Pinnallinen kulttuuri surettaa, kun itse ei pysty olemaan hyvännäköinen
En siis itse ole vähemmän pinnallinen, vaan minulla on oikeita esteitä, joiden vuoksi en vaan voi mennä siihen mukaan ja olla hyvännäköinen (sairauksien takia). Ennen sairauksia hyväksyin itseni virheineni, mutta nyt en enää pysty elämään ulkonäköni kanssa. Ei sillä, että haluaisin laittaa peppukuvia instaan, mutta olisi kiva edes kehdata olla alasti jonkun seurassa, tai tuntea olonsa nätiksi ja hyväksi ihmisten ilmoilla.
Kommentit (55)
Se mitä en kanssa tajua on, miksi kaikki ehdottaa tuota terapiaa. Muuttaako se ulkonäköäni? Palauttaako se terveyteni? Muuttaako se kulttuuriamme? Tosiasia on, että mun täytyisi voidakseni saada kumppanin laskea rimaa ihan helvetisti verrattuna entiseen. Kukaan, jolla on asiat hyvin ja itsellä kroppa kunnossa ei ota tällaista. Joku itse ulkoisesti viallinen ja voimakkaan hoivavietillinen ihminen saattaisi ottaa. En sitten välttämättä enää halua mitään seuraelämää enää, kun mahdollisuudet on nämä. Ap
Ja toi on tyhmä perustella jollain sairaudella, ok, jos ois vaikka kilpirauhasen vajaatoiminta, niin tottakai kun homma kondiksessa, ulkonäkö paranee.
Munuaissairaus ois paha, turvottaa ja näyttää väsyneeltä. Onko tämmösestä kysymys?
Autoimmuunitauditkin saadaan usein kuriin.
Mikä sairaus on kyseessä?
Monella ihmisellä on sairauksia, eivätkä silti uhriudu tuolla tavalla kuin sinä..
Tai siis, avaa nyt vähän, mistä sairaudesta on kyse?
En ole ap mutta kortisoni on muuttanut ulkonäköäni. Ei paljon naurata. Kaikkien sivuvaikutusten lisäksi naama turvonnut ja hiukset ohentuneet puolella. Eikä ne alunperinkään paksut olleet. En tiedä korjautuuko tilanne kun toivon mukaan noin puolen vuoden sisällä saa lopettaa lääkityksen. Jos saa.
Vierailija kirjoitti:
En ole ap mutta kortisoni on muuttanut ulkonäköäni. Ei paljon naurata. Kaikkien sivuvaikutusten lisäksi naama turvonnut ja hiukset ohentuneet puolella. Eikä ne alunperinkään paksut olleet. En tiedä korjautuuko tilanne kun toivon mukaan noin puolen vuoden sisällä saa lopettaa lääkityksen. Jos saa.
Ymmärrän, kortisoni on hiton paha, kuka sitä suostuisi vapaaehtoisesti syömään.. Eiks lääkitystä voi vaihtaa millään?
Vierailija kirjoitti:
Se mitä en kanssa tajua on, miksi kaikki ehdottaa tuota terapiaa. Ap
Siksi että, omien sanojesi mukaan "et pysty elämään ulkonäkösi kanssa". Jos oikeasti tarkoitat tätä, tarvitset todellakin terapiaa siihen, että pystyisit. Comprende?
1
Olen terapiassa käynyt ja siellä on lässytetty mindfulnessista ja itsensä hyväksymisestä ja näytät ihan hyvältä. Onkin tosi mukavaa näyttää melkein ihan mukiinmenevältä, kun itsellä tarkoitus oli olla ei nyt ihan fitnesskissa, mutta timmin nykyaikaisen naisen näköinen ja sopusuhtainen. Toi mindfulness on mielestäni aika sontaa sekin. "Eihän meillä koskaan ole kuin tämä hetki." Kyllä se ihan suotavaa olisi, jos ihmisen elämä olisi menossa jonnekin (hyvään suuntaan) myös tulevaisuutta ajatellen. Ja tässä hetkessä on kipua ja ruma ulkonäkö, niin ei sekään kovin rentouttavaa ole. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tai siis, avaa nyt vähän, mistä sairaudesta on kyse?
Miksi? Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen terapiassa käynyt ja siellä on lässytetty mindfulnessista ja itsensä hyväksymisestä ja näytät ihan hyvältä. Onkin tosi mukavaa näyttää melkein ihan mukiinmenevältä, kun itsellä tarkoitus oli olla ei nyt ihan fitnesskissa, mutta timmin nykyaikaisen naisen näköinen ja sopusuhtainen. Toi mindfulness on mielestäni aika sontaa sekin. "Eihän meillä koskaan ole kuin tämä hetki." Kyllä se ihan suotavaa olisi, jos ihmisen elämä olisi menossa jonnekin (hyvään suuntaan) myös tulevaisuutta ajatellen. Ja tässä hetkessä on kipua ja ruma ulkonäkö, niin ei sekään kovin rentouttavaa ole. Ap
Lopeta nyt toi kitinä, ja kerro vaikka mittasi, ikäsi ja SAIRAUTESI. Ei auta mitään toi valitus.
Maailma ympärilläsi on niin ulkonäkökeskeinen kun sinä itse päätät sen olevan. Jos itse koko ajan ajattelet pinnallisia asioita, niin huomaat myös ne. Olin itsekin pinnallisempi nuorempana. Nykyisin en enää. Huomion kohteeni ovat ammatilliset, harrastukset, lapset, koti. Toki yritän samalla olla ok näköinen, mutta en vauhkona ajattele vain ulkonäköä kuten nuorempana. Ja ylläri vaan, niin ei sitä moni muulaan ajattele enää 35+ iässä koko aikaa. Enemmän hyvinvointia kokonisvaltaisesti. Mulle riittää että muut kohtelevat minua asiallisesti, en kaipaa ulkonäköön kohdistuvaa imartelua. Toki on kiv, jos joku esim. kehuu vaikka valitsemaani asua, mutta en tee siitä itselleni tavoitetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai siis, avaa nyt vähän, mistä sairaudesta on kyse?
Miksi? Ap
Koska sun aloitus on ihan tyhmää p*skanjauhantaa muussa tapauksessa. Mikä sairaus/lääkitys vaikuttaa ulkonäköön noin voimakkaasti?
Hyväksyisitkö miehen, jolla sama sairaus kuin sulla?
Minulla on siis todella paha psoriasis.
Ai että on ihanaa olla yli viisikymppinen! Ei voisi vähempää kiinnostaa ulkonäköpaineet. Jos haluan vaikkapa laittaa hihattoman puseron ja antaa allien heilua, niin minähän laitan.
Niinkauan kun pysyy suht terveenä ja pääsee mukavasti liikkumaan, kaikki on kunnossa ja hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai siis, avaa nyt vähän, mistä sairaudesta on kyse?
Miksi? Ap
Koska sun aloitus on ihan tyhmää p*skanjauhantaa muussa tapauksessa. Mikä sairaus/lääkitys vaikuttaa ulkonäköön noin voimakkaasti?
En ole ap, mutta miten olis vaikka joku ihosairaus?
Ja todellakaan läheskään kaikki ei käy instssa tsiikaamassa ylitreenattuja persekuvia,hyi. Luonnollisuus rules.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on siis todella paha psoriasis.
Aa ok, ymmärrän. Eikö saada lääkityksellä kuriin? :/
Minulla on epämuodostuneet rinnat (tubulaarisuus), niin tiedän kyllä miltä tuntuu kun ei vaan voi täyttää "normaaleita" kauneuskriteereitä. En kehtaa olla alasti kenenkään seurassa, en itsekkään halausi katsoa itseäni peilistä. En koskaan tunne olevani täysin nainen, jotain puuttuu. Olispa edes pienet rinnat kunhan ne olisi terhakat ja pyöreät.
Terapiaan, ap!
Kannustuspeukku.