Nyt kun esikoista on tuloksetta yritetty 10 kuukautta, alkaa pelottaa :( Vain asiallisia kommentteja
Tosiaan siinähän se otsikossa tulikin. Pelottaa. Ei ärsytä, ei jännitä, ei muuta kuin vain pelottaa, että mitä jos meille ei suoda perhettä, jota on toivottu. Ikää meillä 36 vuotta. Ensimmäinen lapsi toiveissa ja taas alkoi menkat.
Olen kahdessa viimeisessä kierrossa tuntenut kovan vatsakivun ja pahan olon kiertopäivinä 19 ja 20 eli viikko ovulaatiosta. Viime la juoksin oksentamaan pöntölle. Eli tämä paha olo ja mahakipu ei ollut siis raskaus, vaan että kiinnittyminen ei ole taaskaan onnistunut.
Pitääkö liikuntaa (tunteja ja sali, juoksu) välttää ovulaatioviikkoa seuraavana viikkona, vai miten? Tunnen vain pahaa ja surullista oloa, kaikki asialliset neuvot saa antaa. Meille on siis tehty perus tutkimukset, ja kumpikin on ns terve.
Kommentit (93)
Normaalia sun iässä ettei ole vielä raskautunut, ikä vain hidastaa tätä projektia. en jäisi odottelemaan omin avuin, aika on rajallista
Hedelmöittymistä ei voi edistää millään tempuilla. Se, liikutko ovulaation aikaan vai et, ei ole merkitystä.
Ainoastaan sillä, harrastatteko seksiä.
Hakeutukaa tutkimuksiin. Raskaaksi tulemisen tiellä voi olla joku yksinkertainen, korjattava asia. Tai joku monimutkaisempi.
Oireesi kuulostavat enemmän stressiltä.
Yli 35-vuotiaana suositellaan, että tutkimuksiin hakeudutaan jo puolen vuoden yrityksen jälkeen, jos raskautta ei kuulu.
Kiitos vastauksista!
Mitä tuettu inseminaatio/ IVF käytännössä tarkoittaa?
Miten ne tehdään? Eli kerätään siittiöt ja munasolut ja laitetaan ne yhteen naisen sisällä? Google täynnä vaikeita lyhenteitä.
Luen mielelläni asiallisia neuvoja, vastauksia. Kokeillaan vielä kesän yli luomuna. Yhdyntätiheys myös tosi epäselvä, nyt yritetty ovulaation ympärillä ihan ns oikein mutta ei 😞😢
AP
Käytätkö ovulaatiotestejä? Oletko varma, että ajoitatte yhdynnän oikein? Tuo kipu 19-20 kiertopäivänä kuulostaa nimittäin minun ovulaatiotuntemuksiltani.
6, ovulaatio löytynyt testeillä aina näin: kp 9 limat, Kp 10 hymy. KP 11, 12, 13 testi näyttää jo nollaa.
On ”lääkärin ohjeen” mukaan oltu yhdynnässä KP 9, 10 ja 11.
Sekä kokeiltu jo aloittaa KP 7 eli ennen ovista.
AP
Meillä meni 1,5 vuotta ennen kuin tärppäsi. Ollaan 31-vuotiaita, tutkimuksissa ei löytynyt kummastakaan vikaa. Joskus se vaan ottaa vähän pidempään. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista!
Mitä tuettu inseminaatio/ IVF käytännössä tarkoittaa?
Miten ne tehdään? Eli kerätään siittiöt ja munasolut ja laitetaan ne yhteen naisen sisällä? Google täynnä vaikeita lyhenteitä.
Luen mielelläni asiallisia neuvoja, vastauksia. Kokeillaan vielä kesän yli luomuna. Yhdyntätiheys myös tosi epäselvä, nyt yritetty ovulaation ympärillä ihan ns oikein mutta ei 😞😢
AP
Inseminaatiossa sperma pestään niin, että siihen jää parhaat siittiöt ja ruiskutetaan ovulaation aikaan kohtuun lääkärin vastaanotolla. IVF:ssä naiselle annetaan hormoneja, joiden avulla munasoluja kypsyy samassa kierrossa useita. Munasolut kerätään punktion avulla munasarjoista ja hedelmöitetään laboratoriossa laittamalla siittiöt ja munasolut samaan kippoon. Näistä syntyy alkioita, joista kelvolliset voidaan siirtää kohtuun joitain päiviä myöhemmin. Jos siittiöitä on hyvin vähän, voidaan tehdä ICSI joka on kuin IVF, mutta spermasta valitaan siittiö, joka ruiskutetaan suoraan munasoluun.
Meillä kesti noin puoli vuotta. Minulla ovulaatiolimat noin kp 14. Siitä kierrosta kun tulin raskaaksi, oli seksiä kp 8, 10, 12 ja 14. Toki se meni kesken. 😕
Nyt uutta yritystä keskenmenon jälkeen. Ainakin ovulaation tunsin tässä kierrossa.
Minä olen 33, mies 36. Pelko on minullakin, mutta lähinnä siit, että meneekö taas kesken. 😢
Tsemppiä ap, tuo pelko jääkö lapsettomaksi on niin tuttu.
Miksi vasta 36-vuotiaana? Olet auttamatta myöhässä. Lisäksi, lapsi ei ole ihmisoikeus. Tulee tai ei tule, ei siinä murehtiminen auta.
Meillä ikää 33/36
Yritettiin vuosi luomuna.
Sit mentiin yksityisklinikalle, ensiksi alkututkimukset, siemennestetutkat, munajohtimet puhallettiin auki yms pientä.
Vaimolla kuulema joku hormoni matala testien mukaan.
Samaan aikaan piti yrittää luomuna.
Kolme kertaa tehtiin inseminaatio ja vaimolle jotain lääkettä. Ei tulosta.
Suunniteltiin seuraavaksi ivfää, siinä ymmärtääkseni munasolu hedelmöitetään labrassa ja työnnetään naiseen.
Käyntejä kertyi kymmenkunta, rahaa paloi varmaan sen 5k€ ja aikaa muutama kk.
Ivfää ei kuitenkaan tarvittu, kun lähdimme lomalle etelään ja siellä onnistui luomuna.
Vauva syntyi alkuvuodesta ja kyllä, on minun näköinen.
Vaimo sanoi että lomalla hän rentoutui ekan kerran puoleentoista vuoteen. Se lienee vaikuttanut onnistumiseen.
Jos ei pian onnistu, kannattaa hakeutua lääkäriin. Joskus tutkimuksiin ja hoitoihin on jonoja ja sitten aina ei onnistu yritykset heti. Aikaa kuluu paljon ja nopeasti. Voitte yrittää normaalisti, vaikka käyt lääkärissä.
Tsemppiä teille! Lapsettomuus voi olla tosi masentavaa ja ahdistavaa. Itse aikanaan kävin läpi ICSI-hoitoja ja odottaminen ja pettyminen kerta toisensa jälkeen oli hirveää. Olin aina halunnut äidiksi enemmän kuin mitään muuta. Olin hullun kateellinen kaikille muille jotka saivat lapsia, mutta vertaistuesta oli minulle todella suuri apu. En tullut koskaan raskaaksi ja luovuinme lopulta hoidoista. Onneksi saimme lapset adoption kautta, mutta aikaa meni vuosia. Ikä vaikuttaa raskaaksi tulemisen nopeuteen, joten siinä mielessä voi olla että hyvinkin vielä onnistutte ihan ilman hoitojakin. Ei kuitenkaan kannata kauheasti hukata aikaa jos asia on teille tärkeä.
Juuri kävin gynekologilla, joka sanoi, että jos hän jonkun ohjeen nuorille naisille antaa, on se, että ryhtykää lastentekoon ajoissa. Jos suunnitelmissa on 3 lasta, hyvä ikä aloittaa on 26-27, jos vain 1 niin voi odottaa kolmikymppiseksi. Naisten hedelmällisyys alkaa huomattavasti laskea 30 rajapyykin jälkeen.
Sitten joudutaan hormonihoitoihin lapsen saamiseksi, joka taas lisää rintasyöpäriskiä ja voikin käydä niin, että hoidolla aikaansaatu lapsi jää äidittömäksi, koska nuorella iällä saatu rintasyöpä on usein aggressiivinen toisin kuin viisikymmpisillä tai vanhemmilla.
Odotit liian kauan. Tuskinpa tulet enää raskaaksi luonnollisesti.
Lopettakaa se yrittäminen, rentoutukaa. Ei se puuhailu petissä kalenterin ja kellon kanssa ole kovinkaan nautinnollista, ehkä ei lainkaan. Rentoutukaa, unohtakaa joksikin aikaa koko "lapsenteko" ja nauttikaa vain toisistanne. Voi olla, että luonto yllättää!
Kaikki mita rakastan kirjoitti:
Heikkoja ja viallisia ihmisiä ei ole tarkoitettu vanhemmiksi kuten sinua. Älä vaan hankkiudu hoitoihin vaan anna luonnonvalinnan toteutua.
Kyllä sinäkin vuoden darwin-palkinnon pokkaat vielä joku kerta kun avaat suusi oikeassa paikassa.
Olen kanssasi suurin piirtein saman ikäinen. Meillä meni 2,5 vuotta. Ei kyllä yritetty koko aikaa kalenterin kanssa. Raskaus lähti kierrosta, jossa oli tasan yksi kerta, joka ei edes ollut ihan tärppipäivinä. En pitänyt raskautta mitenkään mahdollisena ja join viiniä säännöllisesti menkkojen pois jääntiin asti, mikä aikalailla droppasi tunnelmaa, kun plussa tuli tauluun. Gyne lohdutti, että olen ollut hyvin relaksoituneessa tilassa ja alkio on viimein kiinnittynyt. Eli suosittelen, että lopetatte yrittämällä yrittämisen ja rentoutuisin, mutta jättäisin alkoholin kokonaan pois, ettei käy samanlaista virhettä, kuin minulle. Tämän ikäisenä pitää varautua pitempään yrittämiseen ja siihen, ettei raskaus välttämättä onnistu. Vaihtoehtoisesti, jos lapsettomaksi jääminen on maailmanloppu, hakeutuisin heti hoitoihin.
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa se yrittäminen, rentoutukaa. Ei se puuhailu petissä kalenterin ja kellon kanssa ole kovinkaan nautinnollista, ehkä ei lainkaan. Rentoutukaa, unohtakaa joksikin aikaa koko "lapsenteko" ja nauttikaa vain toisistanne. Voi olla, että luonto yllättää!
Olisin kirjoittanut myös, että luovuttakaa.
Olkaa yrittämättä.
Lyökää hanskat tiskiin ja todetkaa, ettei lasta tule.
Kuulostaa julmalta sanoa noin, mutta aikanani olin tilanteessa, jossa yrittämällä yritettiin "tehdä" lapsi kaksi vuotta. Ovulaatiotestit olivat tuolloin hyvin kalliita enkä raskinnut ostaa.
Yritettiin ja yritettiin, kunnes luovutimme ja päätimme, että mieheni teini-ikäiset tyttäret ovat minullekin lapset lopun ikääni.
Luovutin todella täysin henkisesti... ja luovuttamispäätöksen jälkeen meni 3 kk ja olin raskaana ollessani juuri 36-vuotias.
Synnytin terveen pojan 37-vuotiaana. Poika täyttää tänä vuonna 14.
Miksi jätit noin myöhäälle lapsen yrittämisen? Ei sillä, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. suosittelen silti että hankkiudutte lapsettomuus hoitoihin esim.tuettu inseminaatio. Ennen kiinnittymistä ei ikävä kyllä tule mitään pahoinvointeja. Itsellä 3 lasta joita yritetty kauan ( 1 lapsi inssillä). Väittäisin että stressi (tekstisi perusteella näyttää asia pyörivän paljonkin mielessä) niin tekee tuota että tulee pahoinvointeja yms haamuraskaus oireita. Jos haluatte pian lapsen niin suosittelen lapsettomuushoitoja joko yksityisellä tai julkisella. Julkiselle riittää teidän iässä tuo puolen vuoden aika.