitten enkä ole saanut palkallista työpaikkaa. Koko viime vuoden tein pääasiassa IT-alan töitä 5 päivää viikossa klo 8-16 monelle tutulla palkalla: 9e/päivä. Tulipa siinä sivussa suoritettua alani lisäkoulutus. Varasuunnitelmana on perustaa toiminimi. Harmi kuitenkin etten saa toiminimeä perustettua sille alalle, jota olen opiskellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
Olen kovin kiitollinen kaikille tähän asti kommentoineille. On ollut kovin kiinnostava kuulla eri näkemyksiä ja ehkä tarkoituiksellakin kirjotin aloituksen aika provosoivaksi. Olen siis itse yksinhuoltajan lapsi ja olen kokenut liikaakin eri hoitomuotoja 80-luvulla. Oli samana päivänä pariakin eri perhepäivähoitopaikkaa, seurakunnan kerhoa ja tarhaa. Ja tiedän että se nyt ei ainakaan ole lapselle hyväksi. Mutta tähän verrattuna en näkisi niin pahana jos oma lapsi menee YHTEEN perhepäivähoitopaikkaan ja vanhemmat hakevat iltapäivästä kotiin ja ovat läsnä ja leikkivät siellä kotona. Ja itse äidin pelkästään kasvattamana näen plussana sen, että omalla lapsella on myös osallistuva isä mukana elämässä. Itsellä oli vain mielisairas "isäpuoli", joka ei osannut yhtään olla isä.
Ap.
Päiväkotiaikana voi ja pitääkin olla töissä, mutta kun lapset aloittavat koulun, pitää toisen lopettaa työt jotta voi olla kotona hoitamassa lapsia. Se on aika järkyttävää. Kuka tahansa haluaisi, että päiväkoti jatkuisi kouluaikana. Mutta jos ei ole aupairia, toisen pitää jäädä kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiäitiys on hirveä asia. Kotiäidit ovat laahustavia flegmaattisia ihmisiä tummilla silmänalusilla.
Voi myös olla niin, että se äiti, joka on lasten kanssa hienosti kotona, niin ei olekaan ihan mieleltään terve. Omaa kokemusta kun isän äiti oli juuri tällainen ja isä todennäköisesti sen takia väkivaltainen alkoholisti, että oli harhaisen äitinsä kanssa kotona yksin varhaisimmat vuodet, koska oli vanhin lapsi. Hakkasi sitten myöhemmin elämässä oman äitinsä ja vaimonsa. Jos hänkin olisi päässyt päivähoitoon silloin aikoinaan ja saanut nykyaikaista varhaiskasvatusta, niin ehkä tältä olisi vältytty. Kuka tietää. Mutta itse uskon, ettei se useinkaan ole hyväksi jos lapsi on lähinnä äidin ja sisarusten kanssa. Vähintään olisi hyvä olla jotain kerhotoimintaa viikottain.
Ap.
Käyttäjä10776 kirjoitti:
Hei,
Olen kovin kiitollinen kaikille tähän asti kommentoineille. On ollut kovin kiinnostava kuulla eri näkemyksiä ja ehkä tarkoituiksellakin kirjotin aloituksen aika provosoivaksi. Olen siis itse yksinhuoltajan lapsi ja olen kokenut liikaakin eri hoitomuotoja 80-luvulla. Oli samana päivänä pariakin eri perhepäivähoitopaikkaa, seurakunnan kerhoa ja tarhaa. Ja tiedän että se nyt ei ainakaan ole lapselle hyväksi. Mutta tähän verrattuna en näkisi niin pahana jos oma lapsi menee YHTEEN perhepäivähoitopaikkaan ja vanhemmat hakevat iltapäivästä kotiin ja ovat läsnä ja leikkivät siellä kotona. Ja itse äidin pelkästään kasvattamana näen plussana sen, että omalla lapsella on myös osallistuva isä mukana elämässä. Itsellä oli vain mielisairas "isäpuoli", joka ei osannut yhtään olla isä.
Ap.
Ei kai kukaan ole sanonutkaan, että lapselle olisi paha asia mennä päiväkotiin? Ja vaikka olisikin vain yhdessä päiväkodissa, niin niissäkin usein hoitajat vaihtuvat. On vuoden-pari samassa ryhmässä ja sitten tulee vaihdos. Mutta tuskin tämäkään niin kamala asia on, kyllä lapset sopeutuu. Perhepäivähoitaja taas on aina sama. Mutta harva pitää enää isoa pph:lla, ellei ole toinenkin iso samassa ryhmässä.
Enemmän olen kuullut kritisointia työssäkäyviltä kotiäitejä kohtaan kuin päinvastoin. Toki vastapainoksi tunnen äidin, joka moralisoi 1v laittamista päiväkotiin. Muuten lähinnä olen kuulkut toisinpäin.
Minun mielestäni perheiden oikeus valita itselleen paras ratkaisu on juuri hyvä. Ole. Ollut sekä kotona, että töissä. Kotona lasten kanssa meille sopivampi, etenkin kun lasten isällä rankka työ ja pitkät päivät.
Näen, että se on luksusta jos voi jäädä kotiin pitkäksi aikaa hoitamaan lapsia. Yleensä se edellyttää joko säästöjä tai työssä käyvää miestä. Eipä minua ainakaan haluttaisi sosiaalituilla lapsen kanssa yksin elää. Mieluiten käyn töissä ja itse elätän itseni ja lapseni kuin että vaadin yhteiskuntaa sitä tekemään puolestani.
Mie olen miehelleni kiitollinen kun saan mahdollisuuden olla lasten kanssa kotona. Nimenomaan saan olla, koska haluan.
Koulutus on ja alalla, jolle työllistyisin takaisin jos töitä hakisin. Nyt on kuitenkin hyvä näin, saan seurata lasten kasvua, tehdä sitä mistä eniten nautin ja ei lapsille ainakaan haittaa ole läsnäolevasta äidistä. Päiväkodit on lastensäilytyslaitoksia, kuolemaan johtavaa tapaturmaa odotellessa.
Kokeneen äkemys joka kuuluu keskusteluun