Mä oon ihan loppu! Tahdon lapseni laitokseen.

Lapsesi kuulostaa hieman samalta kuin siskoni aikanaan. Hänenkin mielestään muut lapset olivat "tyhmiä" eivätkä leikkineet "oikein", jos leikki muiden kanssa niin käskytti kaikkia miten pitää olla. Ei juuri välittänyt säännöistä tai kielloista, vaikkei tahallaan mitään hajottanutkaan. Siskoni myös kiusasi minua jatkuvasti, aika rankastikin. Siinä oli varmasti mukana oman pahan olon purkamista, sillä koulussakin siskolla oli vaikeuksia muiden lasten kanssa ja hän luultavasti myös tunsi olevansa erilainen. Aikuisena todettiin sitten Asperger, nykyään harmittaa tosi paljon ettei hän saanut apua ajoissa. Olisi varmasti helpottanut koko perheen elämää (ja etenkin tietysti minun, kun ei olisi tarvinnut olla kiusattavana!). Onneksi hänestä kasvoi äärettömän fiksu ja lempeäluonteinen aikuinen, mutta lapsena alkanut muista eristäytyminen on sitten aiheuttanut muita ongelmia. Voin hyvin ymmärtää että Asperger-henkilöä ei lapsena muiden lasten seura juuri kiinnosta (jos nyt jostain tällaisesta olisi lapsenne kohdalla kyse), mutta kannattaa kiinnittää huomioa siihen että ainakin isompana viettäisi aikaa muiden kanssa eikä vain yksinään.

Joku ehdotti jo aiemmin että kaikki kiellot ja säännöt pitäisi perustella hyvin. Ehkä tämä toimisi myös veljen kiusaamisen kanssa? Eli ei sanoisi että "älä kiusaa kun se ei ole kivaa/veli ei tykkää siitä", vaan selittäisi niinkuin aikuiselle että jos jatkuvasti kiusaat veljeäsi, hän saattaa vanhempana alkaa vihaamaan sinua eikä anna välttämättä ikinä anteeksi. Näinkin voi nimittäin käydä. Itse kannoin pitkään kaunaa ja syytin siskoani jopa lapsuuteni pilaamisesta. Nykyään olen kyllä antanut anteeksi, ehkä tuo diagnoosi jotenkin auttoi siinä kun ongelmalle saatiin nimi.

Kukaan terve aikuinen ihminen ei kysele suomi24:n foorumilla onko ok hylätä oma lapsi. Olen todella pahoillani lapsesi puolesta. Kuulostaa siltä, että lapsi on vakavasti traumatisoitunut ja se, ettet sinä sitä edes tiedä... Huhhuh. Vakavalta kiintymyssuhdevauriolta kuulostaa. Ei siinä tarralaput auta. Opettele rakastamaan ensin itseäsi, jotta voit jotenkin olla lisää tuhoamatta lapsesi elämää. Aikuisena noiden ongelmien työstäminen on tosi vaikeaa... Tod.näk. narkkari tai mt-ongelmainen aikuisuus edessä, jos et nyt sitoudu lapseesi. Kukaan ei syntyessään ole paha. Jessus, miten sivistymätöntä kansaa. 

Väsynyt_äippä kirjoitti:

Tilanne siis se että ihana, rakas 7v tyttäreni ei tottele mitään! On yritetty jäähyä, on yritetty takavarikoida leluja, ollaan yritetty tv-kieltoa ja arestia. Mikään ei tehoa.

Aivan uhmaikäisestä ollut tällainen, kuvittelin että tilanne helpottaa kun lapsi kasvaa, wrong! Ei kiukuttele mutta on kuin pieni piru. Esimerkiksi jos rikkoo jotain, nauraa vaikka tietää että on kielletty. Nauraa kun pudottaa jotain. Nauraa kun sotkee ja kiusaa pikkuveljeään. Tietää tasan että kaikki ed.mainitut ovat kiellettyjä ja niistä seuraa rangaistus, ei vaikutusta.

(Eli ei, meillä ei vain uhkailla, jos jotakin uhataan se myös toteutuu.)

Palaa käpy tuohon mukulaan vaikka rakas onkin. Olemme yrittäneet kuukausikalenteriakin johon pistetään tarra iltaisin jos päivä on mennyt hyvin, jos ei niin menettää tarran ja jos tarroja ei ole vähintään 5 per vko koko kuukauden ajalta niin mitään kivaa ei tulekaan. Ei auta. Hymyilee vaan vaikka näkee että tarra lähti.

Onko jollakulla vielä mitään ideaa vai teenkö tytöstä lasun ja annan sijoittaa muualle? :(

Ei kai saatua tarraa voi menettää?!? Ei ne heti ala lasta sijoittaa, muut tukitoimet eka kokeiltava. Oletteko jo perheneuvolan asiakkaita?

Suosittelen lämpimästi Daniel Hughes'in kirjaa Tie traumasta tervehtymiseen  - Rakkauden herättäminen syvästi vaurioituneissa lapsissa.

nikki kirjoitti:

Suosittelen lämpimästi Daniel Hughes'in kirjaa Tie traumasta tervehtymiseen  - Rakkauden herättäminen syvästi vaurioituneissa lapsissa.

Kuules nyt säälipukki..ei tolla pennulla oo mitään v..tun traumaa

Vierailija kirjoitti:

Piti vielä jatkaa, että usein nepsy-lapsien ongelmat eivät ole kotona niin pahoja, koska vanhemmat tuntevat lapsensa ja osaavat mukauttaa omaa toimintaansa sen mukaan, kun taas päiväkodissa/koulussa tehdään tiettyjen sääntöjen mukaan.

Esim. Vanhempi tietää että Erkki haluaa kastikkeen ja perunat erikseen. Tietää, että jos ne on sekaisin, Erkki ei syö - tulee nälkäkiukku, mikään ei onnistu, vaikuttaa uneen- ja seuraavaan päivään.

Päiväkodissa tällaista ei ymmärretä ja käytös näyttäytyy huonona.

Tosin olen huomannut, että vanhemmat eivät tunne lapsiaan (työnnetty hoitoon pienestä pitäen) ja eivät myöskään siitä johtuen osaa kohdata heitä tunnetasolla, mikä aiheuttaa monenlaista psyykkistä ongelmaa.

SYÖ PERUNAT JA KASTIKKEEN ERIKSEEN?!!!!!

Voisikohan aktiivimallin puitteissa järjestää kursseja, joilla harjoitellaan provojen tunnistamista? Sellaisille olisi näemmä tarvetta.

Joillakin lapsilla on päässä nurin itku ja nauru, kun takana on pelko ja ahdistus. Käytös sen mukainen.

Oletko pyytänyt teille jotain tuttua, joka on muiden kanssa ja sinä kaksin ongelmalapsen kanssa.

Hän on turhautunut ja menee yli äyräiden, jos joku ei vie hänen huomiotaan muualle. Lähtekää kaksin metsään, kerätkää sieltä askartelutarvikkeita ja rakentakaa yhdessä paperille luonnonmaisemia. Jos kaksin ei ollut hyvä reissu, pyydä mukaan joku vieras samanikäinen, näette, miten muuttuu. Voit videoida eri käytökset mahdollisia lääkäreitä ym. varten.

Ei kai lastanne joku kiusaa tai tee muuta sopimatonta?

Jos et pärjää, ilmoittaudu oikealle taholle (tarha/koulu neuvoo), jonne kerrot ettet(te) pysty toimimaan lapsen kanssa ja tarvitaan apua. Joku tie löydyttävä, jotta lapsi voi paremmin ja kehitys normalisoituu. Hae periksiantamattomasti apua, koko ajan.

Onko lapsesi koskaan iloinen ja hellyyttä kaipaava? Saako hän syliä ja rakkautta poikkeavuudestaan huolimatta? Miten siihen suhtautuu?

Kysy, mitä haluaa ja toivoo tehtävän ja kenen kanssa. Kuuntele rauhallisesti ja keskustele. Paljon kehumista, haleja ja toimintaa yhdessä. EI vertausta toisiin.

Jokainen lapsi on niin arvokas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piti vielä jatkaa, että usein nepsy-lapsien ongelmat eivät ole kotona niin pahoja, koska vanhemmat tuntevat lapsensa ja osaavat mukauttaa omaa toimintaansa sen mukaan, kun taas päiväkodissa/koulussa tehdään tiettyjen sääntöjen mukaan.

Esim. Vanhempi tietää että Erkki haluaa kastikkeen ja perunat erikseen. Tietää, että jos ne on sekaisin, Erkki ei syö - tulee nälkäkiukku, mikään ei onnistu, vaikuttaa uneen- ja seuraavaan päivään.

Päiväkodissa tällaista ei ymmärretä ja käytös näyttäytyy huonona.

Tosin olen huomannut, että vanhemmat eivät tunne lapsiaan (työnnetty hoitoon pienestä pitäen) ja eivät myöskään siitä johtuen osaa kohdata heitä tunnetasolla, mikä aiheuttaa monenlaista psyykkistä ongelmaa.

SYÖ PERUNAT JA KASTIKKEEN ERIKSEEN?!!!!!

Reps,ohiksena mutta mun asperger-poika tekee juuri noin.Ja vieläpä eri lautasilta: /

En jaksanut koko ketjua lukea, mutta aloituksesta tuli sellainen mielikuva että paljon on rankaisemista ja pitkän tähtäimen palkitsemista kuten tarrataulukko. Tutustu positiiviseen kasvatukseen, siitä on paljon kirjallisuutta olemassa. Myös Jesper Juulia kannattaa lukea. Rankaiseminen ja rajoittaminen ja negatiivisen käyttäytymisen huomioiminen tuottaa lisää negatiivista käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Väsynyt_äippä kirjoitti:

Tilanne siis se että ihana, rakas 7v tyttäreni ei tottele mitään! On yritetty jäähyä, on yritetty takavarikoida leluja, ollaan yritetty tv-kieltoa ja arestia. Mikään ei tehoa.

Aivan uhmaikäisestä ollut tällainen, kuvittelin että tilanne helpottaa kun lapsi kasvaa, wrong! Ei kiukuttele mutta on kuin pieni piru. Esimerkiksi jos rikkoo jotain, nauraa vaikka tietää että on kielletty. Nauraa kun pudottaa jotain. Nauraa kun sotkee ja kiusaa pikkuveljeään. Tietää tasan että kaikki ed.mainitut ovat kiellettyjä ja niistä seuraa rangaistus, ei vaikutusta.

(Eli ei, meillä ei vain uhkailla, jos jotakin uhataan se myös toteutuu.)

Palaa käpy tuohon mukulaan vaikka rakas onkin. Olemme yrittäneet kuukausikalenteriakin johon pistetään tarra iltaisin jos päivä on mennyt hyvin, jos ei niin menettää tarran ja jos tarroja ei ole vähintään 5 per vko koko kuukauden ajalta niin mitään kivaa ei tulekaan. Ei auta. Hymyilee vaan vaikka näkee että tarra lähti.

Onko jollakulla vielä mitään ideaa vai teenkö tytöstä lasun ja annan sijoittaa muualle? :(

eiks lasten pitäny olla maailman valo. sehän tulee kattoo sua vanhainkotiin sit joskus. terv VELA.. muahaha

Kuulostat tosi onnelliselta ja tasapainoiselta.

Terv. kahden aivan uskomattoman ihanan ja empaattisen lapsen äiti

Lue kirja Helposti tulistuva lapsi.

Kannattaa myös kokeilla jos ennakointi auttaisi. Tee kotiin kuvallinen päiväohjelma/lukujärjestys ja pyri pitämään arki mahdollisimman muuttumattomana.

Lisäksi sanoita lapselle koko ajan kaikki mitä teet ja mitä odotat hänen tekevän, anna välitön palaute positiivisesta käytöksestä. Pidä myönteistä kontaktia yllä koko ajan niin kauan kuin lapsi jaksaa. Jos hän väsyy niin anna olla omissa oloissaan.

Kirjoitin jo aiemmin negatiivisen kierteen katkaisemisesta, meillä lapsi jolla adhd joten impulsiivisuus ja hallitsemattomat tunteen purkaukset, äkkipikaisuus, lyhyt pinna yms. on tuttua.

Oma lapseni kuormittui päivähoidossa ja koulussa huomattavan paljon. Päivän jaksoi melko hyvin ja kotona sitten räjähti!

Kaikki ylimääräinen kuormitus pois: ei tv:tä, ruutuaika minimiin, ei kauppakeskuksia yms. Rauhallista ulkoilua, kotielämää perheen parissa, joka päivä mahdollisimman samanlaista.

Ehkä kahdenkeskistä aikaa ja ihan vaan juttelua? Menette kahden johonkin paikkaan, pidätte hauskaa ja yrität puhua tyttärelle syyllistämättä? Jos tyttäresi vaikka avautuisi vähän.. Ja ehkä sun pitää panostaa siihen että olet tyttären kanssa kahdestaan paljon.

Ehkä kyseessä jotain mustasukkaisuutta??

Onko sulla miehen kanssa yhteneväiset kasvatuskäytännöt? Onko parisuhde kunnossa? Näetkö lapsessasi hyvää? Monet lapset on kuin ilmapuntareita ja käyttäytyvät huonosti vanhempien voidessa huonosti. Kovilla ainakin olet. Hae apua perheneuvolasta tai neuvolan kotipalvelusta. Lapsi voi tosi huonosti käyttäytyessään kuvaamallasi tavalla.

Laitos on perheensä hylkäämälle, mieltään hallitsemattomalle lapselle pahempi kuin sinä olisit yksin vankilassa eristyskopissa.

Se olisi mielenterveyden menetyksen alku lapselle. Ihan hirveä ajatuskin.

Älä enää ikinä päästä tätä vaihtoehtoa mieleesi.

Juttusi kuullostaa jopa provolta, niin ikävää luettavaa on lapsen ominaisuuksien moittiminen ja hylkäyksen ajatteleminenkin.

Olet itse ja miehesi nopean ohjauksen tarpeessa. Koulutetut asiantuntijat kertovat, miten etenette kotona. Ette voi elämältä vaatia nyt muuta kuin lapsen kuntouttaminen perheeseen. Muu on sivuasioita.

Neurologi olisi oikea taho tutkimaan lapsesi. Ei psykologi.

En ole lukenut ketjua, vain aloituksen.

Positiivisuutta ainakin pitäisi yrittää. Esim. jos lapsi tekee pahaa, niin et anna huomiota vaan alat jutella muille ihmisille mukavia ja kehua heitä (kaksi lasta syö, toinen sotkee. Sanot siistille lapselle, että jopa syöt nätisti, mitä tehtäisiin pihalla tänään).

Rankaisemisen tie on pitkä ja loputon. Enpä usko, että kukaan lopettaa pahantekoa rankaisujen vuoksi, jos on jo tottunut pahantekoon.

Oletko katsonut supernannyä? Koitat keksiä kivaa tekemistä lapsen kanssa. Leikitte, juoksette, pelaatte, kutittelette, pompitte trampalla jne. Kehut, naurat jne.

Sitten theraplay oisi ehdottomasti teitä varten!!! Koita selvittää, saisiko sitä päiväkodista erityislastentarhanopettajalta ja pyydä päästä itse mukaan. Uskomaton menetelmä, todennut niin toimivaksi! Useimmiten erityislastentarhanopettajat pitää theraplay-tyyppisiä vuorovaikutusleikkiryhmiä.

Onko sulle tuttu Tahatonta tohellusta -kirja? Tunnistan omassa tytössä jotain samoja piirteitä. Ei ihan noin rajua, mutta jotain viitteitä. Lapsella on todettu SI-häiriö.

Psykopaatti kasvamassa. Persoonallisuushäiriöinen. Ei auta, vaikka laittaisitte steinerkouluun tai mihin tahansa, kun hän ei välttämättä tule sopeutumaan tavalliseen kouluun. Eläimiä ei saa päästää lapsen lähelle. Kannattaisi koittaa saada jollekkin pätevälle psykologille pitkään terapiaan, missä hänelle opetettaisiin, että kaikenlainen satuttaminen on väärin. Lapsi, myöhemmin aikuinen, ei tule koskaan tuntemaan empatiaa muita ihmisiä tai eläimiä kohtaan. Siksi psykopaattiset ihmiset rääkkää muita ihmisiä saadakseen edes jonkinlaisen tunnereaktion aikaiseksi, koska se on ainut tapa saada jotain tunnetta tylsään elämään.

Lapsen kanssa on tärkeätä olla vaan. Jutella ja vaikka maata matolla. Telkkarit radiot tietokoneet kiinni. Lue satuja usein.

Lapsi hermostuu liiasta metelistä ja menoista.