Mä oon ihan loppu! Tahdon lapseni laitokseen.
Tilanne siis se että ihana, rakas 7v tyttäreni ei tottele mitään! On yritetty jäähyä, on yritetty takavarikoida leluja, ollaan yritetty tv-kieltoa ja arestia. Mikään ei tehoa.
Aivan uhmaikäisestä ollut tällainen, kuvittelin että tilanne helpottaa kun lapsi kasvaa, wrong! Ei kiukuttele mutta on kuin pieni piru. Esimerkiksi jos rikkoo jotain, nauraa vaikka tietää että on kielletty. Nauraa kun pudottaa jotain. Nauraa kun sotkee ja kiusaa pikkuveljeään. Tietää tasan että kaikki ed.mainitut ovat kiellettyjä ja niistä seuraa rangaistus, ei vaikutusta.
(Eli ei, meillä ei vain uhkailla, jos jotakin uhataan se myös toteutuu.)
Palaa käpy tuohon mukulaan vaikka rakas onkin. Olemme yrittäneet kuukausikalenteriakin johon pistetään tarra iltaisin jos päivä on mennyt hyvin, jos ei niin menettää tarran ja jos tarroja ei ole vähintään 5 per vko koko kuukauden ajalta niin mitään kivaa ei tulekaan. Ei auta. Hymyilee vaan vaikka näkee että tarra lähti.
Onko jollakulla vielä mitään ideaa vai teenkö tytöstä lasun ja annan sijoittaa muualle? :(
Kommentit (287)
Tarrat mäelle ja kunnolla selkään,jos ei tottele. Ei sitä ennenkään lapsia mielistelty jolllain tarroilla. Risua saatiin mekin sisarusten kanssa lapsena jos ei osattu käyttäytyä. Voin kertoa että sen jälkeen osattiin.
Vierailija kirjoitti:
Sen sijaan että käydään kauppakeskuksissa ja istutaan autossa, mennään lähimetsään retkelle. Otetaan mukaan puukko. Ja eväitä. Kännykkä jätetään kotiin. Lapset keksivät metsäympäristössä kaikkea puuhaa ja kun äiti keskittyy mukaan leikkiin eikä kännykkään-takaan että lapsi muuttuu ja rauhoittuu. Voitte myös mennä jonnekin retkipaikalle, jossa voi tehdä nuotion, tavata muita ulkoilijoita, lapsi- ja koiraperheitä. Koetaan yhdessä luontojuttuja! Näin meidän kakarat on kasvatettu ja hyviä tuli!
Onpa tylsää. Miten kukaan aikuinen jaksaa, ja vielä tuollaisessa seurassa? Siis hyi yöööök voi ttu.
Vierailija kirjoitti:
Tarrat mäelle ja kunnolla selkään,jos ei tottele. Ei sitä ennenkään lapsia mielistelty jolllain tarroilla. Risua saatiin mekin sisarusten kanssa lapsena jos ei osattu käyttäytyä. Voin kertoa että sen jälkeen osattiin.
Ja kasvoi sairas sadisti.
Se mikä minulla pisti silmään heti tästä aloituksesta on, että tyttö on 7-vuotias? ymmärsinkö oikein? Ja jo nyt on tutkittu ja pois suljettu mm. ADHD? Se kun ei ihan pikadiagnoosi ole?
Ja lastenneurologi? Noin nuori ja kaikki tutkittu ja turhaksi havaittu?
On kyllä melkoisen intensivistä tutkimusta ollut, että noin nopeasti on voitu diagnoseja pois sulkea! Lapsi joka on kiivaassa kasvu- ja kehitysvaiheessa - ei kyllä mene minun järkeen ei.
Paitsi että aloitus on huono provo tai mitään tutkimuksia ei ole edes aloitettu.
Ei lapsi ole mikään esine mikä hankitaan, pistetään käyntiin ja sitten ihmetellään kun se ei toimikaan niin kuin mainoksessa luvattiin. Lapsi-vanhempi suhde on vuorovaikutusta. Tuon ikäisellä vanhempien rooli on erityisen tärkeä.
Jos lapsi on oikeasti olemassa, jos tilanne on tuo, on todellakin korkea aika lähteä hakemaan apua koko perhe! Ei ole lapsi yksin vaan perhedynamiikka! Ei ole yksi mätä muna pesässä, on perhe joka tarvitsee apua.
Kokeilkaa sitä, että aina, kun hän tekee jotakin oikein tai hyvin, häntä kiitetään. Kiittäminen voi olla sanallista tai halaus, kehumista. Hän hakee huomiota. Jos häneltä tippuu joku esine ja hän vain nauraa, sanokaa ettei tämä esine ollut kovin tärkeä. Saako hän nyt enemmän huomiota negatiivisesta käytöksestä. Vielä kerran; lapselle pitää antaa huomio hyvistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Mä voin just taas kuvitella mun äitini tehneen tällaisen aloituksen minusta 35 vuotta sitten. Ja hän itse oli huono kasvattaja, ilkeä ja epäoikeudenmukainen ja käytökseni oli vain vastailua siihen, ja heijastumaa siitä. Äitini oli iso pasca henkilö.
Sulla on siis hyviä kehitysehdotuksia antaa AP:lle, ole hyvä. Älä ihmeessä kanna sisälläsi kaikkia hyviä kasvatusmetodeja.
Psykologilla kannattaisi käydä juttelemassa vaikka ei olisi mitään kummoista diagnoosia. Siellä tyttäresi ehkä saisi vieraalle ammatti-ihmiselle kerrottua miksi toimii niinkuin toimii. Perheneuvolassa on psykologeja ja sitten koulussa. Tai jos pystytte niin yksityiselle.
Meillä nyt 16v poika käyttyätyi samalla tavalla. Tutkittiin paljon pienempänä, mutta meitä vanhempia syytettiin ettemme osaa kasvattaa. Viime keväänä pojan ollessa 15v saimme pojan psykiatriselle osastolle tutkimuksiin jossa hän oli 4kk. Siellä todettiin autismi. Autismia on monta eri tasoa ja oirehdinta voi näkyä vain kotona, kun lapsi tsemppaa muuaalla ja kotiin tullessa on paha olo ja se purkautuu haastavana käyttäytymisensä. Meitäkään ei ennen uskottu ennen tätä tutkimusjaksoa, mutta siellä ympärivuorokautisessa seurannassa huomasivat pojan autismin.
huh, varmasti rankka tilanne! itse kävin viime syksynä espoossa perheneuvolan tarjoaman ilmaisen kurssin, ihmeelliset vuodet. sieltä saisit paljonkin työkaluja kyseiseen käytökseen.
ydin juttu on kuitenkin lapsen kehuminen kaikesta hyvästä, sitä pitää vaan treenata niin että se on itsellä jatkuvasti mielessä.
omasta elämästä esimerkki mikä yllätti itseni;
olimme kolmen pojan kanssa saunomassa, pojilla kylpyammeet vierekkäin. yksi tunki jalkansa toisen ammeeseen ja pyysin aluksi ottamaan jalat pois. ei mitään vaikutusta, pyysin uudestaan ja aloin itse ärsyyntymään, ei vaikutusta. no sit aloin kehumaan poikaa joka oli nätisti ammeessaan niin johan lähti jalat omaan ammeeseensa, heti perään kehu tälle joka jaloilla toisia aluksi häiritsi!
voit myös kokeilla huomiotta jättämistä huonosta käytöksestä mutta heti kun huono käytös loppuu kehut lasta.
palkitseminen tapahtuu niin että eka lapsi yrittää esim tunnin verran olla nätisti josta saa esim tarran. aluksi voit yrittää että kerran päivässä lapsi on sen tunnin verran kiltisti ja sit pidennät aikaa pikkuhiljaa. ja ansaittuja tarroja ei ikinä menetä!
jos kaipaat perusteellisempia vinkkejä lainaa kirjastosta se ihmeelliset vuodet kirja.
Ohiksena tarrojen ja palkintojuttujen käytöstä :
Tarra pitää saada jostain positiivisesta nimetystä asiasta . Ei negatiivisesta ” en lyönyt ketään tuntiin —> tarra” Vaan:” osasin kertoa aikuiselle kun veljen touhut ärsytti ”—-> tarra.
Ja asia pitää olla yksittäinen teko , ei olin koko päivän tai tunnin kiltisti.
Tarroja ei saa menettää huonosta käytöksestä , se vie koko jutun pohjan!
Kun riiviö lapsi sitten vaikka yhdenkin kerran on muistanut tulla puhumaan aikuiselle sen sijaan että olisi lyönyt, sitä kehutaan ja ihastellaan . Tsempataan, miten hienosti osattu ja nyt kun vielä osaat pari kertaa lisää on taulukko täynnä ja saat palkinnon. Näin positiivisen käytöksen on tarkoitus vahvistua.
Oletko ap viettänyt kuinka paljon aikaa tytön kanssa ihan vaan kahdestaan ilman että veli on aina mukana?
Hmm, tuo, että nauraa kun kerrotaan että on tehnyt väärin - minusta monet lapset tekevät tuota pienempinä siksi, että eivät kestä tilannetta/hämmentyvät/yrittävät saada äidin hyvälle mielelle kun näkevät että äiti on vihainen. Oma 3-vuotiaani saattaa nauraa kun kiellän häntä ankarasti tekemästä jotain ja sitten seuraavassa hetkessä painaa kädet korvilleen ja huutaa "en halua kuulla". Olen tulkinnut, että hänen on hyvin vaikea ottaa vastaan tietoa siitä, että on tehnyt väärin. Esikoinen oli aivan erilainen ja olenkin hieman neuvoton, että miten kannattaisi toimia. Oliko teillä ap tällaista kun tyttäresi oli pienempi? Miten hoidit tilanteet, kun lasta piti kieltää tai rajoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Miksi tehdä lapsi, jos ei ole kykyjä kasvattamiseen?
TÄMÄ. Miljoona kertaa. Katkerat surkeat kasvattajat ja mammat alapeukuttaneet., eipä yllätä :-)) Ette kuitenkaan muuta alapeukuillanne mitään, joten tulkaa ihmeessä laittamaan niitä tähänkin.
Ps. Ja siis voi ihan kauheeta kun lapsi nauraa paskoille säännöillenne, joissa ei ole mitään järkeä ja joita ette ole sille koskaan asiallisesti ja rauhallisesti vaivautuneet selittämään, heti laitettu jotain jäähyä, nurkassa seisottamista tai muuta rangaistusta ja räyhäämistä päälle, onpa tainnut vyökin varmaan vähän viuhahdella. Newsflash, lapset eivät aina ymmärrä oikeaa väärästä ja tarvitsevat järkevän, jämäkän mutta ehdottoman hyväksyvän ja rakastavan perustelun tekemisilleen ja tekemättä jättämisilleen. Ei voi vain tiuskia "älä" tai "ei saa", vaan on vastuullisena aikuisena selitettävä tilanne ja kaikki sen puolet ja seuraamukset lapselle perinpohjin. Nyt olet onnistunut kasvattamaan lapsestasi uhmakkaan alakouluikäisen, joten onneksi olkoon vaan ja onnea tulevaan.
Ja jos joku nauru jännittävissä ja ns. vähän tuhmissa tilanteissa on pahinta mitä lapsi voi tehdä niin ole onnellinen ettei sinulla ole kokemusta niistä todellisista erityislapsista.
Toivotaan, että ap:n ja kaikkien muidenkin vastaavien laiskurimammojen lapset todella päätyvät "laitokseen", sellainenkin paikka nimittäin olisi heille huomattavasti vakaampi ja johdonmukaisempi paikka kasvaa ja varttua tasapainoisiksi yhteiskunnan jäseniksi.
Hei.
Kuulostaa siltä että olet todella väsynyt ja kokeillut monia asioita. Olen itse ollut samankaltaisessa tilanteessa. Kertomasi asiat ovat kuitenkin lähinnä rangaistusluonteisia (myös tarrasysteemistä tulee rangaistus, jos tavoite on liian vaativa), eivätkä vahvista lasta myönteisessä vuorovaikutuksessa. Jos lasu-ilmoitus on jo tullut mieleesi, kannattaa varmaan ottaa yhteyttä ammattiauttajaan, jotta saatte muutettua vuorovaikutusta myönteiseen suuntaan. Näin me teimme.
Tsemppiä!
Kuulostaa Asperger lapselta. Joskus vaikea diagnosoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tehdä lapsi, jos ei ole kykyjä kasvattamiseen?
TÄMÄ. Miljoona kertaa. Katkerat surkeat kasvattajat ja mammat alapeukuttaneet., eipä yllätä :-)) Ette kuitenkaan muuta alapeukuillanne mitään, joten tulkaa ihmeessä laittamaan niitä tähänkin.
Ps. Ja siis voi ihan kauheeta kun lapsi nauraa paskoille säännöillenne, joissa ei ole mitään järkeä ja joita ette ole sille koskaan asiallisesti ja rauhallisesti vaivautuneet selittämään, heti laitettu jotain jäähyä, nurkassa seisottamista tai muuta rangaistusta ja räyhäämistä päälle, onpa tainnut vyökin varmaan vähän viuhahdella. Newsflash, lapset eivät aina ymmärrä oikeaa väärästä ja tarvitsevat järkevän, jämäkän mutta ehdottoman hyväksyvän ja rakastavan perustelun tekemisilleen ja tekemättä jättämisilleen. Ei voi vain tiuskia "älä" tai "ei saa", vaan on vastuullisena aikuisena selitettävä tilanne ja kaikki sen puolet ja seuraamukset lapselle perinpohjin. Nyt olet onnistunut kasvattamaan lapsestasi uhmakkaan alakouluikäisen, joten onneksi olkoon vaan ja onnea tulevaan.
Ja jos joku nauru jännittävissä ja ns. vähän tuhmissa tilanteissa on pahinta mitä lapsi voi tehdä niin ole onnellinen ettei sinulla ole kokemusta niistä todellisista erityislapsista.
Toivotaan, että ap:n ja kaikkien muidenkin vastaavien laiskurimammojen lapset todella päätyvät "laitokseen", sellainenkin paikka nimittäin olisi heille huomattavasti vakaampi ja johdonmukaisempi paikka kasvaa ja varttua tasapainoisiksi yhteiskunnan jäseniksi.
Voi kun säkin vielä päätyisit johonkin laitokseen oppimaan sisälukutaitoa.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen psykopaatti on ollut lapsi. Kuinka tyttö kohtelee eläimiä?
En tiedä, meillä ei ole lemmikkejä. (Silti on opetettu ettei eläimiä saa satuttaa.)
Voisihan sitä harkita raskaampia keinoja. Tarrojen keräily kalenteriin voisi toimia paremmin viikon pätkissä, mutta ainakin oman lapsen kohdalla tarratouhu antoi ainoastaan väliaikaista virikettä.
Ennen lasua ja laitosta voisi kokeilla näitä:
-Ruutuaika kokonaan palkintoperustaiseksi, koskee kaikkia näyttölaitteita. Hankalaa toteuttaa jos perheessä toinen tai useampia lapsia, mutta ehkä kannattaa silti kokeilla.
-Herkut samaten palkintoperustaiseksi.
Asiat prioriteettijärjestykseen: ihmisen vahingoittamisesta pahin rangaistus ja huutaminen, eläimen vahingoittamisesta samaten, sen jälkeen esineet.
Positiiviset keinot: halaaminen, asioiden käyminen läpi tarkasti, omien tunteiden kertominen, lapsen kannustaminen kertomaan omista tunteista, "oikean" toimintamallin tarkka kuvailu. Epäilemättä olette tätä tehneet mutta saman tulee jatkua hamaan tappiin.
Kokonaisuudessaan ei kuulosta silti vielä katastrofilta.