Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Perjantain nostalgiaketju: Miten meikkasitte teineinä?
Katselin kaupungilla vastaantulevia huoliteltuja nykyteinejä ja jäin muistelemaan omia nuoruusvuosien meikkityylejä. Vaikutteet otettiin silloin vielä isosiskoilta ja välineet & tekniikat olivat hyvin yksinkertaisia verrattuna siihen, mikä katukuvan perusteella vaikuttaisi olevan nykyään valtavirtaa.
Jaan oman muistoni: aloin meikata päivittäin mennessäni yläasteelle vuonna 1998. Meikkini koostui oikeastaan koko yläasteen ajan Anytimen vaaleimmasta kivipuuterista (sävy 00), ripsarista ja mustasta kajalista, joita molempia käytin avokätisesti. Huulilla rakastin Lumenen huurteista nudepunaa, sellaista Nylon Beat-sävyä. Kulmakarvoja nypin ohuemmiksi, mutta en meikannut niitä ollenkaan.
Nykymuotiin verrattuna vuosituhannen vaihteen teinimeikki ainakin pikkukaupungissa oli yksinkertainen ja vähän karu. Meikkipohjat olivat yleensä omaa ihoa vaaleampia eikä siihen aikaan harrastettu varjostuksia, korostuksia tai edes poskipunaa. Tuotteiden suhteen ei ollut isoa valinnanvaikeutta, kun S-market myi Lumenen ja Anytimen perusvalikoimaa ja Lumeneen ei yleensä ollut varaa.
Kommentit (342)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En meikannut.
En meikannut minäkään, ei olisi ollut rahaakaan meikkeihin, kun elätin itseni pienellä palkalla. Nykyisinkään en meikkaa, on tummat kulmakarvat ja ripset, eivät vaadi lisää. Kynsilakkaa, huulipunaa ja ihovoiteita, ei muuta.
Joku peukutti tämän alas. Sinä, joka sen teit, et tiedä mitä on kun ei ole rahaa kunnolla edes ruokaan, ei siinä silloin meikkejä ajatella. Eipä löydy empaattisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En meikannut.
En meikannut minäkään, ei olisi ollut rahaakaan meikkeihin, kun elätin itseni pienellä palkalla. Nykyisinkään en meikkaa, on tummat kulmakarvat ja ripset, eivät vaadi lisää. Kynsilakkaa, huulipunaa ja ihovoiteita, ei muuta.
Joku peukutti tämän alas. Sinä, joka sen teit, et tiedä mitä on kun ei ole rahaa kunnolla edes ruokaan, ei siinä silloin meikkejä ajatella. Eipä löydy empaattisuutta.
Kysyttiin meikkaamisesta. Mihin vastaat?
Soita Kriisipuhelimeen.
Sinistä ripsaria. Kerman väristä paksua meikkivoidetta jolloin naama muistutti Berliinin munkkia. Pastellia pinkkiä huulipunaa ilman rajausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En meikannut.
En meikannut minäkään, ei olisi ollut rahaakaan meikkeihin, kun elätin itseni pienellä palkalla. Nykyisinkään en meikkaa, on tummat kulmakarvat ja ripset, eivät vaadi lisää. Kynsilakkaa, huulipunaa ja ihovoiteita, ei muuta.
Joku peukutti tämän alas. Sinä, joka sen teit, et tiedä mitä on kun ei ole rahaa kunnolla edes ruokaan, ei siinä silloin meikkejä ajatella. Eipä löydy empaattisuutta.
Kysyttiin meikkaamisesta. Mihin vastaat?
Soita Kriisipuhelimeen.
Ei se voi kun liittymä suljettu. :D
Violetin eri sävyillä perhosvarjostukset silmiin, kunnon rajaukset violetilla, pinkkiä poskipunaa ja huulipunaa. Vahva meikki. Vasta myöhemmin opin, että minua pukevat paremmin persikan, ruskean ja kullan sävyt. Mutta sitä ennen oli niin dramaattista, että! Ja puuteria paljon, ettei rasvainen iho kiiltäisi niin paljon.
Kävin myös solariumissa ja ystäväni isoäiti luuli minua eteläamerikkalaiseksi vaihto-oppilaaksi, kun olin niin tumma ja eksoottinen.. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-70 luvun loppupuolella olin yläasteella. Äiti ei antanut meikata, joten salaa ennen kouluun lähtöä tuhrasin vihreää liitua luomiini.
Pari vuotta myöhemmin mulla oli oikeita meikkejä. Ripsari oli kakkumaskara ja siihen sylkäistiin ja sudittiin sitten ripsiin. Ripset eroteltiin toisistaan neulalla. Puuteria kauheasti naamaan ja mummoni ihmetteli, että olenko kipeä kun kuulemma niin kalpea.
Mustaa kajalia ja puuteria. Ripsiväriä taisi olla myös ja huulikiiltoa jos siihen oli rahaa. Mutta sitä kajalia ja paksulti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ricilsin kakkumaskaralla tuputettiin hillittömät kökköripset. More is more... Lisäksi mustaa kajalia reilusti. Ihme ettei tullut koskaan mitään silmätulehdusta siitä syljettävästä ripsiväristä.
Vierailija kirjoitti:
En meikannut.
Sama täällä. Ja kun jälkeen päin katson esim. yläkoulun ja lukion luokkakuvia, niin kyllä me meikkaamattomat olemme paljon paremman näköisiä kuin ne suttuisesti itsensä meikanneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meikkivoiteet ovat kyllä kehittyneet ihan älyttömästi. 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa tuntui melkeinpä mahdottomalta löytää sopivaa sävyä. Kaikki olivat joko ruskehtavia, kellertäviä, punertavia tai jopa vihertävänrsukeita sellaisilla tavoilla, ettei kenenkään iho ole oikeasti sen värinen. Minulla oli teininä todella paha akne, eikä sitä meinannut saada sen aikaisilla meikeillä mitenkään paremmaksi. Kokeilin kaikenlaisia meikkivoiteita, mm. Lumenen mattameikkivoidetta ja Pan Stickiä. Se, että sävy ei ollut aivan yksi yhteen oman ihoni kanssa, oli pienempi paha kuin se, että näpyt olisivat näkyneet.
Elämäni muuttui, kun jauhemaiset mineraalimeikit tulivat joskus noin 15 v. sitten, ja löysin niiden myötä ensimmäistä kertaa meikkipohjan, joka oli oikean värinen, peittävä ja silti kevyt ja luonnollinen. Aknekin saatiin lopulta kuriin, mutta vasta lähellä kolmeakymppiä, kun löytyi oikeanlainen hormoneihin vaikuttava lääkitys. Käytän nykyään aivan ohutta ns. skin tint-meikkivoidetta, sillä mielestäni ohut ja luonnollinen lopputulos on kauniimpi. Enää en välitä, vaikka se ei aivan kaikkia punoituksia peittäisikään.
Kaksivärinen luomiväri siten, että vaaleampi sisänurkkaan ja tumma ulkonurkkaan eikä rajaa häivytetty. 😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen syntynyt kasarin puolivälissä, joten elin teini-ikääni millennium-huumassa.
Minulla oli paksut rajaukset mustaa kajalia, Lumenen mattameikkivoidetta sävyssä vaniljakerma (tjsp) ja vaaleanliilaa Oriflamen mattaluomiväriä.
Ollessani lukiossa, muodissa olivat huurteisenvaaleat, voimakkaan helmiäiset kyber-henkiset sävyt. Minulla oli muistaakseni Maybellinen huurteisenvihreä sekä huurteisenvalkoinen voidemainen luomiväri, jotka oli pakattu pieniin purkkeihin. Ne levitettiin sormella vähän sinnepäin. Lisäksi oli jotain Mirror Shine tjsp. huulikiiltoa, joka oli muistaakseni Maybellinen tai L'orealin tuote. Huulikiilto antoi todella kiiltävän ja suorastaan häikäisevän helmiäisen lopputuloksen, joka ei ollut millään tavalla luonnollinen. Tällainen luomiväri ja huulikiilto yhdessä käytettyinä saivat sävystä riippuen kantajansa näyttämään kuin olisi jostain harrastajateatterin satunäytelmästä karannut, tai sitten kokenut paleltumiskuoleman jossain vuorenrinteellä.
Nuorena teininä minulla oli pronssinväristä hiusmaskaraa. Pettymys oli suuri, kun lopputulos oli klimppinen, eikä lainkaan sellainen, kuin naistenlehdessä tuotetta mainostavalla Milla Jovovichillä oli hiuksissaan.
Eka dödöni oli Fii Pikkumusta. Vähän myöhemmin sain Date-sarjan Nicolen. Siinä oli vihreä korkki. Tykkäsin siitä, koska se oli niin raikas, ja jälkeenpäin ajateltuna muistutti ysärillä muodikkaita vesituoksuja. Samaa tuoksua ei saanut olla kuin kaverilla. Esimerkiksi Date-Pamela oli minulle off limits, koska paras kaverini käytti sitä.
Aknea, josta itsekin kärsin, hoidettiin näin jälkeenpäin ajateltuna karmeilla myrkyillä. Itsekin pesin Clearasililla ja päälle lotrasin saman merkin kasvovettä, joka haisi ja näytti aivan tuulilasinpesunesteeltä. Levitin iholle voimakkaasti kuivattavaa Montage Jeunesse-merkin vihreää savinaamiota, ja kuorin ihoa saunapäivinä St Ivesin aprikoosikuorintavoiteella, joka sisälsi teräviä rakeita. Ajateltiin, että näppylät lähtevät naamaa kuivattamalla, ja että voimakkaasti alkoholiset tuotteet jotenkin tehopuhdistavat ihohuokosia. Oli silti hyvä, että ylipäätään pesin naamani illalla; luokallani oli tyttöjä, jotka vain sutivat aamulla uutta meikkiä vanhan päälle. Hyi, yök.
Vaikka nykyteinien ihonhoitovillitystä on välillä puistattavaa seurata, olen silti huojentunut siitä, että nyt puhutaan enemmän AHA/BHA-happojen tyylisistä tehoaineista, ja hellävaraisuudesta.
Nykyään käytän meikkiä, joka korostaa omia piirteitäni. Peitän pahimmat punoitukset, vahvistan ripsiäni ja kulmiani, ja sipaisen talvenkalvakoille poskille ja huulille hiukan punaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
👋 Näitä oli kiva lukea,
omia meikkausmuistoja en
ala tähän kummink. rustata.
Nykyään olen teknisesti
taitava meikkaaja. Tosin
mulla on jo 25 vuotta ollut
tapa pestä ehostus heti pois
kun suinkin mahdollista!
Rakastan puhdasta ihoa +
antaa ihoni kylpeä hapessa.
Kouluaikana sain aika tiuhaan
kommenttia 'kauniista silmistä'
ja 'överituuheista ripsistä'.
Röökipaikalta Oulun pojat
huuteli: 'Kattokaa sen nättejä
silmiä! Tuon tytön silmät!' 😘
Mää öhisin ihan punasena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En meikannut.
En meikannut minäkään, ei olisi ollut rahaakaan meikkeihin, kun elätin itseni pienellä palkalla. Nykyisinkään en meikkaa, on tummat kulmakarvat ja ripset, eivät vaadi lisää. Kynsilakkaa, huulipunaa ja ihovoiteita, ei muuta.
Joku peukutti tämän alas. Sinä, joka sen teit, et tiedä mitä on kun ei ole rahaa kunnolla edes ruokaan, ei siinä silloin meikkejä ajatella. Eipä löydy empaattisuutta.
Kysyttiin meikkaamisesta. Mihin vastaat?
Soita Kriisipuhelimeen.
*Tämä kommentti ei minulta.
[Ei kumpikaan näistä].
Olen meikkien perusteella samaa ikäluokkaa kuin aloittaja. Poskipunaa ei käytetty, ja huulipuna ei saanut olla yhtään punaista, vaan sellainen kylmä nude. Ikonisin sävy oli Lumenen 150 (vai 170?).
Jos yhtään lohduttaa, kyllä niitä nykyteinejä ainakin täällä Espoon lähiössä näkee aika kammottavissa oransseissa aurinkopuutereissa ja luonnottomissa tekoripsissä, toki kauempaa näyttävät ihan hyvältä. Me näytettiin silloin ysärin lopulla kammottavilta myös kaukaa 😂
Meillä ei saanut meikata, ei edes käyttää kynsilakkaa. Olin teini 70-luvulla.
"Edelleen kaipaan tummansinistä vedenkestävää ripsiväriä. Käytin sitä vuosikymmenet ja nyt ei sellaista saa mistään enää. On ollut jo muutamia vuosia ollut pakko käyttää mustaa. Tummansininen sopisi minulle paremmin."
Ainakin Maybelline Lash sensationalia saa tummasinisenä. Kannattaa kokeilla myös harmaata, itse tykkään korealaisen Romnd:n ripsarista.
Alue: Aihe vapaa
Aloitin meikkiharjoittelun kasarilla. Sinistä luimiväriä joku näytejuttu jostain ja sähkönsinistä ripsiväriä, jotain hyvin vaaleaa puuteria ja hyvin vaaleaa pinkkiä huulipunaa. Niillä mentiin, kun muuhun ei ollut varaa. Näky oli varmaan pelottava. Äiti ei juuri meikannut, joten hänen varastoistaan ei ollut apuja. Eikä hän osannut opettaa.
Muistan kuinka kateellinen olin, kun kaveri pääsi oikein ammattilaisen oppiin meikkaamista opettelemaan ja sai upean valikoiman meikkejä samalla reissulla. Toisilla oli paremmin varaa kuin meillä.
Nykyään meikkaan paljon harvemmin, koronan jälkeen uusin melkein koko meikkivarastoni ja järkytyin, kun kosmetologi suositteli sinistä rajauskynää. Eikä se lopulta näyttänyt hullummalta. Sävy sentään oli jotain muuta kuin kasarilla.