Lue keskustelun säännöt.
Mä oon ihan loppu! Tahdon lapseni laitokseen.
Väsynyt_äippä
23.03.2018 |
Tilanne siis se että ihana, rakas 7v tyttäreni ei tottele mitään! On yritetty jäähyä, on yritetty takavarikoida leluja, ollaan yritetty tv-kieltoa ja arestia. Mikään ei tehoa.
Aivan uhmaikäisestä ollut tällainen, kuvittelin että tilanne helpottaa kun lapsi kasvaa, wrong! Ei kiukuttele mutta on kuin pieni piru. Esimerkiksi jos rikkoo jotain, nauraa vaikka tietää että on kielletty. Nauraa kun pudottaa jotain. Nauraa kun sotkee ja kiusaa pikkuveljeään. Tietää tasan että kaikki ed.mainitut ovat kiellettyjä ja niistä seuraa rangaistus, ei vaikutusta.
(Eli ei, meillä ei vain uhkailla, jos jotakin uhataan se myös toteutuu.)
Palaa käpy tuohon mukulaan vaikka rakas onkin. Olemme yrittäneet kuukausikalenteriakin johon pistetään tarra iltaisin jos päivä on mennyt hyvin, jos ei niin menettää tarran ja jos tarroja ei ole vähintään 5 per vko koko kuukauden ajalta niin mitään kivaa ei tulekaan. Ei auta. Hymyilee vaan vaikka näkee että tarra lähti.
Onko jollakulla vielä mitään ideaa vai teenkö tytöstä lasun ja annan sijoittaa muualle? :(
Kommentit (287)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi koulussa/päiväkodissa, miten siellä käyttäytyy? Jotain apua on saatava, ja se ei ole teidän vanhempien oikeus, vaan lapsen oikeus, joten viime kädessä soittaisin lastensuojeluun ja kertoisin ettette ole saaneet apua hänelle (tosin sijoituksesta muualle tuskin tulee ihan pian edes puhetta).
Koulussa käyttäytyy yllättävänkin hyvin, siihen asti kunnes asiat eivät menekään hänen mielen mukaan.. ap
No kukapa silloin vain alistuisi siihen? Sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsella mitään harrastuksia? Jos on "tekemisen puutetta" ja siksi villi.
Ei ole, ei halua harrastaa mitään koska "muut lapset on tyhmiä" leikkii kyllä ulkona itsekseen muuten. Ap
Hanki sille jokin harrastus, pakota kokeilemaan. Etsi joku mistä innostuu, rauhoittuu kun löytää mielekästä tekemistä. Etenkin jos kaikki päivät leikkii yksin niin huomiotahan se vaan hakee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, lapsikin nauraa myös epävarmuuttaan ja hämmennystään. Lapsi ehkä hakee rajoja (ja turvaa) tuolla hillumisella. Olo on epävarma ja sietämätön (hallitsematon) ja lapsi yrittää saada hommaan jotain rotia. Ota lapsi tiukasti syliin ja pidä siinä, kunnes rauhoittuu. Onko lapsella aistiyliherkkyyttä? Noista voi tulla epämääräisen paha olo, jota lapsi purkaa riehumisena. Jos ADHD:ta ei ole niin minä vaatisin päästä toimintaterapeutin arvioon. Ja noille diagnoosista ilkkujille niin diagnoosi on usein väylä oikeaan terapíaan, josta usein on apua. Tsemppiä ap:lle. Löytyykö facesta esim joku tukiryhmä, missä on vanhempia, joiden lapsilla on jotain neurologisia ongelmia. Sieltä voisi saada oikeita vinkkejä jatkoon
Lapsi ei siis ole juuri edes vihainen tai huonolla tuulella, saattaa ohimennen läpsäistä veljeään/pudottaa jotain/särkeä ja nauraa päälle. Rajoja asetamme mutta ei niillä ole mitään vaikutusta (kauhulla odotan teini-ikää) aistiyliherkkyyttäkään ei todettu. Mulla tulee välillä mieleen onko tyttö psykopaatti ja musta on ihan hirveää joutua miettimään tuollaisia, mutta juuri tuo ettei tunne empatiaa eikä välitä muutenkaan mistään huolestuttaa...
Minusta kuulostaa kyllä, että lapsi on vihainen tai surullinen tai muusta syystä voi huonosti ja purkaa pahaa mieltään niihin ihmisiin, joihin luottaa. Sanoit ettei hänellä ole ystäviä, miksei, onko kuitenkin mahdollisuus löytää ikäistään seuraa? Ja jos adhd on poissuljettu, voi silti olla muunlaista neuropsykologista tai tunnepuolen ongelmaa, joka vaatisi hoitoa. Kasvatusta on helppo syyttää, mutta se harvoin yksinään aiheuttaa kovin suuria vaikeuksia, väärät menetelmät voivat toki pahentaa oirehdintaa.
Hyi hitto. Mieti tarkkaan. Mä tiedän kokemuksesta mitä huostaanotto voi tehdä lapselle. Erittäin pahaa henkisesti ja se vaikuttaa moneen asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä voin just taas kuvitella mun äitini tehneen tällaisen aloituksen minusta 35 vuotta sitten. Ja hän itse oli huono kasvattaja, ilkeä ja epäoikeudenmukainen ja käytökseni oli vain vastailua siihen, ja heijastumaa siitä. Äitini oli iso pasca henkilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, lapsikin nauraa myös epävarmuuttaan ja hämmennystään. Lapsi ehkä hakee rajoja (ja turvaa) tuolla hillumisella. Olo on epävarma ja sietämätön (hallitsematon) ja lapsi yrittää saada hommaan jotain rotia. Ota lapsi tiukasti syliin ja pidä siinä, kunnes rauhoittuu. Onko lapsella aistiyliherkkyyttä? Noista voi tulla epämääräisen paha olo, jota lapsi purkaa riehumisena. Jos ADHD:ta ei ole niin minä vaatisin päästä toimintaterapeutin arvioon. Ja noille diagnoosista ilkkujille niin diagnoosi on usein väylä oikeaan terapíaan, josta usein on apua. Tsemppiä ap:lle. Löytyykö facesta esim joku tukiryhmä, missä on vanhempia, joiden lapsilla on jotain neurologisia ongelmia. Sieltä voisi saada oikeita vinkkejä jatkoon
Lapsi ei siis ole juuri edes vihainen tai huonolla tuulella, saattaa ohimennen läpsäistä veljeään/pudottaa jotain/särkeä ja nauraa päälle. Rajoja asetamme mutta ei niillä ole mitään vaikutusta (kauhulla odotan teini-ikää) aistiyliherkkyyttäkään ei todettu. Mulla tulee välillä mieleen onko tyttö psykopaatti ja musta on ihan hirveää joutua miettimään tuollaisia, mutta juuri tuo ettei tunne empatiaa eikä välitä muutenkaan mistään huolestuttaa...
Minusta kuulostaa kyllä, että lapsi on vihainen tai surullinen tai muusta syystä voi huonosti ja purkaa pahaa mieltään niihin ihmisiin, joihin luottaa. Sanoit ettei hänellä ole ystäviä, miksei, onko kuitenkin mahdollisuus löytää ikäistään seuraa? Ja jos adhd on poissuljettu, voi silti olla muunlaista neuropsykologista tai tunnepuolen ongelmaa, joka vaatisi hoitoa. Kasvatusta on helppo syyttää, mutta se harvoin yksinään aiheuttaa kovin suuria vaikeuksia, väärät menetelmät voivat toki pahentaa oirehdintaa.
Eiköhän ne kasvuolot ole nimenomaan vastuussa vaikeuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
38 lisää että me käytiin perheterapiassa ja minä pari kertaa psykologilla. Sieltä sai jotain tukea ja eskarissa sain muistaakseni oman avustajan. Vanhemmilta se varmaan vaati jotain erikoisjärjestelyjä, mutta en tiedä niistä sen enempää. Mietin vaan, että olisiko mahdollista teille mennä vaikka koko perhe yhdessä puhumaan ongelmista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko olleet matkoilla? Miten siellä menee?
Tsemppiä ap!
Onko teillä mahdollista mennä yksityiselle lastenpsykiatrin tai lasten neuropsykiatrin vastaanotolle, jos kerran Tays meinaa ettei lasta tarvitse enempiä tutkia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsella mitään harrastuksia? Jos on "tekemisen puutetta" ja siksi villi.
Ei ole, ei halua harrastaa mitään koska "muut lapset on tyhmiä" leikkii kyllä ulkona itsekseen muuten. Ap
Meillä lähipiirissä vastaavanlainen lapsi. Todettu autismin kirjon häiriö.
Saanut apuja neuropsykologisesta valmennuksesta, joka auttaa myös vanhempia hoitamaan asioita oikein.
ei ole kasvatusongelma, vaan perheen muut lapset ihan tavallisia.
Mä olin tollanen lapsena about (4-8v) . Kiusasin ajankulukseni ja kaikkein kivointa oli kun suututtiin (jolloin nauroin). Mulle aina lapsesta asti parhaiten toimi perusteltu puhe, asiallinen ja ns. aikuismainen selitys josta kävi ilmi tarkasti miksi jotakin ei haluta mun tekevän. Jos koin perustelut tarpeeksi hyviksi niin saatoin totella. Perustelu ei siis ollut ikinä mikään "koska se on ärsyttävää/koska en halua", vaan luokkaa "et voi liikkua yksin ulkona klo x jälkeen koska siellä voi olla vaarallisia ihmisiä".
En tietenkään tiedä onko sun lapsesi lainkaan samanlainen kuin mitä itse olin lapsena, mutta voithan vähintäänkin kokeilla tätä. Kysy lapselta avoimesti ja suoraa että miksi tekee niin kuin tekee, ja kerro täysin rehellisesti kaikki syyt mikset halua hänen niin tekevän ja selitä ne mahdollisimman siten että lapsi ottaisi itsekin sun ajatuksen päästä kiinni ja tulee järkeilleeksi että perusteluissasi on järkeä, etkä kiellä vain huviksesi. Mulle oli lapsena tottelemisen kannalta olennaista, että tiedostin aina ettei mua koskaan käskytetä vaan huvikseen ja ilman hyvää syytä. En totellut rangaistusten pelosta vaan pelkästään aidosta arvostuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää on näitä perheitä joissa se poikalapsi on kaiken kruunu. Pikkuveljen syntymästä asti on palvottu ja ylistetty prinssiä. Tytär on sen tajunnut ja reagoi pahaan oloon noin.
Psykopaatti. Tulee varmasti pärjäämään aikuisena työelämässä ihan johtajatasolle asti.
Jokainen psykopaatti on ollut lapsi. Kuinka tyttö kohtelee eläimiä?
Kannattaa ostaa vaikka tigeristä tauluja ja maaleja, jos piirtää tykkää.
Miten kohtelee eläimiä? Jos koirat on söpöjä jne, niin keittiöpsykologini sanoo ettei hän mikään psykopaatti ole.
Tuntuu että sinä kiinnität huomion noihin negatiivisiin.
Millainen isäsuhde?
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt_äippä kirjoitti:
Tilanne siis se että ihana, rakas 7v tyttäreni ei tottele mitään! On yritetty jäähyä, on yritetty takavarikoida leluja, ollaan yritetty tv-kieltoa ja arestia. Mikään ei tehoa.
Aivan uhmaikäisestä ollut tällainen, kuvittelin että tilanne helpottaa kun lapsi kasvaa, wrong! Ei kiukuttele mutta on kuin pieni piru. Esimerkiksi jos rikkoo jotain, nauraa vaikka tietää että on kielletty. Nauraa kun pudottaa jotain. Nauraa kun sotkee ja kiusaa pikkuveljeään. Tietää tasan että kaikki ed.mainitut ovat kiellettyjä ja niistä seuraa rangaistus, ei vaikutusta.
(Eli ei, meillä ei vain uhkailla, jos jotakin uhataan se myös toteutuu.)Palaa käpy tuohon mukulaan vaikka rakas onkin. Olemme yrittäneet kuukausikalenteriakin johon pistetään tarra iltaisin jos päivä on mennyt hyvin, jos ei niin menettää tarran ja jos tarroja ei ole vähintään 5 per vko koko kuukauden ajalta niin mitään kivaa ei tulekaan. Ei auta. Hymyilee vaan vaikka näkee että tarra lähti.
Onko jollakulla vielä mitään ideaa vai teenkö tytöstä lasun ja annan sijoittaa muualle? :(
eiks lasten pitäny olla maailman valo. sehän tulee kattoo sua vanhainkotiin sit joskus. terv VELA.. muahaha
Velat on maailman ilkeimpiä ihmisiä
Mä en ymmärrä miten niitä tilanteita, jossa lapsi rikkoo jotain tai satuttaa veljeään pääsee toistuvasti syntymään. Miksi ei ole 24/7 aikuista siinä välissä? Arki täytyy järjestää niin, ettei tuollainen käytös ole mahdollista. Säännöt selviksi molemmille lapsille. Veljenkin täytyy oppia, ettei saa mennä siskon lähelle ja aikuisen täytyy oppia olemaan välissä. Väkivallalle 100% ehdoton ei ja sitä valvotaan niin kauan, että asia menee kaikille perille.
Perheneuvola on juuri näitä tilanteita varten, sinne pääsemiseksi ei tarvita diagnoosia. Soita jo heti tänään.
p.s. erilaisia lapsia ei voi kasvattaa samoilla säännöillä. Eli vaikka pikkuveli on kasvanut "normaaliksi" näillä metodeilla, niin se ei ole toiminut isonsiskon kohdalla, joten häneen pitää käyttää eri metodeja. Tasapuolista ei ole antaa kaikille sama, vaan antaa kaikille tarvitsemansa.
Tarkoitan siis että nuo käytöshäiriöt meni uhman piikkiin eskarissa ja pienenä, koska harvemmin lapsella tuollaista osaa kukaan epäillä. Oksentelu alkoi ykkösluokalla ja silloin usein valitin myös pääkipua koulussa, joten pääsin tutkimuksiin. Myös keskittymisvaikeuksia oli, mutta nekin sitten helpotti kun pahin vaihe oli ohi.
38