Mä oon ihan loppu! Tahdon lapseni laitokseen.
Tilanne siis se että ihana, rakas 7v tyttäreni ei tottele mitään! On yritetty jäähyä, on yritetty takavarikoida leluja, ollaan yritetty tv-kieltoa ja arestia. Mikään ei tehoa.
Aivan uhmaikäisestä ollut tällainen, kuvittelin että tilanne helpottaa kun lapsi kasvaa, wrong! Ei kiukuttele mutta on kuin pieni piru. Esimerkiksi jos rikkoo jotain, nauraa vaikka tietää että on kielletty. Nauraa kun pudottaa jotain. Nauraa kun sotkee ja kiusaa pikkuveljeään. Tietää tasan että kaikki ed.mainitut ovat kiellettyjä ja niistä seuraa rangaistus, ei vaikutusta.
(Eli ei, meillä ei vain uhkailla, jos jotakin uhataan se myös toteutuu.)
Palaa käpy tuohon mukulaan vaikka rakas onkin. Olemme yrittäneet kuukausikalenteriakin johon pistetään tarra iltaisin jos päivä on mennyt hyvin, jos ei niin menettää tarran ja jos tarroja ei ole vähintään 5 per vko koko kuukauden ajalta niin mitään kivaa ei tulekaan. Ei auta. Hymyilee vaan vaikka näkee että tarra lähti.
Onko jollakulla vielä mitään ideaa vai teenkö tytöstä lasun ja annan sijoittaa muualle? :(
Kommentit (287)
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kommentti siitä että aikuiset hoitavat asiat nätisti keskustelemalla on kaunista utopiaa.
Eivät muuten hoida. Eivät edes johtoryhmissä. Välillä räiskyy ja ihmiset toimivat temperamenttiensä mukaan. Lisäksi oikea auktoriteetti on jotain ihan muuta kuin pelkkää huutamista.
Lapsihan voi oireilla vaikka sitäkin, että vanhemmista ei tule ikinä muuta reaktiota kuin hymistelyä, paikalta pois viemistä ja viivästettyjä rangaistuksia. Varsinkin jos itse on nopea tulistumaan, ja se on tukahdutettu pienestä alkaen? Edes vanhemmat eivät koskaan riitele. Ja mitä tahansa voi näköjään tehdä eikä siitä seuraa mitään vakavaa.
Missä ihmeessä olet töissä, sinä ja pari muuta, joiden mielestä räiskyminen on normaalia toimintaa. Itse olin töissä armeijassa, jota hierarkkisempaa ja autoritäärisempää työpaikkaa tuskin osaat mainita, edes sielläkään ei räiskytty työntekijöiden välillä tai käytetty temperamenttia tekosyynä. Jos joku olisi ruvennut "räiskymään" olisi pidetty yksinkertaisesti huonotapaisena. Upseerin, aliupseerin, ja kyllä siviilinkin, on osattava pitää itsensä kurissa. Tavat on päivitetty nykyaikaan. Auktoriteettia silti on. Työkaverille "räiskyminen", se on pelkkää huonoa käytöstä. "Temperamenttisesti" käyttäytyvä ihminen, jos on aikuinen, ei vain ole oppinut tunnesäätelyä, eikä osaa hillitä itseään tai tunteitaan. (Kuten ei ole aloittajan lapsikaan vielä oppinut. )
Temperamenttinsa vietävissä oleva ihminen on huono johtaja.
Vierailija kirjoitti:
Miksi aikuinen ei saa suuttua jos siihen on aihetta? Miksi pitää padota kaikki tunteet ja näytellä viilipyttyä? En ymmärrä tätä. Ja en siis kannata ruumiillista kuritusta.
Jos suuttuu niin että on lapsen silmissä pelottava, niin mietipä miksi. Aikuisen pitäisi olla turvallinen. Malli. Esimerkki. Sellainen joka huolehtii ja joka pystyy auttamaan lasta lapsen tunnesäätelyn opettelussa. Pystyykö opettamaan lasta, jos itse paukkuu ja räjähtää joka käänteessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli kuvantunlainen serkku aikanaan. Siihen aikaan tietysti oli tapana rangaista ruumiillisesti kun hän tuhosi vaikka perheen astiat. Häntä pelättiin suvun lasten piirissä, kun tuppasi lyömään aina ohikulkiessaan. En usko, että häntä koskaan sen käytöksen takia lääkärissä käytettiin.
He muuttivat sitten niin kauas, etten tavannut häntä ennenkuin aikuisena ja todella mukava ja ihana hyvässä ammatissa oleva perheenisä hänestä oli kasvanut. Ei loukkaantunut vaikka vähän kiusattiin niistä lapsuuden kolttosista.
Joten älä usko ainakan noita psykopaateilla pelottelua, jotkut vain ovat lapsena hankalia. Jotkut vasta nuorina tai aikuisina tai vanhuksina.
Se on ihmeellistä tosiaan miten lapsi voi muuttua nopeastikin ihan vastakohdaksi. Tiedän kanssa erittäin vaikeita lapsia josta tullut vastuullista ja kilttejä aikuisia.
Tai sitten nuo psykopaattilapset alkavat vain esittämään kunnollisia perheenisiä aikuisiksi kasvaessaan. :D
Väsynyt_äippä kirjoitti:
Tilanne siis se että ihana, rakas 7v tyttäreni ei tottele mitään! On yritetty jäähyä, on yritetty takavarikoida leluja, ollaan yritetty tv-kieltoa ja arestia. Mikään ei tehoa.
Aivan uhmaikäisestä ollut tällainen, kuvittelin että tilanne helpottaa kun lapsi kasvaa, wrong! Ei kiukuttele mutta on kuin pieni piru. Esimerkiksi jos rikkoo jotain, nauraa vaikka tietää että on kielletty. Nauraa kun pudottaa jotain. Nauraa kun sotkee ja kiusaa pikkuveljeään. Tietää tasan että kaikki ed.mainitut ovat kiellettyjä ja niistä seuraa rangaistus, ei vaikutusta.
(Eli ei, meillä ei vain uhkailla, jos jotakin uhataan se myös toteutuu.)Palaa käpy tuohon mukulaan vaikka rakas onkin. Olemme yrittäneet kuukausikalenteriakin johon pistetään tarra iltaisin jos päivä on mennyt hyvin, jos ei niin menettää tarran ja jos tarroja ei ole vähintään 5 per vko koko kuukauden ajalta niin mitään kivaa ei tulekaan. Ei auta. Hymyilee vaan vaikka näkee että tarra lähti.
Onko jollakulla vielä mitään ideaa vai teenkö tytöstä lasun ja annan sijoittaa muualle? :([/quot
Tulevan sekopään lista. Sarjamurhaajat oli kaikki tollasia pentuna.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Miehen lapsi käyttäytyy samantyylisesti. Ei tunnu olevan empatiakykyä. Ihan kuin olisi vain mielissään mitä enemmän saa kaaosta aikaan. Rangaistuksista ei ole moksiskaan. Sanoo vaan "ihan sama" yms. Tuntuu ettei mikään kosketa häntä. Vaikka yrittää kuinka hyvällä (omasta sydämestään puhuen) tai sitten kovemmin sanoen ja rangaistuksen antamalla. Mikään ei aiheuta liikahdusta hänessä. Isäänsä käskyttää ja haukkuu, mitä isä yrittääkin tehdä/ostaa hänelle ei ole ikinä hyvä. Voin sanoa, että monet itkut oon itkenyt.
T
Rakkaus aiheuttaisi liikahduksen.
Autismi? Heillä ei ole sosiaalisia kykyjä samalla tavalla ja viihtyvät yksin.
Myös erityislapsilta pitää vaatia käytöstavat.