Mä oon ihan loppu! Tahdon lapseni laitokseen.

Muistele ap onko tytölle voinut jäädä trauma ettei häntä rakasteta?

Vierailija kirjoitti:

Millainen lapsi on näiden hetkien välillä? Mistä on kiinnostunut, missä hyvä, mistä pitää? Onko kavereita?

Itse mietin myös että onko hänellä kavereita? Meillä poika on ollut selkeästi aina sen yhden ja parhaan kaverin puutteessa. 

Nyt ekaa luokkaa käy ja uudet kaverit selkeästi muuttaneet häntä parempaan.

Meillä myös kaksi lasta ja vanhempi heistä on enemmän vilkas, mutta ei nyt mitenkään mahdoton tapaus ole koskaan ollut. 

Eli tarvitseeko lapsesi vain ikäisensä sydänystävän?

Suosittelen kirjaa Pahan psykologia. Vaikka on harvinaista, että joku lapsi valitsee järjestelmällisesti pahan tekemisen, se on mahdollista. Miten herättää lapsen omatunto, jos se on häiriintynyt tai jos lapsella on psykopaatin oireita (tekee mielellään pahaa, eikä kadu, eikä pyydä anteeksi.

Tämä  on rankka diagnoosi ja kaikki muu apu kannattaa käyttää ensiksi hyväksi, jos on jokin muu häiriötila.

Eräs kasvatusalalla toimiva tuntemani ihminen ihmetteli kerran vastaavaa tilannetta. Hän sanoi, että lasta ei saatu millään kuriin, eikä hän pysty toteamaan mitään muuta, kuin että joskus äärimmäisillään on todettava, tämä lapsi oli pahuuttaan sellainen kuin oli.

Rajat.läsnäolo.rakkaus.

Tyttösi kuulostaa aivan samanlaiselta, mitä äitini on ollut oman kertomansa mukaan. Ihan tismalleen samanlaiselta, paitsi että häntä yritettiin saada kuriin selkäsaunoilla - viimeisen kerran häntä kuritettiin 15-vuotiaana. Ja senkin jälkeen hän nauroi pilkallisesti isälleen.

Kyllä äidistäni kuitenkin kasvoi täysin normaali aikuinen, kaikista piiskaamisista ja merkillisistä luonteenilmentymistä huolimatta.

Tsemppiä teidän perheelle, ap! Ikävää, kun en pysty auttamaan.

Onko lasta jätetty pienenä yksin itkujensa kanssa? Tai muuten selviämään yksin omista tunteistaan?

Rangaistuksesi ovat olleet liian kevyitä. Kokeile nurkassa seisottamista kasvot kohti seinää, kädet pään päälle ja liikkumatta ja hiljaa. Aloita varttitunnista ja pidennä aikaa vartin verran aina, jos näyttää, ettei tehoa. Kyllä se uhma jossain vaheessa talttuu. Jos aikaa ei ole paljon, laita nurkkaan lattialle esim. raakaa riisiä ja käske polvistumaan sen päälle ja pidät siellä nurkassa esim. vartin. Alkaa sen verran tuntua, että käytöstavat löytyvät.

Meillä vähän sama tilanne. Kyseessä kohta 12v adhd lapsi. On kans yritetty hyvällä ja pahalla. On ollut tuo sama kuukausikalenteri, pelikieltoa, kotiarestia ym. Asenne kaikkeen on "ihan sama". On koko ajan niinku myrskyn merkki, ei pidä kiinni sovituista säännöistä, valehtelee... Ei ikinä näe omassa käytöksessään mitään väärää. Ei osoita katumusta eikä pyydä anteeksi. Syyttää muita. Ja apua on haettua. Lapsi tapaa lasten psykiatrian sairaanhoitajaa viikottain (korvaa psykologia kun sille niin pitkät jonot), kävi toimintaterapissa. Terapeutti totesi että ei voi auttaa. Nyt jonottaa nepsy terapiaan. Perheneuvolassa ollaan käyty, lapsi käynyt kuraattorilla.. Ei apua. Tsemppiä teille.

Vierailija kirjoitti:

Rangaistuksesi ovat olleet liian kevyitä. Kokeile nurkassa seisottamista kasvot kohti seinää, kädet pään päälle ja liikkumatta ja hiljaa. Aloita varttitunnista ja pidennä aikaa vartin verran aina, jos näyttää, ettei tehoa. Kyllä se uhma jossain vaheessa talttuu. Jos aikaa ei ole paljon, laita nurkkaan lattialle esim. raakaa riisiä ja käske polvistumaan sen päälle ja pidät siellä nurkassa esim. vartin. Alkaa sen verran tuntua, että käytöstavat löytyvät.

Tuota, miten kuvittelet että se lapsi suostuu seisomaan jossain nurkassa tai olemaan polvillaan riisien päällä. Sitoahan se sinne pitäisi. Sitä paitsi jo ehdottamastasi toiminnasta lapsi lähtisi sossujen toimesta huostaan. No, muutenhan sitä voisi kokeilla, kun äiti joka tapauksessa toivoo laitoshoitoa. Mutta kun siinä on se riski, että se nuorempi, kiltti lapsi, lähtee samalla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rangaistuksesi ovat olleet liian kevyitä. Kokeile nurkassa seisottamista kasvot kohti seinää, kädet pään päälle ja liikkumatta ja hiljaa. Aloita varttitunnista ja pidennä aikaa vartin verran aina, jos näyttää, ettei tehoa. Kyllä se uhma jossain vaheessa talttuu. Jos aikaa ei ole paljon, laita nurkkaan lattialle esim. raakaa riisiä ja käske polvistumaan sen päälle ja pidät siellä nurkassa esim. vartin. Alkaa sen verran tuntua, että käytöstavat löytyvät.

Tuota, miten kuvittelet että se lapsi suostuu seisomaan jossain nurkassa tai olemaan polvillaan riisien päällä. Sitoahan se sinne pitäisi. Sitä paitsi jo ehdottamastasi toiminnasta lapsi lähtisi sossujen toimesta huostaan. No, muutenhan sitä voisi kokeilla, kun äiti joka tapauksessa toivoo laitoshoitoa. Mutta kun siinä on se riski, että se nuorempi, kiltti lapsi, lähtee samalla...

SE palautetaaan sinne nii monta kertaa, että homma alkaa toimimaan. Toki alussa voi joutua päivän tappelemaan, mutta kun minnekään SIIS MINNEKÄÄN muualle (sisältää ruokapöydän ja vessan) ei pääse ennen kuin rangaistus on suoritettu, niin kyllä homma alkaa maistua.

Saako lapsi teiltä paljon positiivista huomiota? Minusta jotenkin vaikuttaa siltä että kaipaisi nimenomaan huomiota ja rakkautta.

Onpa hulluja ja psykoottisia vastauksia tullut aloittajalle. Totta kai tuollainen käytös omalta lapselta huolestuttaa ja tekee surulliseksi. Minä ainakin yrittäisin saada rangaistuksiin myös tiettyä ankaruutta ja pelottavuutta. Ainahan voi edes korottaa ääntänsä ja näyttää miten vihainen on ja viedä lapsen tiukasti ja päättäväisesti jäähylle. Vaikka varmaan olet jo kokeillut. Sitten positiivisesta käytöksestä on toki hyvä kehua, mutta tiedän miten vaikeaa sekin on jos sitä positiivista ei vain oikein tule. Hyvä kuitenkin jos edes koulussa menee hyvin. Ehkä lapsen kannattaisi olla paljonkin jotenkin eri maisemissa kuin kotona perheen kanssa? Tukiperheessä, mummolassa, kaverin luona yötä? Harrastamassa? Voihan lapsen laittaa harrastukseen, vaikka ei niin innostunut olisikaan. 

kuullostaa siltä että muksu hakee todellakin huomiota, ja saa sen sitten tolla tavalla.

Suosittelisin aivan toisenlaista lähestymistapaa ongelmaan... ja järjestä yhteistä kahdenkeskeistä hauskaa laatuaikaa tyttäresi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rangaistuksesi ovat olleet liian kevyitä. Kokeile nurkassa seisottamista kasvot kohti seinää, kädet pään päälle ja liikkumatta ja hiljaa. Aloita varttitunnista ja pidennä aikaa vartin verran aina, jos näyttää, ettei tehoa. Kyllä se uhma jossain vaheessa talttuu. Jos aikaa ei ole paljon, laita nurkkaan lattialle esim. raakaa riisiä ja käske polvistumaan sen päälle ja pidät siellä nurkassa esim. vartin. Alkaa sen verran tuntua, että käytöstavat löytyvät.

Tuota, miten kuvittelet että se lapsi suostuu seisomaan jossain nurkassa tai olemaan polvillaan riisien päällä. Sitoahan se sinne pitäisi. Sitä paitsi jo ehdottamastasi toiminnasta lapsi lähtisi sossujen toimesta huostaan. No, muutenhan sitä voisi kokeilla, kun äiti joka tapauksessa toivoo laitoshoitoa. Mutta kun siinä on se riski, että se nuorempi, kiltti lapsi, lähtee samalla...

SE palautetaaan sinne nii monta kertaa, että homma alkaa toimimaan. Toki alussa voi joutua päivän tappelemaan, mutta kun minnekään SIIS MINNEKÄÄN muualle (sisältää ruokapöydän ja vessan) ei pääse ennen kuin rangaistus on suoritettu, niin kyllä homma alkaa maistua.

Missä ihmeen kidutuslaitoksessa opetetaan tällaista kohtelua?

Kirjoitin eri ketjuun vastauksen, joten copypastean sen tänne:

Tarrahommassa ei kuulu ottaa niitä tarroja pois. Se että käyttäytyy huonosti kun ei poista sitä tosiasiaa että aiemmin käyttäytyi hyvin, eli tuota tarroilla palkitsemista ei tule käyttää rangaistuksena vaan ainoastaan palkitsemisena. Tarkoitushan olisi, että lapsi oppisi haluamaan hyvin käyttäytymistä, jos palkkaat hyvin käyttäytymisestä mutta myöhemmin otat huonon käytöksen vuoksi palkan pois, niin sehän vain lannistaa lasta, lisää katkeruutta ja huonommuuden tunnetta ja johtaa siihen, ettei lapsi halua edes yrittää hyvää käytöstä.

Lisäksi on ihan kohtuuton vaatimus tuon ikäiseltä että koko päivän pitäisi mennä hyvin + miettisin sitäkin, mitä se hyvin meneminen tarkoittaa: Ei voi vaatia lapselta vain positiviisia tunteita tai sitä, että vain positiivisia tuinteita saa näyttää. Ei voi myöskään vaatia mitään täydellistä tottelemista kyseenalaistamatta eikä virheettömyyttä mitä käytökseen tulee. Tuollainen "koko päivä hyvin" on lapselle ja aikuisellekkin aivan liian abstrakti käsite, kun on täysin kiinni sen vanhemman tuntemuksista että onko päivä mennyt hyvin, antaa liikaa valtaa sillekkin, että vanhemman omat tunteet vaikuttavat siihen lapsen hyvin menemiseen = jos vanhempi on pahalla tuulella tai väsynyt niin lapsen pienemmätkin kiukuttelut voivat tuntua kohtuuttoman huonolta käytökseltä eli lopulta voi käydä niin, että lapsi ei saa tarraa koska vanhempi on pahalla tuulella/väsynyt.

Tarrahomma aina selkeäksi esim. "jos maistat ruokaasi saat tarran" tai "jos peset hampaasi kiukuttelematta saat tarran". Myöskin asia kerrallaan, jos lapsi pesee hampaat kiukuttelematta mutta kiukuttelee nukkumaanmennessä, niin hampaiden pesusta saatua tarraa ei oteta pois. Pitää myös muistaa, että jos lapsella on paljon ongelmia käytöksensä kanssa, ei kannata edes yrittää kaiken muuttamista kerralla.

 

Tuo nauraminen ja jatkuva pahan tekeminen viittaa sekä huomionhakuisuuteen, että siihen, että lapsi itsekkin tietää ettei hänellä muuta odotettakaan. Onko tullut sanottua lasta ilkeäksi? Tai huokaistua, että miksi olet aina tuollainen? Onko alkuolettamuskin se, että lapsi epäonnistuu eikä osaa käyttäytyä? Suhtaudutaanko negatiivisesti niihinkin tilanteisiin, missä lapsi on tarkoittanut hyvää, mutta ei ole ihan ymmärtänyt rajoja/omannut tilannetajua? Entä vanhempien oma käytös, miten suhtadutte lapseen ja miten kohtelette häntä? Sylitelläänkö, ilmaistaanko lapselle, että hänestä pidetään, huomataanko hyvät asiat mitä lapsi tekee (ne pienetkin)?

Lapsella voi kyllä olla jotain taustallakin esim. tunne-elämän ongelmia tai jotain muuta, mutta sellaisista huolimatta paljon ratkaisee se, millaisessa vuorovaikutuksessa aikuiset ovat tämän lapsen kanssa. Tiedän että tuollainen käytös voi vaikuttaa hirveältä, ärsyttävältä ja kiristää pinnaa ihan kunnolla, se on ihan luonnollista eikä aina vanhemmilla tai muilla kasvattajillakaan mene ihan oppikirjan mukaan niiden omien tunteiden kanssa, mutta jos lapsesta on jo tehty paha, niin hän myös toimii näiden odotusten mukaisesti. Hankkikaa apua.

Yleensä, kun on tällaisia tapauksia tullut töissä (päiväkodissa) vastaan, niin osasyy lapsen käytökseen on ollut se, että lapsi ei luota aikuisiin. Eli aikuiset ovat toimineet epäjohdonmukaisesti, leimanneet lapsen jne.

Tyypillisesti tilanteet ilkeäksi koetun lapsen kohdalla menee niin, että muut lapset valittavat hänen käytöksestään = uskotaan ja puututaan heti, "ilkeä" lapsi saa rangaistuksen. Ei selvitellä mitä on tapahtunut ja kuka teki mitäkin ensin jne.

Sitten jos tämä "ilkeä" lapsi käy sanomassa hoitajalle, että hänelle on tehty jotakin, hoitajat ignooraa ja tiuskaisee, että "niin, itsekkin teet aina muille niin, eihän tunnu mukavalta?".

Lapsi oppiii tässä esimerkkitilanteessa, että häntä aina syytetään ja pidetään tuhmana ja häneltä odotetaan ilkeää käytöstä (huono itsetunto, vääristynyt minäkuva, ulkopuolisuuden tunne), sekä sen, että häntä saa kohdella huonosti ja hänen täytyy itse selvitä tilanteista. Hänellä ei kuitenkaan ole kykyjä hoitaa tilanteita itse esim. jos joku lapsi tönäisee häntä, hän lyö takaisin.

Lapsen luottamuksen saaminen on pitkällisen työn tulosta ja vaatii paneutumista ja mahdollisuuksien antamista ja toivon pitämistä yllä. Lapselle täytyy opettaa, että konfliktitilanteissa kannattaa AINA hakea aikuinen paikalle, ei tehdä itse mitään. Kun lapsi oppii luottamaan aikuisen ennakkoluulottomaan apuun, hän myös toimii niin, ei välttämättä enää lyö, vaan menee sanomaan aikuiselle.

Tyypillistä on sekin, että rikotaan jotain ja nauretaan päälle. Se voi tuntua sisimmässä hyvin raivostuttavalta käytökseltä, mutta siinäkin tulisi aikuisen säilyttää malttinsa ja huomioda asian vakavuusaste. Useimmiten puhuttelu ja varoitus riittää, sovitaan mitä tapahtuu jos lapsi vielä toimii niin. Naureskelu puhuttelutilanteessa on ihan normaalia, hyvin harvoin se on oikeasti mitään ylimielisyyttä/ryöhkeyttä, kyse on yleensä vain jännitysnaurusta = tilanne on lapselle kiusallinen ja monet ihmiset reagoivat tilanteesen hermostuneella nauramisella ja mm. katseen välttelyllä. Sitä ei siis kannata ottaa itseensä. Erottaa ne tilanteet missä lapsi on tarkoittanut hyvää, mutta onkin tehnyt aikuisen silmissä pahojaan, lapset eivät aina ajattele loppuun asti, tällaisessa tilanteessa voi sanoa vaikka ääneen, että "tiedän että sinulla oli tässä ihan hyvä/hauska ajatus taustalla, eikä siinä ole mitään vikaa, mutta nyt tämä päättyi tällaiseen ei-toivottuun lopputulokseen" ja myös selittää miksi se lopputulos on ei-toivottu.

Ja sitten kun menee hyvin, huomioida aina ne hyvät asiat: Kun lapsi kertoo että suututtaa, niin pysähtyä aidosti kuuntelemaan ja kehua lasta, kun osasi sanoa ääneen että suututtaa. Yleensäkkin positiivisesti suhtautua jos lapsi ottaa asiallisesti kontaktia.

Avainsana siis lienee kommunikointi ja positiiviseen keskittyminen. Tärkeintä on saada yhteys lapseen ja luottamus kohdilleen.

En jaksa lukea ketjua. Mutta tässä vastaus: Anna aikaasi! Lapsesi on mustasukkainen. Hän hakee huomiotasi, anna sitä! Jätä nuorempi vaikka iskän hoivaan, ja mene esikoisen kanssa jäätelölle, jne. Kehu, kun hän osasi olla nätisti. Anna jakamatonta aikaasi joka päivä, tavalla tai toisella.

Onko häntä kiusattu tarhassa?

Onko häntä kiusattu tarhassa?

Uskomatonta millaisia vastauksia. Sairaat ihmiset jakavat kasvatusneuvoja.

Ylipäänsä lasta on mahdoton kasvattaa. Lapsesta tulee sellainen kuin itse olet. Lapsi reagoi siihen, miten itse elät elämääsi. Jos ohjaat lasta pelolla ja vihalla, mielenterveyden tuhoaminen on jo alkanut.

Kukaan ei ole syntyessään paha.

Traumatisoitunut lapsi toimii noin, koska ei usko olevansa rakkauden arvoinen. Kyseessä on aivan luonnollinen mutta äärimmäinen oman psyykeen suojautumiskeino. Lapsesi on tässä mielessä hyvin älykäs.

Hae apua ole kiltti, älä hylkää lastasi.