Lue keskustelun säännöt.
Mä oon ihan loppu! Tahdon lapseni laitokseen.
Väsynyt_äippä
23.03.2018 |
Tilanne siis se että ihana, rakas 7v tyttäreni ei tottele mitään! On yritetty jäähyä, on yritetty takavarikoida leluja, ollaan yritetty tv-kieltoa ja arestia. Mikään ei tehoa.
Aivan uhmaikäisestä ollut tällainen, kuvittelin että tilanne helpottaa kun lapsi kasvaa, wrong! Ei kiukuttele mutta on kuin pieni piru. Esimerkiksi jos rikkoo jotain, nauraa vaikka tietää että on kielletty. Nauraa kun pudottaa jotain. Nauraa kun sotkee ja kiusaa pikkuveljeään. Tietää tasan että kaikki ed.mainitut ovat kiellettyjä ja niistä seuraa rangaistus, ei vaikutusta.
(Eli ei, meillä ei vain uhkailla, jos jotakin uhataan se myös toteutuu.)
Palaa käpy tuohon mukulaan vaikka rakas onkin. Olemme yrittäneet kuukausikalenteriakin johon pistetään tarra iltaisin jos päivä on mennyt hyvin, jos ei niin menettää tarran ja jos tarroja ei ole vähintään 5 per vko koko kuukauden ajalta niin mitään kivaa ei tulekaan. Ei auta. Hymyilee vaan vaikka näkee että tarra lähti.
Onko jollakulla vielä mitään ideaa vai teenkö tytöstä lasun ja annan sijoittaa muualle? :(
Kommentit (287)
Vierailija kirjoitti:
ei ikinä äidiksi kirjoitti:
Mitä pitäisi tehdä, jos lapsi on käytökseltään jatkuvasti paha ja ilkeä? Parhaan ystäväni lapsi on juuri sellainen. Hän on vasta viisi. Itsellä ei ole lapsia ja en ole ollut tekemisissä lapsen kanssa kolmeen vuoteen kun olin ulkomailla töissä. Hän ei ole vain pikkasen tuhma vaan yrittää vahingoittaa muita. Esim. kerrostalon parvekkeelta vieritti kukkaruukun alas juuri kun naapurin mummo seisoi parvekkeen alla. oli milleistä kiinni, että ruukku ei osunut mummoa päähän. Väitti että oli vahinko ja oli katuvainen, mutta ruukku ei liiku itsestään. Leikki naapurin pikkutytön kanssa "lääkärileikkiä" ja tunki sormensa tytön "sinne" ja satutti tyttöä. Oli kovasti katuvainen ja järkyttynyt, itkuinen mutta sitten huomasin hänen pokkansa pettävän ja hän virnisteli itsekseen, kun luuli että kukaan ei nähnyt.
Hänet vietiin lapsipsykologille, joka väitti, että hän on tasapainoisimpia ja fiksumpia lapsia mitä hän on nähnyt ja että hän on kognitiivisessa kehityksessään huomattavasti ikäistään kypsempi ja älykäs. Voi olla, mutta kehittynyt älykkyys ja vielä kehittymätön empatian kyky ei ole paras yhdistelmä.
Halutessaan hän osaa olla maailman suloisin pikkupoika joka "katuu" tekojaan sydäntäsulattavasti. esim. eskarissa hän on aiheuttanut kaikenmaailman hämminkiä mutta eskaritäti on täysin hänen lumoissaan.
Mummo oli sairaana ja hän oli askarrellut mummille kortin, jossa tämä makasi verisenä ja kuolleena. Naapurin pikkupojan postilaatikosta oli pudonnut piirustus, jossa hänet kuvattiin puukotettuna ja kuolleena. tekijää ei löydetty, mutta itsellä on epäillyksiä. Itse löysin hänet tuolin takaa jalkojeni juuresta kurottamalla avoimilla saksilla nilkkaani. Totuus on, että pelkään sitä penskaa. Ystäväni on täysin terve, tasapainoinen ja empaattinen ihminen, oikea katuviisas "pulla-halaaja".
Missä vaiheessa lapselle kehittyy empatia? Ammattilaisten mielestä hän on iloinen, älykäs ja tasapainoinen. kyllä hän sitäkin on mutta hän on myös ilkimys, joka yrittää satuttaa muita. Miten lapsen empatiaa voi lisätä? Onko kaikki lapset tällaisia tuossa iässä?
Normaali lapsi EI TODELLAKAAN käyttäydy kuvailusi tavoin!! Selvästi pitää satuttamisesta vaikka yrittää teeskenellä muuta. Jos 5v pikkupoika työntää sormensa naapurin tytön sisään, pojassa on jotain todella pahasti vialla. Kehotan vakavasti viemään pojan jatkotutkimuksiin!
Yliseksuaalinen käytös voi valitettavasti myös kertoa siitä, että lasta itseään on seksuaalisesti ahdisteltu tai hyväksikäytetty.
Samoin mietin, että mitä poika on mahtanut nähdä, että on saanut "inspiraation" noihin piirtämiinsä kuviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako lapsi teiltä paljon positiivista huomiota? Minusta jotenkin vaikuttaa siltä että kaipaisi nimenomaan huomiota ja rakkautta.
Saa. Ainakin niin paljon kuin itse sietää, tänään vain nappasin tytön syliin ja sanoin "rakastan sinua" tyttö vain sanoi "yök" ja rimpuili irti. Kaatoi ohimennen kukkaruukun, heitti jääkaapista ruokaa lattialle ja meni huoneeseensa. En jaksanut edes alkaa torumaan, olin kuin ei mitään ja siivosin jäljet, mutta sitten veljensä tuli itkien paikalle hampaanjäljet poskessaan. :( komensin tytön pysymään huoneessaan, vessaan saa mennä ja syömään kun kutsutaan, muuten täytyy pysyä siellä, eikä saa pannaria tänään. No, "ihan sama" oli taas vastaus. Mieli tekisi joskus kirota mutta pakko säilyttää maltti.. en minä voi 24/7 vahtia ettei mitään satu, mies on vuorotyössä, itse olen töissä 8-17, den lisäksi minä teen ruuat ja tänäänkin pitäisi töihin kirjoittaa raporttia.... ap
Jutteletko lapsen kanssa ollenkaan, tai onko teillä mitään yhteistä varattua äiti-tytär -laatuaikaa?
Jotain tyttö protestoi, ehkä ei ota vakavasti "rakastan sinua" -sanomista ja siksi saa siitä tunnekuohun. Eli näytätkö myös sen välittämisen lapselle kiinnostamalla hänen asioistaan ja varaamalla teille keskeyttämätöntä aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako lapsi teiltä paljon positiivista huomiota? Minusta jotenkin vaikuttaa siltä että kaipaisi nimenomaan huomiota ja rakkautta.
Saa. Ainakin niin paljon kuin itse sietää, tänään vain nappasin tytön syliin ja sanoin "rakastan sinua" tyttö vain sanoi "yök" ja rimpuili irti. Kaatoi ohimennen kukkaruukun, heitti jääkaapista ruokaa lattialle ja meni huoneeseensa. En jaksanut edes alkaa torumaan, olin kuin ei mitään ja siivosin jäljet, mutta sitten veljensä tuli itkien paikalle hampaanjäljet poskessaan. :( komensin tytön pysymään huoneessaan, vessaan saa mennä ja syömään kun kutsutaan, muuten täytyy pysyä siellä, eikä saa pannaria tänään. No, "ihan sama" oli taas vastaus. Mieli tekisi joskus kirota mutta pakko säilyttää maltti.. en minä voi 24/7 vahtia ettei mitään satu, mies on vuorotyössä, itse olen töissä 8-17, den lisäksi minä teen ruuat ja tänäänkin pitäisi töihin kirjoittaa raporttia.... ap
Jutteletko lapsen kanssa ollenkaan, tai onko teillä mitään yhteistä varattua äiti-tytär -laatuaikaa?
Jotain tyttö protestoi, ehkä ei ota vakavasti "rakastan sinua" -sanomista ja siksi saa siitä tunnekuohun. Eli näytätkö myös sen välittämisen lapselle kiinnostamalla hänen asioistaan ja varaamalla teille keskeyttämätöntä aikaa?
Kaikki mitä kahden kesken yritän ehdottaa hänelle että tekisimme on "tyhmää" tai "tylsää" ja "et sä osaa" "en mä taho tehä mitään sun kans" ja joskus kun olen vienyt jonnekin esim hoploppiin on vain pyöritellyt silmiään ja tahtonut pois, kerran itse tahtoi kanssani uimahalliin ja siellä sitten töni pienempiään altaaseen joten lähdimme aika pian pois, häntä vain nauratti. :/ kysyn läksyistä, sanoo että "joo joo" ja alkaa tekemään, ei tahdo ikinä apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako lapsi teiltä paljon positiivista huomiota? Minusta jotenkin vaikuttaa siltä että kaipaisi nimenomaan huomiota ja rakkautta.
Saa. Ainakin niin paljon kuin itse sietää, tänään vain nappasin tytön syliin ja sanoin "rakastan sinua" tyttö vain sanoi "yök" ja rimpuili irti. Kaatoi ohimennen kukkaruukun, heitti jääkaapista ruokaa lattialle ja meni huoneeseensa. En jaksanut edes alkaa torumaan, olin kuin ei mitään ja siivosin jäljet, mutta sitten veljensä tuli itkien paikalle hampaanjäljet poskessaan. :( komensin tytön pysymään huoneessaan, vessaan saa mennä ja syömään kun kutsutaan, muuten täytyy pysyä siellä, eikä saa pannaria tänään. No, "ihan sama" oli taas vastaus. Mieli tekisi joskus kirota mutta pakko säilyttää maltti.. en minä voi 24/7 vahtia ettei mitään satu, mies on vuorotyössä, itse olen töissä 8-17, den lisäksi minä teen ruuat ja tänäänkin pitäisi töihin kirjoittaa raporttia.... ap
Jutteletko lapsen kanssa ollenkaan, tai onko teillä mitään yhteistä varattua äiti-tytär -laatuaikaa?
Jotain tyttö protestoi, ehkä ei ota vakavasti "rakastan sinua" -sanomista ja siksi saa siitä tunnekuohun. Eli näytätkö myös sen välittämisen lapselle kiinnostamalla hänen asioistaan ja varaamalla teille keskeyttämätöntä aikaa?
Kaikki mitä kahden kesken yritän ehdottaa hänelle että tekisimme on "tyhmää" tai "tylsää" ja "et sä osaa" "en mä taho tehä mitään sun kans" ja joskus kun olen vienyt jonnekin esim hoploppiin on vain pyöritellyt silmiään ja tahtonut pois, kerran itse tahtoi kanssani uimahalliin ja siellä sitten töni pienempiään altaaseen joten lähdimme aika pian pois, häntä vain nauratti. :/ kysyn läksyistä, sanoo että "joo joo" ja alkaa tekemään, ei tahdo ikinä apua.
Mitenkä kun on ollut pienempi, oletteko viettäneet mitään laatuaikaa?
Osoitatko kiinnostusta hänen asioihinsa?
Sun pitää löytää jotain, mistä hän välittää. Otat vaikka tekemättömät läksyt pois ja annat koulumatkalla takaisin. Näytät, ettei kaikki ole niin yksinkertaista tässä maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten itse reagoit siihen, että tyttö vaikka tönii uimahallissa pienempiään altaaseen tai puree kotona pikkuveljeään? Tuohan on jo aivan käsittämätöntä käytöstä, ja itselläni tulisi äitinä sellainen raivoreaktio että ei mitään rajaa. Onko tytölle ikinä laitettu sellaisia rajoja ja reagoitu huonoon käytökseen välittömästi niin, että hän oikeasti säikähtää? Onko kumpikaan vanhempi temperamentiltaan (varsinkin suuttuessaan) sellainen, että tarvittaessa auktoriteetti riittää karkottamaan naapurin pikkulinnutkin, eikä kohteelle tulisi mieleenkään jatkaa kyseistä käytöstä?
Täällä varmasti leimataan ties minkälaiseksi väkivallan kannattajaksi, mutta valitettavasti jotkut ihmistyypit uskovat vasta kun saavat samalla mitalla takaisin tai kohtaavat muutoin "vertaisensa" - muuten tekevät mitä lystäävät. Ja huom! Tähän ei edes tarvita fyysistä koskemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako lapsi teiltä paljon positiivista huomiota? Minusta jotenkin vaikuttaa siltä että kaipaisi nimenomaan huomiota ja rakkautta.
Saa. Ainakin niin paljon kuin itse sietää, tänään vain nappasin tytön syliin ja sanoin "rakastan sinua" tyttö vain sanoi "yök" ja rimpuili irti. Kaatoi ohimennen kukkaruukun, heitti jääkaapista ruokaa lattialle ja meni huoneeseensa. En jaksanut edes alkaa torumaan, olin kuin ei mitään ja siivosin jäljet, mutta sitten veljensä tuli itkien paikalle hampaanjäljet poskessaan. :( komensin tytön pysymään huoneessaan, vessaan saa mennä ja syömään kun kutsutaan, muuten täytyy pysyä siellä, eikä saa pannaria tänään. No, "ihan sama" oli taas vastaus. Mieli tekisi joskus kirota mutta pakko säilyttää maltti.. en minä voi 24/7 vahtia ettei mitään satu, mies on vuorotyössä, itse olen töissä 8-17, den lisäksi minä teen ruuat ja tänäänkin pitäisi töihin kirjoittaa raporttia.... ap
Jutteletko lapsen kanssa ollenkaan, tai onko teillä mitään yhteistä varattua äiti-tytär -laatuaikaa?
Jotain tyttö protestoi, ehkä ei ota vakavasti "rakastan sinua" -sanomista ja siksi saa siitä tunnekuohun. Eli näytätkö myös sen välittämisen lapselle kiinnostamalla hänen asioistaan ja varaamalla teille keskeyttämätöntä aikaa?
Kaikki mitä kahden kesken yritän ehdottaa hänelle että tekisimme on "tyhmää" tai "tylsää" ja "et sä osaa" "en mä taho tehä mitään sun kans" ja joskus kun olen vienyt jonnekin esim hoploppiin on vain pyöritellyt silmiään ja tahtonut pois, kerran itse tahtoi kanssani uimahalliin ja siellä sitten töni pienempiään altaaseen joten lähdimme aika pian pois, häntä vain nauratti. :/ kysyn läksyistä, sanoo että "joo joo" ja alkaa tekemään, ei tahdo ikinä apua.
Mitenkä kun on ollut pienempi, oletteko viettäneet mitään laatuaikaa?
Osoitatko kiinnostusta hänen asioihinsa?
Kyllä, osoitan joka päivä kiinnostusta mutta antaa kylmän katseen... kun hän oli pienempi, teimme asioita yhdessä, kaikki tosin piti lopettaa kesken koska aina jossain kohtaa alkoi muiden vahingoittaminen/asioiden särkeminen
"Kouluikäisen masennus (6–12 v) ilmenee usein mielialan, ilmeiden ja eleiden alakuloisuutena. Leikkien aiheisiin liittyvät hylkäämiset, menetykset, moitteet ja vahingoittaminen, ja myös kuolema ja itsemurha voivat olla esillä. Lapsen koulusuoritukset heikkenevät, kehon liikkeet voivat hidastua tai kiihtyä, toverisuhteissa ilmenee ongelmia. Usein masennus voi ilmetä väsymyksenä, keskittymiskyvyttömyytenä, erilaisina somaattisina oireina, aggressiivisuutena, uhmakkuutena tai käytösongelmina. Itsetunto on alentunut, ja omakuva on kielteisesti värittynyt."
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…
Onko tällainen vaihtoehto käynyt mielessä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten itse reagoit siihen, että tyttö vaikka tönii uimahallissa pienempiään altaaseen tai puree kotona pikkuveljeään? Tuohan on jo aivan käsittämätöntä käytöstä, ja itselläni tulisi äitinä sellainen raivoreaktio että ei mitään rajaa. Onko tytölle ikinä laitettu sellaisia rajoja ja reagoitu huonoon käytökseen välittömästi niin, että hän oikeasti säikähtää? Onko kumpikaan vanhempi temperamentiltaan (varsinkin suuttuessaan) sellainen, että tarvittaessa auktoriteetti riittää karkottamaan naapurin pikkulinnutkin, eikä kohteelle tulisi mieleenkään jatkaa kyseistä käytöstä?
Täällä varmasti leimataan ties minkälaiseksi väkivallan kannattajaksi, mutta valitettavasti jotkut ihmistyypit uskovat vasta kun saavat samalla mitalla takaisin tai kohtaavat muutoin "vertaisensa" - muuten tekevät mitä lystäävät. Ja huom! Tähän ei edes tarvita fyysistä koskemista.
Samaa mieltä. Kunnon rajat, eikä mitään väsynyttä "ja nyt kyllä". Suuttuminenkin voi toimia signaalina lapselle, että tytön tekemisillä on vanhemmille väliä.
Lisäksi olen sitä mieltä, että kun lapsi kerran satuttaa muita, myös ulkopuolista apua pitää hakea sitkeästi kunnes jotain toimivaa löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Miten itse reagoit siihen, että tyttö vaikka tönii uimahallissa pienempiään altaaseen tai puree kotona pikkuveljeään? Tuohan on jo aivan käsittämätöntä käytöstä, ja itselläni tulisi äitinä sellainen raivoreaktio että ei mitään rajaa. Onko tytölle ikinä laitettu sellaisia rajoja ja reagoitu huonoon käytökseen välittömästi niin, että hän oikeasti säikähtää? Onko kumpikaan vanhempi temperamentiltaan (varsinkin suuttuessaan) sellainen, että tarvittaessa auktoriteetti riittää karkottamaan naapurin pikkulinnutkin, eikä kohteelle tulisi mieleenkään jatkaa kyseistä käytöstä?
Täällä varmasti leimataan ties minkälaiseksi väkivallan kannattajaksi, mutta valitettavasti jotkut ihmistyypit uskovat vasta kun saavat samalla mitalla takaisin tai kohtaavat muutoin "vertaisensa" - muuten tekevät mitä lystäävät. Ja huom! Tähän ei edes tarvita fyysistä koskemista.
Meillä ei ikinä huudeta, eikä uhkailla edes luunapilla. Meillä kielketään rauhalilisrsti ja napakasti ei, ja rauhallisesti selitetään miksi jotain ei tehdä ja rauhallisesti kerromme seuraukset jos tekee kiellettyä, eikä siis lässytetä kuin vauvalle.. me kumminkin olemme niitä AIKUISIA, emme voi taantua lapsen tasolle ja pitää huutokonserttia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kouluikäisen masennus (6–12 v) ilmenee usein mielialan, ilmeiden ja eleiden alakuloisuutena. Leikkien aiheisiin liittyvät hylkäämiset, menetykset, moitteet ja vahingoittaminen, ja myös kuolema ja itsemurha voivat olla esillä. Lapsen koulusuoritukset heikkenevät, kehon liikkeet voivat hidastua tai kiihtyä, toverisuhteissa ilmenee ongelmia. Usein masennus voi ilmetä väsymyksenä, keskittymiskyvyttömyytenä, erilaisina somaattisina oireina, aggressiivisuutena, uhmakkuutena tai käytösongelmina. Itsetunto on alentunut, ja omakuva on kielteisesti värittynyt."
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…Onko tällainen vaihtoehto käynyt mielessä..
Ei kuulosta, hänestä kaikki muut ovat tyhmiä, hän itse fiksu ja täydellinen, itsetunto on todella korkea, koulussa oppiminen ja tuntityöskentely sujuu erinomaisesti. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten itse reagoit siihen, että tyttö vaikka tönii uimahallissa pienempiään altaaseen tai puree kotona pikkuveljeään? Tuohan on jo aivan käsittämätöntä käytöstä, ja itselläni tulisi äitinä sellainen raivoreaktio että ei mitään rajaa. Onko tytölle ikinä laitettu sellaisia rajoja ja reagoitu huonoon käytökseen välittömästi niin, että hän oikeasti säikähtää? Onko kumpikaan vanhempi temperamentiltaan (varsinkin suuttuessaan) sellainen, että tarvittaessa auktoriteetti riittää karkottamaan naapurin pikkulinnutkin, eikä kohteelle tulisi mieleenkään jatkaa kyseistä käytöstä?
Täällä varmasti leimataan ties minkälaiseksi väkivallan kannattajaksi, mutta valitettavasti jotkut ihmistyypit uskovat vasta kun saavat samalla mitalla takaisin tai kohtaavat muutoin "vertaisensa" - muuten tekevät mitä lystäävät. Ja huom! Tähän ei edes tarvita fyysistä koskemista.
Meillä ei ikinä huudeta, eikä uhkailla edes luunapilla. Meillä kielketään rauhalilisrsti ja napakasti ei, ja rauhallisesti selitetään miksi jotain ei tehdä ja rauhallisesti kerromme seuraukset jos tekee kiellettyä, eikä siis lässytetä kuin vauvalle.. me kumminkin olemme niitä AIKUISIA, emme voi taantua lapsen tasolle ja pitää huutokonserttia. Ap
Ja tulokset näkyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako lapsi teiltä paljon positiivista huomiota? Minusta jotenkin vaikuttaa siltä että kaipaisi nimenomaan huomiota ja rakkautta.
Saa. Ainakin niin paljon kuin itse sietää, tänään vain nappasin tytön syliin ja sanoin "rakastan sinua" tyttö vain sanoi "yök" ja rimpuili irti. Kaatoi ohimennen kukkaruukun, heitti jääkaapista ruokaa lattialle ja meni huoneeseensa. En jaksanut edes alkaa torumaan, olin kuin ei mitään ja siivosin jäljet, mutta sitten veljensä tuli itkien paikalle hampaanjäljet poskessaan. :( komensin tytön pysymään huoneessaan, vessaan saa mennä ja syömään kun kutsutaan, muuten täytyy pysyä siellä, eikä saa pannaria tänään. No, "ihan sama" oli taas vastaus. Mieli tekisi joskus kirota mutta pakko säilyttää maltti.. en minä voi 24/7 vahtia ettei mitään satu, mies on vuorotyössä, itse olen töissä 8-17, den lisäksi minä teen ruuat ja tänäänkin pitäisi töihin kirjoittaa raporttia.... ap
Hei. En ole vielä tähän keskusteluun osallistunut. Meillä on Tourette lapsi. Hän sai diagnoosin 9v iässä. Ennen sitä elämämme lapsen kanssa oli yhtä hullun myllyä. Monet asiat mitä kuvailet tyttäresi kanssa, sopii myös meidän lapseemme. Lapsemme ei myöskään siedä hellyydenosoituksia kuin satunnaisesti. Hän raivoaa, puhuu rumia ja ennen diagnoosia jopa uhkaili minua leipäveitsellä sekä itsemurhalla. Olimme todella hämmentyneitä, surullisia ja avuttomia lapsemme kanssa. Onneksi monien vaiheiden kautta saimme lapsemme lastenpsykiatrian polille arviointiin sekä neuropsykiatrisiin tutkimuksiin. Nyt hänellä on sopiva neurolepti lääkitys, terapiat ja kuntoutus. Elämä on vähän helpompaa, mutta edelleen haastavaa. Neuropsykiatristen diagnoosien omaavien lasten kanssa elämä ei ole helppoa, mutta onneksi nykyään on erinomaiset avut ammattilaisten taholta. Sivulliset jotka eivät ymmärrä eivätkä tiedä, pitävät lastamme vain huonosti kasvatettuna ja ihmettelevät miksi emme rankaise lasta huonosta käytöksestä tai puheista. Nepsy-lasten kanssa ei vain normaalit rangaistus/palkitsemis keinot välttämättä toimi.
Suosittelen teitä perheenä vain aktiivisesti ja sinnikkäästi hakemaan apua lapsenne kanssa ennen kuin tilanne mutkistuu entisestään. Voimia teille!
Vierailija kirjoitti:
Muistele ap onko tytölle voinut jäädä trauma ettei häntä rakasteta?
Niin, mietipäs, kun on! Mulla on ollut se koko elämäni ajan, kiitos ap:lta kuulostavan pskaäitini.
No nyt taisi löytyä selitys sille, miksi lapsi tekee mitä lystää.. Hyi hyi, ei saa purra pikkuveljeä. Hyi hyi, ei saa hukuttaa pikkulapsia uimahallissa.
Kuules, se on aika usein parempi kertarytinä kuin ainainen kitinä. Ja teillähän tyttö vähät välittää seurauksista! Tehkää niistä jatkossa välittömiä ja tuntuvia - tönäise se pikkuhitler seuraavan kerran itse altaaseen, hyppää perässä, nosta kurkusta altaanreunalle ja kysy silmät leiskuten että miltä tuntui. Käske pikkuveljen purra takaisin niin kovaa kun vaan pystyy, ja lupaa karkkia jos saa veret tulemaan. Kärjistetyt esimerkit tietenkin, mutta ymmärrät varmaan pointin?
Lisäksi, nuo teidän rangaistuksenne jäähyineen sun muineen ovat kolmevuotiaalle soveltuvia, eivät enää älykkäälle, manipuloivalle koululaiselle. Tiedätkö, tyttö käyttäytyy noin KOSKA VOI. Ei siksi, etteikö ymmärtäisi, tajuaisi tai tietäisi mikä on kiellettyä.
Vierailija kirjoitti:
No nyt taisi löytyä selitys sille, miksi lapsi tekee mitä lystää.. Hyi hyi, ei saa purra pikkuveljeä. Hyi hyi, ei saa hukuttaa pikkulapsia uimahallissa.
Kuules, se on aika usein parempi kertarytinä kuin ainainen kitinä. Ja teillähän tyttö vähät välittää seurauksista! Tehkää niistä jatkossa välittömiä ja tuntuvia - tönäise se pikkuhitler seuraavan kerran itse altaaseen, hyppää perässä, nosta kurkusta altaanreunalle ja kysy silmät leiskuten että miltä tuntui. Käske pikkuveljen purra takaisin niin kovaa kun vaan pystyy, ja lupaa karkkia jos saa veret tulemaan. Kärjistetyt esimerkit tietenkin, mutta ymmärrät varmaan pointin?
Lisäksi, nuo teidän rangaistuksenne jäähyineen sun muineen ovat kolmevuotiaalle soveltuvia, eivät enää älykkäälle, manipuloivalle koululaiselle. Tiedätkö, tyttö käyttäytyy noin KOSKA VOI. Ei siksi, etteikö ymmärtäisi, tajuaisi tai tietäisi mikä on kiellettyä.
Ootko ihan sairas? Harmi, ettei vanhempas jättänyt sua sinne pinnan alle.
Ap:n kommentti siitä että aikuiset hoitavat asiat nätisti keskustelemalla on kaunista utopiaa.
Eivät muuten hoida. Eivät edes johtoryhmissä. Välillä räiskyy ja ihmiset toimivat temperamenttiensä mukaan. Lisäksi oikea auktoriteetti on jotain ihan muuta kuin pelkkää huutamista.
Lapsihan voi oireilla vaikka sitäkin, että vanhemmista ei tule ikinä muuta reaktiota kuin hymistelyä, paikalta pois viemistä ja viivästettyjä rangaistuksia. Varsinkin jos itse on nopea tulistumaan, ja se on tukahdutettu pienestä alkaen? Edes vanhemmat eivät koskaan riitele. Ja mitä tahansa voi näköjään tehdä eikä siitä seuraa mitään vakavaa.
Vierailija kirjoitti:
Hakekaa apua perheneuvolasta.
Perheneuvola ei valitettavasti tarjoa apua noin hankaliin ongelmiin, työ ei ole riittävän intensiivistä. Suosittelen lastensuojelua, sitä kautta saatte nopeasti myös perhetyön mukaan eli jonkun muun aikuisen olemaan tytön kanssa ja keventämään taakkaa. Voimia ap!
Täällä on paljon piirteitä, jotka sopivat ystäväni vekaraan. ongelma on, että tämä vekara on kuin "enkeli ja paholainen". hän on kaunis, suloinen pellavapää, osaa olla pikkuvanha ja herttainen tarvittaessa. Hän osaa esittää katuvaa ja ymmärtäväistä uskottavasti ja jotenkin tuntuu, että hän nauttii siitä teatterista. Kaikki, mitä hän tekee on aina jonkun toisen vikaa. hän osaa valehdella uskottavasti. Nuorempana hän oli jo hankala. hän vei toisten lasten leluja ja puri ja löi. Ammattilaisista ei ole mitään hyötyä. He ovat leimanneet ystäväni jo "neuroottiseksi äidiksi". eskaritäti on vakaasti siinä uskossa, että poikaa kiusataan tarhassa ja hän on ruvennut suojelemaan poikaa. Ystäväni on saanut joitain soittoja muilta vanhemmilta, että poikaa ei kiusata vaan hän tekee ilkeyksiä muille lapsille ja valehtelee. No siinä on sana sanaa vastaan. Mistä voi hakea apua, kun ammattilaiset ei näe mitään vikaa pojassa? Pitääkö odottaa että jotain todella pahaa tapahtuu? Ainoa, mikä todella auttaa, on juuri tuo, että pelikoneet ja muut lelut takavarikoidaan, telkkari-lakko ja karkit ja jätskit jätetään ostamatta, eli suora rangaistus. Ei kannata heltyä ja uskoa näillä lapsilla siihen katuvaan ilmeeseen ja kyynelsilmiin.
Ei enää paljoa huvita olla tekemisissä ystäväni kanssa kun joutuu silloin myös olemaan tekemisissä sen sekopää-pennun kanssa. no ainakin vauvakuume on multa parantunut lopullisesti.