Lue keskustelun säännöt.
Itken taas, koska mun muisti on taas pyyhkiytynyt vuoden ajalta!
21.03.2018 |
Ja olen vasta 30 vuotias!
Mulla on jo nuorena diagnosoitu masennusta ja se on kulkenut elämässä enemmän ja vähemmän mukana.
Hirveintä on tämä muistamattomuus. Lyhytkestoinen muisti on lähes olematon, unohdan asiat sekunneissa ja tämä tottakai vaikeuttaa elämää. Jotenkin silti taaplaan eteenpäin.
Mutta lisäksi koko elämäni pyyhkiytyy johonkin mustaan aukkoon. Juttelin juuri lapsen päikkykaverin äidin kanssa ja hän kommentoi viime keväisiä päikkyyn liittyviä juttuja, että tehtiin näin ja näin. Mä vaan hymyilin ja nyökkäilin, en oikeasti muista mitään viime keväästä. Tai viime syksystä. Tai siitä kun lapset oli ihan pieniä. Musta aukko.
Lääkärissä en muista mitä lapseni on sairastaneet, onneksi on olleet terveitä pääosin.
Tämä kuulemma voi johtua masennuksesta, lääkäri ei oikein kuule kun kerron tästä.
Mitä voin tehdä, tämä on kamalaa!
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vähänkö siistiä, voit katsoa kaikki leffat ja sarjat uudelleen ja kokea ne kuin ensimmäistä kertaa!
Oon kade!
Niin voin. Näin on käynyt. Laiha lohtu kuitenkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voispa unohtaa viimeiset viisi vuotta.
Olis aika yllätys toi yksvuotias, mutta jos voisin niin ottaisin pillerin että ei tarvitsis muistaa mitään.
Jos et ole sairaseläkkeellä niin olisi varmaan aika jäädä. Kannattaa mennä neurologin vastaanotolle, koska noin voimakas muistamattomuus voi olla myös jotain muutakin.
No ei kyllä voi olla pelkkää masennusta tuo. Joku neurologinen sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei kyllä voi olla pelkkää masennusta tuo. Joku neurologinen sairaus.
Mitä ehdotat tapauksessa jossa aivokuvissa ei näy mitään?
Kai sinut on tutkittu neurologin toimesta tarkkaan? Mitä kaikkea tutkittu?
Depressio ei aiheuta tuota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tutkittu mitään!
Olen siis puhunut tästä, mutta sitä ei olla pidetty minään. Selviänhän minä arjesta, toistuvat kuviot muistan. Muistan mikä vuosi ja päivä on, missä asun, sotut (jos annetaan aikaa miettiä) jne. Jos tulee joku muutos, riski unohtaa se on kyllä iso.
Dissosiaatio, mitä se tarkoittaa?
Ap
Auttaisiko päiväkirjn pitäminen, joka päivästä jotain taphtumia laitat ylös. Se voisi auttaa muistamaan.
Toki menisin sinuna kyllä tutkimuksiin, jos et oikeasti muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai sinut on tutkittu neurologin toimesta tarkkaan? Mitä kaikkea tutkittu?
Depressio ei aiheuta tuota.
Olen eri, mutta minulle tehtiin laajat testit, joissa ei löytynyt mitään, en myöskään ole masentunut. Aivokuvissa ei näkynyt mitää ja silti pää on kuin seula, eikä siellä pysy mikään. En suoriudu esim. tenteistä.
Stressin piikkiin laitan omalla kohdallani. En pysty ilman vinkkejä muistamaan, mitä tein vaikka toissa viikon keskiviikkona. Saati sitä, oliko viime vuonna tähän aikaan jotain merkittävää tekeillä. Toki joitain tärkeitä juttuja jää mieleen, mutta paljon katoaakin. Viime aikoina olen alkanut unohdella menoja ym. vaikka aina olen ollut pilkuntarkka ja säntillinen. Pyykkiäkin saa nousta joskus keskellä yötä herätessä ripustamaan tai aamulla pestä uudelleen, kun jäivät koneeseen.
n35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syötkö jotain lääkkeitä masennukseen tai muuten? Varsinkin keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet vaikuttavat myös muistiin pitkäkestoisesti. Masennukseen kuuluu myös muistiongelmat, masennuksen aiheuttaja (esim. trauma) voi myös aiheuttaa muistivaikeuksia. Pikkulapsiaika on myös sellaista, että kaikki omat tuttuni sanovat että muisti on oois niiltä ajoilta. Eli ns "vaarattomia" syitä löytyy. Mitään näille, lukuunottamatta lääkitystä, ei oikein voi tehdä. Eikä lääkityksenkään vaihdolla menneitä saa takaisin.
Itselläni on vähän sama tilanne, olen ollut pitkään masentunut eli noin 25 vuotta joista n. ~10 vuotta oli bipolaarihäiriödg, joka poistettiin tuossa taannoin (eli se, että diagnooseista ei pääse eroon, jos ne on vääriä, on myytti). On todettu eräänlainen muistihäiriö, mulla ei pitkäkestoiseen muistiin siirtäminen toimi tavanomaisella tavalla kuten ei myöskään mieleenpalauttaminen. Sinänsä muisti kyllä toimii, ei ole dementiaa tai muuta. Mutta kaikki muistot puuroutuu, ne muuttuu sellaisiksi könteiksi tai katoaa, muistan asioita irrallisina, enkä esim. muista onko muisto miltä ajalta. Nyt myöhemmin on tullut ilmi asioita lapsuudesta (joita en oikein muista enkä pysty muistelemaan), jotka antavat viitteitä siitä, että ongelmien alkulähde onkin dissosiaatiohäiriö. Tai no, alkulähde on kyllä ihan muualla mutta siis selittäisi hyvin miksi en muista, miksi masennus saati oletettu bipo ei ole hoitoihin reagoinut. Eli kannattaa pohtia voisiko sinullakin taustalla olla jotain syvälle haudattua joka oireilee "muistamattomuutena".
Vierailija kirjoitti:
Stressin piikkiin laitan omalla kohdallani. En pysty ilman vinkkejä muistamaan, mitä tein vaikka toissa viikon keskiviikkona. Saati sitä, oliko viime vuonna tähän aikaan jotain merkittävää tekeillä. Toki joitain tärkeitä juttuja jää mieleen, mutta paljon katoaakin. Viime aikoina olen alkanut unohdella menoja ym. vaikka aina olen ollut pilkuntarkka ja säntillinen. Pyykkiäkin saa nousta joskus keskellä yötä herätessä ripustamaan tai aamulla pestä uudelleen, kun jäivät koneeseen.
n35
Siis muistatko normaalisti tapahtumia päivälleen vaikka parin viikon taakse? Oma muistini ei ole koskaan toiminut noin. Jos minulta kysyy mitä tein viime torstaina joudun miettimään jos se ei ole mitään ikimuistoista. Sen sijaan voin muistaa kirkkaasti yksittäisiä tilanteita jopa varhaislapsuudesta, muistan numerosarjoja ja nimiä ja minulla on erinomainen kasvomuisti. En ole ap ja muustisairas. Kunhan pohdiskelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuommoisia ajanjaksoja on elämässä. Kyllä se muisti siitä vielä paranee!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stressin piikkiin laitan omalla kohdallani. En pysty ilman vinkkejä muistamaan, mitä tein vaikka toissa viikon keskiviikkona. Saati sitä, oliko viime vuonna tähän aikaan jotain merkittävää tekeillä. Toki joitain tärkeitä juttuja jää mieleen, mutta paljon katoaakin. Viime aikoina olen alkanut unohdella menoja ym. vaikka aina olen ollut pilkuntarkka ja säntillinen. Pyykkiäkin saa nousta joskus keskellä yötä herätessä ripustamaan tai aamulla pestä uudelleen, kun jäivät koneeseen.
n35Siis muistatko normaalisti tapahtumia päivälleen vaikka parin viikon taakse? Oma muistini ei ole koskaan toiminut noin. Jos minulta kysyy mitä tein viime torstaina joudun miettimään jos se ei ole mitään ikimuistoista. Sen sijaan voin muistaa kirkkaasti yksittäisiä tilanteita jopa varhaislapsuudesta, muistan numerosarjoja ja nimiä ja minulla on erinomainen kasvomuisti. En ole ap ja muustisairas. Kunhan pohdiskelin.
Olen kohtuullisia ajanjaksoja pystynyt muistamaan, kuten nyt tuon pari viikkoa. Siis tokihan aina on ollut turha tulla kysymään, mitä söin lounaaksi toissa tiistaina, mutta tiesin kyllä, oliko joku tietty tapahtuma x viime viikolla, sitä edeltävällä vai viime kuussa.
Anoppini sisaruksineen muistaa ihan heittämällä, millainen Seppo-kummin terveydentila oli Martta-tädin 70-vuotisjuhlilla ja mitä hauskaa Kerttu-serkku appiukon veljelle vastasi. Ja "sinä kesänä, kun riihi viimeksi maalattiin, käytiin lomareissussa ja silloinhan se Liisan koirakin karkasi. Se edellinen kesähän oli tosi sateinen, Annikki ja Penttikin tulivat käymään silloin, kun perattiin sieniä pihakatoksessa..." Tuota siis voi jatkua ihan loputtomiin. Ja anoppi sisaruksineen ovat kaikki yli 70-vuotiaita. Nämä muistelot eivät edes aina liity mihinkään erityistapahtumiin, vaan ihan arkeen. Tuohon en ole kyennyt ikinä.
Kasvomuisti minulla on huono ja sen kuin heikkenee. Muutamia ihmisiä tunnistan esimerkiksi mieheni vakioasiakkaiksi, mutta joudun lunttaamaan esimerkiksi auton merkin ja mallin ja kuvailemaan, että "Se oli se huonokuuloinen mies sinisellä avolava-autolla", kun en kehtaa taas kuudennen kerran kysyä, että keneltä ovikellonsoittajalta saan välittää viestin miehelleni.
n35
Kirjoita päiväkirjaa!
Ja mene lääkäriin sen jälkeen.
Itselläni ihan samaa. Ikää nyt 41. Lapsuudesta ei mitään muistikuvaa, joitain muutamia välähdyksiä nuoruudesta alle 18v. Valokuvien avulla saan muistoja aikuisiältä. Aloin saastämään kalenterit viimeiset 5 vuotta. Voin tarvittaessa käyttää niitä muistini tukena.
Syinä näihin mustiin aukkoihin on lapsuuden traumat,teininä masennus ja aikuisiällä kova sressi. Jännä kyllä,muistan oppimani asia suht hyvin. Välillä puolisoni kanssa kiistelemme asioista joita en muista koskaan tapahtuneen, se on aikoinaan hankaloittanut elämää mutta nykyään puolisoni ymmärtää paremmin että en todella muista paljoakaan menneestä. En edes muista häitämme, vain valokuvien avulla.
Kielen opiskelusta tuntuu olevan apua ainakin lyhyen työmuistin osalta.
Jaksamisia ap, tän kanssa on vaan pakko elää.
Vähänkö siistiä, voit katsoa kaikki leffat ja sarjat uudelleen ja kokea ne kuin ensimmäistä kertaa!
Oon kade!